HPP Asianajotoimisto

Vailla lainvoimaa olevan ympäristöluvan merkitys osayleis­kaavoituksessa (KHO)

Korkein hallinto-oikeus on antanut päätöksen kaava-asiassa 13.10.2014 taltionumero 3080, jossa korkein hallinto-oikeus on ottanut kantaa lainvoimaa vailla olevan ympäristöluvan merkityksestä osayleiskaavoituksessa

Tuusulan kunnanvaltuusto hyväksyi päätöksellään 7.5.2012 § 48 Rykmentinpuiston osayleiskaavan. Kaavassa muun muassa osoitettiin uutta asutusta Helsinki-Vantaan lentoaseman lainvoimaa vailla olevan  ympäristöluvan mukaiselle lentomelun uuden verhokäyrän Lden > 55 dB:n alueelle. Muun muassa Finavia Oyj valitti päätöksestä Helsingin hallinto-oikeuteen, joka hylkäsi asiassa tehdyt valitukset.

Helsingin hallinto-oikeuden päätöksestä valitettiin korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka 13.10.2014 antamallaan päätöksellä kumosi Tuusulan kunnanvaltuuston ja Helsingin hallinto-oikeuden päätökset korkeimman hallinto-oikeuden päätökseen liitettyyn karttaan merkittyjen AP (Tiivis pientalovaltainen asuntoalue) ja A-2 (Tiivis asuntoalue) -alueiden osalta.

Korkein hallinto-oikeus totesi päätöksessään, että valituksenalaisessa osayleiskaavassa on osoitettu uusia asuinalueita alueille, joilla lentomelu nykyisten selvitysten mukaan tulisi ylittämään tason Lden 55 dB. Asiassa saadun selvityksen mukaan osayleiskaavan mahdollistamaa rakentamista alueille, joilla lentomelu nykyisten selvitysten mukaan tulisi ylittämään tason Lden 55 dB, on pidettävä ainakin osin muuna kuin täydennysrakentamisena. Ympäristölupahakemuksen liitteen mukaiset melun verhokäyrät ovat sisältyneet valituksenalaisen osayleiskaavan selvitysaineistoon. Asiassa on tältä osin kysymys siitä, onko selvityksestä ilmenevät seikat otettu riittävällä ja maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:ssä edellytetyllä tavalla huomioon kaavan valmistelun yhteydessä.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että ympäristölupahakemuksen liitteenä olevia melukäyriä on pidettävä parhaana käytettävissä olevana selvityksenä arvioidusta lentomelutilanteesta vuonna 2025. Käyrät ovat olleet sellaista selvitysaineistoa, johon yleiskaavaratkaisun on tullut perustua. Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan ratkaisevaa merkitystä ei ole sillä, että ympäristölupaa koskeva päätös ei ole lainvoimainen. Yleiskaavaa laadittaessa ei puheena olevilta osin ole otettu riittävästi huomioon maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 2 momentin 5 kohdassa edellytetyin tavoin mahdollisuuksia terveelliseen elinympäristöön. Korkein hallinto-oikeus kumosi kaavan hyväksymistä koskevan päätöksen lainvastaisena korkeimman hallinto-oikeuden päätökseen liitettyyn karttaan merkittyjen AP (Tiivis pientalovaltainen asuntoalue) ja A-2 (Tiivis asuntoalue) -alueiden osalta.

HPP avusti asiassa Finavia Oyj:tä, joka valitti Tuusulan kunnanvaltuuston ja Helsingin hallinto-oikeuden päätöksistä.