Korkein oikeus määräsi syyskuussa antamassaan vuosikirjaratkaisussa (KKO 2016:58) kaksi 25 henkeä työllistävän perunahiutaleita valmistavan osakeyhtiön hallituksen jäsentä sakkorangaistukseen yhtiön toiminnassa tapahtuneen ympäristön turmelemisrikoksen perusteella.
Ympäristörikosten kohdalla rangaistusvastuu kohdennetaan aina siihen tahoon, jonka velvollisuuksien vastainen teko tai laiminlyönti on. Vastuun kohdentumista arvioitaessa huomioidaan henkilön asema, hänen tehtäviensä ja toimivaltuuksiensa laatu ja laajuus sekä muutenkin hänen osuutensa lainvastaisen tilan syntyyn ja jatkumiseen. Pelkkä muodollinen asema organisaatiossa ei siten automaattisesti johda rikosoikeudelliseen vastuuseen, jos henkilöllä ei ole tosiasiallisesti ollut toimivaltuuksia huolehtia tiettyjen toimenpiteiden asianmukaisesta suorittamisesta.
Korkeimman oikeuden tuoreessa ennakkoratkaisussa hallituksen jäsenten vastuuta arvioitiin osakeyhtiölain näkökulmasta sekä suhteessa yhtiön operatiivisesta toiminnasta vastaavaan toimitusjohtajaan. Tapauksessa yhtiön hallitus ei ollut antanut ohjeita tai määräyksiä toimitusjohtajalle ympäristökysymysten hoidon ja valvonnan järjestämisestä taikka muutoinkaan delegoinut ympäristökysymysten hoitoa yhtiössä. Hallituksen jäsenten katsottiin laiminlyöneen velvollisuutensa huolehtia siitä, että yhtiön tuotannossa ympäristöasioiden hoitaminen, kuten ympäristöluvan täytäntöönpano ja sen noudattamisen valvonta, on järjestetty asiantuntevasti ja asianmukaisesti.
Korkeimman oikeuden mukaan merkitystä ei ollut sillä, että hallituksen jäsenet olivat yhtiön ulkopuolisia asiantuntijajäseniä, jotka olivat riidattomasti olleet tietämättömiä yhtiön toiminnassa tapahtuneista ympäristöluvan rikkomisista. Yhtiön tuotannosta oli jo ennen ympäristöluvan myöntämistä aiheutunut merkittävää haittaa ympäristölle, joten huolellisuusvelvoitteen täyttääkseen hallituksen jäsenten olisi tullut omatoimisesti ottaa selvää yhtiön ympäristöluvan sisällöstä sekä toimenpiteitä edellyttäneistä ympäristöongelmista.
Ratkaisussa korostettiin lisäksi rangaistussäännöksen suojelemien luonnon ja ympäristön merkitystä perustuslain tasolla suojeltuina oikeushyvinä. Ympäristöluvan ja lainsäädännön noudattamisella on ollut keskeinen merkitys myös yhtiön liiketoiminnan kannalta, sillä lupamääräysten toistuva rikkominen ja ympäristön pilaantumisen jatkuminen yhtiön toiminnan seurauksena voivat viime kädessä johtaa luvan peruuttamiseen ja siten yhtiön toiminnan olennaiseen supistumiseen tai päättymiseen.
Korkeimman oikeuden varsin ankaran vastuulinjauksen jälkeen on viimeistään selvää, että yritystoimintaan liittyvistä ympäristövastuista huolehtimisen merkitys korostuu entisestään. Teollisuusyrityksen hallituksen jäsenen ominaisuudessa kannattaakin kiinnittää huomiota siihen, että hallituksen jäsenten ja toimitusjohtajan välisistä toimivaltasuhteista on selkeästi sovittu ja että ympäristökysymysten hoitaminen on selkeästi riittävillä ohjeilla tai määräyksillä delegoitu tietyn tahon vastattavaksi.
HPP avustaa eri sektoreilla toimivia teollisuuden yrityksiä laaja-alaisesti paitsi luvitukseen liittyvissä menettelyissä, myös erilaisissa ympäristörikoksiin ja -vastuisiin liittyvissä kysymyksissä.
