HPP Asianajotoimisto


Lajittele tai selaa kaikkia artikkeleita


HPP jälleen johtavien asianajotoimistojen joukossa The Legal 500 -tutkimuksessa

Arvostettu kansainvälinen asianajotoimistojen osaamista arvioiva ja asiakastyytyväisyyttä tutkiva The Legal 500 on listannut HPP:n jälleen maan johtavien asianajotoimistojen joukkoon.

Kiitämme lämpimästi asiakkaitamme suosituksista ja luottamuksesta asiantuntemustamme kohtaan.

The Legal 500 2023 suosittelee seuraavia palvelujamme:

Kiinteistöt ja rakentaminen (Tier 1)

”HPP team has great communication. Cases move quickly and everything is solution oriented. Clients of HPP benefit from the experience of the team, they have faced and solved the majority of challenges in previous cases.”

”Leif Laitinen understands how real estate business works. He has the ability to recognise relevant matters and focus on them. There’s minimal need for briefing thanks to his high level of understanding and good listening skills. He is highly driven and result oriented and that radiates to his team.”

”Fast, uncomplicated and easy-going.”

”Business oriented mindset when comparing to other practices. Ability to provide concrete recommendations for difficult negotiations. Really good understanding for customers business.”

”Leif Laitinen and the team is highly motivated to resolve client cases. Good understanding of customers business and quick responses with high quality. Really good problem solvers with decent charges.”

Merioikeus ja kuljetus (Tier 1)

”A suitable variety of professionals for all kinds of purposes.”

”Strong, calm and confident professionals that take the time to familiarise themselves with the cases every time.”

”HPP is genuinely interested in its customers. Always available and has a huge experience and knowledge of issues. The lawyers’ replies are precise and reliable.”

”HPP is a treasure for our company. No need to even try any others. The specific reports and teams with the lawyer have been our huge support.”

”The team at HPP provides a professional and personable service, all while maintaining a collaborative approach. HPP goes the extra mile, highlighting a unique level of dedication and passion for what they do.”

”Nora Gahmberg-Hisinger exhibits professionalism through her unrivaled attention to detail. She is always available and responsive, making her very reliable. She has been a true pleasure to work with.”

Teknologia, Media ja Telecom (Tier 1)

”Seamless co-operation, willingness to help and react at very short notice. The wide knowledge has given us an infinitely great advantage.”

”We have our country’s most valued GDPR know how with long experience but not forgetting other areas.”

”Fearlessness and expertise. This is a people business.”

”Representing the client in negotiations, being one of our team instead of handing out suggestions or advice.”

Kilpailuoikeus (Tier 2)

”Broad team with expertise in all areas.”

”Quick to react when needed. Good expertise in key areas.”

”Very solution-oriented mindset. Good co-operation between practices in substance matters.”

”Partner Tuomas Saraste is definitely among the top competition professionals in the country.”

”Tuomas Saraste is client oriented and has an amazing ability to present difficult law terms so that everyone understands, serious matters spiced with a good sense of humour.”

”Agile team with great leadership on top.”

”Commitment to the delivery. Clear communication on results, challenges and opportunities.”

Rahoitusjärjestelyt (Tier 2)

”Excellent service with reasonable pricing and efficient attitude.”

”Straight forward and businesslike approach.”

”We have worked with one Senior Counsel in the team. She has excellent background and expertise on international financial institutions and impact investment funds that is crucial for us.”

”The Senior Counsel we’ve worked with has such a relevant background and expertise on matters important for us that she was the number one choice. She’s also very responsive and easy to work with, and communicates well and on timely manner.”

Yritysjärjestelyt (Tier 3)

”They have very in-depth knowledge in specific areas such as W&I insurance and energy. In terms of client communication, they are very down-to earth and approachable.”

”I’ve worked with Andrew Cotton and was surprised how proactively and confidently he steered the assignment to the client’s benefit.”

”Lead partner Antti Säiläkivi makes the difference. His approach to transactions and ability to focus on relevant matters as well as capability to run a transaction process are of an extremely high level.”

”Antti Säiläkivi is one of the best corporate legal professionals in Finland. His understanding of Finnish company regulation is thorough and he can combine that with business aspects delivering great solutions. Broad knowledge and long experience are a superb combination for the benefit of his clients.”

”Good availability of the advisers at any time; professional preparation of documents, especially during a very fast and hectic closing procedure.”

”Very competent in drafting and negotiating contracts in English even under time pressure or during a conference call.”

Riidanratkaisu (Tier 3)

”Huge knowledge and experience, deep thinking about the case, out of the box thinking. Effective communication and guidance of the client.”

”Very client friendly firm. Down to earth attitude and clear advice. Very practical approach handling disputes.”

”Mikko Leppä is a true professional. Very analytical way to approach a case but still easy to understand the reasoning behind and communication towards the client.”

”Team is very forthcoming and always up the task.”

”Been working with two individuals: Mikko Leppä and Risto Sandvik. Both do exceptional work.”

”The team is unique in terms of their business mindset and understanding of customer needs. They are also very efficient in the way they process the case making it very easy for the customer.”

”Strong knowledge and experience in dispute resolution combined with a unique touch of customers business understanding.”

”HPP’s dispute resolution team stands out because of their client-orientated approach. I have been working with the team on several complex matters, and they have always succeeded to distinguish relevant matters to make decision making easy for the client and present the case successfully in court. HPP is clearly more capable to use their own initiative when resolving the cases, and have a commercial understanding of the client’s business.

Verotus ja yritysrakenteet (Tier 3)

”Jaakko Klemettila’s service has been outstanding.”

”Very knowledgeable about the subjects in scope. Advice received of highest standard. Local expertise, always available if needed, quick turnaround, highly motivated.”

”Awake, listening and reflect upon that. Respond quickly with suggestions, which is utterly important for entrepreneurs.”

Työoikeus (Firms to watch)

Vaikka työoikeuden osaamisaluettamme ei ole vielä arvioitu varsinaisella Tier-tasolla, on Legal 500 huomioinut työoikeuden palvelualueen kasvavan menestyksen osakkaamme Henna Wiklundin johdolla (née Kinnunen).


Tutustu tarkemmin asiantuntijoihimme


Edustajakannedirektiivin täytäntöönpanon seurauksena kuluttajansuoja paranee ja ryhmäkannelain soveltamisala laajenee huomattavasti

Edustajakannedirektiivillä (EU) 2020/1828 pannaan täytäntöön Suomessa 25.6.2023 voimaan tulevilla uusilla laeilla. Merkittävimmät ovat uusi laki kieltotoimenpiteitä koskevista edustajakanteista (1101/2022) ja laki ryhmäkannelain muuttamisesta (1103/2022) sekä molempiin liittyvä laki kuluttajien yhteisiä etuja edistävien järjestöjen nimeämisestä oikeutetuiksi yksiköiksi (1102/2022).

Yleistä kieltotoimenpiteitä koskevista edustajakanteista

Edustajakanteella tarkoitetaan kannetta, joka on pantu vireille kieltotoimenpiteen määräämistä varten ja jonka tarkoituksena on suojata kuluttajien yhteisiä etuja. Kieltotoimenpiteellä tarkoitetaan määräystä, jolla elinkeinonharjoittajaa kielletään jatkamasta tai uudistamasta menettelyä.

Edustajakanne voidaan nostaa (laki kieltotoimenpiteitä koskevista edustajakanteista 4 §):

”… sellaista elinkeinonharjoittajaa vastaan, joka on menetellyt edustajakannedirektiivin liitteessä I mainituissa säädöksissä olevien kuluttajien yhteisiä etuja suojaavien säännösten vastaisesti, myös sellaisina kuin nämä säännökset on kansallisesti pantu täytäntöön, jos kyseinen menettely aiheuttaa tai saattaa aiheuttaa haittaa kuluttajien yhteisille eduille.”

Lain 4 §:ssä mainitussa edustajakannedirektiivin liitteessä I on luetteloitu lukuisia säännöksiä (yhteensä 66 kappaletta), esimerkkeinä tuotevastuudirektiivi (85/374/ETY) ja lääkedirektiivi (2001/83/EY). Edustajakanteen käyttöala on siten hyvin laaja.

Kieltotoimenpiteitä koskevat edustajakanteet ratkaistaan markkinaoikeudessa.

Oikeutettu yksikkö

Oikeutettu yksikkö voi panna vireille kieltotoimenpiteitä koskevan edustajakanteen. Oikeutetulla yksiköllä tarkoitetaan kuluttajien etuja edustavaa viranomaista tai järjestöä, jonka jokin Euroopan talousalueeseen (ETA) kuuluva valtio on nimennyt oikeutetuksi panemaan vireille edustajakanteita.

Kuluttaja-asiamies, Kilpailu- ja kuluttajavirasto, Finanssivalvonta, Liikenne- ja viestintävirasto, Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto sekä tietosuojavaltuutettu voivat oikeutetuiksi yksiköiksi nimettyinä viranomaisina panna vireille edustajakanteen valvontavaltaansa kuuluvassa asiassa.

Oikeusministeriö nimeää hakemuksesta oikeutetut yksiköt edustakanteita ja myös kotimaisia ryhmäkanteita varten. Oikeutettujen yksiköiden nimeämisestä säädetään laissa kuluttajien yhteisiä etuja edistävien järjestöjen nimeämisestä oikeutetuiksi yksiköiksi, myös se tulee voimaan 25.6.2023. Hakemus osoitetaan oikeusministeriölle, ja järjestö voi pyytää, että oikeusministeriö nimeää sen oikeutetuksi yksiköksi panemaan vireille:

  1. kieltotoimenpiteitä koskevia kotimaisia edustajakanteita
  2. kieltotoimenpiteitä koskevia rajat ylittäviä edustajakanteita
  3. hyvitystoimenpiteitä koskevia kotimaisia ryhmäkanteita, tai
  4. hyvitystoimenpiteitä koskevia rajat ylittäviä edustajakanteita.

Hakemuksessa voi myös hakea nimeämistä oikeutetuksi yksiköksi yhden tai useamman kannetyypin vireille panemista varten. Laissa on säädetty tarkemmat edellytykset sille, millainen järjestö voi tulla nimetyksi oikeutetuksi yksiköksi. Järjestön tulee esimerkiksi olla yhdistyslaissa tarkoitettu rekisteröity ja voittoa tavoittelematon yhdistys.

Kieltotoimenpiteitä koskeviin edustajakanteisiin liittyvä menettely

Jos oikeutettuna yksikkönä toimiva viranomainen katsoo, että elinkeinonharjoittaja on menetellyt edustajakannedirektiivin liitteessä I mainituissa säädöksissä olevien kuluttajien yhteisiä etuja suojaavien säännösten vastaisesti, viranomaisen on ennen edustajakanteen vireille panemista ilmoitettava elinkeinonharjoittajalle asiasta siten, että elinkeinonharjoittaja voi vapaaehtoisesti luopua menettelystään. Viranomaisen on annettava ilmoitus tiedoksi myös Kilpailu- ja kuluttajavirastolle, jollei se ole ilmeisen tarpeetonta. Ilmoituksen tekemättä jättäminen ei ole kuitenkaan este edustajakanteen tutkimiselle markkinaoikeudessa.

Velvollisuus ilmoittaa elinkeinonharjoittajalle siten, että elinkeinoharjoittaja voi vapaaehtoisesti luopua menettelystään, käytännössä velvoittaa viranomaisen neuvottelemaan elinkeinonharjoittajan kanssa. Tätä neuvotteluvelvollisuutta ei ole oikeutetuksi yksiköiksi nimetyllä järjestöllä eikä tilanteissa, joissa elinkeinoharjoittajaa vastaan haetaan väliaikaista kieltoa.

Markkinaoikeus voi oikeutetun yksikön vaatimuksesta kieltää elinkeinonharjoittajaa jatkamasta säännöksiä rikkovaa menettelyä taikka uudistamasta sitä tai siihen rinnastettavaa menettelyä. Kieltoa on tehostettava uhkasakolla, jollei se ole erityisestä syystä tarpeetonta. Kielto voidaan, jos siihen on erityistä syytä, kohdistaa myös elinkeinonharjoittajan palveluksessa olevaan tai muuhun, joka toimii hänen lukuunsa.

Kielto voidaan määrätä myös väliaikaisena, jolloin kielto on voimassa, kunnes asia on lopullisesti ratkaistu tai asiasta on toisin määrätty. Väliaikainen kielto mahdollistaa kuluttajien etujen turvaamisen kiireellisissä tapauksissa. Väliaikaisen kiellon määrääminen edellyttää, että oikeutettu yksikkö saattaa todennäköiseksi, että toiminta on lainvastaista.

Määrätessään kiellon markkinaoikeus voi oikeutetun yksikön vaatimuksesta velvoittaa kiellon saaneen elinkeinonharjoittajan julkaisemaan oikaisuilmoituksen, jos sitä kuluttajille aiheutuvien ilmeisten haittojen vuoksi on pidettävä tarpeellisena. Markkinaoikeus voi oikeutetun yksikön vaatimuksesta velvoittaa kiellon saaneen elinkeinoharjoittajan antamaan myös tiedon kieltotoimenpidettä koskevasta lainvoimaisesta ratkaisusta niille kuluttajille, joita edustajakanne koskee. Velvoitteita voidaan tehostaa uhkasakolla.

Vanhentumisen osalta voidaan vielä mainita, että edustajakanteen vireilletulo keskeyttää kieltotoimenpiteen kohteena olevaan menettelyyn perustuvan velan vanhentumisen niiden kuluttajien osalta, joita edustajakanne koskee. Vanhentuminen keskeytyy edustajakanteen käsittelyn ajaksi. Velan vanhentuminen jatkuu käsittelyn päätyttyä. Tällöin velka kuitenkin vanhentuu aikaisintaan vuoden kuluttua käsittelyn päättymisestä.

Ryhmäkannelain soveltamisalan laajentuminen: järjestöille oikeus ryhmäkanteen nostamiseen

Ryhmäkannelain muutoksen jälkeen ja 25.6.2023 lukien, kuluttaja-asiamiehen (jota pidetään myös ryhmäkannelaissa tarkoitettuna oikeutettuna yksikkönä) lisäksi ryhmäkanteen voi panna vireille sääntömääräiseen tarkoitukseensa kuuluvassa asiassa kuluttajien yhteisiä etuja edistävä järjestö, jonka oikeusministeriö on nimennyt oikeutetuksi yksiköksi ryhmäkannelaissa tarkoitettuja ryhmäkanteita varten.

Lisäksi ryhmäkanteen voi saattaa vireille sääntömääräiseen tarkoitukseensa kuuluvassa asiassa toisessa ETA-valtiossa edustajakannedirektiivissä tarkoitettuja rajat ylittäviä edustajakanteita varten nimetty oikeutettu yksikkö, joka on merkitty edustajakannedirektiivin 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun luetteloon.

Ryhmäkannelakiin säädettiin myös uusi 2 a § ryhmäkanteen rahoittamisesta ja sen edellytyksistä. Ryhmäkanteen ulkopuolinen rahoittaja ei saa olla ryhmäkanteen vastaajan kilpailija tai vastaajasta riippuvainen. Rahoittaja ei saa vaikuttaa kantajan ryhmäkanteen käsittelyn puitteissa tekemiin päätöksiin kuluttajien yhteisten etujen kannalta haitallisella tavalla.

Jos ryhmäkanteen rahoituksen järjestämistä koskevia määräyksiä ei noudateta, tuomioistuimen on jätettävä kanne tutkimatta. Sama koskee tilannetta, jossa tuomioistuin on pyytänyt selvitystä rahoituksen järjestämisestä ryhmäkanteen kantajalta ja selvitystä ei ole toimitettu. Selvityksen pyytäminen on mahdollista, jos on ilmennyt perusteltuja epäilyjä siitä, ettei rahoituksen järjestämistä koskevia määräyksiä ole noudatettu.

Ryhmäkannelakia sovelletaan edustajakannedirektiivissä tarkoitettujen vaatimusten käsittelyyn ryhmäkanteena. Lainmuutosta koskevassa hallituksen esityksessä (HE 111/2022 s. 79) on selvennetty, että vaatimuksilla tarkoitetaan direktiivissä mainittuja hyvitystoimenpiteitä. Lakia ei sovelleta edustajakannedirektiivissä tarkoitettuja kieltotoimenpiteitä koskevien vaatimusten käsittelyyn. Kieltotoimenpiteitä koskevat vaatimukset käsitellään sen mukaan mitä laissa kieltotoimenpiteitä koskevista edustajakanteista on säädetty.

Edustajakannedirektiivin 9 artiklan 1 kohdassa selvennetään hyvitystoimenpiteen sisältöä:

”Hyvitystoimenpiteellä elinkeinonharjoittaja on velvoitettava tarjoamaan kuluttajille, joita kanne koskee, hyvitystä esimerkiksi maksamalla vahingonkorvausta, korjaamalla tai vaihtamalla tavara, alentamalla hintaa, purkamalla sopimuksen tai palauttamalla maksetun kauppahinnan tarpeen mukaan ja unionin oikeuden tai kansallisen lainsäädännön mukaisesti.”

Hyvitystoimenpiteellä tarkoitetaan siten sellaisia oikeussuojakeinoja, jotka velkojan asemassa olevalla osapuolella yleisestikin on käytettävissä tilanteissa, joissa hänelle on aiheutunut vahinkoa.

Määritelmän mukainen ryhmän jäsen, joka asetetussa määräajassa on toimittanut kantajalle kirjallisen ilmoituksen halukkuudestaan osallistua ryhmäkanteeseen, kuuluu ryhmään. Jos kanteen on nostanut oikeutetuksi yksiköksi nimetty järjestö, kantaja voi edellyttää ryhmäkanteeseen osallistuvalta kohtuullisen ilmoittautumismaksun suorittamista.

Ryhmäkanteita käsittelee ensimmäisenä asteena Helsingin käräjäoikeus.

Kieltokanteiden ja hyvityskanteiden prosessuaaliset eroavaisuudet

Kieltotoimenpiteitä koskevat edustajakanteet käsitellään markkinaoikeudessa ja ryhmäkanteina käsiteltävät hyvitystoimenpiteitä koskevat vaatimukset Helsingin käräjäoikeudessa.

Kieltotoimenpiteitä koskevien edustajakanteiden osalta muutosta markkinaoikeuden ratkaisuun haetaan valittamalla korkeimpaan oikeuteen, jos korkein oikeus myöntää valitusluvan. Käräjäoikeuden hyvitystoimenpidettä koskevaan ratkaisuun haetaan muutosta valittamalla hovioikeuteen, jonka ratkaisuun haetaan muutosta valittamalla korkeimpaan oikeuteen, jos korkein oikeus myöntää valitusluvan.

Kieltotoimenpiteitä koskevissa edustajakanteissa, jotka käsitellään markkinaoikeudessa, asianosaiset vastaavat pääsääntöisesti itse oikeudenkäyntikuluistaan, kun taas hyvitystoimenpiteitä koskevissa ryhmäkanteissa, jotka käsitellään käräjäoikeudessa, häviävä asianosainen on lähtökohtaisesti velvollinen korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut. Hyvitystoimenpiteitä koskevien vaatimusten käsittelyyn liittyy siten merkittävästi suurempi oikeudenkäyntikuluriski kuin kieltotoimenpiteitä koskeviin edustajakanteisiin.

Lakivaliokunta totesikin lakiehdotuksia koskevassa mietinnössään (LaVM 20/2022 s. 5), että sääntelyn toimivuutta ja vaikutuksia on aiheellista jatkossa seurata ja kokemuksien perusteella arvioida tarvetta ja mahdollisuuksia tarkistaa sääntelyä muun ohella edellä esitetyt seikat huomioiden.

Kirjoitus on julkaistu 12.4.2023 Edilexin Vierashuoneessa.

Johan Pråhl
Senior Advisor
+358 40 559 5544


Sähköalan väliaikainen voittovero voimaan

Uusi sähköalan väliaikainen voittovero on tullut voimaan 24.3.2023 alkaen. Lakia sovelletaan ainoastaan verovuodelta 2023 toimitettavassa verotuksessa.

Sähköalan voittoveron määrä on 30 prosenttia sähköliiketoiminnan tuloksesta siltä osin kuin se ylittää 10 prosentin vuotuisen tuoton verovelvollisen sähköliiketoiminnan vuoden 2022 oikaistun oman pääoman määrälle. Sähköalan voittovero lasketaan pitkälti samojen sääntöjen mukaan kuin yhteisövero, mutta esimerkiksi elinkeinoverolain korkojen vähennyskelpoisuutta koskevaa rajoitusta ei kuitenkaan sovelleta. 30 prosentin sähköalan voittoveroa sovelletaan normaalin 20 prosentin yhteisöveron lisäksi.

Sähköalan voittoveroa sovelletaan sähköntuotantoa tai sähköntoimitusta (sähkön myyntiä tai jälleenmyyntiä) harjoittaviin yrityksiin. Sähköliiketoimintaa harjoittava yritys on kuitenkin vapautettu verosta, mikäli yritys ei itse tai se ei ole myöskään konserniyhteydessä yritykseen, joka harjoittaa sähköntuotantoa. Sähköalan voittoveroa ei sovelleta myöskään sähköverkkotoimintaan eikä sähköliiketoimintaan, jonka liikevaihto on alle 500.000 euroa.

Kysy lisää:

Jaakko Klemettilä

+358 40 536 0963


Marko Koski

+358 44 758 2475



HPP johtavien toimistojen joukossa Chambers Europe 2023 -listauksessa

HPP jatkaa asiakkaidensa palvelemista Euroopan huipputasolla. Chambers and Partners on valinnut taas keskeiset osaamisalueemme ja asianajamme suositeltavien joukkoon tuoreessa Chambers Europe 2023 -listauksessaan.

Tutkimustulokset perustuvat asianajotoimistojen ja niiden asiakkaiden arvioihin eri toimistoista ja asiantuntijoista.

Chambers and Partners suosittelee kahdeksaa osaamisaluettamme. Lisäksi Marko Wainio on nimetty alansa johtavaksi asiantuntijaksi Riidanratkaisussa, Henna Wiklund on rankattu Työoikeuden ja Jaakko Klemettilä Vero-oikeuden asiantuntijoina. Kaikkiaan 15 HPP:n asianajajaa on arvioitu ranking-listalle omilla erityisalueillaan ja tämän lisäksi Chambers on tunnistanut asiantuntijoidemme joukosta monia muita arvostettuja juridiikan osaajia.Otamme nöyrinä vastaan arviomme Chambers Europe 2023 -listauksessa. Kiitämme asiakkaitamme ja työntekijöitämme työstä, jonka ansiosta meidät on toistuvasti huomioitu yhtenä Suomen johtavista asianajotoimistoista.

Chambers 2023 suosittelee HPP:tä seuraavilla keskeisillä osaamisalueilla seuraavasti:


HPP Attorneys is noted for its presence on real estate and project finance transactions. The law firm is also experienced in acquisition and corporate finance matters, in addition to refinancing mandates. The lawyers frequently act for domestic and international banks on cross-border deals.

Clients describe the lawyers: “They were available when needed and performed well.”

Antti Rintakoski is particularly active on real estate finance transactions. He is also knowledgeable in corporate and acquisition finance deals, as well as refinancing arrangements. He is appreciated, because “We are very happy with his level of service, commercial awareness and competence.”


HPP Attorneys offers a broad competition law practice, advising clients on both behavioural investigations and merger clearance mandates. The law firm further assists with state aid matters and competition compliance queries. Team members provide additional experience in EU regulatory matters, particularly regarding legislation on biocidal products and chemicals. The team has a number of clients from the energy and transportation sectors.

One client says ”I was very pleased with the advice, which considered our issue from more viewpoints than I could have wished for and from both an EU and national competition regulatory perspective.”

Tuomas Saraste frequently represents clients in cartel investigations, both before the Finnish Supreme Court and the European Commission. He also assists with merger clearance matters and state aid mandates, as well as general compliance topics. He is appreciated, because ”He provides a good service”, ”He is very polite, skilled and effective” ja ”He has very strong expertise coupled with flexible service and good business mindset.”


HPP Attorneys has a notable practice advising corporates, investment companies, private equity houses and industrial clients. The department acts on a variety of mandates, including tender offers and auction processes. The lawyers also assist with corporate governance topics. The team has a particular focus on transactions in the energy sector.

One client describes: ”They were very knowledgeable of the law, and able to explain it in a simple and accessible manner to non-lawyers and overseas clients. They could juggle lots at once and provided very quick responses at all times and were very available.”

Notable practitioners Antti Säiläkivi and Andrew Cotton are key contacts for clients.


HPP Attorneys Ltd is an established outfit assisting with a range of commercial disputes. The law firm boasts notable expertise in damages, bankruptcy, and construction. The firm advises on both litigation and arbitration proceedings, especially concerning construction and shipping-related disputes.

Clients remark that “HPP’sapproach was very customer-oriented” and ”Their work was admirably effective throrough and diligent. They were able to produce simple, straightforward and understandable responses to our complicated questions.”

Marko Wainio is an acclaimed lawyer who handles construction disputes and other commercial disputes. He is also a highly regarded arbitrator.

Mikko Leppä  is a well regarded lawyer who co-leads HPP’s dispute resolution practice and is adept in acting for both domestic and international clients in commercial disputes and arbitration proceedings. He is respected, because “Mikko has been absolutely great in handling our matters.”

Energia ja luonnonvarat

HPP Attorneys is renowned for its strength in environmental and permitting matters, particularly in relation to the natural resources sector, with notable experience in mining projects. The firm offers further expertise across renewables, notably advising on several wind farm projects. It is particularly active in financing matters within the sector, with an impressive roster of clients including international investors and corporations, as well as domestic energy producers and infrastructure operators.

Clients note that “HPP demonstrates proactivity, reactiveness and clarity in their recommendations” and ”They have a very good commercial sense supported by extensive experience in practical business situations and negotiations.”

Kari Marttinen advises on permitting and project development across a range of areas, including in relation to energy storage facilities, oil refineries and wind farms.

Tarja Pirinen is noted for her particular expertise in mining, in which regard she assists clients with permitting and exploration matters. Client notes “She is able to provide and deliver clear, concise answers and service.”

Björn Nykvist is a highly experienced partner who advises clients on power purchase agreements and wind farm transactions. Client says”Björn Nykvist strongly defends the interests of his clients whilst also having a commercial and pragmatic approach.”

Kiinteistöt ja rakentaminen

HPP Attorneys assists clients with a variety of real estate deals, including portfolio transactions and M&A involving property-owning companies. The law firm has additional experience in lease negotiations. The department is knowledgeable in mandates relating to a range of office, retail and residential assets.

Clients describe: “HPP has a practical and deal-oriented approach to transactions” and “They have super quick response times and a high service level.”

Jari Tuomala is a respected lawyer who frequently advises on transactions involving commercial properties, including the acquisition of property-owning companies. He also has experience in the buying and selling of leaseholds. Clients note “He has a strong level of knowledge, is experienced and very pleasant to work with” and “Jari is a great lawyer and he has remarkable negotiation skills.”

Leif Laitinen joins the rankings as an up-and-coming practitioner following notable market recognition. He advises funds, asset managers and investors on real estate transactions, including the acquisition of shares in housing companies. Client notes“Leif Laitinen is an eager, service- and solution-oriented lawyer, who handles pressure situations in style.”

Konkurssit ja saneeraukset

HPP Attorneys’ respected insolvency practice often acts as administrator in bankruptcy proceedings. The firm’s lawyers also have experience as supervisor and administrator in restructuring programmes. The firm offers additional expertise representing creditors in proceedings relating to security arrangements and the realisation of assets, and is also well versed in wider contentious work.

Sami Uoti is often instructed as an administrator in restructuring and bankruptcy proceedings and is well regarded in this field and client says “Sami Uoti has a wealth of experience of insolvency matters.”

Klaus Majamäki  has considerable experience acting for creditors in bankruptcy and restructuring proceedings, as well as acting as an administrator.


HPP Attorneys possesses a strong TMT practice. The department is noted for its expertise in contract negotiations. The team also advises on IT outsourcing and procurement matters.

Clients describe:“The team of HPP Attorneys has a deep knowledge in IT contract law” and “HPP Attorneys’ service and response time have always been exemplary.”

Kari-Matti Lehti  assists technology sector clients with procurement and outsourcing matters, as well as advising on contract negotiations. Clients say “Kari-Matti Lehti has a deep knowledge in IT-legislation and excellent negotiation skills” and “Kari-Matti Lehti understands business very well, has a great knowledge of the international IT industry, and he is a very good negotiator.”

Pekka Raatikainen is known for his expertise in IT procurement and outsourcing matters. He also represents clients in contractual negotiations in the technology sector.

Henna Wiklund (o.s. Kinnunen) was ranked in Employment and she regularly handles employment disputes, as well as assisting with the employment aspects of M&A transactions: “Henna is a great expert who went above and beoyond for us.”  Another confirms “Henna’s client service is always good.”

Jaakko Klemettilä  Newly ranked lawyer Jaakko Klemettilä of HPP Attorneys regularly assists clients with tax audits, transactional tax structuring and tax exemption assessments. One client says “Jaakko Klemettilä is available to help us to get things done and responds well to evolving projects.”



Haemme Junior ja Legal Trainee -ohjelmiin harjoittelijoita syyskuussa 2023 alkaville harjoittelujaksoille

Junior Trainee

Etsimme opintojen alkuvaiheessa olevia Junior Trainee -harjoittelijoita. Täs­sä roo­lis­sa toi­mit ju­ris­tien ja mui­den or­ga­ni­saa­tion toi­min­to­jen tär­keä­nä tu­ke­na ja mo­nen työ­kii­reen pe­las­ta­ja­na. Työ­päi­vää­si si­säl­tyy eri­lai­sia teh­tä­viä niin ju­ris­teil­ta kuin muul­ta toi­mis­to­hen­ki­lös­töl­tä: monipuolisia toimistotehtäviä, asia­kir­jo­jen toi­mit­ta­mis­ta vi­ran­omai­sil­le sekä esi­mer­kik­si toi­mis­ton vas­taa­no­tos­sa ja ko­kous­jär­jes­te­lyis­sä avus­ta­mis­ta. Työs­ken­te­ly on lu­ku­vuo­den ai­ka­na osa-ai­kais­ta, noin 1–3 päi­vää vii­kos­sa. Har­joit­te­lu­jak­sot kes­tä­vät kes­ki­mää­rin yh­den vuo­den, mut­ta jak­son pi­tuus vaih­te­lee ja on jous­ta­vas­ti so­vit­ta­vis­sa 4–18 kuu­kau­den pi­tui­sek­si.

Legal Trainee

Olet opin­nois­sa­si yl­tä­nyt jo yli puo­len vä­lin ja pys­tyt avus­ta­maan ju­ris­te­ja eri­lai­sis­sa oi­keus­in­for­ma­tii­kan teh­tä­vis­sä, asia­kir­jo­jen laa­ti­mi­ses­sa ja oi­keu­del­li­sis­sa kään­nök­sis­sä. Osa-ai­kai­sel­la har­joit­te­lu­jak­sol­la työs­ken­te­let noin 2–3 päi­vää vii­kos­sa. Har­joit­te­lu­jak­sot kes­tä­vät kes­ki­mää­rin yh­den vuo­den, mut­ta jak­son pi­tuus vaih­te­lee ja on jous­ta­vas­ti so­vit­ta­vis­sa 4–18 kuu­kau­den pi­tui­sek­si.

Jos kiinnostuit Junior tai Legal Trainee -tehtävistä, täytä hakulomake tästä

  • Hakuaika päättyy 12.3.2023
  • liitä mukaan suomenkielinen hakemus, CV ja opintosuoritusote yhtenä liitetiedostona

Käymme hakemuksia läpi koko hakukauden ajan ja valitsemme mahdollisimman tehokkaasti juuri meille sopivat harjoittelijat. Lisätietoja tehtävistä antaa Anniina.

Anniina Suomi
HR Coordinator

+358 40 549 6080


Lisätietoja harjoitteluohjelmistamme löydät myös nettisivuiltamme https://www.hpp.fi/ura/harjoittelijaohjelmat/.


KKO 2023:8 – korkein oikeus linjasi tuotevastuulain mukaista tuotteen ”omanaan markkinointia”

Vaikka KKO linjaa ratkaisussaan sitä, mitä ”markkinoinnilla” tarkoitetaan, tällä käsitteellä voidaan tarkoittaa eri lainsäädännön aloilla erilaisia sisältöjä.

Asiassa oli kysymys siitä, oliko yritys (jäljempänä A) markkinoinut sen tavaramerkillä varustettua kahvinkeitintä omanaan tuotevastuulaissa tarkoitetulla tavalla ja oliko A vastuussa vahingosta, joka oli aiheutunut kuluttajalle tuotteen puutteellisesta turvallisuudesta.

Asiassa esitetyn perusteella tulipalo oli aiheutunut edellisenä päivänä ostetusta kahvinkeittimestä, joka oli varustettu A:lle rekisteröidyllä tavaramerkillä. Tapauksessa vakuutusyhtiö oli korvannut kotivakuutuksesta kuluttajalle tulipalosta aiheutuneen vahingon ja kuluttajan oikeus vaatia korvausta tuotevastuulain nojalla oli siirtynyt vakuutusyhtiölle.

Ratkaisun kannalta keskeinen säännös on tuotevastuulain 5 §:n 1 momentin 4 kohta, jonka mukaan tuotevastuulain mukainen vahingonkorvausvelvollisuus on ”sillä, joka on markkinoinut vahinkoa aiheuttanutta tuotetta omanaan, jos tuote on varustettu hänen nimellään, tavaramerkillään tai muulla erottuvalla tunnuksellaan.”

Asiassa oli keskeistä, miten lainkohdassa mainittu ”markkinoinut” ymmärrettiin. Vaikka KKO linjaa ratkaisussaan sitä, mitä ”markkinoinnilla” tarkoitetaan, tällä käsitteellä voidaan tarkoittaa eri lainsäädännön aloilla erilaisia sisältöjä.

Asian tarkempi tausta ja alempien tuomioistuinten ratkaisut

Vakuutusyhtiö oli korvannut kotivakuutuksesta kuluttajalle asunnossa tulipalosta aiheutuneen vahingon. Onnettomuusselosteen mukaan tulipalo oli aiheutunut kahvinkeittimisestä, jonka kuluttaja oli ostanut edellisenä päivänä. Kuluttajan ostama kahvinkeitin oli rekisteröity A:lle rekisteröidyllä tavaramerkeillä ”Philips” ja ”Saeco”. Kahvinkeittimen oli puolestaan valmistanut A:n tytäryhtiö B Romaniassa. Kahvinkeittimessä oli CE-merkintä, jossa oli A:n tavaramerkiksi rekisteröity tunnus ”Saeco”, osoite Italiaan ja teksti ”Made in Romania”.

Vakuutusyhtiö oli vaatinut käräjäoikeudessa A:n velvoittamista suorittamaan korvausta tuotevahingosta. Vakuutusyhtiön mukaan A oli vahingonkorvausvastuussa tuotevastuulain 5 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla, koska se omisti B:n osakkeet ja koska kahvinkeitin oli varustettu A:n tavaramerkeillä. Lisäksi A oli markkinoinut kahvinkeitintä suomenkielisillä internetsivuillaan.

A kiisti kanteen. A katsoi, ettei se ollut kahvinkeittimen valmistaja eikä se ollut markkinoinut kahvinkeitintä Suomessa. Lisäksi A kiisti kanteen sillä perusteella, että kahvinkeitin ei ollut ollut virheellinen sen liikkeellelaskuhetkellä eikä se ollut aiheuttanut tulipaloa.

Käräjäoikeus katsoi, että A oli markkinoinut tavaramerkeillään varustettua kahvinkeitintä Suomessa ja että A oli vastuussa tuotteen puutteellisesta turvallisuudesta aiheutuneesta vahingosta. Siten A oli velvollinen korvaamaan vakuutusyhtiölle tulipalosta aiheutuneen vahingon.

Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden ratkaisun. Hovioikeus katsoi selvitetyksi, että tuotteen puutteellinen turvallisuus oli aiheuttanut vahingon. Hovioikeus katsoi kuitenkin jääneen näyttämättä, että A olisi markkinoinut tuotetta Suomessa, minkä vuoksi A:n ei katsottu olleen vastuussa tuotevahingosta. Koska hovioikeus hylkäsi kanteen näillä perusteilla, hovioikeus ei lausunut siitä, oliko A saattanut todennäköiseksi, että tuotteen turvallisuudessa ei ollut ollut vahingon aiheuttanutta puutetta sen liikkeellelaskuhetkellä.

Asian käsittely korkeimmassa oikeudessa

Vakuutusyhtiölle myönnettiin valituslupa rajoitettuna koskevaan kysymystä siitä, oliko A tuotevastuulain nojalla vastuussa sen tavaramerkeillä varustetun ja sen tytäryhtiön valmistaman kahvinkeittimen aiheuttamasta vahingosta.

Korkein oikeus esitti asiassa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 267 artiklan mukaisen ennakkoratkaisupyynnön, jossa korkein oikeus tiedusteli seuraavaa:

”Edellyttääkö tuotevastuudirektiivin 3 artiklan 1 kohdassa säädetty valmistajan määritelmä sitä, että se, joka on varustanut tuotteen tai sallinut sen varustamisen nimellään, tavaramerkillään tai muulla erottuvalla tunnuksellaan, myös jollakin muulla tavalla esiintyy tuotteen valmistajana?”

Unionin tuomioistuin vastasi ennakkoratkaisupyyntöön seuraavasti:

”[tuotevastuudirektiivin] 3 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että siinä tarkoitettu valmistajan käsite ei edellytä, että se, joka on varustanut tuotteen tai sallinut sen varustamisen nimellään, tavaramerkillään tai muulla erottuvalla tunnuksellaan, myös jollakin muulla tavalla esiintyy tuotteen valmistajana.”

Korkein oikeus totesi, että tuotevastuulain 5 §:n 1 momentin 4 kohdan säännöstä oli siten tulkittava niin, että tuotteen varustaminen yleisesti tunnetulla tavaramerkillä täyttää kohdassa säädetyn vahingonkorvausvelvollisuuden edellytyksen.

Markkinoinnin osalta korkein oikeus totesi seuraavan:

”Korkein oikeus toteaa, että markkinoinnin käsite on merkityssisällöltään laaja. Sillä tarkoitetaan erilaisia toimenpiteitä, joilla yritykset pyrkivät edistämään tuotteidensa tai palveluidensa myyntiä. Kun otetaan huomioon, että tavaramerkin nimenomaisena tarkoituksena on ilmaista elinkeinotoiminnassa tuotteen tai palvelun alkuperä ja erottaa markkinoilla tietyn tavaramerkin haltijan tuotteet tai palvelut muiden vastaavista, tuotteen varustamista yleisesti tunnetulla tavaramerkillä on jo sellaisenaan pidettävä markkinointina. Kysymyksessä olevaa lainkohtaa voidaan siten perustellusti tulkita sen sanamuodon perusteella niin, että tuotteen varustaminen tällaisella tavaramerkillä täyttää säännöksen mukaisen vahingonkorvausvelvollisuuden edellytyksen myös tuotteen omana markkinoimisen osalta.”

Korkein oikeus katsoi markkinoinnin käsitteen olevan lähtökohtaisesti merkityssisällöltään laaja.

Korkeimman oikeuden johtopäätös (KKO 2023:8)

Korkein oikeus päätyi asiassa esitetyn perusteella siihen, että kysymyksessä oleva kahvinkeitin oli varustettu A:n tavaramerkeillä Philips ja Saeco. A on siten markkinoinut tuotevahingon aiheuttanutta kahvinkeitintä omanaan. A on näin ollen tuotevastuulain 5 §:n 1 momentin 4 kohdan nojalla vastuussa vakuutusyhtiölle aiheutuneesta vahingosta, jos muut korvausvastuun edellytykset täyttyvät.

Korkein oikeus palautti asian hovioikeuteen, jonka tulee arvioida, onko A tuotevastuulain 7 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla saattanut todennäköiseksi, ettei tuotteen turvallisuudessa ollut ollut vahingon aiheuttanutta puutetta sen liikkeellelaskuhetkellä.

Markkinointi muussa erityislainsäädännössä

Korkein oikeus katsoi tapauksessa, että tuotteen varustaminen elinkeinonharjoittajan tavaramerkeillä oli tuotevastuulaissa tarkoitettua tuotteen markkinointia. Markkinointi on kuitenkin muussa erityislainsäädännössä määritelty myös tästä poikkeavasti.

Esimerkiksi alkoholilaissa markkinoinnilla tarkoitetaan alkoholilain 1 luvun 3 §:n 16 kohdan mukaan:

”mainontaa, epäsuoraa mainontaa ja muuta myynninedistämistoimintaa; epäsuoraa mainontaa on erityisesti tuotteen myynninedistäminen muun hyödykkeen mainonnan yhteydessä siten, että muun hyödykkeen tunnuksena käytetään sellaisenaan tai tunnistettavasti muunnettuna tuotteen tai sen myyjän vakiintunutta tunnusta tai että muun tuotteen mainonnasta muutoin välittyy mielikuva tietystä tuotteesta tai sen myyjästä.”

Alkoholilaissa markkinoinnin määrittelyssä oli kyse lainsäätäjän tekemästä valinnasta, jossa vanhan alkoholilain mukainen mainonta, epäsuora mainonta ja muu myynninedistämistoiminta määriteltiin uudessa alkoholilaissa markkinoinniksi. Alkoholilaissa markkinointi on siten määritelty huomattavasti suppeammin, kuin miten markkinointi tuotevastuulain järjestelmässä ymmärretään (alkoholilaissa määrittelyn tarve seurasi käytännössä lain sisäisestä systematiikasta). Markkinointi on määritelty erikseen myös esimerkiksi tupakkalaissa ja lääkeasetuksessa.

Kirjoitus on julkaistu 16.2.2023 Edilexin Vierashuoneessa.

Johan Pråhl
Senior Advisor
+358 40 559 5544


Haemme Associate Trainee -ohjelmiin harjoittelijoita syyskuussa 2023 alkaville harjoittelujaksoille

Associate Trainee

Etsimme opintojen loppuvaiheessa olevia Associate Trainee -harjoittelijoita syyskuussa 2023 alkaville harjoittelujaksoille. Harjoittelujakso kestää neljä kuukautta, jonka aikana työskentely on kokopäiväistä.

Pääset tekemään laaja-alaisesti avustavan juristin tehtäviä työskennellen kiinnostuksesi mukaan tiiviissä yhteistyössä eri tiimeissämme; transaktiot, teknologia, kilpailu, ympäristö, riidanratkaisu, rahoitus tai insolvenssi. Tehtäviisi kuuluvat muun muassa oikeudelliset selvitystyöt, tiedonhaut, sekä erilaisten asiakirjojen laatiminen.

Jos kiinnostuit tehtävistä, täytä hakulomake tästä

  • Hakuaika päättyy 19.2.2023
  • liitä mukaan englanninkielinen hakemus, CV ja opintosuoritusote yhtenä liitetiedostona

Käymme hakemuksia läpi koko hakukauden ajan ja valitsemme mahdollisimman tehokkaasti juuri meille sopivat harjoittelijat. Lisätietoja tehtävistä antaa Anniina.

Anniina Suomi
HR Coordinator

+358 40 549 6080

Lisätietoja harjoitteluohjelmistamme löydät myös nettisivuiltamme https://www.hpp.fi/ura/harjoittelijaohjelmat/.


Haussa Senior Counsel kilpailuryhmäämme

HPP Asianajotoimisto Oy on yksi Suomen johtavista liikejuridiikan asianajotoimistoista. Palveluksessamme on yli 70 juristia. Koko henkilökuntamme määrä on noin 125.

HPP on erikoistunut olennaiseen. Panostamme asiakkaidemme liiketoiminnan kasvattamiseen tarjoamalla korkean lisäarvon juridisia palveluja. Tämä edellyttää asiakkaidemme liiketoiminnan syvällistä ymmärtämistä.

Työpaikkana HPP tunnetaan vahvasta juridisesta osaamisesta, hyvästä yhteishengestä sekä matalasta hierarkiasta. Asianajotoimistossamme panostetaan kasvun vauhdittamiseen ja kansainvälistymiseen.

Haluamme vahvistaa organisaatiotamme ja haemme nyt joukkoomme


Tässä tehtävässä pääset toimimaan itsenäisesti kilpailuoikeuden eri osa-alueilla kattaen mm. yrityskauppa- ja kartellivalvontaan sekä määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön liittyvät toimeksiannot ja prosessit niin kansallisesti kuin EU-tasolla. Asiakkaamme ovat pääsääntöisesti kotimaisia ja kansainvälisiä suuria ja keskisuuria yrityksiä ja yhteisöjä.

Odotamme sinulta

Tehtävässä menestyäksesi olet kilpailulainsäädännön syväosaaja, olennaiseen keskittyvä ja asiakaslähtöinen juristi, jolla on vähintään kuuden vuoden kokemus kilpailuoikeuden ja sen eri osa-alueiden soveltamisesta. Hoidat itsenäisesti isojakin kokonaisuuksia ja osaat johtaa ja organisoida tiimin sisäistä työskentelyä sekä koordinoida sitä myös toimiston muiden juridiikkatiimien kanssa. Viestit sujuvasti sekä suomeksi että englanniksi, muu kielitaito katsotaan eduksi. Sinulla on vahva halu kehittyä edelleen oman alasi huippuasiantuntijana ja tuot oman vahvan panoksesi myös ryhmän kehittämiseen. Työskentelytyyliltäsi olet joustava, käytännönläheinen, ratkaisukeskeinen ja hyvä tiimipelaaja.

Tarjoamme sinulle

Tarjoamme sinulle itsenäisen toimenkuvan sekä haastavia ja monipuolisia toimeksiantoja mutkattomassa organisaatiossamme. Pääset kehittämään osaamistasi ja taitojasi niin kilpailuoikeuden prosessien (antitrust) kuin yrityskauppavalvonnan saralla. Joustava hybridityömalli ja toimisto Helsingin ytimessä luovat erinomaiset puitteet työskentelylle. Tehtävä on kokoaikainen ja työsuhde voimassa toistaiseksi.

Mikäli kiinnostuit tehtävästä, jätä hakemuksesi, ansioluettelosi ja palkkatoiveesi linkin kautta viimeistään 6.2.2023. Etenemme valintaprosessissa heti sopivan henkilön löydyttyä.

Tehtävää koskeviin tiedusteluihin vastaavat osakas Tuomas Saraste 25.1. klo 10–11 ja osakas Anna Roubier 30.1. ja 31.1. klo 13–14.

Lisätietoa kilpailuryhmämme palveluista sekä viimeaikaisista toimeksiannoistamme.


EU:n asetus sisämarkkinoita vääristävistä ulkomaisista tuista on tullut voimaan 12.1.2023

EU:n asetus (EU) 2022/2560 sisämarkkinoita vääristävistä ulkomaisista tuista (Foreign Subsidies Regulation, FSR) tuli voimaan 12. tammikuuta 2023. Asetuksella puututaan EU:n ulkopuolisten valtioiden myöntämistä tuista EU:ssa toimiville yrityksille aiheutuviin kilpailun vääristymiin, ja sitä sovelletaan kaikkeen taloudelliseen toimintaan EU:ssa.

Asetus antaa Euroopan komissiolle tutkintavaltuudet EU:n ulkopuolisten valtioiden tuille, jotka on myönnetty EU:ssa taloudellista toimintaa harjoittaville yrityksille. Tämä toimivalta, kuten myös asetuksessa asetetut velvollisuudet yrityksille perustuvat asetuksessa säädettyihin rahamääräisiin kynnysarvoihin. Asetuksen kynnysarvot perustuvat yrityskeskittymien osalta liikevaihtoon ja ulkomaisen tuen määrään ja julkisten hankintamenettelyjen osalta hankintasopimuksen arvoon ja ulkomaisen tuen määrään.  Asetuksen perusteella ilmoitettavia yrityskeskittymiä tai julkisia hankintoja koskevia sopimuksia ei saa toteuttaa komission tutkinnan aikana. Jos Euroopan komissio katsoo EU:n ulkopuolisen valtion tuen vääristävän sisämarkkinoita, se voi edellyttää yrityksiltä toimenpiteitä tai hyväksyä niiltä sitoumuksia vääristymän korjaamiseksi. Euroopan komissiolla on myös toimivalta estää tällaista tukea saaneen yrityskeskittymän tai hankintasopimuksen toteuttaminen.

Asetusta sovelletaan 12. heinäkuuta 2023 alkaen. Yrityksiä koskeva ilmoittamisvelvoite tulee voimaan 12. lokakuuta 2023.


Apulaisoikeusasiamies puuttui lääkekorvausten syrjivyyteen – päätöksen perustelut asettavat viranomaiset haastavan tehtävän eteen

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies puuttui päätöksellään 19.12.2022 siihen, että osa epilepsialääkettä tarvitsevista naispotilaista saa lääkkeestään Kansaneläkelaitokselta vain peruskorvauksen. Muut potilaat ovat oikeutettuja korkeampaan erityiskorvaukseen. Apulaisoikeusasiamies odottaa viranomaisilta toimenpiteitä 31.5.2023 mennessä. Päätös sisältää seikkaperäiset perustelut perus- ja ihmisoikeuksista, mutta lääkekorvausjärjestelmää koskevan lainsäädännön osalta perusteluissa ei ole tavoitettu ongelman ydintä. Moitteet saaneet sosiaali- ja terveysministeriö, lääkkeiden hintalautakunta ja Kansaneläkelaitos ovat velvollisia ryhtymään korjaaviin toimenpiteisiin, vaikkakin niiden voi olla vaikea yhtyä kaikilta osin siihen oikeudellisten perustelujen esittämisen kulkuun, joka on johtanut moitteiden antamiseen.

Apulaisoikeusasiamies antoi vakavat moitteet viranomaisille

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies (AOA) antoi 19.12.2022 päätöksen otsikolla Naispotilaiden lääkekorvausoikeus (EOAK/7819/2021). Päätöksellä ratkaistiin epilepsiapotilaita hoitavan neurologin tekemä kantelu. Osa yleistyvänä epilepsiana kutsutusta epilepsiatyypistä kärsivistä potilaista joutuu tyytymään lääkkeestään lääkekorvausjärjestelmän mukaiseen peruskorvaukseen, koska he eivät – käytännössä siksi, että ovat hedelmällisessä iässä olevia naisia – täytä Kansaneläkelaitoksen (Kela) määrittelemiä kriteerejä erityiskorvausoikeuden saamiseksi.

AOA katsoi päätöksessään, että nykyinen tilanne merkitsee yhdenvertaisuuslain (1325/2014) mukaista välillistä syrjintää sekä miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta annetun lain (609/1986) mukaista välitöntä syrjintää. Päätöksessä ei ole tarkemmin yksilöity, miten viranomaiset olivat käytännössä syyllistyneet syrjintään. Erikseen päätöksessä on todettu, että sekä sosiaali- ja terveysministeriö (STM), lääkkeiden hintalautakunta (Hila) että Kela olivat menetelleet lainvastaisesti, kun ne eivät olleet arvioineet ja ryhtyneet tarvittaviin toimenpiteisiin yhdenvertaisuuden toteutumisen edistämiseksi.

AOA on pyytänyt, että STM, Hila ja Kela ilmoittavat hänelle 31.5.2023 mennessä, mihin toimenpiteisiin päätös on antanut aihetta.

Päätöksessä puututtiin ilmeiseen epäkohtaan, mutta järjestelmä sisältää myös muita yhtä vakavia ongelmia – ja näin on ollut vuosikymmeniä

Suomen perustuslain (731/1999) 19 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä.

Lääkehuollossa tämä toteutuu sairaalalääkkeiden osalta niin, että potilaat saavat lääketieteellisesti perustellun lääkehoidon osana julkista terveydenhuoltoa. Lääkkeiden kustannuksista vastaavat nykyisin hyvinvointialueet. Avohuollon lääkkeiden osalta julkinen valta osallistuu lääkkeiden kustannuksiin sairausvakuutusjärjestelmän kautta. Lääkekorvauksista on säädetty sairausvakuutuslain (1224/2004, SVL) 5 ja 6 luvussa.

Lääkekorvausjärjestelmässä on kolme korvaustasoa: peruskorvaus (40 prosenttia), alempi erityiskorvaus (65 prosenttia) ja ylempi erityiskorvaus (100 prosenttia). Potilaan maksettavaksi kuuluu tapauskohtaisesti myös alkuomavastuu ja lääkekohtainen omavastuu. Vuositasolla potilaan kokonaislääkityksen aiheuttamien kustannusten määrää hallitaan lääkekatolla (vuonna 2022 sen määrä oli 592,16 euroa). Sen jälkeen, kun lääkekatto on tullut täyteen, lääkkeet ovat potilaalle kalanterivuoden loppuun saakka lähes ilmaisia.

Kun lääkevalmiste hyväksytään ensimmäisen kerran korvausjärjestelmään, se tulee tyypillisesti ensin vain peruskorvauksen piiriin. Myöhemmin sama valmiste voidaan hyväksyä myös erityiskorvattavaksi. Tämä on kuitenkin mahdollista vain osalle lääkevalmisteista. Valtioneuvoston asetuksessa vaikeiden ja pitkäaikaisten sairauksien lääkehoidon kustannusten korvaamisesta (25/2013) on lueteltu sairaudet, joiden hoidossa lääke voi olla erityiskorvattava (joko alempi tai ylempi erityiskorvattavuus).

Jos lääkevalmistetta ei käytetä sellaisen sairauden hoidossa, joka sisältyy valtioneuvoston asetuksen luetteloon, Hila ei voi myöntää valmisteelle erityiskorvattavuutta. Syynä on se, että lääkekorvausjärjestelmän varoja pyritään laissa kohdentamaan enemmän sellaisten sairauksien hoitoon, jotka valtioneuvosto on asetuksella arvioinut vaikeiksi ja pitkäaikaisiksi. Jos sairaus ei sisälly asetuksen luetteloon, Hila ei voi myöntää tässä sairaudessa käytettävälle lääkevalmisteelle erityiskorvattavuutta, vaikka sairaus olisi lääketieteellisesti arvioiden yhtä vakava kuin luetteloon sisältyvät sairaudet.

Lääkekorvausjärjestelmästä rahoitetaan vain sellaista lääkkeiden käyttöä, jossa käyttötarkoitus vastaa myyntilupaviranomaisen (Euroopan komissio tai Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus, Fimea) hyväksymää käyttöaihetta. Jos valmistetta käytetään muuhun tarkoitukseen, tämä voi olla tapauskohtaisesti lääketieteellisesti perusteltua ja jopa yleisten hoitosuositusten mukaista. Hila ei voi kuitenkaan hyväksyä valmisteelle korvattavuutta tältä osin – eikä Kela voi liioin maksaa korvausta lääkkeen tällaisesta käytöstä.

Tällaisesta lääkkeiden käytöstä käytetään nimitystä off label. Kysymys on käyttötarkoituksista, joista myyntiluvan hakija (tai haltija) ei ole esittänyt myyntilupaviranomaiselle kliiniseen tutkimukseen perustuvaa näyttöä lääkkeen tehosta, turvallisuudesta ja positiivisesta hyöty-riskisuhteesta. Useaan sairauteen – ja usein nimenomaan jonkin erityisen potilasryhmän, kuten lapsipotilaiden, osalta – ei ole kehitettynä sellaista tarpeellista lääkettä, jolla kyseinen sairaus olisi hyväksyttynä käyttöaiheena. Tästä syystä muihin käyttöaiheisiin hyväksyttyjen lääkkeiden off label -käyttö on suhteellisen yleistä etenkin lasten lääkehoidossa ja harvinaissairauksien hoidossa.

Oma sääntelynsä koskee lääkkeitä, joilla ei ole (Suomea koskevana) myyntilupaa lainkaan. Fimea voi myöntää tällaiselle lääkkeelle erityisluvan, jos myöntämisen tueksi on erityisiä hoidollisia tai kansanterveydellisiä syitä. Hila voi myös vahvistaa valmisteelle erityiskorvattavuuden.

AOA puuttui päätöksellään siihen, että lääkekorvausjärjestelmän yleinen sääntely sekä lääkevalmistekohtaiset Hilan korvattavuuspäätökset yhdistettynä Kelan lääkeainetasolla määrittelemiin sairaus- ja potilaskohtaisiin edellytyksiin johtivat siihen, että hedelmällisessä iässä olevat naispotilaat (jotka saattavat tulla raskaaksi) joutuivat muita potilaita (kaikkia miehiä ja osaa naisista) huonompaan asemaan epilepsialääkkeiden korvausoikeuden suhteen.

Nämä naiset tarvitsevat yleistyvän epilepsian hoidossa käytännössä joko lamotrigiinia tai levetirasetaamia sisältävää valmistetta, koska he eivät voi (raskauden mahdollisuuden takia) turvallisesti käyttää valproaattia sisältävää valmistetta. Lääkekorvausjärjestelmä kokonaisuutena, kun otetaan huomioon myös Hilan ja Kelan tekemät epilepsialääkkeitä koskeneet (osin hallinto- ja osin normiluonteiset) päätökset, edellyttää kuitenkin käytännössä, että jokaisen potilaan kohdalla pitäisi aloittaa hoito valproaatilla. Tämä lääke ei silti sovellu hedelmällisessä iässä oleville naisille, jotka voivat tulla raskaaksi. He joutuvat näin erityiskorvausoikeuden suhteen umpikujaan.

Tämä tilanne on potilaan oikeuksien kannalta ilmeisen epäoikeudenmukainen ja kohtuuton – mutta se ei ole suinkaan ainoa tapaus, jonka suhteen lääkekorvausjärjestelmä voi toimia aivan yhtä epäoikeudenmukaisesti tai itse asiassa toisinaan jopa vielä epäoikeudenmukaisemmin.

Jos potilaan vakavan sairauden hoitoon ei ole kehitetty lääkevalmistetta, jolle tämän sairauden hoito olisi hyväksytty käyttöaiheeksi, muun myyntiluvallisen lääkkeen off label -käyttöä ei korvata potilaalle lainkaan, siis edes peruskorvauksella. Potilaan on tällöin hankittava lääke kokonaan omin varoin, ja yhteiskunnallisena varoventtiilinä toimii vain yleinen toimeentulotukijärjestelmä. Tapauskohtaisesti off label -lääkehoito voi olla hyvinkin kallista.

Harvinaissairauksista kärsivien potilaiden hoidossa on puolestaan yleistä, ettei käytettävä lääkevalmiste ole erityiskorvattava. Tämän epäoikeudenmukaisuuden syy on kaiken lisäksi vain pragmaattinen: edellä mainitussa valtioneuvoston asetuksessa on lueteltu vain sellaisia vakavia sairauksia, jotka ovat väestötasolla yleisempiä.

Osa harvinaissairauksista on esimerkiksi syöpäsairauksia, jotka sisältyvät luetteloon, ja näin lääke voi olla erityiskorvattava myös harvinaissairauden hoidossa. Erittäin suuri osa harvinaissairauksista on kuitenkin luettelon ulkopuolella. Nämäkin sairaudet ovat aivan yhtä vakavia (ja joissakin tapauksissa jopa vakavampia) kuin luettelossa mainitut. Niitä ei kuitenkaan sisällytetä luetteloon sen takia, että määrä on liian suuri luettelon yleisen tarkoituksen kannalta.

Erilaisia harvinaissairauksia arvioidaan olevan maailmanlaajuisesti noin 5 000–8 000, kun taas valtioneuvoston asetuksen luettelo kattaa vain 46 sairautta (ylempi erityiskorvattavuus 34 ja alempi erityiskorvattavuus 12 sairautta).

AOA:n päätöksellä epilepsialääkkeiden erityiskorvausoikeudesta on puututtu yhteen lääkekorvausjärjestelmän toiminnan ilmeiseen epäkohtaan. Samalla on huomattava, että AOA:n ratkaistavaksi voi tulla myöhemmin useita muitakin vastaavanlaisia epäkohtia. Harvinaissairauksia sairastavien potilaiden asema lienee epäkohdan ilmeisyyden ja yleisyyden kannalta hälyttävin.

Päätöksen perusteluista ei ilmene, miksi syrjivyys käytännössä muodostui

Kantelulla tutkittavaksi saatettu tapaus oli yhdenvertaisuuden kannalta merkityksellinen kahdestakin eri näkökulmasta: yhtäältä kaikkien eri potilaiden tasapuolisen kohtelun kannalta sairausvakuutusjärjestelmässä ja toisaalta siltä kannalta, että naispotilaat ovat joutuneet taloudellisesti huonompaan asemaan kuin miespotilaat. Eriarvoisuutta on myös naispotilaiden sisäisesti niin, että syrjivyys kohdistuu hedelmällisessä iässä oleviin naisiin, jotka saattavat tulla raskaaksi.

AOA:n päätöksen yleiseen johtopäätökseen on helppo yhtyä: nainen ei saa joutua lääkehoidon korvattavuuden suhteen muita potilaita huonompaan asemaan sen takia, että hän on nainen ja hedelmällisessä iässä. Päätöksen perusteluissa ei ole kuitenkaan esitetty sitä oikeudellisen sääntelyn ja tehtyjen viranomaispäätösten kokonaisuuteen liittyvää kehystä, jonka tuloksena eriarvoinen kohtelu itse asiassa muodostui. Kun tämä tarkastelu puuttuu, jää samalla epäselväksi, minkä viranomaisen tai viranomaisten voidaan lopulta katsoa menetelleen moitittavasti.

Oikeudellisten vastuusuhteiden ymmärtäminen edellyttää lääkekorvausjärjestelmää koskevan sääntelyn ja viranomaispäätöksenteon tarkempaa jäsentämistä niin, että kunkin viranomaisen lakisääteinen tehtävä erottuu kokonaisuudesta.

Kantelussa moitittiin siitä, ettei hedelmällisessä iässä oleville naisille voinut syntyä epilepsian lääkehoidossa erityiskorvausoikeutta lamotrigiinia tai levetirasetaamia sisältävien valmisteiden osalta, ja AOA yhtyi tähän moitteeseen. Lääkekorvausjärjestelmää koskevan lainsäädännön kannalta kyseiset kaksi lääkettä ovat kuitenkin keskenään täysin eri asemassa.

Myyntilupaviranomainen on hyväksynyt lamotrigiinia sisältäville valmisteille käyttöaiheiksi yleistyvän epilepsian hoidossa sekä yhdistelmäkäytön (käytön toisen lääkkeen kanssa) että monoterapian (yksilääkehoidon). Levetirasetaamia sisältävillä valmisteilla tilanne on toinen: hyväksytty käyttöaihe kattaa yksilääkehoidon vain paikallisalkuiseen epilepsiaan, joka on eri epilepsiatyyppi kuin yleistyvä epilepsia. Viimeksi mainitun sairauden hoidossa levetirasetaamia sisältäville valmisteille hyväksytty käyttöaihe kattaa vain lisälääkkeenä käytön.

Jos yleistyvää epilepsiaa sairastava potilas on muu kuin hedelmällisessä iässä oleva nainen (joka saattaa tulla raskaaksi), hänen hoitonsa voidaan aloittaa valproaatilla. Jos potilaalle ei kuitenkaan saada riittävää hoitovastetta, hoitoa voidaan jatkaa lisäksi levetirasetaamilla, jolloin molempien lääkkeiden käyttö pysyy niissä rajoissa, jotka myyntilupaviranomainen on eri valmisteille käyttöaiheiksi hyväksynyt. Lisälääkkeeksi voi valita vastaavasti myös lamotrigiinin (ellei tämä lääke ole asianomaiselle potilaalle vasta-aiheinen).

Toisaalta lamotrigiinin käyttö ei rajaudu myyntilupaviranomaisen hyväksymien käyttöaiheiden kannalta vain yhdistelmähoitoon, vaan myös monoterapia on mahdollinen (valmisteyhteenvedossa tarkemmin määritellyin edellytyksin).

SVL 6 luvun 5 §:n mukaisesti lääkevalmisteen peruskorvattavuus sairauden hoidossa voidaan vahvistaa enintään myyntilupaviranomaisen lääkevalmisteelle vahvistaman valmisteyhteenvedon ja siinä hyväksyttyjen käyttöaiheiden mukaisessa laajuudessa. Vaikka samaa säännöstä ei ole erikseen erityiskorvattavuudesta, myös sen osalta korvattavuus voidaan hyväksyä vain sellaisten käyttöaiheiden puitteissa, jotka myyntilupaviranomainen on hyväksynyt.

Edellä todettu tarkoittaa sitä, että Hila ei voi hyväksyä levetirasetaamia sisältäville valmisteille erityiskorvattavuutta yleistyvän epilepsian hoitoon siten, että tätä lääkettä käytettäisiin monoterapiana. AOA:n päätöksestä ilmenevää käsitystä, että tällainen käyttö voisi olla sairausvakuutuksesta korvattavaa (joko perus- tai erityiskorvattuna), ei voida siten pitää perusteltuna, kun otetaan huomioon SVL 6 luvun 5 §:n yksiselitteinen rajaus. Lamotrigiinia sisältävien valmisteiden osalta ei ole sen sijaan SVL 6 luvun 5 §:ään perustuvaa estettä sille, että valmisteelle voidaan hyväksyä korvattavuus (sekä perus- että erityiskorvattavuus) yleistyvän epilepsian hoidossa myös siten, että valmistetta käytetään monoterapiana.

SVL 6 luvun 5, 6 ja 9 §:n mukaisesti lääkevalmisteen perus- ja/tai erityiskorvattavuus voidaan vahvistaa Hilan päätöksellä joko koskemaan kaikkia myyntilupaviranomaisen hyväksymässä valmisteyhteenvedossa mainittuja käyttöaiheita tai vain osaa niistä. Hilan erityiskorvattavuutta koskeva päätös voidaan lisäksi rajoittaa koskemaan vain sairauden tiettyä muotoa tai vaikeusastetta.

Lamotrigiinia sisältävien valmisteiden erityiskorvattavuus on (yleistyvän epilepsian hoidossa) rajoitettu Hilan päätöksillä koskemaan vain vaikeahoitoista epilepsiaa. Toisin sanoen, laajempikin erityiskorvattavuus (siis myös ei-vaikeahoitoinen) olisi ollut mahdollinen, mutta Hila on päätynyt hyväksymään lamotrigiinia sisältäville valmisteille erityiskorvattavuuden vain tällä tavoin rajoitettuna. AOA:n päätöksen selostuksesta ilmenevästi Hilan päätökset ovat vastanneet myyntiluvan haltijoiden hakemuksia.

Kun Hila käsittelee lääkevalmisteen erityiskorvattavuutta koskevan myyntiluvan haltijan hakemuksen, se voi vain joko (i) hyväksyä tai (ii) hylätä hakemuksen tai (iii) vahvistaa korvattavuuden rajoitetumpana kuin mitä myyntiluvan haltija on hakenut. Toisaalta SVL 6 luvun 17 §:n mukaisesti Hilalla on toimivalta ottaa STM:n esityksestä tai omasta aloitteestaan käsiteltäväkseen lääkevalmisteen erityiskorvattavuutta koskeva asia, jos erityiskorvattavuudelle on erityisiä hoidollisia perusteita. Hilan on ennen asian ratkaisemista (pääsääntöisesti) kuultava Kelaa.

Edellä todettu tarkoittaa sitä, että Hila olisi voinut hyväksyä lamotrigiinia sisältäville valmisteille nykyistä laajemman erityiskorvattavuuden, jos myyntiluvan haltija olisi tätä ehdottanut. Lisäksi Hilalla on mahdollisuus turvautua SVL 6 luvun 17 §:n mukaiseen viranomaisaloitteiseen menettelyyn. Pykälän perusteluissa (HE 100/2008 vp, s. 29–30) se on tarkoitettu tilanteisiin, joissa myyntiluvallista valmistetta ei ole markkinoilla (siis teollisesti valmistettuna) tai valmisteen myyntilupa on jo päättynyt, mutta valmistetta voidaan käyttää erityisluvalla. Pykälää voidaan kuitenkin soveltaa sen sanamuodon puitteissa myös tätä laajemmin, ottamalla huomioon perusoikeusmyönteinen laintulkinta (ks. myös säännöksen alkuperäiset perustelut kokonaisuutena HE:ssä 62/2003 vp, s. 5, 7, 9 ja 12).

Kelalla ei sen sijaan ole toimivaltaa myöntää lääkevalmisteelle laajempaa korvattavuutta (sen paremmin perus- kuin erityiskorvattavuutta) kuin minkä Hila on vahvistunut. Kelan toimivalta rajoittuu tässä suhteessa Hilan hallintopäätösten toimeenpanoon.

Sen jälkeen kun Hilan päätös jonkin lääkevalmisteen erityiskorvattavuudesta on tehtynä, Kelan tehtävänä on SVL 5 luvun 7 a §:stä ilmenevästi tarkemmin päättää tarvittavista selvityksistä ja niistä lääketieteellisistä edellytyksistä, joiden tulee täyttyä, jotta lääkevalmisteen korvaaminen on perusteltua. Näistä lääketieteellisistä edellytyksistä puhutaan Kelan kriteereinä.

Kela ei voi lääketieteellisistä edellytyksistä (normiluonteisesti) päättäessään sen paremmin kaventaa kuin myöskään laajentaa sitä korvattavuuden alaa, joka Hilan lääkevalmistekohtaisesta hallintopäätöksestä ilmenee.

Kela on omassa normipäätöksessään tulkinnut Hilan määrittelemää epilepsian vaikeahoitoisuutta niin, että sairaus on tällainen vasta sen jälkeen, kun potilaan hoidossa on jo käytetty toista epilepsialääkettä, tässä tapauksessa käytännössä valproaattia, eikä sillä ole voitu saavuttaa hyvää hoitotulosta. Hedelmällisessä iässä olevien naisten osalta tämä merkitsee sitä, ettei heidän epilepsiaansa voida pitää vaikeahoitoisena, koska hoitoa ei ole voitu muusta syystä aloittaa valproaatilla – näin siis vaikka sairaudentila olisi itsessään erittäin vakava.

Hilan päätöskäytännössä sellaisen erityiskorvattavuuden rajoituksen, joka ilmaistaan sairauden vaikeahoitoisuudella, usein tulkitaan tarkoittavan juuri sitä, että ensin on tullut kokeilla jotakin muuta hoitoa. Tämä lähestymistapa on yhteydessä siihen, että korvausjärjestelmän piirissä lääkkeiden käyttöä porrastetaan ensilinjan ja toisen linjan (jne.) hoitoihin. Kelan ei olisi ollut silti välttämätöntä tulkita vaikeahoitoisuuden edellytystä nimenomaan tällä tavoin.

AOA:n päätöksestä välittyy vaikutelma, että STM, Hila ja Kela olisivat jotenkin kollektiivisesti aikaansaaneet asiaintilan, että hedelmällisessä iässä olevat naispuoliset epilepsiapotilaat joutuvat syrjityksi. Tällaista yksilöimätöntä lähestymistapaa ei voida kuitenkaan pitää perusteltuna. Kukin viranomainen vastaa omaan toimivaltaansa kuuluvista tehtävistä, eikä sen pidäkään puuttua jonkin muun viranomaisen toimivaltaan kuuluvaan asiaan. Toimivaltarajojen noudattaminen on tärkeä osa hallinnon yleistä lainalaisuutta.

Päätöksen perusteluista puuttuu edellä selostettu lääkekorvausjärjestelmää koskevaan lainsäädäntöön perustuva eriytetty tarkastelu. Tämä johtaa samalla siihen, että kukin moitteet saaneista viranomaisista joutuu nyt itse arvioimaan, voiko se tehdä asiassa korjaavia toimenpiteitä – ja näin on myös tarkoitettu. Toisaalta kun AOA on päätynyt johtopäätökseen, että kantelussa tarkoitetussa asiassa tapahtunut syrjintä on ollut erityisen moitittavaa, annettujen moitteiden perusteiden olisi ollut syytä olla yksilöityjä.

Perusoikeudet on otettava vakavasti myös lääkekorvausjärjestelmässä

Vaikka AOA:n päätöksen perusteluja voidaan pitää lääkekorvausjärjestelmää koskevan lainsäädännön osalta puutteellisina, päätös sisältää erittäin tärkeän viestin paitsi epilepsialääkkeiden korvattavuuksien yhdenvertaisen toteutumisen osalta, myös laajemmin: lääkekorvausjärjestelmään liittyvässä päätöksenteossa – niin Hilan hallintopäätöksissä kuin Kelan toimeenpanoon liittyvissä päätöksissä (sekä normiluonteisissa että potilaille annettavissa hallintopäätöksissä) – on kiinnitettävä tarkkaa huomiota perusoikeuksien toteutumiseen.

Lisäksi STM:ssä on tarpeen kiinnittää huomiota siihen, miltä osin nykyisen lainsäädännön soveltaminen johtaa väistämättä epäyhdenvertaisiin ja samalla usein myös kohtuuttomiin tuloksiin yksittäisten potilaiden kohdalla.

AOA:n päätöksessä esille nostettu epäkohta on korjattavissa, mutta lääkekorvausjärjestelmän kokonaisuus pitää ottaa huomioon

Kuten edellä esitetystä tarkemmin ilmenee, kantelussa tarkoitettu hedelmällisessä iässä olevien naispotilaiden epäyhdenvertainen kohtelu epilepsialääkkeiden erityiskorvausoikeuden suhteen on korjattavissa – Hilan ja/tai Kelan toimenpitein, mutta kuitenkin vain lamotrigiinin osalta. Myös STM:llä on toimivalta tehdä Hilalle esitys tätä lääkeainetta sisältävien valmisteiden erityiskorvattavuuden osalta.

Levetirasetaamin osalta STM on ainoa viranomainen, joka voisi tehdä korjaavia toimenpiteitä. Se voisi ryhtyä lainvalmistelutoimenpiteisiin SVL 6 luvun 5 §:n muuttamiseksi niin, että potilaalla voi olla oikeus sairausvakuutuskorvaukseen myös lääkkeen off label -käytöstä. Kokonaan eri asia on kuitenkin se, voidaanko tällaista muutosta pitää lääkekorvausjärjestelmän (ja myös muun lääkkeitä koskevan sääntelyn) kokonaisuuden kannalta perusteltuna.

Kuten edellä on tuotu esille, lääkekorvausjärjestelmän nykyiset säännökset johtavat useisiin muihinkin epäjohdonmukaisuuksiin ja kohtuuttomuuksiin yksittäisten potilaiden kohdalla. Edellä on mainittu eräitä esimerkkejä, mutta niitä on muitakin.

Yksi muu epäkohta liittyy sellaiseen kahden eri lääkkeen yhdistelmäkäyttöön, jossa toinen lääkkeistä on avohuollon lääke ja toinen sairaalalääke. Näistä lääkkeistä, jotka voivat olla esimerkiksi syöpälääkkeitä, vain toisella saattaa olla myyntilupaviranomaisen hyväksymänä käyttöaiheena kyseinen yhdistelmäkäyttö. Jos yhdistelmäkäyttö puuttuu avohuollon lääkevalmisteelle hyväksytyistä käyttöaiheista, sille ei ole voitu hyväksyä Hilassa korvattavuutta yhdistelmäkäyttöön, koska tällöin muodostuisi off label -tilanne.

AOA on antanut varsin painavia moitteita sekä STM:lle, Hilalle että Kelalle. Moitteiden painavuuden oikeudellisesta perusteltavuudesta on mahdollista olla myös eri mieltä, kun otetaan huomioon se, että kunkin viranomaisen tulee vastata vain niistä tehtävistä, jotka sille lain mukaan kuuluvat, ja moitteet olisi tärkeää perustella yksilöidymmin eikä vain eri osatekijöistä muodostuneen yleisen lopputuloksen kannalta.

Kun STM, Hila ja Kela – ja kukin siis itsenäisesti tahollaan – arvioivat AOA:n päätöksessä edellytettyjä korjaavia toimenpiteitä, olisi tärkeää, että toteutettaviksi valittavat toimenpiteet olisivat tehokkaita paitsi epilepsialääkkeiden erityiskorvausoikeuksien yhdenvertaisen toteutumisen suhteen, myös laajemmin niin, että lääkekorvausjärjestelmä kohtelee erilaisia potilasryhmiä nykyistä yhdenvertaisemmin.

Klaus Nyblin
040 725 9252

Kirjoituksen 5.1.2023 julkaistuun alkuperäiseen versioon on tehty lisäyksiä ja tarkennuksia 9.1.2023.

Klaus Nyblin on erikoistunut lääke- ja terveydenhuolto-oikeuteen sekä riidanratkaisuun. Klausin erityisosaamista ovat myös liikesalaisuuksien suojaan, henkilötietojen käsittelyyn ja sähköiseen viestintään liittyvät oikeudelliset kysymykset. Klaus on tunnustettu osaaja erityissäänneltyjen toimialojen riidanratkaisijana.


Suomen yrityskauppavalvonnan liikevaihtorajoja alennettiin – ilmoitettavien yrityskauppojen määrän odotetaan kaksinkertaistuvan

Kesäkuussa 2022 eduskunnalle annetun hallituksen esityksen mukaisesti Suomen yrityskauppavalvonnan liikevaihtorajoja on muutettu. Eduskunta hyväksyi ehdotuksen kansallisten liikevaihtorajojen muuttamisesta marraskuun lopulla 2022 ja muutos tuli voimaan vuoden 2023 alussa. Uusia liikevaihtorajoja sovelletaan siten yrityskauppoihin, joista sopimus on tehty 1.1.2023 tai sen jälkeen.

Muutoksen myötä Suomen yrityskauppavalvonnan liikevaihtorajat alenevat merkittävästi. Lisäksi liikevaihtorajat koskevat jatkossa ainoastaan Suomesta kertynyttä liikevaihtoa. Näin ollen liikevaihtorajat Suomessa vastaavat toimivallan osalta Ruotsin ja Norjan mallia, joissa ainoastaan kansallisella liikevaihdolla on merkitystä kansallisen yrityskauppavalvonnan soveltumista arvioitaessa.

Merkittävästi matalammat liikevaihtorajat

Ennen lakimuutosta yrityskauppa (määräysvallan hankkiminen, liiketoimintojen hankkiminen osittain tai kokonaan, itsenäisen yhteisyrityksen perustaminen ja sulautuminen) on tullut ilmoittaa Kilpailu- ja kuluttajavirastolle (”KKV”), mikäli osapuolten yhteenlasketun maailmanlaajuisen liikevaihdon kokonaismäärä on ylittänyt 350 miljoonaa euroa ja ainakin kahdella osapuolella on kummallakin kertynyt Suomesta liikevaihtoa vähintään 20 miljoonaa euroa.

Lakimuutoksella liikevaihtorajoja on muutettu siten, että yrityskauppa on ilmoitettava, mikäli osapuolten yhteenlasketun Suomesta kertyneen liikevaihdon kokonaismäärä ylittää 100 miljoonaa euroa ja ainakin kahdella osapuolella on kummallakin kertynyt Suomesta liikevaihtoa vähintään 10 miljoonaa euroa.

Näin ollen ”kaikkien osapuolten liikevaihto” -kriteeri kohdistuu vuoden 2023 alusta alkaen ainoastaan Suomesta kertyneeseen liikevaihtoon ja on merkittävästi aiempaa matalampi. Muutoksen tarkoituksena on muodostaa ilmoitettaville yrityskaupoille selkeämpi ja läheisempi yhteys Suomeen. Tämä tarkoittaa sitä, että sellaisten yhtiöiden, joiden toiminnalla on läheisempi yhteys Suomeen, yrityskaupat tulevat ilmoitettaviksi myös silloin, kun liiketoiminta kokonaisuudessaan on vähäisempää. Samaan aikaan ”osapuolikohtainen liikevaihto” -kriteeri on laskettu 10 miljoonaan euroon (ennen muutosta kahden osapuolen oli kummankin saavutettava 20 miljoonan euron liikevaihto Suomesta). Tämän muutoksen perusteella aiempaa pienempien osapuolten väliset yrityskaupat tulevat ilmoitettaviksi. KKV on avoimesti tuonut esille huolensa eräistä hiljattaisista yrityskaupoista, jotka ovat jääneet liikevaihtorajojen alle, ja joita ei näin ollen ole saatu viraston tutkittaviksi. Tällaisia olivat esimerkiksi yrityskauppa eläinlääkäripalvelumarkkinalla (Evidensia/Omaeläinklinikka, 2019), yrityskauppa pitkän matkan linja-autopalvelumarkkinalla (Koiviston Auto/Onnibus, 2018) sekä erilaisia yrityskauppoja terveydenhuoltosektorilla, kuten yksityis- ja työterveyshuollon palveluissa sekä hedelmättömyyshoitopalveluissa, missä kohteiden liikevaihdot eivät ylittäneet 20 miljoonan euron rajaa.

Liikevaihtorajojen alenemisen vaikutus

KKV:n mukaan liikevaihtorajojen aleneminen tulee kaksinkertaistamaan kansallisesti ilmoitettavien yrityskauppojen määrän. Nykyisellään noin 20–40 yrityskauppaa ilmoitetaan KKV:lle vuosittain. Vuonna 2018 annettiin 39 yrityskaupan hyväksymispäätöstä, kun taas vuonna 2019 vastaava määrä oli 34 ja vuosina 2020 ja 2021 21 ja 31. Tällä hetkellä julkisiin tietoihin perustuen yrityskauppavalvonnassa työskentelevien virkamiesten määrä on (harjoittelijoita lukuun ottamatta) noin 16, joista seitsemän (7) on ekonomisteja.

Ehdotetun muutoksen seurauksena KKV odottaa noin 60–70 yrityskaupan tulevan ilmoitettavaksi vuosittain. KKV on ilmaissut tarvitsevansa viisi (5) uutta virkamiestä käsittelemään viraston kasvanutta työmäärää yrityskauppavalvonnassa.

Nähtäväksi jää, miten hyvin henkilöstömäärän kasvattaminen auttaa vastaamaan odotetun (merkittävän) tapausten määrän kasvun suhteen. Suomen kilpailuviranomaisen kanssa asioivat ovat hyvin tietoisia suhteellisen pitkistä käsittelyprosesseista ennakkoneuvotteluvaiheineen ja suhteellisen suurine määrineen II-vaiheen tapauksia. Viimeaikaisena esimerkkinä toimii yrityskauppa data- ja sähköverkkomarkkinalla, joka allekirjoitettiin jo kesäkuussa 2022, mutta jonka ilmoitus hyväksyttiin KKV:ssä vireille vasta joulukuussa 2022 viitaten erittäin pitkään ennakkoneuvotteluvaiheeseen.

Uuden ilmoituskaavan käyttöönotto

Samaan aikaan, joskin ilman merkittävää yhteyttä liikevaihtorajojen laskemiseen, Suomen yrityskauppavalvonnan ilmoituskaavaa on päivitetty. Uusi kaava, josta säädettiin valtioneuvoston asetuksella, on tullut voimaan ja sitä sovelletaan yrityskauppoihin, jotka ilmoitetaan 1.1.2023 ja sen jälkeen.

Uusi ilmoituskaava pyrkii keventämään tietovaatimuksia ongelmattomissa tapauksissa. Näihin kuuluvat markkinatietovaatimusten keventäminen tapauksissa, joissa osapuolilla on vain vähäisessä määrin päällekkäistä liiketoimintaa taikka vertikaalisia yhteyksiä toisiinsa, sekä markkinakuulemisen tekemättä jättäminen nykyisessä muodossaan ongelmattomiksi todetuissa tapauksissa. Sen sijaan muissa kuin selvästi ongelmattomissa tapauksissa markkinatiedot tulee antaa uuden kaavan myötä kaikista vaihtoehtoisista markkinoista. Tämä on käytäntö, jota KKV on soveltanut jo aiemmin, mutta joka vasta nyt sisällytettiin nimenomaisesti uuteen ilmoituskaavaan. KKV aikoo myös ottaa käyttöön lyhyemmän hyväksymispäätösmallin, joskin edelleen on epäselvää, tuleeko käyttöön Euroopan komission yksinkertaistetun päätöksen kaltainen päätösmalli.

Näin ollen, vaikka KKV:n tavoitteena on käsitellä helpotetulla menettelyllä suurempi määrä (ongelmattomia) tapauksia vastatakseen odotettuun kasvuun ilmoitettavien yrityskauppojen lukumäärässä, nähtäväksi jää, miten tavoitteet tulevat lopulta toteutumaan käytännössä. Lopputulos tulee riippumaan pitkälti KKV:n asettamista tietovaatimuksista (jälleen KKV:n käytäntöjä tuntevat tietävät, ettei virasto ole pyrkinyt rajoittamaan ilmoitusten puutteellisuuspäätösten antamista edes vireilläoloprosessin ollessa käynnissä) ja kyvystä ottaa käyttöön lyhyempi päätösmalli.

Ei otto-oikeutta

Lopuksi hyviä uutisia yrityskaupan osapuolten kannalta. KKV on peräänkuuluttanut otto-oikeutta myös liikevaihtorajojen alle jääviin yrityskauppoihin, mutta tätä muutosta ei lopulta sisällytetty hallituksen esitykseen. Toisin kuin Euroopan komission uudessa käytännössä sulautuma-asetuksen (asetus (EY) 139/2004) 22 artiklan mukaisesta yrityskaupan käsittelyn siirtämisestä, KKV:n kaavailemaan otto-oikeuteen olisi kohdistunut erillinen liikevaihtoraja (varsinaiset ilmoitusrajat eivät täyty, mutta osapuolten yhteenlaskettu Suomesta kertynyt liikevaihto ylittää 50 miljoonaa euroa). Tätä ehdotusta ei kuitenkaan esitetty Suomen eduskunnalle ja täten KKV pysyy toimivaltaisena ainoastaan selkeästi määritellyissä, liikevaihtorajat ylittävissä tapauksissa.

Sen sijaan Euroopan komission uutta käytäntöä sulautuma-asetuksen 22 artiklaan liittyen sovelletaan myös Suomessa. Nähtäväksi jää miten ja missä määrin KKV tulee turvautumaan kyseiseen siirtomekanismiin.


Anna Roubier
+358 40 519 2978

Johanna Kauppinen
+358 44 500 1901

Maria Metso
+358 50 535 6234


Tapaus Avarn Security herättelee rajulla tavalla tehokkaiden sisäisten ilmoituskanavien välttämättömyyteen

Ilmoittajansuojelulaki on tullut voimaan 1.1.2023. Samoihin aikoihin on ollut julkisuudessa kaikkien seurattavana, miten hankalaa on, kun yrityksen toimintaan liittyviä väärinkäytöksiä päätyy julkisuuteen ja yritysjohto joutuu viestinnässään suoraan tapahtuneiden tosiasioiden eteen. Ilmoittajansuojelulaki koskee vain osaa väärinkäytöksistä, mutta organisaatiolle on aina eduksi, jos se pystyy käsittelemään toteutuneita rikkomisia ensin itse. Silti sisäiset ilmoituskanavat eivät tehokkaimmillaankaan estä sitä, että vakavat väärinkäytökset voivat päätyä myös viranomaisten tutkittavaksi ja ehkä julkisuuteenkin.

Huonoin skenaario organisaation johdolle on tulla väärinkäytöksistä tietoiseksi uutisoinnin kautta

Organisaation johto ei tule läheskään kaikissa tapauksissa tietoiseksi organisaatiossa tapahtuneista väärinkäytöksistä. Organisaation alemmilla tasoilla saatetaan rikkoa lakia systemaattisemminkin, mutta siitä ei raportoida eteenpäin. Osa rivitason työntekijöistä ja ehkä myös suuri joukko ulkopuolisia voi olla perillä väärinkäytöksistä, mutta johto olettaa kaiken olevan kunnossa tai ei ole ainakaan riittävästi valvonut toimintaa.

Jos organisaation toimintaan on pääsyt leviämään enemmänkin lainvastaisuutta ja asia tulee johdolle ensimmäistä kertaa esille vasta toimittajan soiton tai uutisoinnin kautta, tilanne on haastava, ellei jopa ylivoimainen: muut tietävät tapahtuneista väärinkäytöksistä enemmän, ja johto joutuu kommentoimaan asioita julkisuudessa vajavaisin tiedoin. Tilanne poikkeaa täysin siitä, jos asioita olisi voitu selvittää ensin sisäisesti.

Ilmoittajansuojelulaki velvoittaa perustamaan ilmoituskanavan – mutta vain osan väärinkäytöksistä ilmoittamista varten

Laki Euroopan unionin ja kansallisen oikeuden rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden suojelusta (1171/2022, ilmoittajansuojelulaki) on tullut voimaan 1.1.2023. Se velvoittaa vähintään 50 henkeä työllistävät yksityisen ja julkisen sektorin organisaatiot perustamaan sisäisen ilmoituskanavan. Laissa on yleinen kolmen kuukauden siirtymäaika; pieniin organisaatioihin sovelletaan pidempää, vajaan vuoden siirtymäaikaa.

Mahdollisuus ilmoittaa rikkomisesta on järjestettävä kaikille organisaatioon työ- tai virkasuhteissa oleville. Lisäksi ilmoittamisen mahdollisuuden voi järjestää sellaisille ulkopuolisille, jotka työssään tai sen yhteydessä saavat tietoonsa rikkomisia ja jotka organisaation oman henkilöstön tavoin kuuluvat ilmoittajansuojelulain 5 §:ssä määriteltyyn lain henkilölliseen soveltamisalaan.

Lain 2 §:ssä on lueteltu lainsäädännön alat, joihin liittyvät rikkomiset kuuluvat lain aineelliseen soveltamisalaan. Luettelossa on 11 kohtaa, ja niistä esimerkkeinä voidaan mainita ympäristönsuojelu sekä yksityisyyden ja henkilötietojen suoja sekä verkko- ja tietojärjestelmien turvallisuus. Lisäksi on mainittu viisi muuta lainsäädännön alaa, jotka myös kuuluvat aineelliseen soveltamisalaan mutta joissa ilmoituskynnys on asetettu muita rikkomisia matalammaksi.

Ilmoittajansuojelulaki ei kata läheskään kaikkia väärinkäytöksiä, joita organisaatioissa voi tapahtua. Ilmoituskanavaa ei ole velvollisuutta perustaa esimerkiksi sitä varten, että oma henkilöstö tai ulkopuoliset voivat ilmoittaa asiakkaisiin tai näiden asiakkaisiin kohdistuvista pahoinpitelyistä. Aineellisen soveltamisalan ulkopuolella ovat myös esimerkiksi työpaikkakiusaaminen ja muu epäasiallinen kohtelu työsuhteissa.

Aineellinen soveltamisala ei ole valikoitunut sillä perusteella, mitkä väärinkäytökset lainsäätäjä on yleisesti katsonut vakavammiksi. Ilmoittajansuojelulaki perustuu Euroopan unionin oikeuden rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden suojelusta annettuun direktiiviin (EU 2019/1937), jonka tavoitteena on tehostaa EU-oikeuden täytäntöönpanon valvontaa. Direktiivi sallii kansallisesti laajemmankin aineellisen soveltamisalan, mutta Suomessa ei ole nähty sitä vielä tarpeelliseksi (ks. HE 147/2022 vp, s. 127–128).

Organisaation ei kannata tyytyä ilmoituskanavassaan vain vähimmäisvaatimusten täyttämiseen

Usealla organisaatiolla on ollut jo entuudestaan ilmoituskanava ainakin tietynlaisista väärinkäytöksistä ilmoittamista varten. Jotkin organisaatiot, kuten finanssialan yritykset, ovat olleet siihen myös suoraan velvollisia erityislainsäädännön nojalla. Monet organisaatiot ovat perustaneet ilmoituskanavan myös oma-aloitteisesti, edistääkseen arvojensa ja tavoiteltujen käytänteiden tehokasta toteutumista.

Sama lähestymistapa on suositeltava jatkossakin. Väärinkäytöksistä ilmoittamisen mahdollisuutta ei ole tarkoituksenmukaista rajoittaa vain ilmoittajansuojelulain aineellisen soveltamisalan piiriin kuuluviin rikkomisiin, vaan organisaation kannattaa luoda ja vahvistaa edellytyksiä sille, että se saa itse ensin tietoonsa kaikenlaiset sen toiminnassa ilmenneet väärinkäytökset.

Ilmoittajansuojelulaissa ei ole säädetty tämän lain mukaisen ilmoituskanavan suhteesta oma-aloitteisesti perustettuun muuhun ilmoituskanavaan. Lain perusteluissa (HE 147/2022 vp, s. 133) on käsitelty asiaa, mutta oikeastaan vain tuomalla sitä koskeva kysymyksenasettelu esille. Perusteluissa ei ole otettu suoraan kantaa siihen, voiko ilmoituskanava olla yhteinen ilmoittajansuojelulaissa tarkoitetuille ja organisaation oma-aloitteisesti keräämille muunlaisille ilmoituksille.

Laki ei kuitenkaan sisällä kieltoa, ettei samassa kanavassa voisi ottaa vastaan muitakin ilmoituksia (välillisestä tuesta sallivalle tulkinnalle ks. HE:n 147/2022 vp, s. 90 maininta ilmoittajansuojelulakiin ja erityislakiin perustuvan kanavan keskinäisestä suhteesta). Jos käytetään yhteistä kanavaa, se on tarpeen suunnitella niin, että ilmoittaja tulee aina tietoiseksi, kuuluko hänen asiansa ilmoittajansuojelulain soveltamisalan piiriin vai ei. Muunlaisen ilmoituksen käsittelyyn sovelletaan joko erityislakia tai yleistä työ- ja tietosuojalainsäädäntöä.

Erilaisista väärinkäytöksistä ovat yleensä parhaiten perillä omat työntekijät. Silti organisaation on tarkoituksenmukaista tehdä ilmoittaminen teknisesti mahdolliseksi ja vaivattomaksi myös ainakin sille henkilöjoukolle, joka kuuluu ilmoittajansuojelulain 5 §:ssä määriteltyyn lain henkilölliseen soveltamisalaan. Esimerkkinä voidaan mainita yhteistyökumppaneiden palveluksessa olevat henkilöt.

Jos näin toimitaan, verkkosivuilta löytyvään ilmoituskanavaan on tekniseltä kannalta avattava pääsy kenelle tahansa. Kanavan ylläpitäjällä ei voi olla etukäteen tiedossa, keitä henkilöitä on esimerkiksi yhteistyökumppaneiden palveluksessa. Ilmoittamismahdollisuuden tekninen rajaaminen etukäteen olisikin jo yksin tästä syystä mahdotonta. Samalla voi olla tarkoituksenmukaista, että ilmoituksia pyritään ottamaan vastaan myös muilta kuin ilmoittajansuojelulain henkilölliseen soveltamisalaan kuuluvilta.

Ilmoituskanavan on perusteltua olla suunniteltu sillä tavoin, että organisaatio saa ainakin henkilön oman ilmoituksen perusteella tiedon siitä, missä yleisessä asemassa tämä ilmoituksensa tekee. Jos ilmoitus kuuluu asiasisältönsä puolesta ilmoittajansuojelulain 2 §:ssä määriteltyyn lain aineelliseen soveltamisalaan, organisaation on tarpeen olla selvillä myös siitä, kuuluuko ilmoittaja yleisen asemansa puolesta lain 5 §:ssä määriteltyyn henkilölliseen soveltamisalaan.

Tehokaskaan sisäinen ilmoituskanava ei aina estä väärinkäytösten selvittämisen päätymistä viranomaiselle

Ilmoittajansuojelulailla pyritään siihen, että ilmoitukset rikkomisista voitaisiin käsitellä ja niihin liittyvät korjaavat toimenpiteet tehdä ensisijaisesti organisaation sisäisesti. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei asia voisi milloinkaan päätyä toimivaltaisen viranomaisen tutkittavaksi – näin siis, vaikka organisaatio sisäisesti toteuttaisi asianmukaisesti kaikki toimenpiteet, jotka siltä rikkomiseen puuttumiseksi tarvitaan.

Jos rikkominen liittyy esimerkiksi henkilötietojen suojaa koskevaan lainsäädäntöön ja esille tullut asia on sellainen, josta olisi tehtävä EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen (EU 2016/679) 33 artiklan mukainen henkilötietojen tietoturvaloukkausta koskeva ilmoitus tietosuojavaltuutetulle, organisaatiossa ei voida tyytyä vain omien menettelytapojen tarkentamiseen jatkossa.

Sama koskee useita muitakin rikkomistyyppejä. Jos organisaatiossa on hankittu perusteettomasti verohyötyä tai julkisia avustuksia, asian sisäistä selvittämistä ja korjaamista ei voida rajoittaa siihen, että perusteetonta taloudellista etua ei hankita enää jatkossa. Organisaatio voi siten joutua olemaan yhteydessä viranomaiseen, jotta saadaan järjestetyksi perusteettoman hyödyn maksaminen takaisin.

Organisaatiolle on joka tapauksessa aina eduksi, jos se kykenee itse saattamaan toiminnassaan tapahtuneita väärinkäytöksiä tarvittaessa myös viranomaisten selvitettäväksi – vaihtoehtona esimerkiksi sille, että väärinkäytös päätyisi viranomaisten tutkittavaksi sitä kautta, että asia on ollut ensin esillä julkisuudessa.

Ilmoituskanavan käytännön tehokkuus riippuu ensisijaisesti asenteista

Ilmoittajansuojelulain voimaantulo johtanee siihen, että yhä useampi organisaatio valpastuu yleisten compliance-vaatimusten noudattamisessa. Jos organisaatiossa sen sijaan säilyy vallalla toimintakulttuuria, jossa suhtaudutaan hyväksyvästi tai salaten erilaisiin väärinkäytöksiin, pelkkä ilmoittajansuojelulain mukaisen ilmoituskanavan perustaminen ei tilannetta juuri korjaa.

Useassa organisaatiossa on jo meneillään projekti, jossa huolehditaan ilmoittajansuojelulain mukaisista velvollisuuksista viimeistään siihen mennessä, kun organisaatioon sovellettava lain 40 §:stä ilmenevä siirtymäaika umpeutuu. Uuden lain vaatimusten toteuttamisen ohella on tärkeää vahvistaa compliance-ajattelua niin, että lain ja eettisten sääntöjen mukaisen toiminnan tärkeys sisäistetään organisaation kaikilla tasoilla.

Kirjoitus on julkaistu 3.1. Edilexin Vierashuoneessa.

Klaus Nyblin
Osakas, asianajaja
+358 40 725 9252

Klaus Nyblin on erikoistunut lääke- ja terveydenhuolto-oikeuteen sekä riidanratkaisuun. Klausin erityisosaamista ovat myös liikesalaisuuksien suojaan, henkilötietojen käsittelyyn ja sähköiseen viestintään liittyvät oikeudelliset kysymykset. Klaus on tunnustettu osaaja erityissäänneltyjen toimialojen riidanratkaisijana.


Rahoitusjuristi Teija Lius kutsuttu osakkaaksi 1.1.2023 alkaen

HPP asianajotoimisto on vahvistanut rahoituspraktiikkaansa kutsumalla Senior Counsel Teija Liuksen osakkaaksi 1. tammikuuta 2023 alkaen. Vuodesta 2020 HPP:llä toiminut Teija on kokenut rahoitusjuristi, jolla on laaja-alainen osaaminen erityisesti projektien, yritysten ja rahastojen velkarahoituksesta sekä oman pääoman ehtoisesta rahoituksesta Suomessa ja kansainvälisesti. Teija on avustanut rahoittajia ja muita, sekä yksityisen että julkisen sektorin toimijoita, haastavien rahoitusjärjestelyjen, pääomasijoitusten ja yritysjärjestelyjen suunnittelussa, dokumentoinnissa, neuvottelemisessa ja läpiviemisessä.

Teija kommentoi: ”Rahoitus- ja transaktioresurssimme ovat kasvaneet merkittävästi viime vuosina ja osakkuus tuo jatkuvuutta ja vahvuutta asiakasyhteistyön syventämiseen. Kansainvälisen kokemukseni jatkoksi aion keskittyä kotimaan rahoitusliitännäisten järjestelyjen lisäksi kansainväliseen toimintaan ja rakentaa HPP:n kansainvälisiä yhteyksiä muun muassa rahoitusinstituutiohin, rahastoihin ja johtaviin asianajotoimistoihin niin, että HPP voi avustaa yhä enenevässä määrin pankki- ja rahoitussektorin asiakkaita kansainvälisillä markkinoilla.”

HPP:n rahoituspraktiikan vetäjä Antti Rintakoski kertoo osakkuuden olevan myös luonteva jatko tiimin pitkän aikavälin kehittämisessä: ”Olemme systemaattisesti kehittäneet tiimimme vahvuuksia asiakastarpeidemme ja sidosryhmäyhteistyömme jatkuvasti laajentuessa. Teijan nimitys vahvistaa entisestään rahoituspraktiikkamme valmiuksia toimia sekä monipuolisissa yhteistyöhankkeissa että hoitaa haastavia rahoitusjärjestelyjä eri sektoreilla ja toimialoilla. Teijan kansainvälinen kokemus on erityisen vaikuttava ja edistää kansainvälistä työtä, johon HPP panostaa yhä enemmän.”

”On hienoa, että saamme Teijan osakkaaksi rahoituksen tiimiimme. Tavoitteenamme on tarjota markkinoilla korkean lisäarvon juridisia palveluja ja asiakkaan tarpeen mukaista asiantuntijaosaamista räätälöidysti ja monipuolisesti. Rahoituspraktiikkamme vahvistaminen on osa yrityksemme kasvustrategiaa ja tärkeää myös esimerkiksi asiakkaidemme yritysjärjestelykysymysten kannalta”, kommentoi HPP:n toimitusjohtaja ja transaktiotiimin osakas Markku Mäkinen.

Antti Rintakosken ja Teija Liuksen lisäksi HPP:n asiakkaita rahoituksen erityiskysymyksissä palvelevat Senior Associate Ida Sandholm ja Senior Associate Tobias Sundman.

Teija Lius
+358 40 559 9872


Riidanratkaisujuristi Tatu Jaarinen kutsuttu osakkaaksi 1.1.2023 alkaen

Senior Counsel Tatu Jaarinen on kutsuttu HPP Asianajotoimiston osakkaaksi 1. tammikuuta 2023 alkaen. Tatu on työskennellyt HPP:llä vuodesta 2017, jolloin hän aloitti riidanratkaisutiimissämme Senior Associaten roolissa.

Tatu avustaa asiakkaita kaupallisten riitojen ratkaisuun liittyvissä asioissa. Hän neuvoo ja edustaa asiakkaitamme sekä kotimaisissa että kansainvälisissä välimiesmenettelyissä, oikeudenkäynneissä, sovintoneuvotteluissa ja muussa konfliktinhallinnassa. Tatulla on laajaa kokemusta esimerkiksi projektitoimituksia, it-sopimuksia, rakentamista, kiinteistöjä, yrityskauppoja, osakassopimuksia ja jälleenmyyntisopimuksia koskevien riita-asioiden asiamiehenä toimimisesta.

Tatu kommentoi: ”Olen iloinen ja ylpeä, että minut on kutsuttu HPP:n osakkaaksi. HPP on laadukas täyden palvelun asianajotoimisto, ja riitojenratkaisuryhmämme kuuluu Suomen ehdottomaan eliittiin. On hienoa jatkaa töitä asiakkaiden ja kollegojen kanssa jatkossa tässä uudessa roolissa.”

HPP:n riidanratkaisuryhmän osakas Marko Wainio näkee Tatu Jaarisen nimityksen olevan tärkeä vahvistus praktiikalle: ”Tatu jo pitkään hoitanut menestyksekkäästi erittäin vaativan tason kotimaisia ja kansainvälisiä riidanratkaisutoimeksiantoja. Hän on osoittanut olevansa taitava, sisukas ja liike-elämän kaupallisia lainalaisuuksia ymmärtävä asianajaja. Tatu kuuluu ilman muuta Suomen riidanratkaisijoiden ykkösketjuun.”

”Riidanratkaisuryhmämme on yksi Suomen suurimmista. Toiminnassamme yhdistyvät ainutlaatuisella tavalla prosessitaidot, toimialatuntemus ja erikoisalojen juridiikan osaaminen. Tatu Jaarisen kutsuminen osakkaaksi vahvistaa riidanratkaisutiimimme painoarvoa riidanratkaisun palveluiden johtavana asiantuntijana Suomessa”, sanoo HPP:n toimitusjohtaja Markku Mäkinen.

Riidanratkaisutiimimme laajaan osaamiseen voi tutustua palvelusivuiltamme.

Tatu Jaarinen
050 321 0307


Politiikan pyöröovi-ilmiötä ei pysäytetä pelkillä karensseilla

Lainsäädännöllä voidaan vain joiltain osin vaikuttaa ihmisten nopeisiin urasiirtoihin julkisen ja yksityisen sektorin välillä.

Poliitikoille ja ylimmille virkamiehille syntyy laajoja verkostoja, ja he käyttävät merkittävää julkista valtaa. Heille kertyy salassa pidettävää tietoa sekä julkishallinnosta että yksityisestä toiminnasta. Poliittisen vallankäyttäjän kyvyille on yksityisellä sektorilla kysyntää.

Yhteiskunnallisen vaikuttajan siirtyminen elinkeinoelämän palvelukseen voi kuitenkin olla ohdakkeista. Haasteet ovat osin oikeudellisia, ja keskustelu kohdistuu varsin usein myös poliittisen toiminnan moraaliin.

Pitkään yhteiskunnallisessa tehtävässä toimineen paras kilpailuvaltti yksityisen sektorin näkökulmasta on monesti juuri henkilösuhteisiin perustuva vaikutusvalta. Tärkeää on myös perusteellinen kokemus siitä, miten lainsäädäntö- ja muita hankkeita edistetään. Jos tällaista osaamis- ja tietopääomaa tarkasteltaisiin elinkeinotoiminnan lainsäädännön näkökulmasta, sitä pidettäisiin henkilökohtaisena ammattitaitona, jota saa hyödyntää työsuhteen jälkeen. Liikesalaisuuksista on vaitiolovelvollisuus uusissakin tehtävissä.

Myös yhteiskunnallisessa tehtävässä toimineella säilyy virkasalaisuuksista vaitiolovelvollisuus. Erikseen halutaan silti estää henkilökohtaisen vaikutusvallan päätyminen yksityisen toimijan käyttöön tavalla, joka heikentää luottamusta hallintoon. On epäyhdenvertaista, jos yksi yritys saa viestinviejäkseen vaikutusvaltaisen poliitikon ja kilpailijoiden on tyytyminen muodolliseen viranomaisasiointiin.

Yksityisellä sektorilla työsuhteen jälkeiset kilpailukieltosopimukset ovat olleet käytössä jo pitkään. Niihin turvautumista on vastikään tiukennettu niin, että työntekijälle pitää aina maksaa korvaus rajoituksesta.

Valtionhallintoon karenssisopimukset tulivat vuonna 2017. Niiden käyttö on jäänyt epäyhtenäiseksi. Osassa organisaatioita sopimuksia ei ole tehty lainkaan, mutta esimerkiksi valtioneuvoston kanslialla on sopimukset hallituksen valtiosihteerien ja ministerien erityisavustajien kanssa. Karensseista maksettavat korvaukset ovat paremmat kuin yksityisellä sektorilla.

Eduskunnassa on käsiteltävänä lakiehdotus, jolla tehtäisiin mahdolliseksi määrätä karenssi myös ministerille, joka on siirtymässä sellaiseen yksityisen sektorin tehtävään, jossa on ilmeinen eturistiriita tai riski salassa pidettävän tiedon hyödyntämisestä. Edellytyksenä olisi, että tehtävän hoitaminen vaarantaa yleistä etua ja luottamusta hallitusvallan käyttöön.

Karensseilla etsitään tasapainoa julkisen edun ja yhteiskunnalliselle vaikuttajallekin kuuluvan työn ja elinkeinonharjoittamisen vapauden välillä. Karenssi ei kuitenkaan estä verkostoituneen henkilön vaikutusvallan päätymistä yksityisen toimijan käyttöön. Odotusaika vain siirtää sitä myöhemmäksi. Salassa pidettävät tiedot eivät myöskään unohdu karenssin aikana. Kriittisimpien tietojen suojaa voitaisiin tehostaa lailla niin, että hyödyntämiskielto olisi useammin myös sillä, jolle vaitiolovelvollisuuden sitoma entinen virkamies tai luottamustehtävässä toiminut paljastaa tietoja. Nykyisin kattavampi suoja koskee vain osaa tiedoista, kuten sisäpiiritietoa.

Karensseja koskevan sääntelyn keskeinen – ja ehkä jopa tärkein – tavoite liittyy yleisen luottamuksen turvaamiseen. Siksi laissa ei saisi olla valuvikoja. Karenssisopimus kuitenkin mahdollistaa sen, että virkamies voi lykätessään yksityisen työnantajan palvelukseen menemistä saada korvauksen, vaikka hän tekee odotusajalla muuta työtä. Avokätinen korvaus kasvattaa luottamusvajetta.

Julkista keskustelua on hallinnut politiikan pyöröovi-ilmiö: sama henkilö voi siirtyä hyvinkin ripeästi julkiselta sektorilta yksityiselle ja taas takaisin. Tällöin yksityinen ja julkinen etu voivat sekoittua ja yleisön on liki mahdotonta valvoa hallinnon lainmukaisuutta.

Perustuslain kannalta on tärkeää, että työn tekemisen oikeutta tai sen rajoittamista hallitaan ensisijaisesti lainsäädännöllä. Siten pitäisi riittää, että yhteiskunnalliset vallankäyttäjät noudattavat lakia. Demokraattiseen yhteiskuntaan kuuluu kuitenkin julkisuudessa käytävä keskustelu poliittisen toiminnan moraalista.

Kirjoitus on julkaistu 25.11.2022 Helsingin Sanomissa Vieraskynä-kirjoituksena.

Klaus Nyblin
+358 40 725 9252


HPP Open käynnistyy Talissa: Kovatasoinen ATP Challenger -turnaus jatkaa kasvuaan ja toimii ponnahduslautana myös nuorille pelaajille

Tänään maanantaina käynnistyvä HPP Open tarjoaa viikon mittaista huipputennistä ja urheilun riemua Talin Tenniskeskuksessa Helsingissä 14.-20.11.2022. Kyseessä on Suomen suurin kansainvälinen tennistapahtuma, joka järjestetään nyt entistä isompana ja hienompana. Talissa nähdään kovatasoinen miesten ATP Challenger -kilpailu sekä naisten turnaus saman katon alla. HPP Asianajotoimiston ja tennisseura HVS:n useamman vuoden kattavan yhteistyösopimuksen ansiosta tapahtumaa on pystytty kehittämään yhdessä pidemmän aikavälin näkökulmasta. Sopimuksen mukaan HPP toimii Suomen kovatasoisimman ATP Challenger -kilpailun pääyhteistyökumppanina.

”Haluamme tukea laadukasta tapahtumaa sekä olla mukana edistämässä suomalaista huipputennistä HVS:n kanssa. Meille vastuun kantaminen yhdessä on tärkeää ja tapahtuman yhteisöllisyyden kasvattaminen lisää sen merkitystä ja myönteisiä vaikutuksia”, iloitsee HPP:n hallituksen puheenjohtaja Kari Marttinen.

Myös HPP:n hallituksen jäsen, osakas Tuomas Saraste näkee tapahtuman kehittämisellä ja yhteistyökumppanuudessa paljon mahdollisuuksia. ”Tapahtuma kasvattaa asiantuntemusta ja ymmärrystä suomalaisessa tenniksessä ja luo pohjaa uusien pelaajien kasvulle. Sen lisäksi tennis on lajina saavutettava, pelaaminen on hauskaa ja pitää mielen vireessä.”

HVS haluaa erityisesti panostaa katsojan kokonaiselämykseen luomalla turnauksen ympärille useille kohderyhmille tenniselämyksiä sekä tuoda suomalaisille pelaajille mahdollisuuden pelata ammattilaiskisoja kotimaassaan.

”HPP Open antaa erinomaisen mahdollisuuden kotimaisille pelaajille kehittyä ja menestyä, ja turnaus tuo huippupelaajia yleisön nähtäväksi. Turnaus on meille kaikille, erityisesti meidän nuorille tulevaisuuden lupauksille ponnahduslauta tulevaisuuteen. Sekä Jarkko Nieminen ja Emil Ruusuvuori ovat saaneet hyvän startin uralle juuri Talin Challenger-kisasta”, kertoo kilpailunjohtaja Pekka Mäkelä.

Turnauksen kansainvälinen kiinnostavuus on myös ollut kasvussa, ja tänä vuonna HPP Openissa on ennätyskattaus mahdollisia tulevaisuuden tähtiä. Kisan järjestelyt ovat saaneet kiitosta ja Talin kisa valittiin jo vuonna 2010 Maailman parhainten järjestetyksi ATP-Challenger -turnaukseksi. Tänä vuonna ATP:n oma viestintätiimi on tulossa Suomeen käymään, mikä tuo kansainvälistä lisänäkyvyyttä turnaukselle.

HVS:n kilpailuista ja HPP:n sponsoroinnista vastaavien Pekka Mäkelän ja Marko Tuomolan välillä ideat ovat lennelleet tiuhaan, jotta tapahtumasta saadaan entistä innostavampi myös kaikenikäisille katsojille. Yhteiset teemat kiteytyvät HaPPy week-sanomassa, joka korostaa huipputenniksen lisäksi myös pelaamisen ja yhdessäolon iloa. Pekka Mäkelälle HPP Open onkin vuoden kohokohta: “HPP Open -viikkoa on rakentamassa koko tennisperhe, Tali, Taivallahti ja HVS-Tennis yhdessä sponsoreiden ja vapaaehtoisten kanssa. Toivottavasti jokainen löytäisi viikon aikana itselleen sopivan tenniselämyksen.”


Haemme Associate Trainee -ohjelmiin harjoittelijoita toukokuussa 2023 alkaville harjoittelujaksoille

Associate Trainee

Etsimme opintojen loppuvaiheessa olevia Associate Trainee -harjoittelijoita toukokuussa 2023 alkaville harjoittelujaksoille. Harjoittelujakso kestää neljä kuukautta, jonka aikana työskentely on kokopäiväistä.

Pääset tekemään laaja-alaisesti avustavan juristin tehtäviä työskennellen kiinnostuksesi mukaan tiiviissä yhteistyössä eri tiimeissämme; transaktiot, kiinteistöt, teknologia, kilpailu, riidanratkaisu, rahoitus tai insolvenssi. Tehtäviisi kuuluvat muun muassa oikeudelliset selvitystyöt, tiedonhaut, sekä erilaisten asiakirjojen laatiminen.

Jos kiinnostuit tehtävistä, täytä hakulomake tästä

  • Hakuaika päättyy 13.11.2022
  • liitä mukaan englanninkielinen hakemus, CV ja opintosuoritusote yhtenä liitetiedostona

Käymme hakemuksia läpi koko hakukauden ajan ja valitsemme mahdollisimman tehokkaasti juuri meille sopivat harjoittelijat. Lisätietoja tehtävistä antaa Anniina.

Anniina Suomi
HR Coordinator

+358 40 549 6080


Lisätietoja harjoitteluohjelmistamme löydät myös nettisivuiltamme https://www.hpp.fi/ura/harjoittelijaohjelmat/.


Ilmoittajansuojelulaista saatiin lopulta korkeatasoinen hallituksen esitys – siirtymäaikaa koskevaa sääntelyä on kuitenkin vielä tarkennettava

Hallitus on antanut esityksen niin sanotuksi ilmoittajansuojelulaiksi (HE 147/2022 vp), ja viimeistään tämä vauhdittaa sekä yksityisten että julkisten organisaatioiden valmistautumista uusien velvoitteiden täyttämiseen. Toisin kuin vielä runsaan vuoden takainen luonnosversio, lopullinen hallituksen esitys on laadittu perusteellisesti ja huolellisesti. Lain yleinen systematiikka on niin ikään valmisteltu ajatuksella. Eduskuntakäsittelyssä tullee vielä tarkennustarpeita, mutta jo nyt lain keskeinen sisältö on hyvin pitkälle ennakoitavissa. Organisaatioille on tulossa lain yleisestä voimaantulosta laskettava kolmen kuukauden siirtymäaika sisäisen ilmoituskanavan perustamista varten. Alle 250 henkeä työllistäviin yrityksiin ja vapaaehtoisesti perustettuihin sisäisiin ilmoituskanaviin sovellettava siirtymäaika on pidempi, 17.12.2023 saakka. Siirtymäaikoihin liittyy kuitenkin yleisesti ongelma, jota hallituksen esityksessä ei ole otettu huomioon. Tämä ongelma olisi otettava eduskuntakäsittelyssä tarkasteltavaksi.

Lain keskeinen sisältö on jäsennetty hallituksen esityksessä huolellisesti

Hallituksen esitys ilmoittajansuojelulaiksi ja siihen liittyväksi muuksi lainsäädännöksi on laaja, melkein 270 sivua. Sääntelyn kohde on poikkeuksellisen moniulotteinen ja haastava. Silti voidaan pitää todennäköisenä, että lakiehdotus käsitellään eduskunnassa jo syyskauden 2022 loppuun mennessä. Näin laki voisi tulla voimaan jopa jo vuoden 2023 alussa. Ripeää käsittelyä puoltaa se, että niin sanotun ilmoittajansuojeludirektiivin (2019/1937/EU) mukaisesti kansallisen lainsäädännön olisi tullut olla valmiina jo 17.12.2021.

Hallituksen esityksen valmistumista jouduttiin odottamaan pitkään. Syynä oli esityksen vuoden 2021 luonnosversiosta annettu varsin runsas lausuntopalaute, joka konkretisoi valmistelun tuolloisen keskeneräisyyden. Sääntelyn kohteena oleva asiakokonaisuus on erittäin laaja, joten lain yleisen systematiikan jäsentäminen ja eri yksityiskohtien huomioon ottaminen on vienyt perustellusti aikaa. Tärkeimmät kysymykset on saatu hallituksen esityksessä tarkasti mietityiksi, joten esimerkiksi seuraavat yksityiskohdat vaikuttavat hyvin pitkälle valmiilta:

  • Rikkomisista ilmoittamisen kolmiportainen malli (ensisijaisesti sisäinen ilmoittaminen, tämän jälkeen toimivaltaiselle viranomaiselle ilmoittaminen ja vasta viimesijaisena keinona tiedon julkistaminen) on jäsennetty asianmukaisesti suhteessa siihen, jos ilmoittaja kuitenkin menettelisi toisin. Lakiin ei ole siis tulossa ilmoittajalle ”velvollisuutta” kolmiportaisen mallin noudattamiseen, vaan se on (vain) edellytys laissa tarkoitetun suojelun saamiselle.
  • Samaan konserniin kuuluvat yritykset voivat perustaa yhteisen sisäisen ilmoituskanavan. Toisaalta on tarpeen vielä seurata, miten eduskuntakäsittelyssä suhtaudutaan tähän ratkaisuun direktiivin 8 artiklassa säädetyn kannalta.
  • Tulevan lain suhde muuhun lainsäädäntöön jo sisältyviin ilmoituskanavia koskeviin säännöksiin (esimerkiksi finanssiala) on selkiytetty. Toisaalta lakiehdotus ei ole konkreettinen sen suhteen, miten pitäisi toimia erinäisissä käytännön asioissa, jos organisaatio haluaa käyttää samaa ilmoituskanavaa paitsi lain soveltamisalaan kuuluvien ilmoitusten käsittelyyn myös esimerkiksi työsuhteisiin liittyvien epäkohtien esille tuomiseen.
  • Valvontaviranomaiselle ulkoisesti ilmoittamiseen liittyvän menettelyn hallinnointia koskevat tehtävät on jaettu selkeästi ja johdonmukaisesti oikeuskanslerinviraston ja toimivaltaisten viranomaisten kesken.
  • Ilmoittajan asema on jäsennetty hallinto-oikeudelliselta kannalta perustellusti suhteessa siihen, jos ulkoinen ilmoittaminen johtaa valvontatoimen käynnistämiseen. Ilmoittajasta ei tule pelkän ilmoittamisensa perusteella hallintoasian asianosaista tähän asemaan kuuluvine tiedonsaantioikeuksineen. Lisäksi jos viranomainen katsoo, ettei ilmoitus anna aihetta erityisiin jatkotoimiin, ilmoittajalla ei ole valitusoikeutta. Toisaalta hallituksen esityksessä ei ole arvioitu valitusoikeuden puuttumista suhteessa siihen, mitä direktiivin johdanto-osan 103. perustelukappaleessa on tältä osin mainittu.
  • Sisäiseen ja ulkoiseen ilmoittamiseen liittyvä henkilötietojen käsittely ja salassapitovelvollisuuden noudattaminen on jäsennetty asianmukaisesti sekä henkilötietojen elinkaaren kannalta että itse prosessin etenemisen näkökulmasta, siis ottaen huomioon eri osallisten oikeudet ja velvollisuudet kussakin vaiheessa. Tämä jäsentäminen on vaatinut eri osallisten erisuuntaisten intressien tasapainoista punnintaa.

Lakiin sisällytettävät siirtymäajat voivat saada aikaan tulkinnanvaraisen välivaiheen

Hallituksen esityksen ehdotus sisältää yleisen kolmen kuukauden siirtymäajan sisäisen ilmoituskanavan käyttöön ottamiselle. Yrityksissä, joissa henkilöstön määrä on alle 250, tämä määräaika on pidempi, 17.12.2023 saakka. Jos pieni, alle 50 henkeä työllistävä organisaatio, jolla ei ole velvollisuutta perustaa sisäistä ilmoituskanavaa, haluaa perustaa sen vapaaehtoisesti laissa tarkoitettujen ilmoitusten käsittelemistä varten, sen pitää olla lain vaatimusten mukainen 17.12.2023 mennessä.

Lakiehdotus ei sisällä säännöstä, jolla kenenkään osalta sanktioitaisiin sisäisen ilmoituskanavan perustamatta jättämistä. Toisaalta viranomaisille seuraa muun lainsäädännön perusteella velvollisuus noudattaa tarkasti lakia kaikessa toiminnassaan, ja myös yksityisellä sektorilla todennäköisesti noudatetaan lakiin perustuvaa velvollisuutta laajasti. Yritysjohdolle tämä on tärkeää jo yleisten compliance-vaatimusten kannalta ja samalla siitä näkökulmasta, että jos yritys laiminlyö velvollisuutensa, syntyy maineriski.

Sisäisen ilmoituskanavan perustamiseen liittyvien siirtymäaikojen osalta on kuitenkin aiheellista kiinnittää huomiota siihen, että lain voimaantulon jälkeen on syntymässä kolmen kuukauden (tai joidenkin organisaatioiden osalta pidempi) ajanjakso, jonka kestäessä lain muut säännökset ovat jo voimassa, mutta sisäisen ilmoituskanavan perustamiseen varattu siirtymäaika on vielä kesken.

Lain ehdotetussa 7 §:ssä on tarkoitus säätää sisäisen ilmoittamisen ensisijaisuudesta ja 8 §:ssä viranomaiselle (ulkoisesti) ilmoittamisesta. Viimeksi mainitun pykälän 1 momenttiin on ehdotettu sisällytettäväksi neljä vaihtoehtoista edellytystä sille, että ilmoittaja voi saada suojelua siinä tapauksessa, että hän tekee ilmoituksensa viranomaisen ulkoiseen kanavaan. Yksi edellytyksistä on se, että organisaatiossa ei ole sisäistä ilmoituskanavaa.

Jos esimerkiksi yrityksen työntekijä jo piakkoin lain voimaantulon jälkeen haluaa tehdä ilmoituksen työpaikallaan havaitsemastaan rikkomisesta, mutta organisaation sisäinen ilmoituskanava on vasta valmisteilla, edellä selostettu edellytys sisäisen ilmoituskanavan puuttumisesta vaikuttaisi täyttyvän. Tämä puolestaan vaikuttaa johtavan siihen, että ilmoittaja saa ohittaa asian sisäisen puheeksi ottamisen ja kääntyä suoraan viranomaisen puoleen.

Jos oikeustila lain voimaantulon jälkeen on tämä, sitä on hyvä verrata nykytilaan. Kun yleisesti nykyisin arvioidaan työntekijän oikeutta ilmoittaa työnantajan toiminnassa havaitsemastaan väärinkäytöksestä viranomaiselle (tai julkisuuteen), punninnassa pitää ottaa huomioon myös työsopimuslain (55/2001) 3 luvun 1 §:n mukainen lojaliteettivelvollisuus. Tähän näkökohtaan on viitattu välillisesti myös ilmoittajansuojelulakia koskevassa hallituksen esityksessä (s. 207) referoitaessa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä sananvapaudesta palvelussuhteessa.

Ehdotetun lain 8 §:n tuleminen voimaan jo sinä aikana, jolloin organisaatioille laissa varattu siirtymäaika on vielä meneillään, voi siis johtaa tulkintaan, että työntekijän ei tarvitse arvioida viranomaiselle (ulkoisesti) ilmoittamista nykyisen oikeustilan tapaan suhteessa lojaliteettivelvollisuuteensa, vaan hän voi suoraan tukeutua ehdotetun lain 8 §:ssä säädettyyn. Hallituksen esityksessä ei ole arvioitu tätä kysymystä lain voimaantulosäännöksen yksityiskohtaisten perustelujen yhteydessä (s. 205) eikä muutenkaan.

Toisaalta säännösehdotukset ovat siirtymäaikojen suhteen osin vastaavat kuin ne, jotka sisältyvät direktiiviin. Sen 26 artikla tekee mahdolliseksi edellä mainitut 17.12.2023 saakka ulottuvat siirtymäajat, ja direktiivissä on ylipäätään jätetty siirtymävaiheen yksityiskohdat tarkemmin arvioimatta. Tästä huolimatta kansallisesti olisi voitu omaksua ratkaisu, että laki säädetään hyvissä ajoin ennen 17.12.2021, minkä tuloksena laki kokonaisuudessaan olisi voitu saattaa voimaan yhtenä ajankohtana. Nykytilanteessa lain yleisessä voimaan saattamisessa ei tosin haluttane myöhästyä direktiivissä säädetystä määräajasta enää enempää kuin noin vuoden.

Organisaatioiden on syytä käynnistää oma valmistautumisensa viimeistään nyt

Sekä yksityisen että julkisen sektorin organisaatioiden kannattaa seurata hallituksen esityksen eduskuntakäsittelyä muun muassa siirtymäaikoja koskevan sääntelyn kehittymisen osalta. Jos laki saatetaan voimaan jo hyvin pian sen hyväksymisen jälkeen eikä siirtymäaikoihin tule muutoksia, edellä mainittua kolmen kuukauden (tai osan organisaatioista kohdalla pidempää) määräaikaa ei kannattane hyödyntää kokonaisuudessaan, vaan perustaa sisäinen ilmoituskanava nopeammin.


Kirjoitus on julkaistu 23.9. Edilexin Vierashuoneessa.

Lisää tietoa asiasta:

Klaus Nyblin
Osakas, asianajaja
040 725 9252


Terveydenhuollon priorisointi on lainsäädännöllisessä umpikujassa

HPP:n osakas Klaus Nyblin ja dosentti Samuli Saarni ovat kirjoittaneet yhteisartikkelin syyskuun Yhteiskuntapolitiikka 2022 -lehteen terveydenhuollon eettisesti hyväksyttävän priorisoinnin lainsäädännöllisistä haasteista. Eettisesti hyväksyttävän priorisoinnin menettelylliset edellytykset on laajasti hyväksytty, mutta nykyinen lainsäädäntö ei salli avointa priorisointia. Julkiselle terveydenhuollolle osoitetut voimavarat eivät riitä siihen, mitä perustuslain 19 §:n 3 momentissa kansalaisille luvataan, eikä potilaiden yhdenvertaisuus välttämättä toteudu nykyisessä tilanteessa, jossa lainsäädäntö ei selvästi ohjaa priorisointia. Tilanteen haastavuus korostuu esimerkiksi kalliiden hoitojen ja lääkkeiden tarvetta arvioitaessa. Artikkelissaan Nyblin ja Saarni pohtivat myös terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvosto Palkon ja lääkkeiden hintalautakunta Hilan toimivaltaan liittyviä kysymyksiä ja epäjohdonmukaisuuksia terveydenhuollon priorisointiin liittyen.

Myös lehden pääkirjoituksessa käsitellään aihetta hyvin ajankohtaisena sote-uudistuksen lähestyessä ja viitataan Nyblinin ja Saarnin kirjoitukseen.

Lue artikkeli YP-lehden sivuilta.

Lue YP-lehden päätoimittaja Tuukka Tammen  pääkirjoitus



Lisää tietoa aiheesta:

Klaus Nyblin
+358 40 725 9252


Haemme joukkoomme Markkinointiasiantuntijaa

HPP Asian­ajo­toi­mis­to Oy on lii­ke­ju­ri­diik­kaan eri­kois­tu­nut asian­ajo­toi­mis­to. Asiak­kai­tam­me ovat alo­jen­sa joh­ta­vat suo­ma­lai­set ja kan­sain­vä­li­set yri­tyk­set ja eri­kois­tu­mi­sa­luei­siim­me kuu­lu­vat yri­tys- ja ra­hoi­tus­jär­jes­te­lyt, ve­rot, rii­dan­rat­kai­su, tek­no­lo­gia ja im­ma­te­ri­aa­lioikeu­det, maksukyvyttömyysmenettelyt, kil­pai­luoi­keus, ym­pä­ris­tö ja kiin­teis­töt sekä lo­gis­tiik­ka. HPP on erikoistunut olennaiseen. Panostamme asiakkaidemme liiketoiminnan kasvattamiseen tarjoamalla korkean lisäarvon juridisia ratkaisuja. Tämä edellyttää asiakkaidemme liiketoiminnan syvällistä ymmärtämistä sekä sitä, että asiakkaillamme on aina käytössään juuri oikea määrä oikeanlaista juridista projektiosaamista. Kansainväliset katalogit ovat noteeranneet osaamisemme korkealle tasolle jo pitkään.

Työpaikkana HPP tunnetaan vahvasta juridisesta osaamisesta ja hyvästä yhteishengestä. Asianajotoimistossamme panostetaan kasvun vauhdittamiseen ja kansainvälistymiseen.

HPP:llä työskentelee ihmisiä, joiden asenne on tinkimätön ja innostunut. Suhtaudumme omaan oppimiseen ja kehittymiseen intohimoisesti ja olemme sitoutuneita ensiluokkaiseen asiakaspalveluun.

Haluamme vahvistaa organisaatiotamme ja haemme nyt joukkoomme


Tässä tehtävässä:

  • Suunnittelet ja toteutat markkinointikampanjoita monikanavaisesti
  • Tuotat markkinointimateriaaleja ja sisältöjä myynnin tueksi
  • Osallistut konseptien kehittämiseen ja jalkauttaminen yhdessä sisäisten ja ulkoisten sidosryhmien kanssa
  • Vastaat seminaarien, webinaarien ja määriteltyjen asiakastapahtumien suunnittelusta ja toteutuksesta
  • Osallistut työnantajamielikuvan kehittämiseen sekä sisäisen ja ulkoisen viestinnän toimenpiteisiin tiimin kanssa yhteistyössä
  • Osallistut roolisi mukaisesti brändin kehittämiseen ja vahvistamiseen sekä viestinnän ja materiaalien yhdenmukaistamiseen
  • Sinulla on joidenkin sisäisten ja ulkoisten markkinointiviestinnän työkalujen ja -kanavien omistajuus ja vastaat niiden ylläpidosta ja kehittämisestä
  • Parannat asiakaskokemusta ja hyödynnät hyviä asiakaskokemuksia viestinnässä sekä markkinoinnissa
  • Osallistut erilaisiin markkinoinnin kehitysprojekteihin

Toivomme, että:

  • Sinulla on vahva osaaminen yritys- ja asiantuntijapalveluiden markkinoinnista mieluiten kansainvälisessä toimintaympäristössä
  • Sinulla on proaktiivinen ja läpinäkyvä toimintatapa
  • Sinulla on erinomaiset verkostoitumis- ja yhteistyötaidot
  • Olet toimintatavoiltasi joustava, tavoitteellinen, systemaattinen ja kunnianhimoinen
  • Ymmärrät brändi- ja asiakas- ja sidosryhmäviestinnän merkityksen ja pystyt tukemaan myös yritysviestinnän toimenpiteissä
  • Hallitset digitaalisen ja sosiaalisen median markkinoinnin sekä orgaanisen näkyvyyden että mainonnan näkökulmasta
  • Kykenet tiiviiseen yhteistyöhön niin sisäisten kumppaneiden, kuin mediatoimistojenkin kanssa
  • Kirjoitat ja puhut sekä suomeksi että englanniksi sujuvasti ja oikeakielisesti, ruotsin kielen taito on eduksi

Työnkuvamme on monipuolinen ja voimme huomioida roolissa ja työnkuvassasi mahdollisen vahvuutesi tapahtumien tuotannossa, digitaalisessa markkinoinnissa, graafisessa suunnittelussa, viestinnässä, tai esimerkiksi sisällöntuotannossa.

Tarjoamme sinulle:

  • Monipuolisen ja tulevaisuudessa muokkautuvan työtehtävän, jossa pääset kehittämään markkinointiviestintää tiimin ja yhteistyökumppanien kanssa
  • Tukea kehittymiseesi ja mahdolliseen opiskeluusi
  • Joustavan hybridityömallin ja toimiston erittäin keskeisellä sijainnilla


Jätä hakemuksesi, ansioluettelosi ja palkkatoiveesi viimeistään 12.9.2022. Aloitamme haastattelut jo hakuaikana.

Lisätietoja tehtävästä antaa HPP:n markkinointi- ja viestintäjohtaja Taru Piehl 31.8. klo 9-11 tai 2.9. klo 9-11, puh.  044 762 1085.


Lääkealan patenttistrategioiden kilpailuoikeudellisten riskien tunnistamista olisi selvennettävä EU-tason ohjeistuksella

Euroopan komissio on jo useamman kerran arvioinut kilpailuoikeudellisesta näkökulmasta alkuperäislääkkeisiin liittyneitä patenttistrategioita, joilla tavoitellaan yksinoikeussuojan jatkumista sen jälkeen, kun alkuperäinen patentti umpeutuu. Näistä kannanotoista on kuitenkin saatavissa vain yleisluonteisia ohjeita siihen, mikä on lopulta kiellettyä ja mikä sallittua. Useat käytännön kysymykset kaipaisivat vielä selventämistä. Patenttistrategiat ovat konserninlaajuisia, mutta myös Suomessa lääkeyritysten on tarpeen tunnistaa kilpailuoikeudellisesti sallitun ja kielletyn menettelyn raja sekä tulkinnanvaraiset kysymykset.

Yksinoikeus turvaa lääkekehitystä

Lääkealalla uusia innovatiivisia hoitoja on mahdollista saada vain tutkimuksen ja tuotekehityksen avulla. Se edellyttää suuria taloudellisia investointeja. Patenttioikeudella on tästä syystä lääkealalla aivan erityinen merkitys. Yksinoikeusjakson aikana lääkeyritys voi kerryttää takaisin tutkimukseen ja tuotekehitykseen tekemiään investointeja. Keskeinen merkitys on myös lisäsuojatodistuksella, jonka avulla patenttisuojaa voidaan jatkaa viidellä vuodella.

Patenttijärjestelmän lisäksi lääkeinnovaatioihin kannustetaan dokumentaatiosuojalla. Rinnakkaisvalmisteen myyntiluvan hakijalla on oikeus viitata alkuperäisvalmistetta koskevaan myyntilupahakemusdokumentaatioon vasta, kun on kulunut kymmenen vuotta alkuperäisvalmisteelle myönnetystä myyntiluvasta.

Patenttisuoja ja dokumentaatiosuoja ovat toisistaan erillisiä, ja ne myös päättyvät eriaikaisesti. Yleisesti immateriaalioikeudellisen suojan pituudella – erityisesti patenttiin liittyvällä lisäsuojatodistuksella – on ollut tarkoitus kompensoida myös sitä viivettä, joka ensimmäisen patentin myöntämisestä kuluu ennen kuin lääkkeelle on myönnetty myyntilupa ja se voidaan tuoda markkinoille.

Yksinoikeussuojan pidentämisen strategioihin voi sisältyä kilpailuoikeudellinen riski

Kun alkuperäislääkkeen patentin päättymisen aika lähenee, yritys saattaa pyrkiä pidentämään yksinoikeusjaksoa patentoimalla alkuperäisestä lääkkeestä jonkin verran eroavaan ja paranneltuun uuteen valmisteeseen liittyvän keksinnön. Muutokset voivat koskea esimerkiksi valmisteen ainesosia, lääkemuotoa tai annostelua.

Patenttisuojan strateginen pidentäminen voi viivästyttää rinnakkaisvalmistajien pääsyä samaa vaikuttavaa lääkeainetta sisältävien valmisteiden markkinoille. Koska rinnakkaisvalmisteet alentavat huomattavasti hintatasoa, kilpailuviranomaiset voivat tarkastella patenttistrategioita sekä yleisten kilpailullisten näkökohtien kannalta että suhteessa kuluttajien saamaan hyötyyn ja yhteiskunnan lääkkeistä maksamiin kustannuksiin.

Patenttioikeuden näkökulmasta yritysten patenttistrategiat kuuluvat kuitenkin normaaliin kilpailuun ja ovat sallittuja: patenttistrategiat voivat olla kilpailukeino, jolla tavoitellaan entistä parempia ja laadukkaampia tuotteita jatkuvalla innovoinnilla ja tuotekehittelyllä.

Silti patenttistrategioilla ei saa poiketa toimintatavoista, jotka kuuluvat kuluttajia hyödyttävään laatukilpailuun. Muussa tapauksessa strategiat voidaan tulkita kilpailuoikeudellisesti kielletyiksi.

Jos alkuperäisvalmistaja toimii määräävässä markkina-asemassa kyseisellä lääkemarkkinalla, on olemassa riski siitä, että sen käyttämä patenttistrategia tulkitaan määräävän markkina-aseman väärinkäytöksi. Määräävässä markkina-asemassa olevalla yrityksellä on erityinen velvollisuus varmistua siitä, ettei sen menettely vaaranna kilpailua markkinoilla, eikä rajoita markkinoita sellaisin keinoin, jotka eivät kuulu kilpailuun tuotteiden paremmuudesta.

Tällaisessa tilanteessa kilpailuviranomaiset voivat puuttua yrityksen käyttämään patenttistrategiaan, mikäli strategialla tavoiteltavat päämäärät voitaisiin saavuttaa myös muilla – kilpailuoikeudellisesti sallituilla – keinoilla. Patenttioikeuden kannalta sallittu yrityksen toiminta voi siis olla kilpailuoikeudellisesti kiellettyä kilpailun rajoittamista.

Kielletyn ja sallitun toiminnan rajaa pitäisi selkeyttää EU:n tasolla

Komissio on jo yli kymmenen vuoden ajan kiinnittänyt lääkealan toimialakohtaisissa julkaisuissaan huomiota lääkeyritysten patenttistrategioihin ja tarkastellut niitä myös määräävän markkina-aseman väärinkäytön näkökulmasta. Vuonna 2009 komissio julkaisi tiedonannon lääkealan toimialakohtaista tutkimusta koskevasta raportista, ja kymmenen vuotta myöhemmin, vuonna 2019, se julkaisi kertomuksen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta lääkealalla vuosina 2009–2017.

Ratkaisukäytännössään ja julkaisuissaan komissio ei ole kuitenkaan antanut selkeitä käytännön ohjeita siitä, millainen lääkeyritysten toiminta on kilpailuoikeudellisesti kiellettyä. Tulkinnanvaraisena voidaan yhä pitää sitä, millaisissa tilanteissa ja miten lääkeyritys saa hyödyntää patenttijärjestelmään ja immateriaalioikeuksiinsa liittyviä strategioita suojellakseen kaupallisia intressejään ilman syyllistymistä määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön.

Komission julkaisut tunnistavat muun muassa strategiat, joissa samaan lääkkeeseen kohdistetaan useita patentteja tai joilla vaikutetaan lääkkeen elinkaareen sitä pidentävästi, sekä muut niin sanotut puolustavat patentointistrategiat. Nämä, usein yrityksen liiketoiminnan kannalta tärkeät, mutta rinnakkaisvalmisteen markkinoille tuloa viivyttävät strategiat voivat komission mukaan olla kilpailulainsäädännön, kuten määräävän markkina-aseman väärinkäytön kiellon, vastaisia. Tästä huolimatta näiden tai muiden vastaavien patenttistrategioiden sallittavuudesta ei ole toistaiseksi saatu selkeää komission tai unionin tuomioistuimen kantaa.

Sekä komissio että jäsenvaltioiden kansalliset kilpailuviranomaiset seuraavat lääkeyritysten markkinakäyttäytymistä aktiivisesti. Kilpailuviranomaiset pyrkivät paitsi turvaamaan uusien innovatiivisten lääkkeiden myös niitä edullisempien rinnakkaisvalmisteiden saatavuuden. Kilpailuviranomaiset puuttuvat toimiin, joilla kilpailusäännösten vastaisesti rajoitetaan rinnakkaisvalmisteiden pääsyä markkinoille. Äskettäin, kesäkuussa 2022, komissio avasi tutkinnan erään lääkeyrityksen toiminnasta. Komission mukaan yritys pyrki estämään mahdollisesti ainoan kilpailijansa valmisteen käyttöönottoa levittämällä virheellistä tietoa sen turvallisuudesta.

Patenttistrategisten toimenpiteiden osalta komissio avasi viimeksi maaliskuussa 2021 tutkinnan erään lääkeyrityksen käyttämistä patenttistrategioista, joilla se komission mukaan pitkitti kilpailijoidensa markkinoille pääsyä. Tämän tutkinnan valmistuttua komissiolla olisi oiva tilaisuus laatia tarkempaa käytännön ohjeistusta siitä, millaisissa tilanteissa patenttistrategiat voidaan tulkita määräävän markkina-aseman väärinkäytöksi.

Toistaiseksi oikeustila on monilta osin epäselvä. Lääkeyrityksille on siten haastavaa varautua riskiin kilpailuoikeudellisesti kielletystä toiminnasta ja arvioida patenttistrategioidensa sisältöä tästä näkökulmasta.

Lääkeyritysten on kuitenkin tärkeää tunnistaa erityisesti sellaiset toimintatavat, joissa on ilmeinen riski menettelyn tulkitsemisesta kielletyksi määräävän markkina-aseman väärinkäytöksi. Myös tulkinnanvaraisempien yksityiskohtien osalta on olemassa sama riski, ainakin siihen saakka, kunnes EU:n tasolla saadaan selkeämmät ohjeistukset kielletyn ja sallitun menettelyn rajoista.


Maria Metso
+358 50 535 6234

Klaus Nyblin
+358 40 725 9252


Haemme Associate ja Junior Trainee -ohjelmiin harjoittelijoita tammi- ja toukokuussa 2023 alkaville harjoittelujaksoille.

Associate Trainee

Etsimme opintojen loppuvaiheessa olevia Associate Trainee -harjoittelijoita tammi- ja toukokuussa 2023 alkaville harjoittelujaksoille. Harjoittelujakso kestää neljä kuukautta, jonka aikana työskentely on kokopäiväistä.

Pääset tekemään laaja-alaisesti avustavan juristin tehtäviä työskennellen kiinnostuksesi mukaan tiiviissä yhteistyössä eri tiimeissämme; transaktiot, kiinteistöt, ympäristö, teknologia, kilpailu, riidanratkaisu, rahoitus tai insolvenssi. Tehtäviisi kuuluvat muun muassa oikeudelliset selvitystyöt, tiedonhaut, sekä erilaisten asiakirjojen laatiminen.

Jos kiinnostuit tehtävistä, täytä hakulomake tästä

  • Hakuaika päättyy 4.9.2022
  • liitä mukaan englanninkielinen hakemus, CV ja opintosuoritusote yhtenä liitetiedostona


Junior Trainee

Etsimme opintojen alkuvaiheessa olevia Junior Trainee -harjoittelijoita tammikuussa 2023 alkavalle harjoittelujaksolle. Täs­sä roo­lis­sa toi­mit ju­ris­tien ja mui­den or­ga­ni­saa­tion toi­min­to­jen tär­keä­nä tu­ke­na ja mo­nen työ­kii­reen pe­las­ta­ja­na. Työ­päi­vää­si si­säl­tyy eri­lai­sia teh­tä­viä niin ju­ris­teil­ta kuin muul­ta toi­mis­to­hen­ki­lös­töl­tä: monipuolisia toimistotehtäviä, asia­kir­jo­jen toi­mit­ta­mis­ta vi­ran­omai­sil­le sekä esi­mer­kik­si toi­mis­ton vas­taa­no­tos­sa ja ko­kous­jär­jes­te­lyis­sä avus­ta­mis­ta. Työs­ken­te­ly on lu­ku­vuo­den ai­ka­na osa-ai­kais­ta, noin 1-3 päi­vää vii­kos­sa. Har­joit­te­lu­jak­sot kes­tä­vät kes­ki­mää­rin yh­den vuo­den, mut­ta jak­son pi­tuus vaih­te­lee ja on jous­ta­vas­ti so­vit­ta­vis­sa 4–18 kuu­kau­den pi­tui­sek­si.

Jos kiinnostuit tehtävistä, täytä hakulomake tästä

  • Hakuaika päättyy 4.9.2022
  • liitä mukaan suomenkielinen hakemus, CV ja opintosuoritusote yhtenä liitetiedostona


Käymme hakemuksia läpi koko hakukauden ajan ja valitsemme mahdollisimman tehokkaasti juuri meille sopivat harjoittelijat. Lisätietoja tehtävistä antaa Anniina.


Anniina Suomi
HR Coordinator

+358 40 549 6080


Lisätietoja harjoitteluohjelmistamme löydät myös nettisivuiltamme https://www.hpp.fi/ura/harjoittelijaohjelmat/.


Haussa juristi kiinteistöryhmään

HPP Asianajotoimisto Oy on yksi Suomen johtavista asianajotoimistoista. Palveluksessamme on yli 70 juristia. Koko henkilökuntamme määrä on noin 125.

HPP on erikoistunut olennaiseen. Panostamme asiakkaidemme liiketoiminnan kasvattamiseen tarjoamalla korkean lisäarvon juridisia ratkaisuja. Tämä edellyttää asiakkaidemme liiketoiminnan syvällistä ymmärtämistä sekä sitä, että asiakkaillamme on aina käytössään juuri oikea määrä oikeanlaista juridista osaamista. Kansainväliset katalogit ovat noteeranneet osaamisemme korkealle tasolle jo pitkään.

Ympäristö, Kiinteistöt & Rakentaminen – ryhmämme asiakkaita ovat muun muassa kiinteistösijoittajat ja -kehittäjät, käyttäjät sekä teolliset- ja infratoimijat, joita avustamme muun muassa kiinteistökaupoissa, kiinteistökehityshankkeissa ja rakennusprojekteissa sekä muissa kiinteistöliitännäisissä asioissa.

Haemme nyt kiinteistöryhmään vahvistukseksi uransa alkuvaiheessa olevaa Associate-juristia.

Sinulla on kokemusta joko opintojen tai työn kautta erilaisista kiinteistöjärjestelyistä. Tärkeintä kuitenkin on aito kiinnostunut kiinteistöjuridiikkaan ja halu oppia uutta.

Odotamme, että sinulla on vastuuntuntoinen ja oma-aloitteinen työskentelytapa sekä valmiudet toimia asianajotoimistossa. Osaat toimia itsenäisesti ja osana ryhmää. Arvostamme, että sinulla on positiivinen, palvelualtis asenne ja halu kehittyä oman alasi huippuasiantuntijaksi. Ilmaiset itseäsi sujuvasti suomeksi ja englanniksi, ruotsin kielitaito on eduksi.

Meillä pääset työskentelemään haastavissa ja monipuolisissa projekteissa sekä kehittymään mutkattomassa työyhteisössä, jossa ihmiset jakavat osaamistaan. Tarjoamme osaavan joukkueemme täyden tuen menestymisellesi.

Hae tehtävään tallentamalla hakemusasiakirjat (ansioluettelo, hakukirje palkkatoiveineen) järjestelmäämme linkin kautta viimeistään 14.8.2022.

Tehtävää koskeviin tiedusteluihin vastaa Partner Jari Tuomala (puh. 040 553 1010) ja/tai Partner Leif Laitinen (puh. 044 750 5610).

Lisätietoa kiiinteistöryhmämme palveluista https://www.hpp.fi/palvelut/kiinteistot/ sekä viimeaikaisista toimeksiannoistamme.


HPP:n juristien esitysten tallenteet ympäristöalan aamiaisseminaaristamme katsottavissa

HPP ja AFRY järjestivät yhteistyössä maksuttoman ympäristöalan ajankohtaisseminaarin. Aiheina olivat vesienhoito, biodiversiteetti, betonimurskeen hyötykäyttö rakennusteollisuudessa sekä katsaus POP-asetukseen ja sen vaikutuksiin.

HPP:ltä puhujina olivat mukana juristimme Kari Marttinen, Tarja Pirinen sekä Jesse Viljanen.

Kari Marttisen esitys liittyen betonimurskeen hyötykäyttöön rakennusteollisuudessa: Jätteeksi luokittelun päättyminen sekä hyötykäytön edellytyksiä ja ongelmia

Tarja Pirisen esitys Näkökulmia vesienhoidon ympäristötavoitteiden vaatimuksiin

Jesse Viljasen Tilannekatsaus ympäristöoikeuden ajankohtaisiin asioihin

HPP on Suo­men joh­ta­va pal­ve­lun­tar­joa­ja ym­pä­ris­tö­oi­keu­den sekä maan­käy­tön ja ra­ken­ta­mi­sen alueil­la. Asian­tun­ti­ja­ryh­mäm­me on Suo­men suu­rin ja sil­lä on eri­tyis­osaamista kai­kis­ta ym­pä­ris­tö­alan ja ra­ken­ta­mi­sen ky­sy­myk­sis­tä. Vuo­si­kym­me­nien ai­ka­na syn­ty­nyt ko­ke­mus varmistaa asiakkaillemme liiketoimintalähtöiset ja kestävät ratkaisut kaikkiin ym­pä­ris­tö­lii­tän­näi­siin tarpeisiin.

Lue lisää palveluistamme.

AFRYn asiantuntijoiden esitystallenteet löydät täältä.



Jakelu- ja toimitussopimusten EU-kilpailusääntelyn muutokset voimaan 1.6.2022

EU:n päivitetty asetus jakelu- ja toimitussopimusten kilpailuoikeudellisesta sallittavuudesta

Päivitetty EU-asetus, jolla säännellään yritysten jakelu- ja toimitussopimusten kilpailuoikeudellista sallittavuutta sekä asetuksen uudet tulkinta- ja soveltamisohjeet (suuntaviivat) tulevat voimaan 1.6.2022. Asetusta sovelletaan eri tuotanto- tai jakeluportaalla olevien yritysten välisiin sopimuksiin, joissa sovitaan tuotteiden tai palveluiden ostosta, myynnistä tai jälleenmyynnistä. Uusi sääntely vastaa entistä paremmin yritysten tarpeisiin nykyisissä markkinaolosuhteissa. Sääntelyllä uudistetaan erityisesti verkossa ja verkkoalustoilla tapahtuvan yritysten välisen kaupankäynnin arviointiperusteita.  Muutoksilla on myös pyritty selkeyttämään ja yksinkertaistamaan aiempaa sääntelyä, jotta yritykset pystyvät paremmin arvioimaan sopimusehtojensa kilpailulainmukaisuutta. Tässä kirjoituksessa avaamme tarkemmin joitain keskeisiä muutoksia sääntelyssä.

Lähtökohdiltaan ja rakenteeltaan jakelu- ja toimitussopimuksia koskeva EU:n kilpailuoikeudellinen sääntely pysyy ennallaan. Jatkossakin jaotellaan erikseen yritysten sopimat vakavat kilpailunrajoitukset, jotka ovat lähes aina kiellettyjä riippumatta osallisten yritysten markkinaosuuksista, kilpailunrajoitukset, jotka saavat ryhmäpoikkeuksen edun eli ovat sallittuja, jos sopimusosapuolten markkinaosuudet eivät ylitä 30 prosenttia ja kilpailunrajoitukset, joiden sallittavuus sopimusosapuolten tulee itse arvioida asetuksen ja suuntaviivojen perusteella. Lähtökohta on, että yritysten tulee arvioida sopimustensa kilpailuoikeudellinen sallittavuus itse tai asiantuntijoita apuna käyttäen.

Verkossa tapahtuvan kaupankäynnin rajoitusten arviointiin muutoksia

Uusi asetus ja suuntaviivat sisältävät erityissääntelyä ja tulkintaohjeita verkossa ja verkon alustoilla tapahtuvaan kaupankäyntiin. Verkon välityspalvelujen tarjontaa sekä verkon markkinapaikkojen ja hintavertailuvälineiden käyttöä koskevat sopimukset ovat sääntelyn piirissä.

Aiemmin EU-sääntelyssä suhtauduttiin kriittisesti kaikentyyppiseen verkkokaupan rajoittamiseen. Verkkokauppa on kuitenkin nykyisin yrityksille vakiintunut jakelutapa, ja sen sääntelyä on uusissa ohjeissa jossain määrin lievennetty (toisin sanoen, eräitä rajoitteita verkkokaupalle sallitaan jatkossa). Aiemmin kielletyksi, vakavaksi kilpailunrajoitukseksi katsottiin se, jos toimittaja veloitti samalta ostajalta korkeampaa tukkuhintaa verkkokaupassa myytävistä tuotteista, kuin tuotteista, jotka myytiin myymälästä ym. liiketilasta. Uuden voimaan tulleen sääntelyn myötä tällainen kaksoishinnoittelu ei ole enää vakava kilpailunrajoitus, vaan yritys voi käyttää erilaista hinnoittelua eri jakelukanaviin myymilleen tuotteille ja saada menettelylleen ryhmäpoikkeuksen edun, mikäli tällä menettelyllä ei estetä jakelijaa käyttämästä tehokkaasti internetiä tuotteiden tai palveluiden myymisessä. Kyseessä on siis merkittävä lievennys aiempaan sääntelyyn.

Vakavaksi kilpailunrajoitukseksi verkkokaupassa katsotaan sen sijassa jatkossa mikä tahansa sellainen ehto tai menettelytapa, jonka tarkoitus on estää ostajia tai niiden asiakkaita käyttämästä tehokkaasti internetiä myydäkseen tuotteita tai palveluita verkossa tai käyttämästä tehokkaasti yhtä tai useampaa verkkomainonnan kanavaa. Tällaisia lähtökohtaisesti kiellettyjä kilpailunrajoituksia voivat olla esimerkiksi ehdot, joilla estetään tiettyjen verkkokaupan markkinapaikkojen tai hintavertailutyökalujen käyttö, jos asiakkaalla ei ole käytössään vaihtoehtoisia korvaavia keinoja tai kanavia myydä ja markkinoida tuotteita tai palveluja tehokkaasti verkossa.

Aiemmin toimittaja ei saanut asettaa erilaisia kriteerejä tuotteidensa myynnille verkkokaupassa tai myymälässä. Jatkossa jakelijan verkkokaupalle asetettujen kriteerien ei tarvitse olla samat kuin jakelijan myymälämyynnille asetetut kriteerit. Toimittaja saa myös rajoittaa jakelijoiltaan esimerkiksi verkon markkinapaikkojen käyttöä. Edellä mainitut rajoitukset ovat kuitenkin sallittuja vain, mikäli rajoitus ei tosiasiassa estä ostajia tai niiden asiakkaita käyttämästä tehokkaasti internetiä verkkomyynnissään.

Tiettyjen sopimusehtojen sääntely kiristyy ja ryhmäpoikkeusetu poistuu

Tietyntyyppiset sopimusehdot, jotka ovat aiemmin saaneet ryhmäpoikkeuksen edun (ja ovat täten olleet lähtökohtaisesti sallittuja osapuolten markkinaosuuksien ollessa alle 30 %), eivät enää uudessa sääntelyssä tätä etua saa. Yritysten on jatkossa arvioitava ehtojen sallittavuus aina erikseen. Tällaisiin ehtoihin sisältyy kilpailuoikeudellinen riski, mikäli yritys ei pysty osoittamaan kilpailuviranomaisille, että lainsäädännössä asetetut poikkeuksen edellytykset täyttyvät.

Sääntelyä on kiristetty esimerkiksi koskien tilannetta, jossa sopimustuotteiden valmistaja tai tukkumyyjä kilpailee myös itse tuotteita siltä ostavan jakelijansa kanssa vähittäismarkkinalla tuotteiden jakelussa. Vaikka sopimus muuten saisi hyväkseen ryhmäpoikkeuksen edun, osapuolten on jatkossa tällaisessa ns. kaksoisjakelutilanteessa aina tehtävä itsearviointi keskinäisen tietojenvaihtonsa sallittavuudesta.

Sääntelyä kiristetään myös tiettyihin yhdenvertaisuusvelvoitteisiin liittyen, joissa sopimuskumppanille asetetaan velvollisuus tarjota tuotteita tai palveluja tietyssä myyntikanavassa samoin tai paremmin ehdoin, kuin millä ehdoilla se tarjoaa niitä muissa kilpailevissa myyntikanavissa tai sen omassa suoramyyntikanavassa. Sääntelyuudistuksen jälkeen verkon välityspalvelujen tarjoajan asettama laaja yhdenvertaisuusvelvoite ei saa enää ryhmäpoikkeuksen etua, vaan osapuolten on aina itse arvioitava tällaisen ehdon kilpailuoikeudellinen sallittavuus.

Miten yritysten kannattaa reagoida uuden sääntelyn voimaantuloon?

Yritysten kannattaa tarkistaa ja tarvittaessa päivittää jakelu- ja toimitussopimuksensa vastaamaan muuttuneen sääntelyn vaatimuksia. Erityisen tärkeää on tarkistaa, onko yrityksen sopimuksissa sellaisia ehtoja, joiden kilpailuoikeudellinen arviointi on tiukentunut aiempaan sääntelyyn verrattuna. Toisaalta yritysten kannattaa ottaa huomioon myös sääntelyn lievennykset ja erityisesti verkkokauppaa koskeva uusi sääntely ja harkita, kannattaisiko sen muuttaa esimerkiksi vakiosopimusehtojaan niiden pohjalta. Uuden sääntelyn ja tulkintaohjeiden avulla yrityksillä on entistä parempi mahdollisuus arvioida EU:n alueella käyttämiensä jakelu- ja toimitussopimusten mahdolliset kilpailuoikeudelliset riskit ja välttää negatiiviset seuraamukset muuttamalla ehtojaan siirtymäaikana. Aiempaan sääntelyyn verrattuna tiukentuviin vaatimuksiin sovelletaan siirtymäaikaa 1.6.2023 asti.  Säännökset ovat voimassa 31.5.2034 saakka, jolloin niitä on tarkoitus arvioida ja tarvittaessa päivittää uudelleen.

Maarika Joutsimo
Senior Adviser
+358 50 338 8495

Johanna Kauppinen
+358 44 500 1901



Juho Lenni-Taattola: matala organisaatio ja suorat asiakaskontaktit ovat tehneet työstä mielekästä

Juristin tarina – eläkkeelle jäävä Juho Lenni-Taattola muistelee juristin uraansa

Aloitin opintoni Turun Kauppakorkeakoulussa syksyllä 1980. Pääaineeni oli laskentatoimi, mutta opiskelin myös vero- ja liikejuridiikkaa. Kiinnostuin siitä niin paljon, että sain innoituksen hakea myös Turun oikeustieteelliseen, onhan ”oikis” oikea paikka juridiikan opiskeluun.

Ensimmäinen työpäiväni HPP:n edeltäjän ANPR:n palveluksessa oli 2.8.1999. Ensimmäisestä työpäivästäni muistan kaksi asiaa: sen, että sain sinimustan Nokian kännykän, joka edusti sen ajan kuuminta teknologiaa – ja sen, että laskutin heti ensimmäisenä päivänä 5000 markkaa itse hankkimastani toimeksiannosta. Tämä oli mahdollista sen vuoksi, että tulin toimistoon mukanani nippu valmiita töitä ja asiakkaita, joten jo alusta alkaen työllistin itse itseni. Tein toki mielelläni myös osakkaiden minulle osoittamia töitä.

Toimisto oli noihin aikoihin paljon pienempi. Kaikki toimistolla tunsivat toisensa ja söivät yhdessä lounasta toimiston omassa ruokalassa. Työn kannalta muistan ennen kaikkea sen, että pääsin heti tekemään monipuolisesti erilaisia töitä ja oppimaan jatkuvasti uutta. Se oli myös mukavaa, että pystyin hankkimaan heti alusta alkaen omia toimeksiantoja omien kontaktieni pohjalta.

Vuosituhannen vaihteen aikoihin juristit tekivät kaikenlaisia toimeksiantoja. Ajateltiin, että jokainen, joka on jaksanut opiskella itsensä juristiksi, osaa kaikenlaista juridiikkaa. Erikoistuminen oli tuolloin kuitenkin jo alkamassa, ja se prosessi oli minunkin alkuaikoinani keskeinen osa asianajotoimintaa. Nuoret erikoistuivat mutkattomammin, kun taas vanhemmat juristit pitivät tiukemmin kiinni entisestä toimintamallista.

Tehdyt tunnit kirjattiin kynällä paperille ja vietiin sihteerille. Toimistolla ei ollut assistentteja, ainoastaan sihteereitä. Juristi luki sopimukset ja kirjelmät nauhalle ja sihteeri kirjoitti ne paperille.

Juristeja oli kahdenlaisia, osakkaita ja avustavia lakimiehiä. Minä aloitin avustavana lakimiehenä ja pääsin osakkaaksi vuoden 2003 alusta.

Yli kahteenkymmeneen vuoteen mahtuu monta mieleenpainuvaa hetkeä. Yhtenä parhaiten mieleen jääneenä voin mainita Bronda Properties -kiinteistöportfolion konkurssissa kiinteistöportfolion kaupan täytäntöönpanon vuonna 2012. Allekirjoitustilaisuudessa allekirjoitettiin 50 mapillista papereita ja closingissa toiset 50. Minun allekirjoituksellani kuusitoista liikekiinteistöä vaihtoi omistajaa. Siinä hässäkässä meni pipariksi sen vuoden kesäloma. Tärkeintä oli kuitenkin se, että insolvenssitiimi teki tuossa toimeksiannossa suurenmoisen työn. Oli hienoa johtaa todellista dream teamia.

Parasta HPP:llä työskentelemisessä on ollut se, että matala organisaatio ja suorat asiakaskontaktit ovat tehneet työstä mielekästä. Tärkeää on ollut myös se, että tehtävänä on ollut paljon haastavaa työtä, josta on voinut olla tyytyväinen. On saanut tuntea, että olen tarpeellinen työssäni ja että työlleni on kysyntää.

Työ on vienyt paljon aikaa, mutta aikaa on jäänyt myös muille asioille. Vapaa-aikani on kulunut paljolti mökkeillen ympäri vuoden. Mökillä saunotellaan, uiskennellaan, kalastetaan, biletetään, tehdään metsätöitä ja kerätään luonnon antimia. Syömme paljon hyvää lähiruokaa, kuten itse pyydettyä kalaa, omia perunoita, vihanneksia, juureksia, sieniä ja marjoja. Mökkeilyn lisäksi vapaa-ajalla matkustellaan perheen ja ystävien kanssa. Pelaan myös tennistä silloin, kun mökkeily antaa myöten.

Aikani ei jää pitkäksi työuran jälkeenkään, sillä jatkan samojen askareiden parissa ja toimin myös neuvonantajan roolissa HPP:llä. Aion myös tehdä metsätöitä suvun metsätilalla.


Juho Lenni-Taattola


KKO 2022:32: pykälät työelämän sähköpostista ovat liukkaat kuin saippua – niistä on hankala saada pitävää otetta

Korkein oikeus antoi ennakkoratkaisun rikoslain 38 luvun 3 §:n mukaisesta viestintäsalaisuuden loukkauksesta tapauksessa, jossa työnantajan edustaja oli luetuttanut entisen työntekijän sähköposteja. Vastaajan katsottiin syyllistyneen rikokseen varsinaisena eikä välillisenä tekijänä, toisin kuin alemmat oikeusasteet olivat tulkinneet. Tapaus on samalla ensimmäinen KKO:n ennakkoratkaisu siitä, miten työelämän tietosuojalain säännöksiä sähköpostin suojasta on tulkittava. Tuomion lopputulos on perusteltu, mutta huomio kiinnittyy myös siihen, että ratkaisussa on jäsennetty työelämän tietosuojalain säännökset osittain toisin kuin ne on tarkoitettu sovellettavaksi. Vuonna 2004 voimaan tullut sääntely on poikkeuksellisen vaikeaselkoista. KKO:n ratkaisu selventää joitakin yksityiskohtia, mutta jättää myös paljon avoimeksi. Säännösten uudistaminen yksinkertaisemmiksi ja selkeämmiksi olisi tarpeen.

Ennakkoratkaisu koskee erityisesti rajanvetoa rikoksen varsinaisen ja välillisen tekemisen kesken

Korkeimman oikeuden ratkaisun tiivistelmä on seuraava: ”Työnantajan edustaja A oli B:n työsuhteen päättymisen jälkeen pitänyt auki tämän työsähköpostiosoitetta ja antanut muiden työntekijöiden tehtäväksi seurata sähköpostia. Korkein oikeus katsoi A:n syyllistyneen viestintäsalaisuuden loukkaukseen tekijänä.”

Työntekijä B oli antanut suostumuksensa siihen, että työnantaja sai käyttää hänen työsähköpostiosoitettaan työsuhteen aikana työtehtävien hoitamista varten hänen poissa ollessaan. B ei ollut kuitenkaan antanut työsuhteensa päättymisen yhteydessä tai sen jälkeen erillistä suostumusta sähköpostiosoitteensa käyttöön.

Työnantajan edustaja A oli B:n työsuhteen päätyttyä pitänyt tämän sähköpostiosoitetta auki ja antanut muiden työntekijöiden tehtäväksi seurata viestejä. Asiassa ei ollut esitetty selvitystä siitä, että yksittäisiä viestejä olisi avattu. Kyseiset muut työntekijät eivät olleet syytteessä, eikä heitä ollut kuultu asiassa muutenkaan.

Käräjäoikeus ja hovioikeus olivat katsoneet, että kun A ei ollut itse hankkinut tietoa B:n viesteistä vaan oli antanut viestien seuraamisen muiden tehtäväksi, hänet voitiin tuomita rikoslain (39/1889) 38 luvun 3 §:n mukaisesta viestintäsalaisuuden loukkauksesta välillisenä tekijänä.

KKO kiinnitti kuitenkin huomiota siihen, että kun muita henkilöitä ei ollut edes kuultu, ei voitu arvioida, täyttyivätkö välillistä tekemistä koskevat rikoslain 5 luvun 4 §:n edellytykset, esimerkiksi teon varsinaisen tekijän (siis välikappaleena toimineen) erehtyminen teon oikeudenvastaisuudesta. KKO:n mukaan A:n menettelyä oli luontevinta arvioida varsinaisena tekemisenä.

Se, ettei A:ta voitu rangaista välillisenä tekijänä, on johdonmukaista, kun ei voitu edes lähtökohtaisesti ottaa kantaa siihen, täyttyivätkö muiden henkilöiden toiminnassa rikoslain 5 luvun 4 §:n edellytykset. Myös syyksi lukemista rikoksen varsinaisena tekijänä voidaan pitää perusteltuna, kun otetaan huomioon A:n toimenpiteet.

Viestintäsalaisuuden loukkausta ja tietomurtoa koskevia säännöksiä sovellettiin toistensa yhteydessä

Sovellettava rikostunnusmerkistö oli rikoslain 38 luvun 3 §:n 1 momentin 1 kohta. Säännöksen mukaan se, ”joka oikeudettomasti – – suojauksen murtaen hankkii tiedon sähköisesti tai muulla vastaavalla teknisellä keinolla tallennetusta, ulkopuoliselta suojatusta viestistä – -, on tuomittava viestintäsalaisuuden loukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi”.

Suojauksen murtamista tarkoittava tekotapa on yhteydessä tietomurtoa koskevaan rikoslain 38 luvun 8 §:ään. Siinä tunkeutuminen tietojärjestelmään on kuvattu maininnoin, että tekijä käyttää hänelle kuulumatonta käyttäjätunnusta tai muuten murtaa turvajärjestelyn.

KKO:n julkaisema ratkaisuseloste tapauksessa käytössä olleesta turvajärjestelystä on yleisluonteinen. Selosteen mukaan työnantajan edustajana A oli pitänyt auki B:n työsähköpostiosoitetta. Hovioikeuden ratkaisun referoinnista selviää, että kirjautumisen yhteydessä oli ollut tarpeen käyttää käyttäjätunnusta tai salasanaa taikka näiden yhdistelmää, ja KKO:n selosteesta välittyy kuva, että sähköpostit olivat saatavissa nähtäville vain B:n käyttäjätunnuksen, tässä tapauksessa sähköpostiosoitteen, käyttämisellä.

Ratkaisussa katsottiin, että suojauksen murtamista koskeva tunnusmerkki täyttyy silloin, kun toiselle kuuluvaa käyttäjätunnusta käytetään luvatta. Käyttäjätunnuksen luvaton käyttäminen on jo itsessään riittävää, jos se mahdollistaa tiedon hankkimisen suojatusta viestistä. Erillistä käyttäjätunnuksen tai siihen liittyvän salasanan kirjaamistointa ei myöskään vaadita tunnusmerkistön täyttymiseksi.

Selosteessa ei kerrota, oliko itse tietojärjestelmä suojattu organisaation ulkopuolisilta. Todennäköisesti näin kuitenkin oli, joten tämä tunnusmerkki täyttyi. KKO ei vaikuta edellyttäneen, että B:n sähköpostit olivat suojattuja myös yhtiön muihin työntekijöiden nähden. Jos sähköposteihin oli mahdollista päästä vain käyttämällä B:n sähköpostiosoitetta käyttäjätunnuksena, ne eivät käytännön näkökulmasta olleet organisaation sisäisesti suojattuja.

Toisaalta rikoslain 38 luvun 8 §:n pohjalta suojauksen murtamistoimeksi riittää pelkkä tekijälle kuulumattoman käyttäjätunnuksen käyttäminen. Tunnuksen triviaaliudella ei ole merkitystä, ja sama koskee salasanoja. Tietomurto toteutuu myös heikon salasanan murtamisella, jos sen avulla tunkeudutaan ulkopuoliselta suojattuun tietojärjestelmään. KKO:n arviointia voidaan pitää rikoslain 38 luvun 8 §:n (ja 3 §:n) kannalta perusteltuna.

Ratkaisussa ei pohdittu viestintäsalaisuuden loukkauksen kahden eri tekotavan keskinäistä suhdetta

Rikoslain 38 luvun 3 §:n 1 momentti sisältää myös toisen tekotavan. Momentin 2 kohdan mukaan viestintäsalaisuuden loukkaukseen on mahdollista syyllistyä myös niin, että tekijä oikeudettomasti hankkii tiedon televerkossa tai tietojärjestelmässä välitettävänä olevan puhelun, sähkeen, tekstin-, kuvan- tai datasiirron taikka muun vastaavan televiestin sisällöstä taikka tällaisen viestin lähettämisestä tai vastaanottamisesta.

Suhteessa momentin 1 kohtaan tämä kohta antaa suojaa sekä välitettävänä olevan sähköisen viestin sisällölle että tiedolle viestin lähettämisestä tai vastaanottamisesta. Viimeksi mainittu suojaa paitsi sähköisen viestinnän palveluista annetun lain (917/2014) 3 §:n 40 kohdassa tarkoitettuja välitystietoja myös esimerkiksi päätelaitteelta löytyvää tietoa siitä, ketkä ovat olleet viestin osapuolia ja milloin viestintä on tapahtunut.

Sama koskee yksittäiseltä sähköpostitililtä ylipäätään avautuvaa näkymää lähetetyistä tai vastaanotetuista viesteistä. Rikoslain 38 luvun 3 §:n 1 momentin 2 kohdan tekotapa edellyttää oikeudettomuutta mutta ei tiedonhankinnan toteuttamista suojauksen murtamalla. Vaikka tietojärjestelmä tai päätelaite ei olisi ulkopuoliselta suojattu eikä murtamistoimea tarvittaisi, tiedon oikeudeton hankkiminen sähköisen viestin lähettämisestä tai vastaanottamisesta on rangaistavaa.

Nykyistä välitystietoa vastasi aikaisemmassa lainsäädännössä tunnistamistieto. Yksityisyyden suojasta työelämässä annetun lain (759/2004, työelämän tietosuojalaki) 1820 §:n säännöksiä työnantajalle kuuluvien sähköpostiviestien hakemisesta ja avaamisesta valmisteltaessa katsottiin eri yhteyksissä tunnistamistiedoiksi joko kapeammin lähettäjä- ja vastaanottajatiedot tai laajemmin myös otsikkotiedot (ks. HE 162/2003 vp, s. 34–35, 54 ja 69–70, vrt. PeVL 10/2004 vp, s. 4).

Työelämän tietosuojalain 1820 §:n säännöksissä ei ole kuitenkaan käytetty sanaa tunnistamistieto, vaan sallittu tiedonhankinta on porrastettu niin, että ensi vaiheessa voidaan tarkastella viestin lähettäjää, vastaanottajaa tai otsikkoa koskevia tietoja ja myöhemmin avata itse viestejä. Ensi vaiheen tiedonhankinnasta on käytetty säännöksissä ilmaisua viestien esille hakeminen.

KKO katsoi ratkaisussaan, ettei sähköisen viestin avaaminen ole viestintäsalaisuuden loukkausta koskevan rikoslain 38 luvun 3 §:n 1 momentin 1 kohdan tekotavassa tunnusmerkistön täyttymisen edellytys. Riittävää on tältäkin osin pelkkä lähettäjää tai vastaanottajaa taikka viestin otsikkoa koskevan tiedon hankkiminen.

Ratkaisussa vaikuttaa siten omaksutun lähtökohta, että jo pelkkä lähettäjää tai vastaanottajaa koskeva tieto on sähköinen viesti tai osa sitä. Näin tulkittuna rikoslain 38 luvun 3 §:n 1 momentin 2 kohdan tekotavan viittaukselle tietoon viestin lähettämisestä tai vastaanottamisesta ei jää kovin paljon itsenäisen soveltamisen tarvetta. Tämä korostuu, kun otetaan huomioon, että KKO katsoi saman momentin 1 kohdan ulkopuoliselta suojattuna olemista ja suojauksen murtamista koskevien tunnusmerkkien täyttyvän suhteellisen herkästi.

Työelämän tietosuojalain säännösten sisäinen systematiikka jäsentyi ratkaisussa poikkeuksellisesti

Rikoslain 38 luvun 3 § edellyttää teolta oikeudettomuutta, mikä tarkoittaa käytännössä, ettei tunnusmerkistö täyty esimerkiksi silloin, kun työnantaja hankkii tietoa työntekijän sähköposteista siten kuin työelämän tietosuojalain 18–20 §:ssä on säädetty. Sama koskee sitä, jos työntekijä on antanut toimenpiteelle suostumuksensa (ja suostumusta voidaan pitää pätevästi annettuna).

KKO viittasi ratkaisussaan työelämän tietosuojalain säännöksiin ja referoi erikseen lain 18 §:ää työnantajan huolehtimisvelvollisuuksista. Pykälässä mainitaan kolme vaihtoehtoista tapaa, joiden avulla voidaan ennakollisesti huolehtia, ettei työnantajan tarvitse turvautua lain 1920 §:n mukaiseen tiedonhankintaan. Säännöksen sanamuodosta ei ilmene yksiselitteisesti, onko vaihtoehdot tarkoitettu ensisijaisesti työnantajalle valittaviksi vai onko työntekijälle annettava kaikki vaihtoehdot, joista hän voi valita mieluisimman.

Esitöistä (HE 162/2003 vp, s. 54–57) välittyy kuitenkin vaikutelma, että työnantaja on täyttänyt huolehtimisvelvollisuutensa, jos hän on tarjonnut vähintään yhden vaihtoehdon. Tätä tulkintaa puoltaa lisäksi se, että vaihtoehtoihin sisältyy myös menettelytapa, jota voidaan pitää tietoturvallisuuden kannalta ongelmallisena (se, että työntekijä voisi ohjata saapuvat viestit toiseen omassa käytössään olevaan työnantajan hyväksymään osoitteeseen, jolla on lakia säädettäessä tarkoitettu käytännössä webmail-osoitteita; ks. yksityiskohtaisemmin Klaus Nyblin, Työelämän sähköposti, Talentum 2009, 3., uudistettu painos, s. 139–152).

KKO vaikuttaa kuitenkin omaksuneen tulkinnan, että työnantajan olisi tarjottava työntekijälle kaikkia työelämän tietosuojalain 18 §:ssä lueteltuja vaihtoehtoja – tai ainakin niistä kolmantena mainittua eli sitä, että työntekijä voi antaa suostumuksensa siihen, että hänen poissa ollessaan hänen valitsemansa (ja työnantajan hyväksymä) toinen henkilö voi ottaa saapuvat viestit seurattavakseen. Ratkaisun kohdasta 9 välittyy käsitys, että tämän vaihtoehdon tarjoaminen olisi aina edellytys työelämän tietosuojalain 1920 §:n mukaisten oikeuksien käyttämiselle.

Tästä KKO:n tulkinnasta ja sille ratkaisussa annetusta oikeudellisesta merkityksestä voidaan kuitenkin olla perustellusti myös eri mieltä – paitsi työelämän tietosuojalain 18 §:n sanamuodon pohjalta myös laajemmin tarkasteltuna.

Referoituaan työelämän tietosuojalain 18 §:ää KKO viittasi ratkaisunsa kohdassa 10 hallituksen esityksen (HE 162/2003 vp, s. 59) lausumaan siitä, että työsuhteen päättämistilanteissakin työnantajan on ”tarjottava 18 §:ssä tarkoitettuja vaihtoehtoja – – henkilölle ennen viestien esille hakemisen aloittamista”. Hallituksen esityksen mukaan ”[n]äin työntekijä, jonka työsuhde on purettu tai irtisanottu, voi itse omilla toimenpiteillään vaikuttaa siihen, että hänen luottamuksellisen sähköpostiviestinsä suoja toteutuu esimerkiksi poistamalla tällaiset viestit”.

Hallituksen esityksen selostus on ollut jo itsessään tulkinnanvarainen ja osin myös ongelmallinen. Se, että työntekijälle työsuhteen päättämistilanteessa avautuu mahdollisuus poistaa yksityisiä sähköpostejaan, edellyttää käytännössä, että työntekijä on edelleen työsuhteessa eikä häneltä ole poistettu teknisiä käyttöoikeuksia. Jos työsuhde on jo päättynyt, harva työnantaja pitää perusteltuna – tai edes laillisena –, että työntekijälle annetaan mahdollisuus käsitellä sähköposteja, jotka voivat sisältää paitsi työnantajan itsensä myös tämän yhteistyökumppaneiden liikesalaisuuksia taikka asiakkaiden henkilötietoja.

Hallituksen esityksen selostus jättää epäselväksi myös sen, onko työnantajan tarjottava työsuhteen päättämistilanteissa vielä uudelleen työelämän tietosuojalain 18 §:n mukaisia menettelyvaihtoehtoja, jos niitä on tarjottu jo aikaisemmin, siis työsuhteen aikana muuten. Pykälän sanamuoto ei puolla tulkintaa, että vaihtoehtojen uudelleen tarjoamiseen olisi velvollisuus, mutta KKO vaikuttaa arvioineen toisin.

Tapauksen selosteesta nimittäin ilmenee, että työnantajalla oli ollut B:n suostumus käyttää tämän sähköpostiosoitetta työsuhteen aikana työtehtävien hoitamista varten tämän ollessa poissa. Vaikka suostumus olisi annettu työnantajalle, sen asema on käytännössä sama kuin jos suostumus olisi annettu jollekulle B:n erikseen valitsemalle työntekijälle. Nämä olosuhteet huomioon ottaen vaikuttaa siltä, että ainakin työsuhteen aikana työnantaja oli täyttänyt huolehtimisvelvollisuutensa. KKO vaikuttaa siten katsoneen, että työnantajan olisi pitänyt vielä uudelleen työsuhteen päättämistilanteessa (tai sen jälkeen) täyttää samat velvollisuudet.

Ratkaisun kohdassa 12 on nimittäin todettu, että ”työsuhteen päättymisen yhteydessä tai sen jälkeen B ei – – ole antanut erillistä suostumusta työsähköpostiosoitteensa käyttöön”. KKO:n mukaan ”[a]siassa ei ole edes väitetty, että [B:lle] olisi tarjottu mahdollisuus tällaisen suostumuksen antamiseen”. Tämä on puolestaan johtanut seuraavaan päätelmään ratkaisun kohdassa 13:

”Ottaen huomioon mitä edellä on lausuttu työntekijän suostumuksen merkityksestä, asiassa ei ole enemmälti tarvetta arvioida, onko A:lla ollut ollut [työelämän tietosuojalain] 19 §:ssä tarkoitettu tarve saada viesteistä tieto.”

Tämä päätelmä ja sen perusteet vaikuttavat poikkeavan siitä, mitä työelämän tietosuojalain säännöksissä on tarkoitettu. Se, että työnantajan pitäisi täyttää lain 18 §:n mukaiset huolehtimisvelvollisuutensa saman työntekijän kohdalla useammin kuin kertaalleen, ei perustu pykälän sanamuotoon. Lisäksi huolehtimisvelvollisuuksien sisältö on ylipäätään kirjoitettu lakiin silmällä pitäen olosuhteita, joissa työntekijän työsuhde on normaalisti voimassa.

Sekä työelämän tietosuojalain 19 §:n 1 momentissa (tilapäiset poissaolot) että 2 momentissa (pysyvät poissaolot, kuten työsuhteen päättyminen) on säädetty suostumuksesta vielä erikseen. Jos työnantaja aikoo hakea poissa olevan työntekijän sähköpostiviestejä esille, työntekijää on koetettava tavoittaa siinä tarkoituksessa, että hän antaisi suostumuksensa. Kysymys on menettelyllisestä vaatimuksesta siinä yhteydessä, kun ollaan ryhtymässä viestien esille hakemiseen.

KKO:n ratkaisussa tehdyn syyksi lukemisen perusteet olisi siten ollut mahdollista – ja itse asiassa johdonmukaisempaa – jäsentää niin, että työnantaja oli täyttänyt työelämän tietosuojalain 18 §:n mukaiset huolehtimisvelvollisuutensa (kun kerran B oli jopa antanut työsuhteen aikaista tilannetta koskeneen suostumuksen). Silti B:n sähköpostien luetuttaminen muilla oli ollut oikeudetonta, kun B:n erillistä suostumusta ei ollut tältä osin saatuna eikä asiassa myöskään noudatettu lain 19–20 §:ssä säädettyä menettelyä.

Suostumuksen antamisesta kieltäytymisen merkitys jää edelleen avoimeksi

Lähes kaikki käytännön tapaukset, joissa työnantajat pohtivat turvautumista työelämän tietosuojalain 19–20 §:ssä säädettyihin oikeuksiin, liittyvät tilanteeseen, jossa työntekijän työsuhde on jo päättynyt ja osapuolten välit ovat tavalla tai toisella tulehtuneet. Tilanteelle on tyypillistä, ettei työntekijältä ole etukäteen suostumusta sähköpostien läpi käymiseen eikä työntekijä myöhemminkään anna suostumusta sitä erikseen pyydettäessä.

Työelämän tietosuojalain 19 §:n 2 momentissa on säädetty yhdeksi viestien esille hakemisen edellytykseksi, ettei työntekijän suostumusta voida saada. Tätä edellytystä lakiin kirjattaessa on pohdittu sitä, ettei työntekijän suostumusta voida saada sen takia, että työntekijää ei pystytä tavoittamaan tai työntekijä on esimerkiksi menehtynyt. Säännöksen perusteluissa ei ole otettu kantaa siihen, mikä on työnantajan tiedonhankintaoikeus siinä tapauksessa, että työntekijä nimenomaisesti kieltäytyy suostumuksen antamisesta.

Yleensä jos lainsäädännön perusteella on tarpeen pyytää joltakulta suostumus, kieltäytyminen sen antamisesta johtaa siihen, ettei toimenpiteeseen ole oikeutta. Toinen vaihtoehto tulkita työelämän tietosuojalain säännöksiä on, että pyrkimyksenä on ollut kaikissa tilanteissa perustaa sähköpostien käsittely suostumukseen, mutta jos sitä ei voida saada, toimenpiteeseen voi silti olla oikeus – siis siinäkin tapauksessa, että työntekijä kieltäytyy suostumuksen antamisesta (ks. Nyblin, emt. s. 165–170 ja 213–215).

KKO:n ratkaisemassa tapauksessa ei ollut tarpeen ottaa kantaa suostumusta koskevaan edellytykseen työntekijän sen antamisesta erikseen kieltäytyessä. Tämä on sikäli harmillista, että edellä kerrottu kysymyksenasettelu on työelämän tietosuojalain 18–20 §:n säännösten kokonaisuudessa ehkä kaikkein merkityksellisin yksityiskohta, jonka suhteen ennakkoratkaisulle olisi tarvetta.

Työelämän tietosuojalain sähköpostia koskevat pykälät pitäisi uudistaa – yksinkertaisemmiksi

Kun työelämän tietosuojalakia koskeva hallituksen esitys oli eduskunnassa käsiteltävänä, työelämä- ja tasa-arvovaliokunta korosti (TyVM 8/2004 vp, s. 5) työelämää koskevan lainsäädännön helppolukuisuudelle ja selkeydelle asetettavia erityisiä vaatimuksia. Lain informatiivisuudelle ja selkeydelle tuli asettaa erityisen korkeat vaatimukset siinä säädeltyjen keskeisten työelämän pelisääntöjen takia. Valiokunta piti tärkeänä, että jokainen voi tarvittaessa selvittää laista oikeutensa ja velvollisuutensa ilman lainopillista apua.

Työelämän tietosuojalain 18–20 §:n säännökset sähköpostiviesteistä ovat olleet voimassa jo lähes 20 vuotta, ja aivan yhtä kauan niiden soveltaminen työpaikoilla on aiheuttanut päänvaivaa. Säännökset ovat poikkeuksellisen vaikeaselkoisia, ja KKO:n ratkaisu osoittaa osaltaan myös sen, että säännöksiä voi lukea eri tavoin eikä pykälien sisäinen systematiikka ole yksiselitteinen tai johdonmukainen.

Työelämässä ja muuten käytettävät viestintätavat ovat kehittyneet ja muuttuneet huomattavasti vuoden 2004 jälkeen. Toisaalta sähköpostia käytetään edelleen samantyyppisesti kuin työelämän tietosuojalain säätämisen aikaan. Työntekijöiden tarve käyttää juuri työnantajan sähköpostitiliä yksityisiin tarkoituksiin on kuitenkin koko ajan vähentynyt, kun viestintään on käytettävissä monia muitakin tapoja. Toisaalta työsähköpostia käytetään edelleen paljon myös yksityiseen viestintään ja moni itsessään työtehtävän hoitamiseksi lähetetty viesti voi sisältää yksityiseksi tarkoitettuja osuuksia.

Nykyisin voimassa olevia työelämän tietosuojalain 18–20 §:n säännöksiä voidaan syystä sanoa huonosti käytännössä toimiviksi. Laissa säädetty menettely poissa olevan tai entisen työntekijän sähköpostiviestien esille hakemiseksi ja avaamiseksi on monimutkainen ja vaikeaselkoinen. Moni työnantaja ei ilmeisen perustellussakaan tilanteessa uskalla turvautua tähän menettelyyn sen takia, että erehtyminen jostakin menettelyn yksityiskohdasta voi johtaa rikosprosessin alkamiseen.

Työ- ja elinkeinoministeriössä olisi tarpeen harkita säännösten uudistamista. Jos uudistamiseen ryhdytään, sääntelystä pitäisi tehdä tällä kertaa huomattavasti selkeämpää. Ensin pitäisi selvittää, mitkä ovat ne tyypilliset ongelmatilanteet, joita työpaikoilla aiheutuu. Valtaosa tapauksista on hoidettavissa yhteisymmärryksessä sopimalla, ja sääntelyä tarvitaan nimenomaan niitä tilanteita varten, joissa sopiminen ei onnistu. Itse säännökset pitäisi kirjoittaa nykyisiä selvästi yksinkertaisemmiksi.

Myös perusoikeudet voivat toteutua paremmin, jos säännökset osataan kirjoittaa lyhyemmiksi. Mitä monimutkaisempaa ja kerroksellisempaa sääntely on, sitä vaikeammaksi käy lainsäätäjälle itselleenkin säilyttää kokonaisuus otteessaan. Tavoitteena tulisi olla, että sääntelyn sisältö voidaan ymmärtää oikein myös työpaikoilla.

Kirjoitus on julkaistu 16.5. Edilexin Vierashuoneessa.

Klaus Nyblin
Osakas, asianajaja
+358 40 725 9252

Klaus Nyblin on erikoistunut lääke- ja terveydenhuolto-oikeuteen sekä riidanratkaisuun. Klausin erityisosaamista ovat myös liikesalaisuuksien suojaan, henkilötietojen käsittelyyn ja sähköiseen viestintään liittyvät oikeudelliset kysymykset. Klaus on tunnustettu osaaja erityissäänneltyjen toimialojen riidanratkaisijana.


Selkeä lainsäädäntö vähentää ennakkoratkaisujen tarvetta

Lain oikean tulkinnan hakeminen rikosprosessin kautta on rikosepäilyn kohteeksi joutuvalle usein kohtuutonta.

Syyttäjä jätti nostamatta syytteen paljon julkisuutta saaneessa alkoholin etämyyntiä koskeneessa rikosepäilyssä. Yli vuoden kestänyt esitutkinta päättyi toteamukseen, että laissa ei ole säädetty rangaistavaksi sitä, minkä mukaan epäillyt olivat avoimesti ja myös viranomaisten tieten vuosia toimineet.

Tapahtumaketju oli monelta kannalta ongelmallinen. EU-oikeudellisten syiden takia sosiaali- ja terveysministeriö ei ollut pystynyt esittämään lakia muutettavaksi toivomallaan tavalla. Sen sijaan viranomaiset päätyivät hakemaan tulkinnanvaraiseen lakiin selvyyttä rikosprosessilla. Toimintatapa on rikosepäilyn kohteeksi joutuvalle kohtuuton.

Samantyyppinen on myös päästöhyvityspalvelua tarjoavaa säätiötä koskenut tapaus. Säätiö oli pyrkinyt selvittämään rahankeräysluvan tarvetta viranomaiselta, mutta asian käsittely kesti kauan. Kun säätiö oli lopulta tehnyt hakemuksen rahankeräysluvasta, siihen ei annettu ratkaisua. Sen sijaan viranomainen ilmoitti poliisille jo tapahtuneesta rikoksesta. Syyttäjä nosti säätiön edustajaa vastaan syytteen, mutta peruutti sen myöhemmin. Syynä oli eduskunnassa syytteen nostamisen jälkeen hyväksytty lainmuutos. Nykyisin päästöhyvityspalvelu on suljettu rahankeräyslain ulkopuolelle. Tuomioistuimen kannanotto jäi saamatta asiaan, jossa syyksi lukeva tuomio olisi ollut jo yleisen oikeustajun kannalta ongelmallinen.

Julkisuudessa esillä olleet tapaukset kertovat laajemmasta ongelmasta. Myös muilla yhteiskunnan alueilla on epäselvää lainsäädäntöä, ja monet rangaistussäännökset ovat tulkinnanvaraisia. Varsin usein kuitenkin katsotaan, että esitutkinta voidaan aloittaa ja syyte nostaa, vaikka lain sisältö on epäselvä.

Tuomioistuinten, erityisesti korkeimman oikeuden, ennakkoratkaisut ovat tärkeä osa lain ja rangaistussäännöstenkin tulkintaa. Silti ajatusmalli, jossa varauksetta hyväksytään yksilön saattaminen rikosprosessin kohteeksi ensisijaisesti lain oikean tulkinnan löytämiseksi, on vinoutunut.

Osa rangaistussäännöksistä joudutaan väistämättä laatimaan yleisluonteisiksi. Esimerkiksi sananvapausrikoksia koskevissa säännöksissä ei voida luetella yksityiskohtaisesti, mitä ei saa sanoa tai kirjoittaa. Useat muut rangaistussäännökset voidaan kuitenkin laatia tarkemmin – niin, että tulkinnanvaraa jää vain vähän.

Rikosoikeuden kannalta vaikein kokonaisuus ovat sektorikohtaiset lait, joilla katetaan esimerkiksi jokin elinkeinotoiminnan alue, ja lakiin sisällytetään yleisluonteinen rangaistussäännös. Sen piiriin otetaan usein kaikenlainen lain säännösten rikkominen. Jos yksittäiset pykälät ovat epäselviä, myös rikossäännöksestä tulee tulkinnanvarainen.

Lainvalmistelun laatuongelmista on puhuttu pitkään. Keskustelun piiriin ei silti juurikaan ole päätynyt se, että osassa lainsäädäntöä myös ilmaisut ovat epäselviä: tekstin voi perustellusti lukea monella eri tavalla. Ongelmien juurisyy ovat lainvalmistelutyön riittämättömät resurssit. Puutteet eivät aina korjaudu myöhemmässäkään vaiheessa. Sekä luonnosten että lopullisten esitysten kommentoijista suuri osa on etujärjestöjä. Ne keskittyvät jäsenistönsä edunvalvontaan. Oikeustieteilijätkin antavat lausuntonsa muun työnsä ohessa, ja lausunnot voivat jäädä pintapuolisiksi.

Joskus lainsäädännöstä tehdään epäselvää jopa tarkoituksellisesti. Valmistelussa saatetaan antaa merkittävä asema edunvalvontajärjestöille, eivätkä nämä aina saavuta keskinäistä yhteisymmärrystä. Tuloksena on epäselvää sääntelyä, jonka tavoitellaankin selkiytyvän vasta tuomioistuimissa.

Pääasiallisesti lain oikeaa tulkintaa koskevia oikeudenkäyntejä pitäisi saada vähennettyä. Päästöhyvityspalvelun osalta lainsäätäjä korjasi ongelmallisen lain, mutta myös muuten on madallettava kynnystä tarkentaa epäselviä säännöksiä. Ministeriöiden pitää huolehtia vastuullaan olevan sääntelyn laadusta, eikä valvovien viranomaisten tule ulkoistaa lainsäädännön ongelmia rikosprosesseihin.

Kirjoitus on julkaistu 9.5.2022 Helsingin Sanomissa Vieraskynä-kirjoituksena.

Klaus Nyblin
+358 40 725 9252



The Legal 500 on listannut HPP:n jälleen johtavien asianajotoimistojen joukkoon asiakastyytyväisyystutkimuksessaan

Arvostettu kansainvälinen asianajotoimistojen osaamista ja asiakastyytyväisyyttä tutkiva The Legal 500 on listannut HPP:n jälleen maan johtavien asianajotoimistojen joukkoon.

Kiitämme lämpimästi asiakkaitamme suosituksista ja luottamuksesta asiantuntemustamme kohtaan.

The Legal 500 suosittelee seuraavia palvelujamme:

Kiinteistöt ja rakentaminen (Tier 1)

”The HPP Real Estate team provides very good value for money: they understand the business and are experienced people with a “no nonsense” attitude.”

”Leading partner Jari Tuomala is an experienced and capable real estate lawyer with a long history within the business.”

”HPP’s team is highly driven and solution-oriented. They communicate well before the actual deal phase and clearly present how they could help in the deal. The team led by Leif Laitinen is willing to work hard to achieve the goals and timelines set. Always reachable by mail and phone with good energy and team spirit. So far every single deadline has kept well. No unnecessary invoicing, solid estimates of the costs.”

”Leif Laitinen has been very eager and determined to win deals. His great attitude influences the whole team. Potential cases have been discussed before the actual deal phase and Leif has been able to illustrate how we could benefit from his experience in the field.”

”The key persons of the team have a long experience and pragmatic approach always aiming to solve the clients issues efficiently and with high quality. They are always reachable and willing assist with high quality regardless of the complexity or size of the assignment. They never miss the deadlines and based on my experience they use their resources very efficiently which from client’s perspective leads to lower fees compared to their peer group.”

”Jari Tuomala truly stands out with his broad experience in real estate, construction and environmental issues. His pragmatic approach, outstanding problem-solving skills and excellent availability makes him our preferred legal adviser in real estate related issues in Finland.”

”Professional, swift and not complicating things. High value for money.”

Merioikeus ja kuljetus (Tier 1)

”A creative team that is determined and dedicated to understanding and connecting legal issues within the maritime sector to state and governmental way of handling these issues.”

”Calm and assertive, determined, civil and polite in manners.”

”‘Nora Gahmberg-Hisinger is calm and very professional. Great negotiation skills and large-scale detail competence.”

”‘It is a pleasure to work with HPP as they don’t prioritise professionalism over kindness – but make these go hand in hand perfectly. This is key to why they are unique – as their excellent service and quick responses do not compromise the quality of their work, and they are excellent collaborators when conducting business.”

‘”Norah Gamberg-Hisinger and Matti Komonen have been helpful, professional and kind when assisting with an aircraft law legal review. They are good at considering other people’s schedules when conducting business, and they have coordinated appointments and worked around schedules with the utmost professionalism.”

‘”Wide range of knowledge from different modes of transportation; Practical and solution-orientated approach; Easy communications.”

”‘Nora Gahmberg-Hisinger is not only an expert on her field: She is also very co-operative, easy to approach and has good project management skills. She works one step ahead which reduces last-minute stress.”

Teknologia, Media ja Telecom (Tier 1)

”Kari-Matti Lehti is a very practical and approachable professional with deep expertise in IT contracts and IT law.”

Kilpailuoikeus (Tier 2)

”HPP is our trusted point of contact when it comes to cases in which Finland as a jurisdiction is involved. We fully rely on their extensive knowledge and experience in competition law.”

”Anna Roubier provided us with clear and to-the-point advice in the past. She always gave us a comfort of swift and efficient cooperation.”

”The team has very strong competences and individuals have complementary strengths making the team stronger than the sum of individuals. Impressive networks in Finland and internationally.”

”Tuomas Saraste is certainly one of the best in this segment. His deep and broad knowledge of the scope of the practice combined with his extraordinary networks makes him superb head of operations. He has carefully picked the members of the team and nurtured them and enables great individual competence development.”

Yritysjärjestelyt (Tier 2)

”Björn Nykvist is a very skilled lawyer who understands the commercial dynamics.”

”Antti Säiläkivi is a brilliant lawyer – very innovative and dynamic, always up for the client.’

”HPP are incredibly commercial, pragmatic and sensible. They give clear and easy to understand advice, which is direct and to the point. Their written and spoken English is exceptional. As a client who is based outside Finland (in the UK) I could not be more impressed with both their level of service and the quality of the advice they give and the manner in which it is given. I have instructed many law firms over the years where English is not their first language, and none have come close to the legal advice received from HPP.”

”Andrew (Andy) Cotton and Joska Rytkönen in the Corporate/M&A team are exceptionally talented lawyers. They led on a recent acquisition for us and they gave such sound and sensible advice. They respond very quickly, turn things around quickly while also giving proper consideration to the issues. They do not take points for the sake of it, and are pragmatic and commercially minded. They offer sensible solutions to reach agreement on open issues. They were available 24/7 and always with a positive attitude and constructive approach and manner.”

”Andrew Cotton – Demonstrates outstanding commercial acumen. Gets to know the client’s business, commercial desires and risk appetite within a short time and is therefore able to drive deals through speedily and prudently.”

Rahoitusjärjestelyt (Tier 2)

”HPP’s financing team is very experienced and reliable. Their delivery times are second to none and quality is very good.”

”Antti Rintakoski is the leading partner and he is very business minded and solution oriented.”

”They have a very strong market knowledge and very broad expertise. They are well integrated between regulatory and M&A/finance.”

Riidanratkaisu (Tier 2)

”Very professional and competent team members showing great expertise and experience. Dedicated to customer specific needs. Output very clear and spot on as requested. Easy, fun and fluent to work with.”

”Mikko Leppä is probably the best dispute lawyer I have ever encountered.”

”As a customer, we are pleased with the extensive expertise and in-depth commitment to our cause. ”

”On the HPP side, our cause has been driven by several people whose internal cooperation and expertise have convinced us as a customer.”

”The team is very business minded and is able quickly to understand the needs of the customer and come up with sensible proposals.”

”The individuals are very innovative and solution oriented which makes the communication with the individual team members smooth. It is also easy to see as a customer that the communication between the individuals works well which creates further efficiencies.”


Tutustu tarkemmin asiantuntijoihimme


Muutoksia tuuli- ja aurinkovoimaloiden verotukseen

Suomen kiinteistöverolakia ollaan uudistamassa

Valtiovarainministeriö on antanut luonnoksen hallituksen esitykseksi kiinteistöveron arvostamisuudistusta koskevaksi lainsäädännöksi.  Uudistus koskee kaikkia kiinteistöveron alaisia rakennuksia ja rakennelmia sekä maa-alueita ja uudistuksen tavoitteena on korvata vanhentuneet kiinteistöverotuksen arvostamisperusteet vastaamaan paremmin nykypäivän kustannus- ja hintatasoa sekä alueellisia hintaeroja.  Tarkoituksena on, että verotusarvot kokonaisuutena heijastaisivat  nykyistä paremmin käypiä arvoja.

Tuulivoimaloiden ja aurinkovoimaloiden verotusarvo perustuisi jatkossakin kyseisen voimalaitoksen todellisiin rakentamiskustannuksiin.  Esityksen mukaan kyseisten voimalaitosten perusarvona olisi kuitenkin ainoastaan 50 prosenttia rakentamiskustannuksista nykyisen 75 prosentin sijaan. Toisaalta kiinteistöveroa voitaisiin kantaa jatkossa enintään 4,65 prosenttia nykyisen 3,1 prosentin sijaan.

Voimassa oleva lainsäädäntö on tähän saakka johtanut siihen, että merituulivoimaloiden kiinteistöverotus on maatuulivoimaloita korkeampien rakentamiskustannusten ja siten korkeampien verotusarvojen johdosta merkittävästi maatuulivoimaloita kireämpää, mikä on vähentänyt kiinnostusta merituulivoiman rakentamiseen ja haitannut hallitusohjelmaan kirjattujen ympäristö- ja energiapoliittisten tavoitteiden saavuttamista.

Valtionvarainministeriön antamassa HE-luonnoksessa tähän epäkohtaan on kuitenkin puututtu, sillä luonnoksen mukaan kaikkiin merelle rakennettaviin voimaloihin perusarvona pidettäisiin muita voimalaitoksia koskevan 50 prosentin sijasta ainoastaan 25 prosenttia rakentamiskustannuksista. Edellytyksenä on, että voimalaitoksen rakentaminen on aloitettu vuosina 2023 – 2027. Muutos koskisi siten merituulivoimaloita tai esimerkiksi aaltovoimaloita, mikäli sellaisia päätettäisiin joskus Suomen merialueelle rakentaa.

Lainmuutosten on tarkoitus tulla voimaan 1.11.2022 siten, että muutettua lainsäädäntöä sovellettaisiin ensimmäisen kerran vuodelta 2024 toimitettavassa kiinteistöverotuksessa. Esitykseen sisältyvää merituulivoimaloiden kiinteistöveron alennusta sovellettaisiin kuitenkin jo vuoden 2023 verotuksessa.

HPP seuraa valmistelun etenemistä ja vastaa mielellään asiakkaiden kysymyksiin uuden lainsäädännön vaikutuksista.

Verohallinto antanut uuden ohjeen tuuli- ja aurinkovoimaloiden verotuksesta

Uudessa ohjeessa käsitellään tuulivoimalaitosten lisäksi ensimmäistä kertaa nyt myös aurinkovoimalaitosten verotusta.

Uuden ohjeen mukaan kiinteistöveroa tulee maksaa aurinkovoimalan perustuksista ja tukirakenteista.  Sen sijaan paneelit ja paneeleita mahdollisesti liikuttelevat moottorit ja rakenteet ovat kiinteistöveron ulkopuolella. Verottaja ei anna merkitystä sille, miten aurinkovoimalaitoksen tukirakenteet on ankkuroitu maahan, vaan ratkaisevaa on se, palveleeko aurinkovoimala kiinteistön käyttöä pysyvästi. Ohjeen mukaan rakennuksen katolle tai seinälle asennettavat aurinkopaneelit ovat osa rakennusta, eikä niitä oteta erikseen huomioon laskettaessa rakennuksen verotusarvoa.

Verottajan uuden ohjeen mukaan tuulivoima- ja aurinkovoimalaitosten verotusarvossa tulee huomioida myös rakennuskustannuksiin liittyvät työmaan käyttö- ja yhteiskustannukset, rakennuttajan kustannukset sekä rakennusaikaiset korot ja rakennusaikaiset vakuutukset.

Ohjeessa käsitellään myös rakennuspaikan vuokraamisesta saatujen tulojen vuokraamisesta saatujen tulojen ja muiden korvausten verotusta.

Mielestämme on hyvä, että verottaja on antanut ohjeistusta nyt myös aurinkovoimaloiden verotuksesta. HPP:n näkemyksen mukaan on kuitenkin olemassa riski, että osa verottajan kannanotoista kiristää voimaloihin kohdistuvaa verorasitusta. Avustamme mielellämme asiakkaitamme niiden veroasioiden selvittämisessä.

Marko Koski
Senior Advisor

+358 (0)44 758 2475


HPP jatkaa kovatasoisen ATP-Challenger -kilpailun pääyhteistyökumppanina

HPP ja maan suurin tennisseura HVS ovat solmineet vuodet 2022-2025 kattavan yhteistyösopimuksen. Sopimuksen mukaan HPP toimii Suomen kovatasoisimman ATP Challenger -kilpailun pääyhteistyökumppanina.

”On todella hienoa, että yhteistyö HVS:n kanssa saa jatkoa. Haluamme osaltamme olla tukemassa laadukkaan tapahtuman onnistumista sekä edistämässä suomalaista huipputennistä. Olemme erittäin innoissamme tästä sekä tulevista yhteistyövuosista”, iloitsee HPP:n hallituksen puheenjohtaja Kari Marttinen.

”Olemme erittäin iloisia, että hyvin sujunut yhteistyö HPP:n kanssa jatkuu ja kasvaa. Unelmana tälle vuodelle on järjestää todellinen Suomi-tennisviikko: samalla viikolla miesten ATP- Challenger 125, naisten 25 000$ ammattilaiskilpailu ja junioreiden kovatasoinen ITF-kilpailu. Pääyhteistyökumppanuus antaa tärkeää taloudellista turvaa tapahtumajärjestelyille sekä mahdollista pitkäjänteisen ja merkityksellisen yhteistyön”, sanoo HPP Openin kilpailunjohtaja Pekka Mäkelä.

ATP Challenger -kilpailu, HPP Open, pelataan Talin Tenniskeskuksessa Helsingissä 13-20.11.2022.


Kiertotalouden liiketoimintasopimuksissa on huomioitava kilpailulainsäädäntö

Kiertotaloudessa liiketoimintaa harjoittavien yritysten on tehtävä erityyppisiä keskinäisiä sopimuksia markkinoille päästäkseen ja siellä toimiakseen. Sopimuksia suunniteltaessa ja laadittaessa yritysten on otettava huomioon paitsi sopimusoikeudelliset myös kilpailuoikeudelliset riskit ja velvoitteet. Euroopan komissio on viimeaikaisissa ehdotuksissaan täsmentänyt yritysten välisten sopimusten kilpailuoikeudellista arviointia. Uutta ohjeistusta ehdotetaan muun muassa kestävää kehitystä tavoittelevien yritysten yhteistyösopimusten sekä erilaisten verkkoalustojen ja markkinapaikkojen käyttöä sääntelevien sopimusten arviointiin. Kilpailuoikeudellisten sakko- ja vahingonkorvausriskien välttämiseksi kiertotaloudessa liiketoimintaa harjoittavien yritysten tulee ottaa sopimuksissaan huomioon komission ohjeet.

Ilmastokriisin hillitsemistä tukevan kiertotalouden suosio kasvaa laajasti ja yhä useampi yritys ryhtyy harjoittamaan kiertotalouden liiketoimintamallia. Kiertotalouden tavoitteiden toteuttaminen edellyttää usein yrityksiltä keskinäistä yhteistyötä, joskus jopa koko toimialan yritysten kesken. Kiertotaloudessa liiketoiminta edellyttää yrityksiltä myös erityyppisiä sopimuksia, joilla varmistetaan tuotteiden ja palvelun tai tuotannon laatu sekä mahdollistetaan tuotteiden ja palvelun toimittaminen myös kuluttajille.

Artikkelissa kuvataan komission viimeaikaisten sääntelyehdotusten perusteella, mitä erilaisia kilpailuoikeudellisia riskejä erilaisiin yritysten välisiin liiketoimintaan liittyviin sopimuksiin sisältyy kiertotaloudessa.  Artikkelissa kuvataan myös, millä perusteilla yritykset voivat itse arvioida keskinäisten sopimustensa kilpailuoikeudellista sallittavuutta. Kilpailusäännösten nojalla kiertotaloudessa toimivat yritykset voivat tehdä laajasti yhteistyötä saavuttaakseen kestävän kehityksen tavoitteita, mikäli niiden yhteistyö ei johda kiellettyyn kilpailun rajoittumiseen.

Kiertotalouden liiketoimintaan liittyvät sopimukset

Kiertotalous perustuu tuotteiden omistamisen sijaan palveluihin, kuten jakamiseen, vuokraamiseen ja kierrättämiseen tai tuotteen elinkaaren pidentämiseen huollon, korjaamisen tai uudelleenvalmistuksen avulla. Kiertotalouden toimintamalli on esimerkiksi jätteen vähentämiseen tähtäävä tuote- ja palvelusuunnittelu tai tuotteiden uudelleenkäyttö tai kierrätys. Kiertotalouden liiketoiminnan suunnittelussa ja toteuttamisessa yritysten väliset sopimukset voivat liittyä esimerkiksi kierrätystuotteen tai vuokrauspalvelun kehittämiseen tai tarjoamiseen taikka kiertotalouden tavoitteita tukevien tuotantoprosessien käyttöönottoon.

Strategisen tutkimuksen neuvoston CICAT2025-hankkeessa on vuonna 2021 julkaistu politiikkasuositus kiertotalouden sopimusoikeudellisista kysymyksistä.  Politiikkasuosituksessa annetaan yrityksille kattavat ohjeet sopimusoikeudellisista riskeistä ja vastuista. Siinä ei kuitenkaan mainita kilpailulainsäädännön velvoitteiden huomioon ottamista yritysten välisissä sopimuksissa.

Kiertotalouden sopimuksiin sisältyvät merkittävimmät kilpailuoikeudelliset riskit

Kilpailulainsäädännön velvoitteiden noudattamatta jättäminen sisältää riskin yritykselle määrättävistä sakoista sekä vahingonkorvausvelvoitteesta. Myös kiertotaloudessa liiketoimintaa harjoittavien yritysten tulee näin ollen sopimuksia suunnitellessaan ja laatiessaan huomioida pakottavat kilpailulainsäädännön vaatimukset. Vaikka sopimuksella tavoiteltaisiin sinänsä hyväksyttäviä kiertotalouden tavoitteita, voi sopimus tai sen jokin ehto olla kielletty, mikäli se sisältää vakavia kilpailunrajoituksia tai siitä seuraa merkittävää kilpailun rajoittumista markkinoilla.

Kiertotalouden toimijat muodostavat tyypillisesti sopimusverkostoja ja -ketjuja. Samalle alueelle keskittyneillä kiertotalouden toimijoilla voi olla myös tiivistä alueellista yhteistyötä. Erityisesti suunniteltaessa tai laadittaessa saman toimialan yritysten kesken kiertotalouden yhteistyösopimuksia, on huomioon otettava riski yritysten kielletystä kilpailijayhteistyöstä.

Kilpailuoikeudellisia riskejä voi sisältyä myös sopimuksiin, joissa kiertotalouden tuotteita myydään valmistajalta jälleenmyyjille taikka sopimuksiin, joilla yrityksille tarjotaan verkossa välityspalvelu- tai markkinointialustaa kiertotalouden tuotteiden tai palvelujen tarjoamiseksi. Näillä sopimuksilla saatetaan kilpailusäännösten vastaisesti rajoittaa jälleenmyyjien tai verkkopalvelun käyttäjien oikeuksia tarjota tuotteita loppuasiakkaille.

Yritysten laatiessa yhteistyösopimuksia tietyllä maantieteellisellä alueella tai tuote- tai palvelusegmentissä riskinä voi olla kilpailun poistuminen tai merkittävä väheneminen kyseisellä alueella tai segmentissä. Sopimusverkostoja luotaessa riskinä voi olla myös se, että verkoston ulkopuolelle jääneiden tai uusien alalle tulijoiden mukaan pääsy sopimusjärjestelyyn estetään kilpailua vääristävällä tavalla. Riskinä voi myös olla se, jos yhdelle toimijalle, esimerkiksi välityspalvelun tarjoajalle syntyy määräävä asema tietyillä markkinoilla ja se käyttää tätä asemaansa kilpailua vääristävällä tai kilpailijoita poissulkevalla tavalla.

Arvioitaessa erityyppisiä yritysten välisiä sopimuksia kilpailuoikeudellisesta näkökulmasta voidaan apuna käyttää Euroopan komission antamaa ohjeistusta. Myös kansalliset kilpailuviranomaiset, kuten Suomessa Kilpailu- ja kuluttajavirasto, käyttävät komission ohjeistusta tulkinta-apunaan tutkiessaan kansallisesti yritysten epäiltyjä kilpailunrajoituksia.

Yritysten välisten sopimusten kilpailuoikeudellinen arviointi

Euroopan komissio on julkaissut erilliset suuntaviivat samalla tuotanto- tai jakeluportaalla toimivien, keskenään kilpailevien yritysten välisten (horisontaalisten) sopimusten, ja toisaalta eri tuotanto- tai jakeluportaalla toimivien yritysten välisten (vertikaalisten) sopimusten arviointiin. Suuntaviivat annetaan aina määräajaksi ja niitä uudistetaan ja päivitetään säännöllisin väliajoin ottaen huomioon markkinoilla ja yritysten toimintatavoissa tapahtuneet muutokset. Molemmista komission suuntaviivoista on lähiaikoina annettu uudet ehdotukset. Uutta ohjeistusta ehdotetaan annettavaksi yrityksille mm. kilpailevien yritysten kestävän kehityksen sopimusten ja verkossa toimivien alustojen ja markkinapaikkojen kilpailuoikeudelliseen arviointiin.

Kilpailijoiden välisten sopimusten arviointi

Komission ehdotus kilpailijoiden välisiä horisontaalisia sopimuksia koskevaksi uudeksi sääntelyksi ja tulkintaohjeiksi on annettu 1.3.2022 ja ehdotusluonnoksen kommentointikierros on käynnissä 26.4.2022 asti. Uudistettu sääntely on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2023 alkaen. On todennäköistä, että lopullinen sääntely tulee vastaamaan pitkälti nyt julkaistua ehdotusta.

Merkittävämmät kilpailuoikeudelliset riskit sisältyvät kilpailijoiden välisiin horisontaalisiin sopimuksiin, joissa yritykset sopivat tuotteiden tai palvelujen hinnoista tai tuotannon rajoituksista taikka jakavat asiakkaita, markkinoita tai hankintalähteitä. Moni kilpailevien yritysten yhteistyömuoto on kuitenkin sallittua, jos noudatetaan kilpailusäännösten asettamia reunaehtoja. Komission horisontaalisia sopimuksia koskevissa suuntaviivoissa annetaan tarkempia ohjeita kilpailevien yritysten välisten tutkimus- ja kehitys-, erikoistumis-, tuotanto-, osto-, myynti- ja markkinointi-, tietojenvaihto- sekä standardointiyhteistyön arviointiin. Näitä kaikkia sopimustyyppejä saattaa sisältyä myös kiertotalouden liiketoimintaa harjoittavien yritysten sopimuksiin. Kiertotalouden sopimuksiin saattaa tulla usein sovellettavaksi komission ehdottama uusi ohjeistus kilpailevien yritysten kestävän kehityksen sopimusten arvioimiseksi, jota käydään tarkemmin läpi seuraavaksi.

Kestävän kehityksen sopimusten kilpailuoikeudellinen arviointi

Komission ehdotuksen mukaan kestävän kehityksen sopimus (”sustainability agreement”) on mikä tahansa kilpailevien yritysten kesken solmittu sopimus, jossa on asetettu yksi tai useampi aito kestävän kehityksen tavoite, yhteistyön muodosta riippumatta. Tavoite voi esimerkiksi olla kiertotalouden liiketoiminnan suunnittelun tai toteuttamisen kautta vähentää yritysten toiminnasta syntyvien jätteiden määrää, tukea yritysten resurssitehokkaita ja ekologisempia toimintamalleja tai edistää kierrätysmateriaalin ja uusiutuvan energian käyttöä.

Kilpailuoikeudellisia riskejä ei ole, jos kestävän kehityksen sopimuksiin ei liity lainkaan yritysten taloudelliseen toimintaan liittyvää yhteistyötä. Sallittuja voivat olla esimerkiksi koko toimialan yleistä kestävää kehitystä tavoittelevat sopimukset, tietokannan luominen vastuullisesti toimivista yrityksistä tai tietyn toimialan yritysten yhteiset markkinointikampanjat, joiden tarkoitus on lisätä asiakkaiden tietoisuutta ympäristö- tai kierrätysasioista. Kuitenkin silloin, jos kestävän kehityksen sopimus rajoittaa yhtä tai useampaa yritysten käyttämää kilpailukeinoa, on sopimuksen sallittavuus aina arvioitava kilpailusäännösten nojalla. Tällaisia kilpailukeinoja ovat mm. tuotteen tai palvelun hinta, laatu, tuotevalikoima, tuotanto- ja myyntimäärä, markkinat, asiakkaat ja hankintalähteet sekä tuotteen tai tuotantoprosessin tutkimus- ja kehitystoimenpiteet.

Jos kilpailevat yritykset esimerkiksi sopivat kehittävänsä yhdessä tuotantoteknologiaa, joka vähentää energian kulutusta tai jätteen määrää, on yhteistyösopimus arvioitava yritysten välisiä T&K-sopimuksia koskevien ohjeiden nojalla. Sopimusta, jolla yritykset jakavat keskenään infrastruktuuria tavoitteenaan vähentää tuotantotoimintojensa negatiivisia ympäristövaikutuksia, tulee arvioida yritysten tuotantoyhteistyötä koskevan ohjeistuksen perusteella.  Jos yritykset ostavat yhdessä tuotteita tai palveluja vähentääkseen ympäristöhaittoja tai sopivat ostavansa tuotteita tai palveluja vain vastuullisilta toimittajilta tai palveluntarjoajilta, näitä järjestelyjä arvioidaan yhteisostosopimuksia koskevan ohjeistuksen perusteella. Kestävän kehityksen sopimuksissa keskeisessä asemassa ovat usein saman toimialan yritysten yhdessä sopimat standardit liittyen esimerkiksi olemassa olevien tuotteiden tai tuotantoprosessin korvaamiseen kestävän kehityksen mukaisella vaihtoehdolla taikka sopiminen ympäristöystävällisemmän kierrätyspakkausmateriaalin käyttöönotosta jätteen vähentämiseksi. Näitä sopimuksia on arvioitava komission standardointiyhteistyöstä sekä kestävän kehityksen sopimuksista annettujen ohjeiden perusteella.

Komission ehdotuksen mukaan sellaiset yritysten kestävän kehityksen sopimukset, jotka eivät aidosti johda niissä asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen, vaan johtavat vakaviin kilpailunrajoituksiin kuten yritysten hinnoista sopimiseen, markkinoiden tai asiakkaiden jakoon taikka tuotannon, laadun tai innovaatioiden rajoittamiseen, ovat yleensä aina kiellettyjä. Mikäli sopimuksessa ei ole vakavia kilpailunrajoituksia, mutta sen seurauksena todennäköisesti kilpailu markkinoilla rajoittuu, on yritysten itse arvioitava, täyttyvätkö edellytykset sopimuksen sallittavuudelle. Kilpailua rajoittava kestävän kehityksen sopimus on sallittu, jos objektiivisesti arvioiden sopimuksesta syntyvät hyödyt ylittävät siitä aiheutuvat kilpailuhaitat. Yritysten on konkreettisesti osoitettava, että sopimuksesta syntyy asiakkaille välittyviä tehokkuushyötyjä, kilpailunrajoitukset ovat välttämättömiä näiden tehokkuushyötyjen saamiseksi, eikä sopimus poista kilpailua merkittävältä osalta sopimustuotteiden tai -palvelujen markkinoita. Yritykset voivat arvioinnissaan käyttää apuna komission ohjeistusta sekä asiantuntijoita.

Kestävän kehityksen sopimusten hyötyjen ja kilpailun haittojen punninta

Kestävän kehityksen sopimusten tuottamia tehokkuushyötyjä voivat olla esimerkiksi ympäristöystävällisempien tuotanto- tai jakeluteknologioiden käyttö, ilmansaasteiden väheneminen ja laadukkaammat tuotteet ja palvelut. Tehokkuushyödyt voivat ilmetä myös siten, että sopimuksella nopeutetaan kierrätystuotteiden tai kierrätykseen liitännäisten palvelujen pääsyä markkinoille tai lisätään kuluttajien valinnan mahdollisuuksia helpottamalla tuotteiden tai palvelujen vertailua. Yritysten tulee pystyä todentamaan sopimuksesta syntyvät tehokkuushyödyt objektiivisin mittarein.

Kestävän kehityksen sopimuksissa olevat kilpailunrajoitukset ovat välttämättömiä, jos ilman niitä sopimusta ei voitaisi tehdä tai jos niiden avulla tavoitteet voidaan saavuttaa kustannustehokkaammalla tavalla, saavuttamalla mittakaavaetuja tai saamalla yritykset keskittämään toimenpiteensä sopimuksen tavoitteiden mukaisiksi. Komission ehdotuksen mukaan kestävän kehityksen sopimus voi olla välttämätön myös, jos voidaan osoittaa, että kyseisillä markkinoilla asiakkailla olisi ilman sopimusyhteistyötä vaikea saada esimerkiksi riittävästi tietoa tuotteista tai niiden käytön vaikutuksista taikka vaikea objektiivisesti arvioida eri tuotteiden käytön hyötyjä ja haittoja pidemmällä aikavälillä.

Yritysten on osoitettava, että niiden yhteistyösopimuksesta syntyvät tehokkuushyödyt välittyvät myös kuluttajille ja muille loppuasiakkaille, eli tuotteiden tai palvelujen välittömille tai välillisille käyttäjille. Komission ehdotuksessa kuvataan, miten asiakkaille kestävän kehityksen sopimuksista välittyviä hyötyjä voidaan arvioida sekä yksilöllisenä että kollektiivisena hyötynä. Yksilöllisiä hyötyjä asiakkaille syntyy välittömästi esimerkiksi siten, että he saavat käyttöönsä laadukkaampia tuotteita tai laajemman tuotevalikoiman sekä välillisesti siten, että asiakkaat arvottavat vastuullisemmat tuotteet tai vastuullisemman tuotantotavan korkeammalle kuin muut vaihtoehdot johtuen vastuullisen tuotteen/tuotannon vähemmän haitallisista vaikutuksista muihin. Jälkimmäisessä tilanteessa tuotetta tai palvelua ostavat asiakkaat eivät siis itse hyödy kestävän kehityksen sopimuksesta henkilökohtaisesti, mutta tehdessään ostopäätöksiä he arvostavat muille sopimuksen kautta syntyviä hyötyjä. Esimerkiksi kuluttaja ostaa ympäristömerkillä varustettuja tuotteita, vaikka ei saisi hinnaltaan halvempia tai laadultaan parempia tuotteita, mutta arvottaa ostopäätöksensä hyötyjä ympäristölle.

Kestävän kehityksen sopimusten kautta ns. kollektiivisia hyötyjä saattaa välittyä laajemmalle henkilöryhmälle kuin vain sopimuksen piiriin kuuluvien tuotteiden tai palvelujen käyttäjille. Näillä tarkoitetaan hyötyjä, jotka syntyvät sopimuksen myötä riippumatta tuotteiden ostajien tai palveluiden käyttäjien tekemistä valinnoista. Kollektiivisilla hyödyillä tarkoitetaan esimerkiksi yritysten yhdessä sopiman ympäristöystävällisemmän teknologian käyttöönoton kautta syntyvää hyötyä laajemmin koko yhteiskunnalle. Kollektiiviset hyödyt voidaan ottaa myös huomioon tehokkuushyötyjä arvioitaessa silloin, kun se asiakasryhmä, johon sopimuksen kilpailunrajoitukset vaikuttavat, on merkittävässä määrin sama, kuin se henkilöryhmä, joka myös saa kollektiivista hyötyä sopimuksesta. Komissio käyttää ehdotuksessaan esimerkkiä, että autoilijat, jotka ostavat vähemmän saastuttavaa, mutta hinnaltaan kalliimpaa polttoainetta, hyötyisivät myös kaupunkilaisina puhtaammasta ilmasta, jonka tämän vähemmän ympäristölle haitallisen polttoaineen käyttöön ottaminen saa aikaan. Kilpailunrajoituksia ei voi kuitenkaan kompensoida eri markkinoilla oleville asiakkaille välittyvien hyötyjen perustella. Objektiivisiin tutkimuksiin tai asiantuntija-arvioihin perustuen yritykset voivat osoittaa joko yksilöllisten tai kollektiivisten hyötyjen tai niiden molempien välittymistä asiakkaille.

Kestävän kehityksen sopimuksen solmiminen ei saa poistaa merkittävässä määrin yritysten välistä kilpailua, vaan markkinoilla tulee säilyä riittävästi kilpailua sopimuksen solmimisen jälkeenkin. Tämä kriteeri ei estä koko toimialan yritysten välistä kestävän kehityksen sopimuksen tekemistä, mikäli yrityksiltä ei poisteta sopimuksella mahdollisuutta kilpailla keskenään ainakin jollakin tavalla. Esimerkiksi, jos sopimus rajoittaa yritysten välistä kilpailua tuotteiden laadusta tai valikoiman laajuudesta, on yrityksillä oltava mahdollisuus aitoon hintakilpailuun markkinoilla. Joissakin tilanteissa yrityksille voidaan antaa mahdollisuus rajoittaa keskinäistä kilpailuaan tiettynä ajanjaksona, minkä jälkeen niiden välinen kilpailu jatkuu vapaasti. Tällainen tilanne olisi esimerkiksi koko toimialan yhteinen päätös rajoittaa tai lopettaa tietyksi ajanjaksoksi jonkin ympäristölle haitallisen tuotteen tuottaminen tarkoituksenaan tuoda markkinoille asiakkaiden tietoon korvaava, vastuullisempi tuote.

Komission ehdotuksessa todetaan, että kansallisten tai paikallisten viranomaisten mukanaolo kestävän kehityksen sopimusten laatimisessa tai suunnittelussa tai kannustaminen yritysten vastuullisuusyhteistyöhön ei poista sopimuksen kilpailuoikeudellisia riskejä ja yritysten tarvetta arvioida yhteistyösopimuksen sallittavuus. Kilpailuoikeudellisia riskejä yrityksillä ei ole kuitenkaan silloin, jos viranomaiset velvoittavat yritykset laatimaan yhteistyössä kestävän kehityksen sopimuksen.

Jakelu- ja toimitussopimukset, verkossa toimivat välityspalvelut ja markkinapaikat

Euroopan komissio on antanut jakelu- ja toimitussopimusten kilpailuoikeudellista arviointia koskevan ehdotuksen uusiksi suuntaviivoiksi, joiden perusteella eri tuotanto- ja jakeluportaalla toimivat yritykset pystyvät itse arvioimaan, ovatko niiden sopimusten ehdot sallittuja ja välttämään kielletyistä sopimuksista aiheutuvan sakko- ja vahingonkorvausriskin. Ehdotus on tarkoitus hyväksyä toukokuussa ja uudistetun sääntelyn on tarkoitus tulla voimaan 1.6.2022 alkaen.

Kiertotaloudessa toimivien yritysten jakelu- ja toimitussopimusten kilpailuoikeudellisessa arvioinnissa keskeisintä on ylemmällä portaalla olevalle yritykselle, esimerkiksi tuotteen valmistajalle asetettu kielto määrätä alemmalla portaalla olevan sopimuskumppaninsa, esimerkiksi vähittäismyyjän, loppuasiakashintoja. Ylemmällä portaalla oleva yritys ei myöskään saa pääsääntöisesti rajoittaa alemmalla portaalla olevan sopimuskumppaninsa asiakaskuntaa tai toiminta-aluetta.

Komissio on ns. alustatalouden kehityksen myötä antanut ehdotuksessaan uutta ohjeistusta koskien erilaisia verkkoalustoja ja verkon myynti- ja markkinapaikkoja, joihin yritykset voivat liittyä ja jota kautta voidaan ostaa ja tarjota sekä markkinoida tuotteita ja palveluja vähittäistasolla. Erilaiset välityspalvelualustat tai yritysten yhteiset verkossa toimivat myynti- ja markkinointialustat voivat edistää kiertotalouden tavoitteita. Verkon alustojen kautta on helpompi esimerkiksi tarjota kiertotalouden liiketoimintaan kuuluvia välitys- ja korjauspalveluja sekä myydä ja markkinoida kierrätettyjä tai kierrätysmateriaalilla tuotettuja tuotteita. Tällaisia alustoja perustettaessa tulee kuitenkin huomioida, että kilpailulainsäädännön piiriin kuuluvaksi palveluntarjoajaksi katsotaan myös yritys, joka tarjoaa verkossa muille yrityksille välityspalveluja, riippumatta siitä, onko se itse osapuoli niissä liiketoimissa, joiden tekemistä sen tarjoama välityspalvelu helpottaa.

Verkossa toimivat markkinapaikat yhdistävät kauppiaat ja potentiaaliset asiakkaat joko mahdollistaen suorat ostot tai vain ohjaamalla asiakkaita uudelleen muille verkkosivuille, joilta ostot tehdään. Komissio ohjeistaa ehdotuksessaan kilpailusäännösten soveltumista edellä mainittuihin markkinapaikkoihin sekä erilaisiin hintavertailusivustoihin ja –sovelluksiin, jotka antavat vähittäistasolla toimiville yrityksille mahdollisuuden lisätä näkyvyyttä ja potentiaalisille asiakkaille mahdollisuuden verrata hyödykkeitä/tarjouksia. Tuotteiden valmistaja tai välityspalvelun tarjoaja voi rajoittaa vähittäistasolla toimivalta sopimuskumppaniltaan, kuten jälleenmyyjältä, tietyssä määrin sen verkon markkinapaikkojen käyttöä.  Jälleenmyyjiä ei saa kuitenkaan estää käyttämästä tehokkaasti internetiä verkkomyynnissään. Laadullisten kriteerien soveltaminen verkkomyynnissä on yleensä sallittua. Hintavertailuvälineiden käytön estäminen verkkomainontakanavana voi muodostaa vakavan rajoituksen, jos se estää kokonaan tuotteiden ja palveluiden myyntiä loppuasiakkaille. Hintavertailuvälineiden laatukriteerit ovat kuitenkin yleensä sallittuja.

Kiertotalouden liiketoimintaan liittyvää välityspalvelua, markkinapaikkaa tai jotain muuta palvelualustaa operoiva yritys voi jossakin tuote- tai palvelusegmentissä tai jollakin alueella saada niin vahvan aseman, että asiakkaat ovat merkittävästi riippuvaisia sen tarjoamista palveluista ja se voi pitkälti sanella palvelujensa hinnat ja ehdot. Tällöin välityspalvelujen tarjoajalla tai markkinapaikan tai palvelualustan ylläpitäjällä on todennäköisesti kilpailulainsäädännössä tarkoitettu määräävä markkina-asema, ja se on velvollinen soveltamaan sopimuksissaan kohtuullisia ja syrjimättömiä ehtoja. Muussa tapauksessa sen menettely voi täyttää kilpailulainsäädännössä kielletyn määräävän markkina-aseman väärinkäytön tunnusmerkistön. Samalla tavoin kuin kilpailua rajoittavien horisontaalisten ja vertikaalisten sopimusten soveltaminen, myös määräävän markkina-aseman väärinkäyttö sisältää yritykselle riskin sakoista ja vahingonkorvausvelvollisuudesta.

Uusien toimijoiden alalle pääsy

Kiertotaloudessa liiketoiminnan alaan kuuluvissa sopimussuhteissa ja -verkostoissa on huomioitava, ettei perusteettomasti muodosteta suljettua yritysten verkostoa tai ryhmittymää, johon joillakin toimijoilla tai uusilla alalle tulevilla yrityksillä ei ole pääsyä. Suositeltavaa on noudattaa kiertotaloudessa verkostoihin, verkkoalustoihin ja yritysten sopimiin kiertotalouden standardeihin pääsylle avoimuuden- ja syrjimättömyyden periaatetta. Tämä ei tarkoita sitä, etteivätkö mukaan pääsyn laadulliset kriteerit voisi olla korkeat, kunhan niille on hyväksyttävät perusteet ja kriteereitä sovelletaan objektiivisesti kaikkiin alalla toimiviin yrityksiin ja uusiin alalle tulijoihin. Muussa tapauksessa riskinä voi olla menettelyn katsominen yritysten kollektiiviseksi boikotiksi, joka on kielletty vakava kilpailunrajoitus.

Kilpailusääntöjen noudattaminen edistää kiertotalouden tavoitteiden toteutumista

Kiertotalouden tavoitteita voidaan edistää yritysten yhteistyöllä ja erilaisilla sopimusjärjestelyillä. Kiertotaloudessa liiketoimintaa harjoittavien yritysten on tunnettava kilpailulainsäädännön velvoitteet ja otettava ne huomioon kaikessa toiminnassaan, ja keskinäisissä sopimusjärjestelyissään. Kilpailulainsäädännön noudattaminen ei kuitenkaan estä yritysten mahdollisuutta harjoittaa kiertotaloudessa liiketoimintaa tehokkaasti ja menestyksekkäästi. Kilpailuviranomaiset ottavat nykyisin yhä laajemmin huomioon esimerkiksi kestävää kehitystä tavoittelevien sopimusten hyödyt ja yritysten yhteistyön tarpeellisuuden kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi.

Kiertotalouden tavoitteiden toteutumista edistää parhaiten se, että kaikilla kiertotalouden liiketoiminnan piirissä toimivilla yrityksillä on mahdollisuus kilpailla laajasti ja tasapuolisesti sekä osallistua uusien ja entistä parempien kiertotalouden tuotteiden ja palvelujen sekä tuotantotapojen kehittämiseen. Tasapuolinen kilpailu varmistetaan parhaiten ottamalla kilpailulainsäädännön velvoitteet huomioon kiertotaloudessa toimivien yritysten välisiä sopimuksia suunniteltaessa ja arvioimalla säännöllisesti yritysten välisten sopimusten kilpailuvaikutukset.

Ota yhteyttä

Jos haluat kuulla lisää kiertotalouden sopimuksiin liittyvästä kilpailulainsäädännöstä, voit olla meihin yhteydessä. Voit halutessasi myös jättää yhteystietosi oheisen lomakkeen kautta, jolloin me palaamme asiaan.

Maarika Joutsimo
Senior Adviser
+358 50 338 8495

Jouni Alanen
+358 40 775 7171


  • Kenttä on validointitarkoituksiin ja tulee jättää koskemattomaksi.



HPP taas johtavien toimistojen joukossa Chambers Europe 2022 -listauksessa

HPP jatkaa asiakkaidensa palvelemista Euroopan huipputasolla. Chambers and Partners on valinnut taas keskeiset osaamisalueemme ja asianajamme suositeltavien joukkoon tuoreessa Chambers 2022 -listauksessaan.

Tutkimustulokset perustuvat asianajotoimistojen ja niiden asiakkaiden arvioihin eri toimistoista ja asiantuntijoista.

Chambers and Partners suosittelee kahdeksaa osaamisaluettamme. Lisäksi Marko Wainio on nimetty alansa johtavaksi asiantuntijaksi Riidanratkaisussa ja Henna Kinnunen on rankattu Työelämässä. Kaikkiaan 13 HPP:n asianajajaa on arvioitu ranking-listalle omilla erityisalueillaan.

Chambers 2022 suosittelee HPP:tä seuraavilla keskeisillä osaamisalueilla seuraavasti:


HPP Attorneys is noted for its presence on real estate and project finance transactions. The law firm is also experienced in acquisition and corporate finance matters, in addition to refinancing mandates.

Clients describe the lawyers as “proactive and solution-driven.”

Antti Rintakoski is appreciated, because “He is very skilled, solution-oriented and very easy to work with.”


HPP Attorneys has significant experience assisting clients with antitrust compliance and training mandates. The lawyers are also knowledgeable in abuse of dominance and cartel investigations. The law firm is additionally well-versed in the notification of corporate transactions, including phase II investigations.

Tuomas Saraste has proven experience in cartel and abuse of dominance investigations carried out by the FCCA. His broad practice also encompasses merger filings, work on the defendant side of private enforcement actions and ongoing competition compliance or training mandates. Clients say that “He has both a broad knowledge and a sense of the details.”


HPP Attorneys has a notable practice advising corporates, investment companies, private equity houses and industrial clients. The department acts on a variety of mandates, including tender offers and auction processes. The lawyers also assist with corporate governance topics. The team has a particular focus on transactions in the energy sector.

Notable practitioners Antti Säiläkivi and Andrew Cotton are key contacts for clients.


The firm boasts notable expertise in employment, bankruptcy, and construction and real estate matters.

One client remarks that “HPP Attorneys provided tailor-made advice” that was “very detailed and comprehensive.”

A client describes Marko Wainio that “He’s always a pleasure to deal with. He understands our needs and business. Marko Wainio handles post-M&A and construction litigations, being also well versed in domestic arbitration matters.

Energia ja luonnonvarat

HPP Attorneys is renowned for its strength in environmental and permitting matters, particularly in relation to the natural resources sector, with notable experience in mining projects.

One client notes that HPP Attorneys “has very good experience and competence in the energy sector,” adding that the team is able to draw upon “the entire law firm’s expertise to solve complex issues.”

“They have experts in different areas and their approach is excellent,” confirms another source.

Kari Marttinen ”has a good knowledge of administrative issues.” He advises on the development of projects across a range of areas, including power plants, smelters and mines.

Tarja Pirinen has “negotiation skills, and ability to listen and understand.”

Björn Nykvist advises clients on power purchase agreements and wind farm transactions. Clients enthuse: “ ”We consider him to be among the best in his field of expertise.”

Kiinteistöt ja rakentaminen

HPP Attorneys assists clients with a range of real estate deals, including land acquisitions. The firm has additional experience in lease negotiations. It is knowledgeable in mandates relating to a range of office, retail and residential assets and also advises on planning issues. HPP is also particularly noted for its expertise in environmental law issues linked to construction ventures, such as infrastructure projects.

Jari Tuomala is a respected lawyer who frequently advises clients on transactions involving commercial properties. He has a particularly strong track record acting for developers.

Konkurssit ja saneeraukset

HPP Attorneys’ respected insolvency practice often acts as administrator in bankruptcy proceedings. The firm’s lawyers also have experience as supervisor and administrator in restructuring programmes.

Sami Uoti is instructed as an administrator in restructuring and bankruptcy proceedings. Sources laud his “Top-level expertise and experience in all insolvency-related matters.”

Clients appreciate Klaus Majamäki because of “His ability to open up the situation in an understandable language for non-legal experts.”

Juho Lenni-Taattola assists creditors with the restructuring and bankruptcy processes of distressed companies.


HPP Attorneys possesses a strong TMT practice. The department is noted for its expertise in the acquisition of IT systems, including contract negotiations. The team also advises on outsourcing and service agreements.

Kari-Matti Lehti assists clients with contract negotiations and the purchase of IT systems. One source describes him as “excellent and innovative,” adding: “He is able to understand the commercial realities and find solutions.”

Pekka Raatikainen is known for his expertise in contract negotiation and IT litigation, with one client enthusing: “He has the skills to look at the bigger picture and find the best strategy.”

Henna Kinnunen was ranked in Employment and she regularly handles employment disputes, as well as assisting with the employment aspects of M&A transactions.

A client reviews her glowingly: “I have been really happy with all the support we’ve received through her expertise; Henna is a very good listener, easy to approach and brilliant at explaining legal issues in an understandable way, which creates the right level of trust and confidence.” Another client says: “Henna is a professional with very high customer service skills.”


Otamme nöyrinä vastaan arviomme Chambers Europe 2022 -listauksessa. Kiitämme asiakkaitamme ja työntekijöitämme työstä, jonka ansiosta meidät on toistuvasti huomioitu yhtenä Suomen johtavista asianajotoimistoista.


Ehdotus yrityskauppojen liikevaihtorajojen alentamisesta Suomessa tuo esiin kysymyksiä yritysten oikeusvarmuudesta ja pienille yrityksille aiheutuvasta hallinnollisesta taakasta

Kilpailu- ja kuluttajavirasto (jäljempänä ”KKV”) julkaisi kesäkuussa 2021 selvityksen, jonka mukaan Suomen yrityskauppavalvonnan nykyiset liikevaihtorajat ovat liian korkeat suhteessa Suomen kansantalouden kokoon. KKV:n näkemyksen mukaan liikevaihtorajoja tulisi alentaa, jotta kuluttajille haitallisiin yrityskauppoihin voidaan puuttua. Työ- ja elinkeinoministeriö (jäljempänä ”TEM”) julkaisi tammikuun 2022 puolivälissä KKV:n selvityksen pohjalta arviomuistion, jossa se pääosin puoltaa KKV:n näkemystä. Liikevaihtorajojen alentaminen ja erityisesti otto-oikeuden mahdollinen käyttöönottaminen nostaa kuitenkin esiin huolia oikeusvarmuudesta ja ennustettavuudessa, joita lainsäätäjän tulee arvioida huolellisesti.

Tällä hetkellä KKV:lla on toimivalta tutkia yrityskaupat, joissa kaikkien yrityskaupan osapuolten yhteenlaskettu maailmanlaajuinen liikevaihto ylittää 350 miljoonaa euroa ja vähintään kahden osapuolen erikseen Suomesta kertynyt liikevaihto ylittää 20 miljoonaa euroa. Kyseiset liikevaihtorajat ovat KKV:n mukaan nyt liian korkeat, sillä kokonaisia toimialoja (esimerkiksi kaukoliikenteen matkaliikenne, optikkopalvelut, elokuvateatterit ja katsastuspalvelut) sekä tuote- ja maantieteellisiä markkinoita jää nykyisten liikevaihtorajojen ulkopuolelle.

KKV katsoo, että liikevaihtorajoja tulisi muuttaa siten, että ylempi raja koskisi jatkossa Suomesta kertynyttä osapuolten yhteenlaskettua liikevaihtoa, ja se olisi jatkossa 100 miljoonaa euroa. Nykyinen alempi 20 miljoonan euron liikevaihtoraja pysyisi muuttumattomana. KKV on lisäksi ehdottanut, että se saisi erillisen otto-oikeuden yritysjärjestelyihin, joissa osapuolten yhteenlaskettu liikevaihto Suomesta ylittäisi 50 miljoonaa euroa. KKV:n ehdotuksessa otto-oikeuteen liittyen ei ole osapuolikohtaista liikevaihdon alarajaa eli otto-oikeus antaisi viranomaiselle mahdollisuuden vaatia yrityskauppailmoitusta jo pelkästään yhden osapuolen liikevaihdon perusteella.

Muutos lähentäisi kansallisia yrityskauppavalvonnan liikevaihtorajoja muiden Pohjoismaiden kanssa

Nykyisellään Suomessa sovellettavat yrityskauppavalvonnan liikevaihtorajat ovat poikenneet muissa Pohjoismaissa sovellettavista liikevaihtorajoista siltä osin, kuin Suomen 350 miljoonan euron yläraja on koskenut maailmanlaajuista liikevaihtoa. Sekä Ruotsissa että Norjassa liikevaihtorajat on sidottu yritysten kansalliseen liikevaihtoon. Samoin Tanskassa toinen kahdesta vaihtoehtoisesta kynnysarvosta perustuu puhtaasti kansalliseen liikevaihtoon. KKV näyttääkin ottaneen selvityksessään vaikutteita muista Pohjoismaista. Selvityksessä ei kuitenkaan tuoda esiin, että esimerkiksi Ruotsissa ongelmattomien kauppojen ilmoitusprosessi ei ole yhtä työläs ja kallis kuin Suomessa.

KKV:n ehdotuksen taustalla Euroopan komission muutos?

Vaikka KKV:n mielenkiinto liikevaihtorajojen alentamiseen ei ole uutta, ja aihe on esiintynyt säännöllisesti kansallisessa kilpailupoliittisessa keskustelussa, ehdotuksen ajoitus on mielenkiintoinen. KKV:n selvitys julkaistiin nimittäin vain muutama kuukausi sen jälkeen, kun Euroopan komissio (jäljempänä ”komissio”) ilmoitti muutoksesta, jolla mahdollistettiin sekä Euroopan unionin että jäsenvaltioiden kansallisten liikevaihtorajojen alapuolelle jäävien yrityskauppojen siirtäminen komissiolle. KKV:n ehdotus ilmoitusvelvollisuudesta muistuttaakin tätä komission toimivallan laajentumista sillä erolla, että KKV:n toimivaltaa on osittain rajattu osapuolten yhteenlasketun liikevaihdon mukaan, mutta ehdotus jättää silti huomattavan harkintavallan otto-oikeuden käyttämisestä KKV:lle.

TEM puoltaa KKV:n ehdotusta pääosin

KKV:n selvityksen pohjalta TEM julkaisi asiasta tammikuun 2022 puolivälissä oman arviomuistionsa. Ministeriö on lähtökohtaisesti samaa mieltä KKV:n ehdotuksesta siltä osin, kun se suosittelee kilpailulaissa asetettujen yrityskauppojen liikevaihtorajojen muuttamista.

Arviointimuistiossaan ministeriö yhtyy KKV:n näkemykseen siitä, että liikevaihtorajojen alentaminen edistäisi kilpailua estämällä haitallista markkinoiden keskittymistä. Osittain tämä saavutettaisiin tuomalla enemmän (kooltaan pienempiä) toimialoja sekä pienempiä tuote- ja maantieteellisiä markkinoita kansallisen yrityskauppavalvonnan piiriin. Samalla otto-oikeuden avulla mahdollistettaisiin puuttuminen niin kutsuttuihin ”tappokauppoihin” (”killer acquisitions”), jotka nykyisellään jäävät kansallisten liikevaihtorajojen alapuolelle.

KKV:n ehdottamaan otto-oikeuteen liittyen ministeriö on ehdottanut oikeusvarmuuden turvaamiseksi määräaikaa, jonka kuluessa KKV voisi edellyttää yrityskauppaa ilmoitettavaksi (tällä hetkellä keskustellaan kolmen kuukauden määräajasta) sekä mahdollisuutta tehdä vapaaehtoinen ilmoitus, jolla yritykset voisivat selvittää, onko heidän järjestelynsä KKV:n kiinnostuksen kohteena. Lisäksi on ehdotettu osapuolikohtaista liikevaihdon vähimmäisrajaa (kaikkien osapuolten yhteenlaskettu liikevaihto Suomessa ylittäisi 50 miljoonaa euroa ja yrityskaupan kohteen liikevaihto Suomessa ylittäisi 3 miljoonaa euroa).

Puolustautumisoikeuksien ja oikeusvarmuuden toteutuminen on varmistettava myös jatkossa

Mikäli ehdotus hyväksyttäisiin, siirtäisi se painopistettä Suomen yrityskauppavalvonnassa. Yritysmaailma ja asiantuntijat ovat suhtautuneet ehdotukseen varauksella. Ensinnäkin herää kysymys siitä, onko väitetty kuluttajahyöty niin suuri kuin KKV esittää ja ylittääkö se käytännössä muutoksien aiheuttamat (hallinnolliset) kustannukset yrityksille. KKV perustaa laskelmansa useiden miljoonien eurojen kuluttajahyödyn kasvusta OECD:n lukuihin ja KKV:n mukaan tämä hyöty ylittää muutoksesta yrityksille aiheutuvat kustannukset. Transaktiokustannuksia (mukaan lukien asiamieskulut) lukuun ottamatta todellinen huolenaihe on kuitenkin myös se, jääkö osa suunnitelluista yritysjärjestelyistä kokonaan toteuttamatta ehdotetun muutoksen vuoksi. Esimerkiksi pääomasijoittajien ja muiden sijoittajien toimintaan muutos tulee eittämättä vaikuttamaan, varsinkin mahdollisen otto-oikeuden suhteen. Vaikka otto-oikeuden osalta otettaisiin käyttöön edellä viitattu kolmen miljoonan euron kaupan kohteen vähimmäisliikevaihtoraja, lisäisi tämä pieniin kohteisiin tehtävien investointien kynnystä ja riskiä, vaikka varsinaista yrityskauppailmoitusta ei lopulta vaadittaisikaan.

KKV:n mahdollista otto-oikeutta tulisi tasapainottaa riittävillä puolustautumisoikeuksilla. Tällä hetkellä kilpailulaki ei mahdollista hallintomenettelyä koskevista päätöksistä (kuten esimerkiksi KKV:n stop-the-clock -päätöksistä, puutteellista ilmoitusta koskevista päätöksistä tai erinäisistä määräaikoja koskevista päätöksistä) valittamista. Yritysten puolustautumisoikeuksia tulisi vahvistaa rinnan viranomaisten toimivallan lisäämisen kanssa.

Esiin tulleita huolenaiheita on tarkasteltava myös yleisemmin huomioiden, että KKV:n yrityskauppavalvonta on jo nykyisellään raskas prosessi ongelmattomissakin tapauksissa, ja vastaavasti noin 10 % ilmoitetuista järjestelyistä päätyy toisen vaiheen tutkintaan. Varsinaista ilmoitusta edeltävät ennakkoneuvottelut ovat yleensä pitkiä ja ne heijastavat joskus myös viranomaisen kulloistakin resurssitilannetta. Näin ollen ministeriön ja KKV:n tulee ainakin varmistaa, että KKV:lla on riittävästi osaavaa virkamieskuntaa vastaamassa ilmoitettavien yrityskauppojen määrän kasvuun. Olisi kestämätöntä, jos ilmoitusprosessi tukahduttaisi yhteiskunnalle hyödyllisiä yritysjärjestelyitä erityisesti innovaatio- ja startup-markkinoilla. Mitä tulee mahdolliseen KKV:n otto-oikeuteen, KKV:n tulisi antaa erilliset suuntaviivat siitä, milloin ja miten kyseistä toimivaltaa tyypillisesti voidaan käyttää (ottaen huomioon, että komissio on pyrkinyt vastaavasti selventämään yrityskauppojen siirtomekanismin soveltamista vuonna 2021 julkaistussa tiedonannossaan). Tämä edistäisi oikeusvarmuutta ja ennustettavuutta sekä samalla rajoittaisi viranomaisen liiallista harkintavaltaa.

Ministeriön mukaan uudet yrityskauppavalvonnan liikevaihtorajat voisivat astua voimaan jo vuoden 2023 alussa. Ministeriö on esittänyt alustavasti, että hallituksen esitys olisi eduskunnassa jo ennen eduskunnan kesätaukoa 2022. Tämä aikataulu ei mahdollistaisi asiaa käsittelevää työryhmää, jossa olisivat edustettuna eri sidosryhmät. Tilanne on valitettava, kun otetaan huomioon eri toimialojen ja asiantuntijoiden esiin tuomat keskeiset huolenaiheet mahdolliseen uudistukseen liittyen.


Haluaisitko tietää lisää aiheesta?

Ota yhteyttä:

Anna Roubier
040 519 2978


EU:n uusi aluetukiohjelma käynnistynyt – Mitä yritysten pitää huomioida hakiessaan tukea investoinnilleen?

Aluetukien uusi ohjelmakausi

Yritykset voivat saada ohjelmakaudella 2021-2027 tekemiinsä investointeihin tukea EU:n aluekehitysrahastosta. Euroopan komissio painottaa ohjelmakautena rahoitettavien investointien arvioinnissa muun muassa innovatiivisuutta, vihreän kehityksen huomioimista esimerkiksi vähähiilistämisen kautta sekä alueellisia työllisyysvaikutuksia. Komissio on vahvistanut maakohtaisesti ne alueet, joiden kehittämiseksi kansalliset viranomaiset voivat myöntää yrityksille EU-rahoitteisia alueellisia investointitukia. Suomessa tällaisia alueita on erityisesti Pohjois- ja Itä-Suomessa.

EU:n jäsenmaat pystyvät aluetukipolitiikan keinoin tukemaan taloudellista kehitystä ja työllisyyttä Euroopan vähemmän kehittyneillä alueilla ja edistämään unionin sisämarkkinoiden alueellista yhtenäisyyttä. Tukitoimenpiteillä tasoitetaan EU:n sisäisiä alueellisia eroja ja kannustetaan yrityksiä investoimaan toimintoihinsa myös syrjäisimmillä ja harvaan asutuilla seuduilla. Yritysten investoinnit tuovat alueelle lisää työpaikkoja ja parantavat alueen elinvoimaisuutta. Investoinnit työllistävät alueella usein myös yritysten alihankkijoita, tavarantoimittajia ja muita yhteistyökumppaneita. Investoinneilla voidaan saada yrityksille käyttöön uutta tai parempaa teknologiaa sekä ympäristöystävällisempiä ja energiatehokkaampia toimintamalleja. Yrityksen tuotantolaitosinvestointi voi edesauttaa myös alueen infrastruktuurin ja liikenneyhteyksien kehittämistä. Riskinä ovat kuitenkin tukitoimenpiteiden mahdolliset kilpailua vääristävät markkinavaikutukset, kuten tuensaajan aseman vahvistuminen. Tukia myöntävän viranomaisen onkin aina ennen tuen myöntämistä varmistuttava siitä, että markkinoilla on riittävästi kilpailua, eikä tuki vahvista liikaa yrityksen markkina-asemaa kilpailua vääristävällä tavalla.

Aluetukien myöntämistä sääntelevät Euroopan komission uudet aluetukisuuntaviivat tulivat voimaan 1.1.2022. Uudistuneessa sääntelyssä otettiin huomioon EU:n ympäristö-, teollisuus- ja digitaaliset strategiat (European Green Deal ja European Industrial and Digital Strategies).

Alueellisen investointituen keskeiset edellytykset ja tuen hakeminen

Viranomaisen on aluetukea myöntäessään kiinnitettävä huomiota seuraaviin edellytyksiin:

  • Tuella tulee olla aidosti kannustava vaikutus yrityksen investointiin. Tuen pitää tehokkaasti kannustaa yritystä investoimaan nimenomaan kyseiselle alueelle;
  • Tuki ei saa suuruudeltaan ylittää sitä, mikä on välttämätöntä, jotta kyseiselle alueelle saadaan houkuteltua investointeja;
  • Tuella ei saa olla haitallisia markkinavaikutuksia, se ei saa esimerkiksi edesauttaa ylikapasiteetin syntymistä taantuville markkinoille;
  • Tuki ei saa ylittää kyseisellä alueella sovellettavaa aluetuen enimmäismäärää;
  • Tuki ei saa aiheuttaa muualla EU:ssa olemassa olevan tai jo lakkautetun toiminnan siirtämistä tuettuun hankkeeseen tai toimintojen uudelleenjärjestämistä; ja
  • Tuen avulla ei saa siirtää toimintoja toiselta EU:n alueelta, jonka taloudellisen kehityksen taso on samanlainen tai matalampi kuin alueella, jossa tuettu investointi toteutetaan.

Suomessa alueellisten investointitukien hakeminen on keskitetty neljälle ELY-keskukselle seuraavalla tavalla:

  • Pohjois-Suomessa Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus (Oulu);
  • Itä-Suomessa Etelä-Savon ELY-keskus (Mikkeli);
  • Länsi-Suomessa Keski-Suomen ELY-keskus (Jyväskylä); ja
  • Etelä-Suomessa Hämeen ELY-keskus (Lahti)

Investointia suunnittelevan yrityksen tulee selvittää hakukriteerit ja olla yhteydessä oman alueensa ELY-keskukseen hyvissä ajoin ennen virallisen hakemusprosessin käynnistämistä.

Tuen kannustavan vaikutuksen osoittaminen

Alueellista investointitukea ei myönnetä sellaiseen hankkeeseen, jonka toteuttamiseen tuen myöntämisellä ei olisi merkitystä tai johon sillä olisi vain vähäinen merkitys. Alueellisen investointituen kannustava vaikutus investoinnin tekemiseen on osoitettavissa vain, jos yritys ei ole aloittanut investointihanketta ennen tukihakemuksensa vireillepanoa. Hankkeen aloittamiseksi katsotaan hanketta koskevan sopimuksen tai tilauksen tekeminen, hankkeen rakennustöiden aloittaminen, hankinnan toimitus, hankintaa koskevan maksun tai maksuerän suorittaminen sekä muu sitoumus, joka tekee hankkeen toteuttamisesta peruuttamattoman.

Hankkeen esivalmisteluun liittyvien toimenpiteiden toteuttaminen ennen tuen hakemista ei kuitenkaan tarkoita hankkeen aloittamista, eivätkä tällaiset toimenpiteet estä tuen myöntämistä. Esivalmisteluun liittyviksi toimenpiteiksi katsotaan esimerkiksi hankkeen suunnittelutyö, lupien hankinta ja toteutettavuustutkimukset sekä ulkomaisten näyttelyiden ja messujen näyttelypaikan varaaminen ja siihen liittyvän ennakko- tai varausmaksun suorittaminen.

Euroopan unionin tuomioistuin on asiassa C-349/17 Eesti Pagar antamassaan tuomiossa todennut, että kansallisten viranomaisten tulee tutkia, onko yrityksen tukihakemus jätetty ”ennen hanketta tai toimintaa koskevien töiden aloittamista”. Edellä mainitut työt ovat alkaneet silloin, kun yritys on tehnyt ensimmäisen hankkeen tai toiminnan laitetilausta koskevan ehdottoman ja oikeudellisesti velvoittavan sitoumuksen. Merkitystä ei ole sitoumuksesta irtautumisesta mahdollisesti aiheutuvilla kustannuksilla. Eesti Pagar -tapauksessa yritys ei ollut oikeutettu investointitukeen, koska se oli tehnyt ennen hakemuksensa jättämistä hankkeeseen liittyviä ehdottomia ja oikeudellisesti velvoittavia sitoumuksia.

EU:n yleinen tuomioistuin on vahvistanut asiassa T-551/10 Fri-El Acerra antamassaan tuomiossa, että hankkeeseen liittyvä taloudelliselta arvoltaan pienikin sopimus estää tuen myöntämisen. Tässä tapauksessa yritykselle oli myönnetty aluetukea voimalaitosinvestointiin. Yritys oli kuitenkin tehnyt yli vuosi ennen tukihakemuksensa jättämistä kyseiseen hankkeeseen liittyvän, mutta sen kokonaiskustannuksiin nähden arvoltaan hyvin pienen tilauksen. Tuomioistuin katsoi, että hanke oli aloitettu tilauksen tekemisellä, eikä alueen kehittämiseen liittyvää kannustavaa vaikutusta tukea haettaessa enää ollut. Koska tuen myöntämiselle asetetut kriteerit eivät täyttyneet, kansallisen viranomaisen myöntämä alueellinen investointituki katsottiin EU-valtiontukisäännösten vastaiseksi. Merkitystä ei ollut sillä, että ennen hakemusta tehdyn tilauksen arvo oli suuruudeltaan vain 10 % koko investoinnin arvioiduista kustannuksista.

Kansallisessa oikeuskäytännössä korkein hallinto-oikeus on ottanut kantaa asiassa KHO 2013:50 siihen, oliko hankittavaan alukseen liittyvän varausmaksun maksaminen ollut sellainen ehdoton ja oikeudellisesti velvoittava sitoumus, että se oli katsottava toimenpiteen aloittamiseksi. Asiassa riidanalaista oli aluksen tilaustoimenpiteen aloittamisajankohta ja se, oliko hanke aloitettu ennen tukihakemuksen vireillepanoa. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun mukaan yrityksen aluksesta maksamaa varausmaksua ei voitu pitää käsirahana eikä kauppahinnan ensimmäisenä maksueränä. Korkeimman hallinto-oikeuden tulkinta oli, että lopullinen sopimus hankittavan aluksen tilaamisesta oli syntynyt vasta myöhemmin, kun kyseisestä tilaustoimenpiteestä oli päätetty myyjäyrityksen hallituksen kokouksessa. Tällöin oli syntynyt oikeudellisesti velvoittava sitoumus, joka oli tehnyt kyseisestä investoinnista peruuttamattoman. Sen sijaan varausmaksun maksaminen ei ollut oikeudellisesti velvoittava sitoumus, eikä siten tilaustoimenpiteen aloittamista. Korkeimman hallinto-oikeuden kanta poikkesi tältä osin ELY-keskuksen kannasta.

Suuryrityksille asetetut tuen myöntämisen erityisedellytykset

Alueellisia investointitukia voivat hakea kaikenkokoiset ja -tyyppiset yritykset. Tuen myöntämiselle on kuitenkin asetettu lievemmät ehdot silloin, kun hakijana on pieni tai keskisuuri yritys. Pk-yritysten kriteerit on määritetty EU-tasoisessa suosituksessa (2003/361/EC). Suosituksen mukaan pk-yrityksessä tulee olla alle 250 työntekijää ja yrityksen vuosittainen liikevaihto ei saa ylittää 50 miljoonaa euroa, tai tase ei saa ylittää 43 miljoonaa euroa. Arvioinnissa otetaan huomioon koko yritysryhmä, ei pelkästään tuen hakijana oleva yritys.
Mikäli tuen hakijana on suurempi yritys, edellytyksenä alueelliselle investointituelle on, että investointi koskee sellaista uutta toimialaa, jota hakijayritys ei ole aiemmin harjoittanut kyseisessä toimipaikassa. Toimialan arvioinnissa käytetään Suomessa Tilastokeskuksen nelinumeroista toimialaluokittelua, jonka perusteella on todennettavissa, kuuluuko investointihanke eri toimialalle kuin yrityksen aiempi toiminta. Kansallisessa oikeuskäytännössä korkein hallinto-oikeus on asiassa KHO 2019:140 antamassaan ratkaisussa katsonut vastoin ELY-keskuksen näkemystä, että ratsastuskoulupalvelujen tarjoaminen kuuluu eri toimialan piiriin kuin suunniteltu hevosten täysihoitopalvelun tarjoaminen.

Vaikka suurin osa alueellisista investointituista myönnetään paikallisesti toimiville pk-yrityksille, myös kansainvälisellä suuryrityksellä on mahdollisuus saada EU-rahoitteista aluetukea investointeihinsa. Konkreettisena esimerkkinä suuryritykselle myönnetystä aluetuesta on Euroopan komission antama päätös 7.1.2022 asiassa SA.59516, jossa hyväksyttiin Unkarin myöntämä 24 miljoonan euron alueellinen investointituki eteläkorealaiseen suureen konserniin kuuluvalle Volta Energy Solutionsille. Tuki myönnettiin Unkarissa aluetukikarttaan kuuluvalla alueella sijaitsevan, mm. sähköautojen akkujen valmistamisessa tarvittavaa kuparifoliota tuottavan tehtaan laajentamishanketta varten. Investointituki kohdistui Volta Energy Solutionsin 206 miljoonan euron suuruiseen investointiin. Komissio esitti seuraavat erityiset perustelut tuen hyväksymiselle:

  • investointituki auttaa luomaan työpaikkoja sekä lisää talouden kehittymistä ja kilpailukykyä kyseisellä Unkarin vähemmän kehittyneellä alueella;
  • ilman julkista tukea hanke olisi toteutettu Euroopan talousalueen ulkopuolella; ja
  • tuki ei ole määrältään enempää, kuin mikä on välttämätöntä sille, että investointi tehdään Unkarissa, eikä Euroopan talousalueen ulkopuolella, ja se täyttää kaikki tuelle asetetut vaatimukset ottaen myös huomioon Unkarin aiemmin myöntämän tuen samalle tehtaalle.

Komissio päätyi siten arvioinnissaan johtopäätökseen, että hankkeen myönteiset vaikutukset alueelliseen kehitykseen selvästi ylittivät tukitoimenpiteen aiheuttamat vahingolliset kilpailua rajoittavat vaikutukset. Komissio hyväksyi tukitoimenpiteen EU:n valtiontukisääntöjen mukaisena.

Yhteenveto: Mitä tukea hakevan yrityksen pitää erityisesti huomioida

Aluetuen hakemista uuden EU:n aluetukiohjelman puitteissa harkitsevan yrityksen tulee kiinnittää erityistä huomiota siihen, että edellytys tuen kannustavasta vaikutuksesta täyttyy. Tukihakemuksen kohteena olevaa investointihanketta koskeva toimitus- tai alihankintasopimus taikka hankkeen rakennustöiden aloittaminen esimerkiksi maapohjaa kaivamalla ennen hakemuksen vireillepanoa estää käytännössä aina tuen myöntämisen yritykselle. Yritysten on huomioitava, että ne eivät voi tehdä taloudelliselta arvolta pieniäkään tilauksia tai muita oikeudellisesti sitovia hanketta koskevia toimenpiteitä tai rakennustöitä ennen tukihakemuksen jättämistä. Muussa tapauksessa riskinä on tuen kannustavan vaikutuksen puuttuminen ja tukihakemuksen hylkääminen.

Suurempien yritysten on lisäksi huomioitava, että niille voidaan myöntää alueellista investointitukea vain uuteen, eri toimialaluokan piiriin kuuluvaan investointiin kyseisessä toimipaikassa. Suuryritysten tulee myös osoittaa, että tukitoimenpiteen hyödyt alueen kehitykselle ovat suuremmat kuin tuen kilpailua vääristävät vaikutukset. Lisäksi yrityksen on hyvä osoittaa jo hakemuksessa, että ilman tukitoimenpidettä kyseinen investointi olisi jätetty kokonaan tekemättä tai investointi olisi ilman tukea toteutettu Euroopan talousalueen ulkopuolella.

Aluetukea hakevien yritysten tulee laatia huolellisesti tukihakemus ja varmistaa, että niiden toiminta täyttää kaikilta osin haettavalle tuelle asetetut pakottavat kriteerit. ELY-keskuksilla ei ole pakottavien kriteerien osalta harkinnanvaraa. Hakemus, joka ei täytä aluetuen kriteereitä, on hylättävä, vaikka investointihankkeen katsottaisiinkin hyödyttävän aluetta. Tukihakemuksen laatimiselle ja tuen myöntämiskriteereihin perehtymiselle kannattaa varata yrityksessä riittävästi aikaa ja käyttää tarvittaessa ulkopuolisia asiantuntijoita apuna, jotta vältetään riski kriteerien täyttämättä jäämisestä tai hakemuksen puutteellisuudesta johtuvasta kielteisestä tukipäätöksestä.

Yritysten alueelliset investointituet hyödyttävät parhaimmillaan koko alueen elinkeinoelämää ja myös alueen asukkaita. Syrjäisempien ja harvaan asuttujen alueiden elinvoimaisuuden parantamiseksi ja eri alueiden välisten erojen tasaamiseksi on tukipolitiikalla tavoiteltava sitä, että mahdollisimman moni kriteerit täyttävä investointihanke näillä tuettavaksi määritetyillä alueilla pääsisi EU-rahoituksen piiriin. Tuen saaminen edellyttää yrityksiltä panostamista tukihakemuksen laadintaan sekä riittäviin ennakkokeskusteluihin tukiviranomaisten kanssa.

Ota yhteyttä

Jos haluat kuulla lisää alueellisen investointituen keskeisistä edellytyksistä ja tuen hakemisesta, voit olla meihin yhteydessä. Voit halutessasi myös jättää yhteystietosi oheisen lomakkeen kautta, jolloin me palaamme asiaan.

Maarika Joutsimo
Senior Adviser
+358 50 338 8495

Tatu Kärhä
+358 44 989 9277


  • Kenttä on validointitarkoituksiin ja tulee jättää koskemattomaksi.


Haemme Associate Trainee, Legal Trainee ja Junior Trainee -ohjelmiin harjoittelijoita syksylle 2022

Associate Trainee

Etsimme opintojen loppuvaiheessa olevia Associate Trainee -harjoittelijoita syyskuussa 2022 alkaville harjoittelujaksoille. Harjoittelujakso kestää neljä kuukautta, jonka aikana työskentely on kokopäiväistä.

Pääset tekemään laaja-alaisesti avustavan juristin tehtäviä työskennellen kiinnostuksesi mukaan tiiviissä yhteistyössä eri tiimeissämme; transaktiot, ympäristö, teknologia, riidanratkaisu, rahoitus tai kilpailu. Tehtäviisi kuuluvat muun muassa oikeudelliset selvitystyöt, tiedonhaut, sekä erilaisten asiakirjojen laatiminen.

Legal Trainee

Olet opin­nois­sa­si yl­tä­nyt jo yli puo­len vä­lin ja pys­tyt avus­ta­maan ju­ris­te­ja eri­lai­sis­sa oi­keus­in­for­ma­tii­kan teh­tä­vis­sä, asia­kir­jo­jen laa­ti­mi­ses­sa ja oi­keu­del­li­sis­sa kään­nök­sis­sä. Osa-ai­kai­sel­la har­joit­te­lu­jak­sol­la työs­ken­te­let noin 2–3 päi­vää vii­kos­sa. Har­joit­te­lu­jak­sot kes­tä­vät kes­ki­mää­rin yh­den vuo­den, mut­ta jak­son pi­tuus vaih­te­lee ja on jous­ta­vas­ti so­vit­ta­vis­sa 4–18 kuu­kau­den pi­tui­sek­si.

Junior Trainee

Täs­sä roo­lis­sa toi­mit ju­ris­tien ja mui­den or­ga­ni­saa­tion toi­min­to­jen tär­keä­nä tu­ke­na ja mo­nen työ­kii­reen pe­las­ta­ja­na. Työ­päi­vää­si si­säl­tyy eri­lai­sia teh­tä­viä niin ju­ris­teil­ta kuin muul­ta toi­mis­to­hen­ki­lös­töl­tä: monipuolisia toimistotehtäviä, asia­kir­jo­jen toi­mit­ta­mis­ta vi­ran­omai­sil­le sekä esi­mer­kik­si toi­mis­ton vas­taa­no­tos­sa ja ko­kous­jär­jes­te­lyis­sä avus­ta­mis­ta. Junior Traineena pääset myös tekemään jo jonkin verran juridisia tehtäviä. Työs­ken­te­ly on lu­ku­vuo­den ai­ka­na osa-ai­kais­ta, noin 2-3 päi­vää vii­kos­sa. Har­joit­te­lu­jak­sot kes­tä­vät kes­ki­mää­rin yh­den vuo­den, mut­ta jak­son pi­tuus vaih­te­lee ja on jous­ta­vas­ti so­vit­ta­vis­sa 4–18 kuu­kau­den pi­tui­sek­si.

Jos kiinnostuit tehtävistä, täytä hakulomake tästä

  • Hakuaika päättyy 27.2.2022
  • valitse Associate Trainee -harjoittelun tiimi, jos haet Associate Trainee -paikkaan
  • liitä mukaan hakemus (Associate Trainee ja Legal Trainee -paikkoihin toiveena englanninkielinen hakemus), CV ja opintosuoritusote yhtenä liitetiedostona

Käymme hakemuksia läpi koko hakukauden ajan ja valitsemme mahdollisimman tehokkaasti juuri meille sopivat harjoittelijat. Lisätietoja tehtävistä antaa Anniina.

Anniina Suomi
HR Coordinator

+358 40 5496080

Lisätietoja harjoitteluohjelmistamme https://www.hpp.fi/ura/harjoittelijaohjelmat/.


Kokenut verojuristi Jaakko Klemettilä kutsuttu HPP:n osakkaaksi

Jaakko Klemettilä on nimitetty HPP Asianajotoimiston osakkaaksi 1 tammikuuta 2022 lukien. Jaakko on erikoistunut vero-oikeuteen ja on HPP Asianajotoimiston ensimmäinen veroasioihin keskittynyt osakas. Nimitys laajentaa HPP Asianajotoimiston palvelutarjontaa sisältämään nyt myös ensiluokkaiset veropalvelut.

”Olemme iloisia, että Jaakko ottaa uuden roolin toimiston veropraktiikassa. Jaakon laaja-alainen vero-osaaminen ja hänen asiakas- ja ratkaisukeskeinen työskentelytapansa tuo lisäarvoa asiakkaillemme. Jaakon pragmaattinen asenne on osoittautunut tärkeäksi elementiksi useissa asiakastoimeksiannoissa läpi HPP Asianajotoimiston palvelualueiden”, sanoo toimitusjohtaja Markku Mäkinen.

Jaakolla on yli 20 vuoden kokemus haastavista korkean lisäarvon veroneuvontapalveluista. Hän on urallaan työskennellyt yli 15 vuoden ajan kahdessa Big4 tilintarkastustoimistossa ja kansainvälisen asianajotoimiston Suomen veropraktiikan vetäjänä. Tämän lisäksi Jaakko on työskennellyt Verohallinnossa ja suuren suomalaisen pörssiyhtiön verolakimiehenä.

Jaakon veroneuvonta keskittyy erityisesti yrityskauppojen verokysymyksiin sisältäen konsernirakenteen muokkaukset, yrityskauppojen verorakenteet sekä yrityskauppa- ja verovakuutusneuvonannon. Hänen kokemuksensa kattaa laajasti myös muut veroasiat kuten johdon kannustinjärjestelmät, ennakkoperinnän, ALV:n ja eri toimialojen päivittäiset verokysymykset.

Jaakko Klemettilä
040 536 0963


Korkein hallinto-oikeus kumosi poronhoitoalueelle suunnitellun tuulivoimakaavan – voi vaarantaa tuulivoimahankekehittämisen Pohjois-Suomessa

Korkein hallinto-oikeus julkaisi 17. tammikuuta 2022 vuosikirjaratkaisun KHO:2022:12, jolla kumottiin tuulivoimaosayleiskaava sillä perusteella, että alueen poronhoidon edellytyksiä ei olisi voitu riittävällä tavalla turvata, jos kaava olisi hyväksytty. Päätös on voimakas kannanotto sen puolesta, että porotaloudellisilla intresseillä on etusija tuulivoimatuotantoon nähden, eikä niitä voi yhteensovittaa, jos selvitykset osoittavat tuulivoiman aiheuttavan haitallisia vaikutuksia poroille.

Kuusamon kaupunginvaltuusto oli hyväksynyt tuulivoimaosayleiskaavan, joka salli yhteensä 54 kokonaiskorkeudeltaan 250 metrin korkuisen tuulivoimalan rakentamisen tuulivoimala-alueiksi osoitetuille alueille. Osayleiskaava-alue sijoittui pääosin alueelle, joka oli vaihemaakuntakaavassa osoitettu soveltuvaksi tuulivoimarakentamiseen. Osayleiskaava-alue sijoittui kuitenkin lisäksi kokonaisuudessaan poronhoitoalueelle, jolla vaihemaakuntakaavan suunnittelumääräyksen mukaan oli turvattava poronhoidon ja muiden luontaiselinkeinojen alueidenkäytölliset toiminta- ja kehittämisedellytykset. Paikallinen paliskunta valitti osayleiskaavapäätöksestä sillä perusteella, että tuulivoimatoiminnasta aiheutuisi haittoja poronhoidolle.

Osayleiskaavaratkaisun perusteena olleet selvitykset osoittivat, että osayleiskaavan mahdollistaman tuulivoimarakentamisen vaikutukset alueella harjoitettavalle poronhoidolle olisivat merkittävän kielteisiä huolimatta siitä, että kaava-alue ja erityisesti tuulivoimahankkeen rakenteiden vaatima pinta-ala varasivat vain pienen osan paliskunnan laidunnettavan maa-alueen kokonaispinta-alasta. Kaava-alueelle sijoittuvilla laidunalueilla oli saadun selvityksen perusteella keskeinen merkitys alueella harjoitettavalle poronhoidolle, ja hankkeen toteuttamisen oli arvioitu vaikuttavan haitallisesti myös porojen laidunkiertoon ja muihin elinolosuhteisiin. Näitä haitallisia vaikutuksia ei esitetyn selvityksen perusteella ollut kaavan toteuttamisvaiheessa mahdollista olennaisella tavalla lieventää.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että osayleiskaava ei näin ollen täyttänyt vaihemaakuntakaavan suunnittelumääräyksissä asetettuja vaatimuksia poronhoidon edellytysten turvaamisesta, ja kaupunginvaltuuston päätös osayleiskaavan hyväksymisestä oli siten lainvastainen.

Poronhoitoalueet on määritelty poronhoitolaissa (848/1990), ja ne kattavat maa-alueet KuivaniemiSuomussalmi-linjasta pohjoiseen eli käytännössä koko Pohjois-Suomen. Korkeimman hallinto-oikeuden päätös on merkittävä, sillä se indikoi muutosta vakiintuneeseen käsitykseen poronhoitoalueiden oikeudellisesta merkityksestä. Poronhoitoalueiden on tähän mennessä katsottu kuuluvan tiukan suojelun piiriin vain silloin, kun ne sijaitsevat saamelaisten kotiseutualueella (joka käsittää Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnat sekä pienen osan Sodankylän kunnasta). Korkeimman hallinto-oikeuden päätös merkitsee kuitenkin sitä, että myös saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella sijaitsevat poronhoitoalueet kuuluvat tiukan suojelun piiriin. On myös huomattava, että kaupunginvaltuuston päätös kumottiin lopullisesti sillä perusteella, ettei tuulivoimatuotantoa ja poronhoitoa voisi yhteensovittaa yleiskaava-alueella (toisin sanoen syy osayleiskaavan kumoamiseen ei ollut selvitysten puutteellisuus, missä tapauksessa asia olisi palautettu kaupunginvaltuustolle uudelleenkäsiteltäväksi).

Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä on merkittävä vaikutus tuulivoima-alaan, sillä se voi vaikeuttaa tai jopa estää tuulipuistojen suunnittelun ja rakentamisen Pohjois-Suomessa aina, kun tuulivoimahankkeen katsotaan aiheuttavan huomattavaa haittaa porotaloudelle. Riski korostuu etenkin korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen kohteen kaltaisissa suuren mittaluokan tuulivoimahankkeissa, joissa suunniteltuja tuulivoimapaikkoja on useita kymmeniä. Päätös kuitenkin alleviivaa porotaloutta koskevien vaikutusten selvittämisen tärkeyttä missä tahansa poronhoitoalueelle sijoittuvassa, myös pienemmän mittaluokan, tuulivoimahankkeessa. Jatkuvan vuoropuhelun ylläpitäminen suunnitellun hankealueen kuntien ja paliskuntien kanssa suunnittelun varhaisesta vaiheesta lähtien on jatkossa entistä tärkeämpää mahdollisten porotalouteen liittyvien vaikeuksien ennakoimiseksi ja hallitsemiseksi.

KHO:n päätös

Suvi Kurki-Suonio

044 712 1541

Suvi Kurki-Suonio on erikoistunut ympäristöoikeuteen. Hänen erikoisosaamistaan ovat uusiutuvan energian hankkeisiin liittyvät ympäristö- ja maankäyttökysymykset sekä jäte- ja kiertotalousoikeus. Hän avustaa asiakkaita myös ympäristölupamenettelyissä, hallintoprosesseissa sekä ympäristövastuita ja luonnonsuojelua koskevissa kysymyksissä.

Marius af Schultén
040 565 7034

Marius af Schultén kuuluu HPP:n energia ja infra -tiimiin. Hän on eri­kois­tu­nut energia- ja ympäristöoikeuteen, kes­kit­tyen eri­tyi­ses­ti uusiutuvaan ener­gi­aan liit­ty­vään hankekehitykseen sekä uusiutuvia energiahankkeita koskeviin tran­sak­tioi­hin sekä rahoitusjärjestelyihin. Mariuksella on pit­kä­ ko­ke­mus niin kotimaisten kuin kan­sain­vä­lis­ten hankekehittäjien, si­joit­ta­jien, ra­has­to­jen ja rahoituslaitosten si­joi­tuk­sis­ta suo­ma­lai­siin uusiutuvan energian hankkeisiin sekä uusiutuvan energian hankkeiden kehittämiseen liittyvästä strategisesta neuvonannosta muun muassa kaavoitukseen, luvitukseen kuin maankäyttösopimuksiin liittyen.


Kokenut energia- ja infrastruktuurijuristi Marius af Schultén liittyy HPP:n osakkaaksi

HPP asianajotoimisto on vahvistanut 15 juristin energia- ja infrastruktuuritiimiään nimittämällä Marius af Schulténin osakkaaksi 17. tammikuuta 2022 alkaen. Marius on erittäin kokenut energia- ja infrastruktuurisektoreihin keskittynyt juristi, joka hoitaa laajasti erilaisia energiatransaktioita, energiahankkeita ja energiarahoitukseen liittyviä toimeksiantoja, keskittyen erityisesti uusiutuvan energian hankkeisiin.

Marius neuvoo kotimaisia ja kansainvälisiä rahoituslaitoksia, erityisrahastoja ja muita sijoittajia sekä hankekehittäjiä merkittävien energiahankkeiden kehittämisessä, hankinnassa, myynnissä ja rahoituksessa. Hän yhdistää vahvan transaktio-osaamisen perusteelliseen ymmärrykseen tällaisiin hankkeisiin tyypillisesti liittyvistä lupa- ja maankäyttökysymyksistä. Ennen HPP:lle siirtymistään Marius työskenteli yhdeksän vuotta toisessa johtavassa suomalaisessa asianajotoimistossa.

HPP:n energiatiimin vetäjä Björn Nykvist kommentoi af Schulténin nimitystä seuraavasti: ”Mariuksen saapuminen HPP:lle syventää edelleen energiatiimimme tarjontaa energia-alalla toimiville ja siihen investoiville asiakkaille. Hänen kokemuksensa tulee olemaan tärkeä apu HPP:n asiakkaille, jotka ovat mukana vauhdittamassa energiasektorin ja erityisesti uusiutuvan energian kehitystä. Kehitys vaatii merkittäviä investointeja ja se on jo nyt luonut monissa energia-alaan liittyvissä oikeudellisissa kysymyksissä merkittävän tarpeen korkealaatuiselle, räätälöidylle ja käytännönläheiselle oikeudelliselle neuvonnalle. Mariuksen kokemus ja ammattitaito auttavat meitä vastaamaan jatkossakin tähän tarpeeseen”.

Marius kommentoi HPP:lle siirtymistään seuraavasti: ”HPP:lla on jo useiden vuosien ajan ollut yksi Suomen johtavista energiatiimeistä, ja se on osoittanut vahvaa päättäväisyyttä pysyä jatkossakin tämän erittäin dynaamisen markkinan edelläkävijänä. Energiasektorin kokonaisvaltainen ymmärtäminen ja sen tulevan kehityksen ennakoiminen ovat avaintekijöitä autettaessa asiakkaita hyödyntämään niitä lukuisia mahdollisuuksia, joita energiamurros tarjoaa. Tämä on myös selkeästi HPP.n toimintaa ohjaava ajattelutapa. Olen innoissani voidessani liittyä asianajotoimistoon, jolla on aito pyrkimys jatkuvaan kehitykseen ja kasvuun – sekä energia-alalla että muuten”.

HPP  on pitkään lukeutunut maan johtavien asianajotoimistojen joukkoon energia- ja infrastruktuurisektorilla. Asianajotoimistoja rankkaava Chambers Europe on luokitellut tiimimme Tier 1 – energia- ja infrastruktuurialan toimijaksi, ja tiimimme yksittäiset juristit ovat sekä kollegoidensa että lakihakemistojen tunnustamia alan johtavia asiantuntijoita. Tiimimme myös osallistuu Suomen uusiutuvan energian sektorin kehittämiseen Suomen Tuulivoimayhdistyksen kautta ja on hiljattain osallistunut Suomen hallituksen selvitykseen tuulivoimarakentamisen edistämisestä Suomessa.

Marius af Schultén
040 565 7034



Tarjoajan poissulkeminen tarjouskilpailusta aiemmassa toiminnassa havaittujen epäkohtien vuoksi

Julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annettu laki (1397/2016) antaa hankintayksikölle mahdollisuuden sulkea epäluotettavat tarjoajat tarjouskilpailusta harkinnanvaraisesti tietyin perustein. Mikäli tarjoaja on esimerkiksi toiminut aikaisemmissa julkisia hankintoja koskevissa sopimussuhteissa sopimuksenvastaisesti tai muutoin tarjoajan luotettavuuden vaarantavalla tavalla, hankintayksikkö voi harkintansa mukaan sulkea tällaisen tarjoajan tarjouskilpailusta.

Tarjoaja voi kuitenkin esittää näyttöä luotettavuudestaan siitä huolimatta, että sitä rasittaa hankintalain mukainen harkinnanvarainen poissulkemisperuste. Jos hankintayksikkö katsoo esitetyn näytön riittäväksi, se ei saa sulkea näytön antanutta tarjoajaa pois tarjouskilpailusta. Säännökset tällaisista tarjoajan korjaavista toimenpiteistä otettiin ensimmäistä kertaa vuonna 2017 uudistettuun hankintalakiin.

Artikkelissa tarkastellaan ensinnäkin sitä, millä edellytyksin hankintayksikkö voi poissulkea tarjoajan sen aiemmassa toiminnassa havaittujen epäkohtien vuoksi. Toisena isona kysymyksenä tarkastellaan, kenellä on selvitysvastuu korjaavista toimenpiteistä. Yhtenä artikkelin johtopäätöksenä esitetään, ettei hankintalaissa ole säännelty korjaavien toimenpiteiden selvitysvastuun kohdentumisesta siinä määrin selkeästi, että tarjoajan tulisi esittää näyttöä luotettavuudestaan oma-aloitteisesti. Hankintayksiköiden tulisi siten antaa poissuljettavalle tarjoajalle mahdollisuus esittää korjaavia toimenpiteitä.

Associate Tatu Kärhän kirjoittama artikkeli on julkaistu Defensor Legis -julkaisun numerossa 4/2021.


Ilmoittajansuojelulaista on kehkeytynyt poikkeuksellisen vaativa valmistelutehtävä

Whistleblowing-direktiiviksi kutsutun ilmoittajansuojeludirektiivin kansallisen täytäntöönpanon takaraja 17.12.2021 on lähestymässä. Lain säätäminen siirtyy kuitenkin väistämättä vuodelle 2022, mahdollisesti pidemmällekin kevättä. Viime kesänä valmistui hallituksen esityksen luonnos, joka oli lausuntokierroksella loppukesästä. Lausuntopalaute osoitti, että laissa on vielä runsaasti valmisteltavaa. Sekä yritysten että viranomaisten on kuitenkin jo nyt valmistauduttava omiin velvollisuuksiinsa. Silti lopulliseen lakiin olisi sisällytettävä koko lain voimaantulolle puolen vuoden siirtymäaika, vaikka tämä merkitsee pidempää myöhästymistä direktiivin implementoinnissa. Seuraavassa nostetaan esille tärkeimpiä osakokonaisuuksia, jotka olisi pohdittava lopullisessa hallituksen esityksessä tarkemmin kuin luonnosesityksessä oli tehty.


Sisäiset ilmoituskanavat saattavat jäädä tosiasiassa osin vapaaehtoisiksi ja siirtymäajat näennäisiksi

Ilmoittajansuojeludirektiivin (2019/1937/EU) 8 artiklan mukaisesti jäsenvaltioiden on varmistettava, että yksityisen ja julkisen sektorin oikeushenkilöt ottavat käyttöön sisäiset kanavat ja menettelyt rikkomisten sisäistä ilmoittamista ja jatkotoimia varten. Tästä velvollisuudesta on tarkoitus säätää ilmoittajansuojelulain (tarkemmalta nimeltään laki Euroopan unionin ja kansallisen oikeuden rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden suojelusta) 8 §:ssä, jossa lueteltaisiin kanavan perustamiseen velvolliset.

Lakiluonnos ei sisällä sanktiota sille, joka jättää sisäisen ilmoituskanavan perustamatta. Viranomaisten on kuitenkin perustuslain (731/1999) 2 §:n 3 momentin yleisen lakisidonnaisuuden vaatimuksen takia noudatettava aina tarkasti lakia, ja laiminlyönti voi merkitä virkavelvollisuuden rikkomista. Yksityisen sektorin toimijoita ei koske tällainen sanktion uhka, mutta yleisten compliance-vaatimusten pohjalta lakia ei jätetä noudattamatta vain siksi, ettei laiminlyöntiä ole sanktioitu.

Jos kuitenkin yritys jättää sisäisen ilmoituskanavan perustamatta, vaikka sille on säädetty siihen velvollisuus, seuraamus on lakiluonnoksen perusteella jäämässä vain tosiasialliseksi: kun sisäistä kanavaa ei ole, rikkomisesta ilmoittava voi tehdä ilmoituksensa suoraan lakiluonnoksessa tarkoitettuun ulkoiseen kanavaan, jolloin ilmoitus päätyy toimivaltaisen viranomaisen tutkittavaksi.

Tämä nostaa samalla esille kysymyksen siirtymäajoista. Lakiluonnoksen voimaantulosäännöksen mukaisesti yrityksissä, joissa on säännöllisesti alle 250 työntekijää, sisäisen kanavan käyttöönottoa voidaan lykätä 17.12.2023 saakka. Lakiin ei ole silti tulossa siirtymäaikaa siihen, mistä alkaen rikkomisista voidaan ilmoittaa ulkoiseen kanavaan. Työntekijä voi ilmoittaa jo lain voimaantulon jälkeen rikkomisesta suoraan ulkoiseen kanavaan, vaikka hänen työnantajallaan olisi vielä sisäisen kanavan perustamiseen tarkoitettua määräaikaa jäljellä ja kanava valmisteilla.

Tilanne on osin samantyyppinen sellaisille alle 50 henkilöä työllistäville yrityksille, joille ei ole tulossa velvollisuutta sisäisen kanavan perustamiseen. Lakiluonnoksen 13 §:n mukaisesti yksityisen (tai julkisen) sektorin oikeushenkilö voi perustaa sisäisen kanavan vapaaehtoisesti, ja tällaisen kanavan on täytettävä lakiluonnoksen 11 ja 12 §:n vaatimukset. Näitä ovat muun muassa luottamuksellisuus ja se, että ilmoitusten perusteella tehdään jatkotoimia. Jos asianmukaisesti toimiva sisäinen kanava on olemassa, ilmoittajan olisi käytettävä ensisijaisesti sitä ollakseen oikeutettu suojeluun.

Lakiluonnoksen voimaantulosäännöksen mukaisesti jos alle 50 henkilöä työllistävällä yrityksellä on lain voimaan tullessa 13 §:ssä tarkoitettu vapaaehtoinen kanava, tämän on täytettävä lain vaatimukset viimeistään 17.12.2023. Siirtymäajan merkitystä ei ole perusteluissa konkretisoitu. Avoimena on esimerkiksi se, että jos kanavassa ei vielä siirtymäaikana toteudu luottamuksellisuus tai se, että ilmoitusten perusteella tehdään jatkotoimia, voiko ilmoittaja turvautua suoraan ulkoiseen kanavaan. Jos näin on, siirtymäajalla ei ole käytännössä merkitystä.

Yleisesti lopullisessa hallituksen esityksessä on otettava kantaa siihen, tarvitaanko sisäisen ilmoituskanavan perustamisen laiminlyönnille sanktio. Jos sanktiota ei säädetä, on arvioitava kriittisesti, onko myöskään edellä mainituilla siirtymäajoilla merkitystä. Sääntelyn yleinen rakenne johtaa siihen, että kaikille yksityisenkin sektorin oikeushenkilöille on eduksi, jos niillä on jo lain tullessa voimaan tai pian tämän jälkeen ilmoituskanava käytössä. Siirtymäaikoja koskevalla sääntelyllä ei pidä luoda perusteettomia oletuksia siitä, millaisen aikataulun puitteissa yritysten on järkevää huolehtia ilmoituskanavasta.

Sisäisiin ilmoituskanaviin on liitetty oletus määräaikaisesta yksinoikeudesta tietoon

Lakiluonnos rakentuu direktiivin tavoin rikkomisesta ilmoittamisen kolmiportaisuuteen. Esimerkiksi työntekijän tulisi ilmoittaa työnantajansa toiminnassa havaitsemastaan rikkomisesta ensisijaisesti sisäisesti ja vasta, jos asianmukaisia jatkotoimia ei ole saatavissa tai sisäinen kanava puuttuu, ilmoituksen voisi tehdä ulkoiseen kanavaan. Jos tätäkään kautta ei tule jatkotoimia tai ilmoittajalla olisi riski joutua vastatoimien kohteeksi, hän saisi julkistaa rikkomista koskevan tiedon.

Lakiluonnos on kuitenkin epäselvä siltä kannalta, onko ilmoittajalle tarkoitettu säätää erityinen velvollisuus menetellä kolmiportaisesti vai onko kysymys siitä, että vain näin toimimalla ilmoittajalla on oikeus suojeluun. Jos viimeksi mainittu tulkinta on oikea, ilmoittaja ei kolmiportaisen menettelyn sivuuttaessaan ”riko ilmoittajansuojelulakia”, vaan hän vain jää vaille oikeutta suojeluun. Tietojen ilmoittaminen suoraan viranomaiselle tai niiden julkistaminen voi silti olla jonkin muun lain vastaista. Esimerkkeinä voidaan mainita lojaliteettivelvoitteen rikkominen työsuhteessa ja kunnianloukkaus.

Lakiluonnoksen pykälät ovat edellä tarkoitetusta näkökulmasta keskeneräisiä. Yleisesti 7 §:ään on kirjattu, että ”ilmoittajalle turvataan – – suojelu, jos rikkomisesta ilmoitetaan noudattaen tämän lain säännöksiä sisäisestä tai ulkoisesta ilmoittamisesta taikka tietojen julkistamisesta”. Toisaalta 14 §:ssä on todettu, että ”ilmoitus – – rikkomisista on tehtävä ensisijaisesti – – sisäiseen ilmoituskanavaan”. Ulkoisen ilmoittamisen osalta on puolestaan mainittu, että ilmoituksen ”voi tehdä” ulkoiseen kanavaan. Tietojen julkistamisesta on 23 §:ssä taas muotoilu: ”Ilmoittajalla, joka julkistaa tietoja, on oikeus suojeluun, jos – -”.

Yleisesti lainsäädännössä säädetään yksilöille tai muille toimijoille oikeuksia tai velvollisuuksia tai esimerkiksi siitä, millaista menettelyä jossakin toiminnassa on noudatettava. Säädöstekstin pitäisikin olla aina täsmällistä sen suhteen, mistä oikeuksista tai velvollisuuksista on kysymys ja kehen oikeutta tai velvollisuutta sovelletaan (ja millaisin edellytyksin). Nyt ilmoittajansuojelulain luonnos on tästä näkökulmasta puutteellisesti jäsennetty. Lopullisen lain säännökset olisi kirjoitettava täsmällisemmin.

Toisaalta myös direktiivin ilmaisut ovat aivan yhtä epäjohdonmukaisia. Direktiivin 7 artiklassa on mainittu, että ”yleisenä periaatteena” rikkomisista ”voidaan ilmoittaa” sisäisten kanavien kautta ja jäsenvaltioiden on ”kannustettava” ilmoittamiseen sisäisten kanavien kautta ennen ilmoittamista ulkoisten kanavien kautta. Sen sijaan ulkoista ilmoittamista koskevassa 10 artiklassa on todettu, että ilmoittavien henkilöiden ”on ilmoitettava” rikkomisista ulkoisten kanavien kautta (”ilmoitettuaan ensin” sisäisen kanavan kautta).

Edellä esille nostetut näkökohdat eivät ole vain semantiikkaa. Ilmoittajansuojelulain velvoitteisiin valmistauduttaessa on joissakin yhteyksissä kirjoitettu siitä, miten sisäisen kanavan perustamisella yritys saa määräaikaisen ”yksinoikeuden” rikkomista koskevaan tietoon ja yritykselle tulee tällä tavoin ”tutkintamonopoli”. Tällaiset kategorisoinnit voivat johtaa harhaan sen suhteen, millainen sääntely ilmoittajansuojelulakiin on tarkoitettu sisällyttää.

Vaikka myös direktiivi on epäselvä, siinä on tuskin tarkoitettu säätää yksinoikeudesta tai tutkintamonopolista. Kysymys on sen sijaan siitä, että kun sisäiset ja ulkoiset kanavat otetaan käyttöön, ilmoitukset ainakin pääosin ohjautuvat – ja niiden myös tavoitellaan ohjautuvan – kolmiportaisen etusijajärjestyksen mukaisesti. Ilmoittajan kannalta sääntely merkitsee sitä, että jos hän noudattaa tätä menettelyä, hänellä on oikeus suojeluun. Direktiivissä ei ole kuitenkaan tarkoitettu, että muu toimintapa pitäisi erikseen kieltää.

Lakiluonnoksen suhde yleiseen sananvapaussääntelyyn on epäselvä

Lakiluonnoksen 23 § koskee tietojen julkistamista. Pykälän 1 momentissa on kuvattu se kolmiportainen menettely, jota noudattamalla rikkomista koskevien tietojen julkistajalla on oikeus suojeluun. Pykälän 2 momentin mukaan 1 momentissa säädettyä ei kuitenkaan sovelleta tilanteissa, joissa ilmoittaja julkistaa tietoja suoraan tiedotusvälineille sellaisten kansallisten säännösten nojalla, joilla perustetaan sananvapauteen ja tiedonvälityksen vapauteen liittyvä suojelujärjestelmä.

Kun lakiluonnos oli muutama kuukausi sitten lausuntokierroksella, vain harva lausunnonantaja kommentoi tätä säännösmuotoilua. Vaitonaisuuteen saattoi vaikuttaa se, että säännöksen sisältöä ja tarkoitusta oli vaikea hahmottaa. Joissakin lausunnoissa kuitenkin arveltiin, että säännöksessä viitataan sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun lain (460/2003, sananvapauslaki) mukaiseen lähdesuojaan, siis siihen, että esimerkiksi tiedotusvälineen toimittajalla on oikeus olla paljastamatta tietolähdettään.

Lakiluonnoksen 23 §:n vaikeasti avautuva sisältö on peräisin suoraan direktiivin lähes identtisestä 15 artiklasta. Direktiivissä on ollut sinällään johdonmukaista viitata kansallisten säännösten sisältöön vain yleisellä tasolla, koska kysymys on eri jäsenvaltioissa muuten säädetystä tai säädettävästä lainsäädännöstä. Direktiivissä näyttää joka tapauksessa tarkoitetun juuri sen tyyppistä sääntelyä, joka esimerkiksi Suomessa sisältyy sananvapauslakiin.

Myös Suomessa täytyy toteuttaa se, mistä direktiivin 15 artiklassa on säädetty. On kuitenkin tärkeää ymmärtää ensin, mitä direktiivissä on tarkoitettu, ja tämän jälkeen kirjoittaa kansallisen lain säännös niin, että se vastaa tätä tarkoitusta. Nyt lakiluonnoksen 23 §:n sisältönä vaikuttaa olevan se, että jos esimerkiksi toimittaja suojaa tai saa suojata tietolähdettään, viimeksi mainittu ei voisi saada rikkomista koskevien tietojen julkistajana suojelua, jos hän on kertonut tietonsa toimittajalle ”suoraan”. Tämä ei välttämättä vastaa sitä, mitä on tarkoitettu.

Jos ilmoittajalla esimerkiksi ei ole pääsyä sisäiseen kanavaan ja ulkoinen ilmoittaminen puolestaan ei olisi tarkoituksenmukaista vastatoimien riskin takia, ilmoittaja saattaa päätyä kertomaan tietonsa ”suoraan” toimittajalle. Vaikka ilmoittajan henkilöllisyyttä ei julkaistavassa kirjoituksessa kerrottaisi, olisi epäjohdonmukaista, jos tällaisella anonyymilla ilmoittajalla ei edes lähtökohtaisesti olisi oikeutta suojeluun. Vaikka lähdesuoja murretaan oikeudellisissa prosesseissa vain harvoin, se on silti mahdollista. Lisäksi tietolähde voi paljastua muuta kautta.

Muualla lakiluonnoksessa on kuitenkin omaksuttu lähtökohta, että myös anonyymisti toimittajalle rikkomisesta kertova voi olla oikeutettu suojeluun. Lakiluonnoksen 7 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaisesti suojeluun on oikeus (direktiivin 6 artiklan 3 kohtaa vastaavasti) myös henkilöllä, joka on julkistanut rikkomista koskevan tiedon nimettömästi, jos hänet tunnistetaan myöhemmin. Sillä, joka on kertonut tietonsa ”suoraan” toimittajalle, pitäisi siten olla oikeus suojeluun, vaikka toimittaja saisi suojata tietolähdettään – kunhan suora ilmoittaminen on ollut perusteltua suhteessa ilmoittajansuojelulain yleisiin vaatimuksiin.

Lopullisessa hallituksen esityksessä tulee paneutua tarkasti siihen, että ilmoittajansuojelulain mukaisen suojelun ja sananvapauslain välinen suhde jäsennetään oikein. Direktiivin johdanto-osan kappaleista 31, 33, 46 ja 109 ilmenee, ettei direktiivillä ole tarkoitettu kaventaa sananvapauden yleistä suojaa. Myös ilmoittajansuojelulain 23 §:n sanamuodon tulee olla sellainen, että rikkomisesta tiedotusvälineen toimittajalle luottamuksellisesti suoraan kertova ei jää ilman perustetta tämän lain mukaisen suojelun ulkopuolelle.

Ilmoittajansuojelulain aineellista soveltamisalaa voi olla mahdotonta jäsentää tarkasti

Direktiivi jättää jäsenvaltioiden harkintaan sen, ulotetaanko kansallinen laki koskemaan vain unionin oikeuden rikkomisista ilmoittavien suojelua vai myös sitä, että henkilö ilmoittaa kansallisen oikeuden rikkomisesta. Lisäksi direktiivi sallii siitä säätämisen, että rikkomiset voivat liittyä muihinkin lainsäädännön aloihin kuin mitkä direktiivissä on katettu.

Lakiluonnoksessa ei ole valittu aivan näin laajaa aineellista soveltamisalaa, mutta muutoin rikkomiseen liittyvän normiston asemalla joko EU-oikeudellisena tai kansallisena säädöksenä ei ole tarkoitettu olevan merkitystä. Se sääntely, jonka vastainen rikkominen saattaa olla, voi olla siten joko unionin asetus, direktiivin täytäntöön panemiseksi säädetty kansallinen lainsäädäntö tai puhtaasti kansallinen sääntely.

Ilmoittajansuojelulaille valmistellun aineellisen soveltamisalan tarkka jäsentäminen on kuitenkin hankalaa. Vaikeuskerrointa lisää se, ettei soveltamisala määräydy vain sillä perusteella, onko rikkominen jonkin erikseen luetellun säädöksen vastaista. Rikkomisen on myös liityttävä johonkin nimeltä mainittuun lainsäädännön alaan, esimerkiksi ympäristönsuojeluun. Jokin ympäristöoikeudellinen säädös voi kuulua lain aineelliseen soveltamisalaan, mutta vain niiden säännösten osalta, jotka koskevat ympäristönsuojelua.

Lakiluonnosta valmisteltaessa oli tehty runsaasti työtä lain aineellisen soveltamisalan jäsentämiseksi ja kuvaamiseksi. Työ jäi tästä huolimatta keskeneräiseksi. Useat sektoriministeriöt ja -viranomaiset kiinnittivät lausuntokierroksella huomiota suureen joukkoon puutteita ja epätarkkuuksia. Kun lausuntopalaute käydään läpi huolellisesti, lopullinen hallituksen esitys on laadittavissa johdonmukaisemmin ja täsmällisemmin.

Vaikka lain lopullinen pykälä aineellisesta soveltamisalasta (ja pykälässä viitattava luettelo) saataisiin täsmällisesti kirjoitetuksi, jäljelle jää silti ongelmia. Suojelua annetaan nimittäin vain niille, jotka ilmoittavat lain aineellisen soveltamisalan piiriin kuuluvasta rikkomisesta. Jos kyseessä on muunlainen rikkominen, ilmoittajalla ei ole oikeutta suojeluun (ellei tällaisesta oikeudesta ole säädetty jossakin erityislaissa). Toisaalta lakiluonnoksen 7 §:ssä on lievennetty ilmoittajan selonottovelvollisuutta siitä, kuuluuko rikkominen lain aineelliseen soveltamisalaan: edellytyksenä on ilmoittajan perusteltu uskomus tästä.

Suurimmalla osalla ilmoittamista harkitsevista ei todennäköisesti ole ilmoittajansuojelulain aineellisesta soveltamisalasta erityisen jäsentynyttä käsitystä, ehkä ei minkäänlaista käsitystä. Sekä sisäisiin että ulkoisiin kanaviin voi siten päätyä hyvin monenlaisia ilmoituksia. Esimerkkinä asiasta, jonka ilmoittaja saattaa perustellusti mieltää merkittäväksi epäkohdaksi mutta joka ei silti kuulu ilmoittajansuojelulain aineelliseen soveltamisalaan, voidaan mainita epäasiallinen kohtelu työpaikalla.

Sekä yksityisellä että julkisella sektorilla on jo nykyisin käytössä ilmoituskanavia väärinkäytöksistä tai epäkohdista kertomiseksi. Osa niistä on lakisääteisiä ja osa vapaaehtoisesti perustettuja. Joihinkin kanaviin voi tehdä ilmoituksia vain organisaation oma henkilöstö, mutta monet kanavista ovat avoimia yleisölle. Useisiin kanaviin voi tehdä ilmoituksen myös nimettömästi. Lakiluonnoksessa ei ole otettu riittävän yksityiskohtaisesti kantaa siihen, miten uudet kanavat suhteutuvat muihin jo käytössä oleviin kanaviin.

Koska oikeus suojeluun on lähtökohtaisesti vain sellaisten ilmoitusten osalta, jotka liittyvät lain aineelliseen soveltamisalaan, sekä yksityisellä että julkisella sektorilla tulee huolehtia ilmoituskanavien selkeydestä. Kanavien tulisi toimia niin, että ilmoittaja jo kanavan käyttöä aloittaessaan ymmärtää, kuuluuko asia ilmoittajansuojelulain soveltamisalaan. Jos samassa kanavassa on mahdollista tehdä myös muunlaisia ilmoituksia, ilmoittajalle ei saisi jäädä epätietoisuutta siitä, ettei hän ole niiden osalta oikeutettu suojeluun (ellei suojelusta ole säädetty jossakin erityislaissa).

Rikkomisen määritelmä poikkeaa direktiivistä ja voi myös johtaa osin loogiseen mahdottomuuteen

Direktiivin 5 artiklassa on määritelty ”rikkominen” viittauksin toisaalta teon tai laiminlyönnin laittomuuteen ja toisaalta väljemmin siihen, että teko tai laiminlyönti on säännösten tavoitteen tai tarkoituksen vastainen. Lakiluonnoksen 2 §:ssä rikkominen on puolestaan määritelty maininnoin, että teon tai laiminlyönnin tulee olla sellainen,

  • josta voi seurata vankeusrangaistus, sakko tai rangaistusluonteinen hallinnollinen seuraamus, tai
  • joka voi vakavasti vaarantaa lainsäädännön yleisen edun mukaisten tavoitteiden toteutumisen.

Ensiksi mainittu määrittely on direktiivin määrittelyä suppeampi, sillä direktiivissä edellytetään vain lainvastaisuutta eikä oteta kantaa siihen, millainen seuraamus toiminnasta on säädetty. Myös jälkimmäinen määrittely on direktiivin määrittelyä suppeampi, joskin se osaltaan samalla kompensoi ensiksi mainitun määrittelyn suppeutta. Lakiluonnoksen perusteluissa ei ole silti kerrottu, miksi lain piirissä olevat rikkomiset kokonaisuutena arvioituna rajattaisiin direktiiviä kapeammin. Samalla on selvää, että direktiivin ilmaisu ”säännösten tavoitteen tai tarkoituksen vastaisuudesta” on kovin väljä ja subjektiivisille tulkinnoille altis.

Sellaisten rikkomisten osalta, jotka eivät ole itsessään lainvastaisia, voi ilmoittajansuojelulain mukainen kolmiportainen menettely joka tapauksessa johtaa osin loogiseen mahdottomuuteen. Ongelmaa ei ole, jos joku ilmoittaa tällaisesta rikkomisesta sisäisessä kanavassa. Organisaation saattaa nimittäin olla jo yleisen toimintakulttuurinsa edistämiseksi syytä tehdä korjaavia toimenpiteitä. Tilanne on kuitenkin erilainen, jos ilmoitus tehdään ulkoiseen kanavaan.

Yleisen lainalaisuusperiaatteen takia viranomaisen on noudatettava kaikessa toiminnassaan tarkoin lakia. Jos viranomainen ryhtyy hallinnollisiin toimenpiteisiin esimerkiksi jotakin yritystä vastaan, toimivallan käytölle pitää olla peruste laissa. Jos viranomainen havaitsee ”lainsäädännön yleisen edun mukaisten tavoitteiden toteutumisen vakavaa vaarantamista” – mutta ei lainvastaisuutta –, viranomainen ei voi ryhtyä yritystä vastaan hallinnollisiin toimenpiteisiin.

Ilmoittajansuojelulakiin on kuitenkin direktiivin asianmukaiseksi täytäntöön panemiseksi otettava kolmiportainen menettely myös sellaisista rikkomisista ilmoittamiseksi, joissa ei ole kysymys varsinaisesti lainvastaisesta toiminnasta. Osa tällaisista rikkomisista saattaa olla yleisen edun kannalta hyvinkin merkityksellisiä sitä kautta, että niistä voitaisiin käydä julkista keskustelua.

Ilmoittamisen kolmiportaisuus voi siten tarpeettomastikin viivästyttää muiden kuin lainvastaista toimintaa sisältävien rikkomisten päätymistä julkiseen keskusteluun. Toisaalta, kun kysymys ei ole lainvastaisesta toiminnasta, viranomaisen ”asianmukainen toimi” ilmoituksen käsittelemiseksi on (mahdollisen alustavan selvittämisen tai tutkimuksen päätteeksi) pidättäytyminen enemmistä hallinnollisista toimenpiteistä. Tällöin ilmoittajalle ei näytä syntyvän ylipäätään lakiluonnoksen 23 §:n 1 momentissa tarkoitettua mahdollisuutta viedä asiaa julkisuuteen.

Siviilioikeudellisen ja julkisoikeudellisen sääntelyn alat olisi jäsennettävä paremmin

Direktiivin kattama sääntely liittyy kansallisen lainsäädännön yleisen systematiikan kannalta useaan eri oikeudenalaan. Osin sääntely koskee yksityisoikeudellisia oikeussuhteita ja osin viranomaistoimintaa ja oikeudenkäyntiliitännäisiä asioita. Lakiluonnoksesta välittyy kuitenkin laajalti vaikutelma, ettei eri säännösten oikeudenalakohtaista jäsentymistä ole pohdittu tarkemmin.

Epäjohdonmukaisuutta on myös sen suhteen, mikä on salassapitovelvollisuuden ja tietosuojalainsäädännön välinen suhde. Vaikka myös tietosuojalainsäädäntöön sisältyy henkilötietoja koskeva vaitiolovelvollisuus, tätä sääntelyä ei pidä sekoittaa siihen, kun laissa muuten säädetään jokin tieto salassa pidettäväksi. Lakiluonnoksen salassapitovelvollisuutta koskevat säännökset on lisäksi muotoiltu julkisoikeudellisessa kehyksessä, vaikka niitä pitäisi voida soveltaa myös yksityisoikeudellisissa suhteissa.

Hallinto-oikeudellisesti keskeisin avoin kysymys liittyy siihen, mikä on ulkoiseen kanavaan tehtävän ilmoituksen suhde yleiseen hallintomenettelyyn. Lakiluonnoksen 17 §:ssä on todettu, että viranomaisen on annettava ilmoittajalle määräajassa palautetta ilmoituksen perusteella toteutetuista jatkotoimista. Ilmoittajalle pitää myös tiedottaa aloitetun tutkimuksen lopullisesta tuloksesta. Lakiluonnoksen 18 §:ssä on todettu, että jos viranomainen päätyy siihen, ettei ilmoituksen perusteella tehdä jatkotoimia, tästä on tehtävä perusteltu päätös, joka annetaan tiedoksi ilmoittajalle.

Nämä säännösmuotoilut nostavat esille kysymyksen, merkitseekö ulkoisen ilmoituksen tekeminen aina hallintomenettelyn käynnistymistä ja nimenomaan siten, että ilmoittajalla on asianosaisen asema. Jos näin on, tulee samalla arvioitavaksi, millainen tiedonsaantioikeus ilmoittajalla on asiassa kertyvään selvitykseen ja voiko ilmoittaja hakea muutosta ilmoituksen perusteella käynnistyvässä valvonta-asiassa myöhemmin mahdollisesti annettavaan hallintopäätökseen.

Erityisesti niiden ulkoisten ilmoitusten osalta, jotka eivät johda jatkotoimiin, on otettava huomioon direktiivin johdanto-osan perustelukappale 103. Sen mukaan viranomaisten päätökset, jotka vaikuttavat kielteisesti direktiivissä taattuihin oikeuksiin, erityisesti päätökset, joilla toimivaltaiset viranomaiset päättävät lopettaa ilmoitettua rikkomista koskevan menettelyn sillä perusteella, että se on selkeästi vähäinen tai koska kyse on toistuvasta ilmoituksesta, tai päättävät, ettei tiettyä ilmoitusta ole käsiteltävä ensisijaisena, voidaan saattaa tuomioistuimen tutkittaviksi perusoikeuskirjan 47 artiklan mukaisesti.

Perustelulausuma pakottaa lainsäätäjän arvioimaan, onko lakiluonnoksen 18 §:n mukaiset kielteiset päätökset saatettava muutoksenhakuoikeuden piiriin. Tässä punninnassa voidaan ottaa huomioon se, ettei muutoksenhakuoikeutta mainita direktiivin artikloissa vaan ainoastaan johdanto-osassa ja tässäkin yhteydessä mainintaan on sisällytetty viittaus perusoikeuskirjan 47 artiklan mukaisiin olosuhteisiin. Toisaalta direktiivin tarkoitusta kuvaavat myös pelkät johdanto-osan perustelulausumat, joten lainsäätäjä ei voi sivuuttaa niitä.

Jos lakiluonnoksen 18 §:n mukaiset kielteiset päätökset saatetaan muutoksenhakuoikeuden piiriin, on pohdittava samalla sitä, millaisiin vaatimuksiin valitusviranomainen voi antaa ratkaisun. Ainakaan ilman tarkentavaa säännöstä valitusviranomaista ei pitäisi voida katsoa toimivaltaiseksi määräämään jotakin ilmoittajansuojelulain mukaista jatkotoimea toteutettavaksi.

Lakiluonnos on kaiken kaikkiaan keskeneräinen sen suhteen, mikä on ulkoisen ilmoittamisen suhde yleiseen hallintomenettelyyn, asianosaisaseman syntymiseen, tiedonsaantioikeuteen ja muutoksenhakuoikeuteen. Näiden kysymysten ratkaisemista ei voida jättää lopullisessa hallituksen esityksessä puolitiehen, sillä tällaisessa tapauksessa lain oikean tulkinnan voivat joutua lopulta ratkaisemaan hallintotuomioistuimet useita vuosia kestävissä prosesseissa.

Direktiivin artiklojen suora kopiointi on riskialtis lainsäädäntötekniikka

Lakiluonnoksessa on tyydytty useassa kohdassa vain kopioimaan direktiivin vastaava artikla enemmän tai vähemmän sellaisenaan. Tällaisella kirjoittamistavalla voidaan välttää sitä, että jokin direktiivin vaatimus jäisi kansallisesti täytäntöön panematta. Samalla luodaan kuitenkin riski, ettei säännöstä voida soveltaa osana kansallisen lainsäädännön kokonaisuutta niin, että lopputulos olisi asianmukainen.

Esimerkkinä voidaan mainita lakiluonnoksen 25 §:n (”Vastuuvapaus”) 3 momentti. Siinä on mainittu, että lain edellytysten mukaisesti ilmoituksen tehnyttä tai tiedot julkistanutta ei saa asettaa vastuuseen esimerkiksi salassapitovelvollisuuden rikkomista koskevassa oikeudenkäynnissä. Samalla on todettu, että näillä henkilöillä ”on oikeus vedota tähän ilmoittamiseen tai tietojen julkistamiseen perusteena asian käsittelyn lopettamiselle”.

Se, ettei ole perustetta määrätä oikeudenkäynnin vastaajaa esimerkiksi maksamaan vahingonkorvausta salassapitovelvollisuuden rikkomisen takia, ei kuitenkaan tarkoita, että oikeudenkäynti pitäisi tällöin ”lopettaa”. Sen sijaan ilmoittajan tai tietojen julkistajan hyväksi tuleva vastuuvapaus on peruste sille, että kanne tai vaatimus hylätään. Ne ilmoittajansuojelulain säännökset, joilla on prosessuaalinen liityntä, tulee kirjoittaa siten, että ne ovat sopusoinnussa yleisen prosessuaalisen lainsäädännön kanssa.

Osin samantyyppinen esimerkki sisältyy lakiluonnoksen 17 §:ään, joka koskee jatkotoimia ulkoisessa ilmoituskanavassa. Pykälän 1 momentin 6 kohdan mukaan toimivaltaisten viranomaisten tulee ”antaa ilmoittajalle tarvittaessa todistus ilmoituksesta todisteena siitä, että ilmoittajalla on oikeus saada tämän direktiivin [po. lain] mukaista suojelua”.

Säännösmuotoilun perusteella todistus turvaisi ilmoittajalle edellä viitatun 25 §:n mukaisen vastuuvapauden. Tämä voi tuskin kuitenkaan olla tarkoitus. Ulkoisen ilmoituskanavan osalta toimivaltaiselle viranomaiselle ei voitane säätää toimivaltaa päättää siitä, onko ilmoittaja menetellyt sillä tavoin oikein, että hän saa vastuuvapauden oikeudenkäynnissä. Todistus voi sen sijaan todentaa, että henkilö on tehnyt ilmoituksensa sellaiseen ulkoiseen kanavaan, jota laissa tarkoitetaan.

Pantaessa direktiivin vaatimuksia kansallisessa laissa täytäntöön on uskaltauduttava tulkitsemaan sitä asiasisältöä, joka direktiivissä on, ja tämän jälkeen kirjoitettava lain säännökset tätä sisältöä ja tarkoitusta vastaaviksi mutta samalla asianmukaiseksi kansalliseksi säädöstekstiksi.

Artikkeli on julkaistu Edilexin uutispalvelussa.

Klaus Nyblin
asianajaja, osakas
040 725 9252


Eduskunta päätti: Kaikki kilpailukiellot työsuhteissa maksullisiksi

Kilpailukieltosopimuksia koskeva lakimuutos on ollut valmisteilla pitkään, mutta asiasta on nyt päätetty. Vuoden 2022 alussa voimaan tuleva lakimuutos velvoittaa työnantajat maksamaan työntekijöille korvausta työsuhteen jälkeiseen aikaan kohdistuvista kilpailukielloista.  Maksuvelvoite koskee kaikkia kilpailukieltosopimuksia. Muutos antaa työnantajille aihetta pohtia kilpailukieltosopimusten käyttöä entistäkin tarkemmin, sillä niiden harkitsematon käyttö voi johtaa huomattaviin tarpeettomiin lisäkustannuksiin.  

Eduskunta hyväksyi 10.11.2021 lakiehdotuksen, jonka myötä kilpailukieltosopimuksiin liittyy jatkossa työnantajan säännönmukainen maksuvelvoite. Lakimuutos tulee voimaan 1.1.2022. Uutta säännöstä sovelletaan ennen muutoksen voimaantuloa solmittuihin kilpailukieltosopimuksiin vasta 1.1.2023 lukien.

Kaikki kilpailukiellot maksullisiksi

Lakimuutos velvoittaa työnantajat maksamaan korvausta kaikista työsuhteen jälkeiseen aikaan ulottuvista kilpailukielloista, kun tällä hetkellä korvausvelvollisuus koskee vain yli kuuden kuukauden mittaisia kilpailukieltoja.

Korvauksen määrästä säädetään uudessa säännöksessä myös aiempaa täsmällisemmin. Se määräytyy kilpailukiellon pituuden perusteella seuraavasti:

  • Kilpailukiellot kestoltaan enintään kuusi kuukautta: 40 % työntekijän tavanomaisesta palkasta kilpailukiellon ajalta.
  • Kilpailukiellot kestoltaan yli kuusi kuukautta: 60 % työntekijän tavanomaisesta palkasta kilpailukiellon ajalta.

Työnantaja voi vapautua maksuvelvoitteesta irtisanomalla kilpailukieltosopimuksen. Irtisanomisaika on vähintään kolmasosa sovitun rajoitusajan pituudesta, aina kuitenkin vähintään kaksi kuukautta. Työantaja saa irtisanoa ennen lain voimaantuloa solmitun kilpailukieltosopimuksen vuoden 2022 aikana ilman irtisanomisaikaa.

Työnantajalta vaadittavat toimenpiteet

Työnantajan näkökulmasta lakimuutoksella voi olla merkittäviä taloudellisia vaikutuksia. Jokaisen kilpailukieltosopimuksia käyttävän työnantajan tulisi siten ryhtyä asiassa toimenpiteisiin viimeistään nyt.

Työnantajan tulisi

  • arvioida kilpailukieltosopimusten taloudellinen merkitys sekä jo voimassa olevien kilpailukieltosopimusten osalta että muutoin.
  • arvioida, mitkä kilpailukieltosopimukset työnantaja haluaa pitää voimassa lakimuutoksesta huolimatta, ja toisaalta, mistä kilpailukieltosopimuksista työnantaja on valmis luopumaan. On syytä myös ottaa huomioon, että kilpailukieltosopimuksen pätevyys edellyttää joka tapauksessa aina lain mukaista erityisen painavaa syytä.
  • ryhtyä toimenpiteisiin niistä kilpailukieltosopimuksista luopumiseksi, joista maksaminen ei ole liiketoiminnallisesti kannattavaa tai muuten järkevää.

Uusia työsopimuksia solmittaessa jokaisen kilpailukieltosopimuksen peruste ja tarpeellisuus tulisi ylimääräisten taloudellisten velvoitteiden välttämiseksi arvioida huolellisesti. Uuden lain myötä kilpailukieltosopimus vakioehtona –ajatusmalli johtaa väistämättä tarpeettomiin liiketoiminnan kustannuksiin.

Ota yhteyttä

HPP:n työoikeustiimi keskustee mielellään kanssasi lakimuutosten vaikutuksista liiketoimintaasi. Kilpailukieltoja koskevissa lisäkysymyksissä ja muissa työoikeudellisissa asioissa voit olla yhteydessä:

Johanna Salonen
asianajaja, VTM, Senior Associate
+358 50 368 7812

Henna Kinnunen
asianajaja, osakas, työoikeusryhmän vetäjä
+358 50 342 2245


Koronapassia tiukemmin vaatimalla nostettaisiin rokotuskattavuutta

Lainsäädännön yhdeksi tavoitteeksi voidaan hyväksyä myös se, että passiivisiksi jättäytyneet hoitavat rokotussuojansa kuntoon.

Rokottaminen on tehokkain ja pitkällä aikavälillä ainoa kestävä keino torjua koronaviruspandemiaa. Rokotuskattavuus on nyt Suomen rokotusikäisessä väestössä lähes 80 prosenttia, mutta useissa maissa on päästy paremmalle tasolle. Pohjoismaisessa vertailussa Suomi on häntäpäässä.

Suomessa on nyt rokottamattomien epidemia, ja rokottamattomat koronapotilaat kuormittavat sairaaloita. Kun käytännössä kaikilla on ollut mahdollisuus ottaa rokotus, muut potilaat kokevat epäoikeudenmukaiseksi, jos esimerkiksi sydänleikkausta siirretään sen takia, että tehohoitopaikan vie rokottamaton koronapotilas.

Eri hoitojen priorisoinnissa ei voida kuitenkaan antaa merkitystä sille, onko potilas itse välinpitämättömyydellään aiheuttanut sairautensa. Ainoat hyväksyttävät perusteet asettaa potilaita etusijajärjestykseen liittyvät sairauden vakavuuteen, hoidon tarpeeseen ja hoidon vaikuttavuuteen.

Koronarokotusta ei ole säädetty pakolliseksi, ja jokainen voi varjella henkilökohtaista koskemattomuuttaan. Muiden perusoikeuksien toteutumista kuitenkin kaventaa, jos rokotuksen jättää ottamatta liki viidennes väestöstä. Terveydenhuoltojärjestelmän ylikuormittumisen takia osa potilaista jää vaille hoitoa. Rajoitustoimien pitkittyminen heikentää elinkeinovapauden ja sivistyksellisten oikeuksien toteutumista.

Jos rokotuskattavuutta ei lisätä lainsäädännön keinoin, epidemia seurauksineen pitkittyy. Pelkästään valistuksen lisäämisellä ei päästä rokotuskattavuuden kärkimaiden joukkoon.

Lain mukaan valtioneuvosto voi säätää rokotuksen pakolliseksi. Lain perusteluissa on kuitenkin viitattu vain hyvin poikkeuksellisiin olosuhteisiin, kuten bioterrorismin seurauksena syntyneeseen isorokkoepidemiaan.

Rokotus voidaan silti säätää pakolliseksi myös muunlaisessa tilanteessa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei pitänyt Tšekin lainsäädäntöä Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastaisena, kun maassa vanhemmat oli velvoitettu huolehtimaan lastensa rokotuttamisesta yhdeksää eri tartuntatautia vastaan.

Koronarokotusta ei kuitenkaan voida säätää Suomessa pakolliseksi, jos rokotuskattavuutta voidaan lievemmin keinoin nostaa riittävästi.

Kun koronapassista säädettiin, sen käyttöala linjattiin vain rajoitustoimien vaihtoehdoksi. Koronapassin tiedettiin nostavan jonkin verran rokotuskattavuutta, mutta tätä ei otettu lainsäädännön varsinaiseksi tavoitteeksi.

Nyt on tarkennettava lähestymistapaa. Lainsäädännölle voidaan hyväksyä yhdeksi tavoitteeksi myös se, että toistaiseksi passiivisiksi jättäytyneet hoitavat rokotussuojansa kuntoon. Ravintoloille ja tapahtumajärjestäjille pitäisi säätää vähintään oikeus edellyttää asiakkailtaan koronapassia silloinkin, kun toimintaan ei kohdistu voimassa olevia rajoituksia. Koronapassin käyttöalan laajentamisella lisättäisiin halukkuutta ottaa rokote.

Rokotus jäisi tällöinkin vapaaehtoiseksi, mutta mahdollisuus osallistua rokottamattomana lähikontakteihin perustuviin tilanteisiin voisi kaventua. Sääntely puuttuisi perusoikeuksiin, mutta lievemmin kuin rokotuksen pakollisuus.

Tiukemmasta koronapassista säätäminen on yhdenvertaisuuden kannalta ongelmallista vain niiden osalta, jotka eivät voi lääketieteellisistä syistä ottaa rokotusta. Heille, alle yhdelle prosentille väestöstä, voidaan säätää erioikeuksia, joilla yhdenvertaisuus varmistetaan käytännössä.

Välttämätöntä lainsäädäntöä on pandemian aikana viivästynyt, koska perusoikeuksien arviointi on jäänyt pistemäiseksi. On suhtauduttu hyväksyvästi siihen, että useiden perusoikeuksien toteutuminen surkastuu vähitellen vain, koska ei uskalleta rajoittaa jotakin muuta perusoikeutta.

Laajentamalla koronapassin käyttöalaa edistettäisiin useiden perusoikeuksien toteutumista puuttumatta henkilökohtaisen vapauden suojattuun ydinalueeseen.


Lasse Lehtonen ja Klaus Nyblin

Lehtonen on terveysoikeuden professori Helsingin yliopistossa. Nyblin on lääke- ja terveydenhuolto-oikeuteen erikoistunut asianajaja ja HPP:n osakas.

Artikkeli on julkaistu Helsingin Sanomissa vieraskynäkirjoituksena 3.11.2021


HPP on Suomen kovatasoisimman ATP Challenger -kilpailun pääyhteistyökumppani


ATP Challenger -turnaus pelataan taas yhden koronan aiheuttaman välivuoden jälkeen Talissa 15.-21.11.2021. Vuoden 2019 turnaus päättyi riemukkaasti Emil Ruusuvuoren voittoon. Niistä tunnelmista on hyvä lähteä järjestämään tämän vuoden kilpailua.

Kilpailunjohtaja Pekka Mäkelällä on jo tässä vaiheessa iloisia uutisia kisan suhteen:

– Olemme solmineet pääyhteistyökumppanuuden HPP Asianajotoimiston kanssa, mikä on meille erittäin iso juttu. Kilpailun järjestäminen on suuri taloudellinen ponnistus ja pääyhteistyökumppanin löytyminen antaa tärkeää taloudellista turvaa turnausjärjestelyille. Lisäksi Tennisliitto on merkittävästi mukana turnausta tukemassa.

Näin yhteistyöstä toteaa HPP:n hallituksen puheenjohtaja Kari Marttinen:

– Olemme tehneet jo pidempään yhteistyötä HVS:n kanssa ja nähneet seuran hienon kehityksen viime vuosina. Haluamme olla mukana tässä hyvässä ja ATP Challenger -turnauksen pääyhteistyökumppanuus on meille luonnollinen muoto yhteistyölle. Ajatuksemme on rakentaa tästä pitkäaikainen kumppanuus.

Olethan mukana HPP Openissa!

Seuraa kilpailua:

Facebook HPP Open

Instagram @hppopen

Katso video:




Haussa Associate-juristi työoikeus- ja rahoitusryhmiin

HPP Asianajotoimisto Oy on yksi Suomen johtavista asianajotoimistoista. Palveluksessamme on yli 70 juristia. Koko henkilöstömme määrä on noin 120.

HPP on erikoistunut olennaiseen. Panostamme asiakkaidemme liiketoiminnan kasvattamiseen tarjoamalla korkean lisäarvon juridisia ratkaisuja. Tämä edellyttää asiakkaidemme liiketoiminnan syvällistä ymmärtämistä sekä sitä, että asiakkaillamme on aina käytössään juuri oikea määrä oikeanlaista juridista osaamista. Kansainväliset katalogit ovat noteeranneet osaamisemme korkealle tasolle jo pitkään.

Haemme nyt uransa alkuvaiheessa olevaa Associate-juristia työoikeusryhmäämme.

Tehtäviisi kuuluu asiakkaidemme avustaminen työoikeudellisissa asioissa laaja-alaisesti, mukaan lukien työoikeudelliset riita- ja rikosasiat. Avustat asiakkaitamme yritysjärjestelyihin liittyvissä työoikeudellisissa kysymyksissä ja teet tiivistä yhteistyötä talon sisällä muiden praktiikoiden kanssa työoikeuden osalta myös muissa laajemmissa asiakasprojekteissa.

Edellytämme sinulta:

  • oikeustieteen maisterin tutkintoa,
  • erittäin sujuvaa suomen ja englannin kielen kirjallista ja suullista taitoa,
  • tarkkuutta, oma-aloitteisuutta, intohimoa oppimiseen ja joustavuutta,
  • asiakaslähtöistä asennetta ja erinomaisia tiimityöskentelytaitoja sekä vahvaa halua kehittyä huippuosaajaksi toimialan johtavien juristien ohjauksessa.


Haemme nyt uransa alkuvaiheessa tai jo pidemmällä uraa olevaa Associate-juristia rahoitusryhmäämme.

Edellytämme lisäksi, että omaat hyvät yhteistyötaidot, löydät ratkaisuja ongelmien sijaan ja olet valmis sekä sparraamaan että ottamaan ohjausta vastaan. Olet siis tiimipelaaja.

Rahoitustiimin ydintoimintaan kuuluu velkarahoitus eri muodoissaan, erityisesti kiinteistö- ja projektirahoitus. Työroolisi venyy osaamisen mukaan asiantuntijatyöstä ja dokumenttien laadinnasta projektien vetämiseen, asiakasyhteyksien hoitamiseen ja markkinointiin. Tehtäväsi painottuu rahoitukseen, mutta tarvittaessa olet täydellä sydämellä mukana muissakin transaktiotoimeksiannoissa. Pystymme rakentamaan omien kiinnostustesi pohjalta roolin, jossa eri osa-alueet yhdistyvät mielekkäällä tavalla.

Edellytämme sinulta:

  • oikeustieteen maisterin tutkintoa,
  • erittäin sujuvaa suomen ja englannin kielen kirjallista ja suullista taitoa,
  • tarkkuutta, oma-aloitteisuutta, intohimoa oppimiseen ja joustavuutta,
  • asiakaslähtöistä asennetta ja erinomaisia tiimityöskentelytaitoja sekä vahvaa halua kehittyä huippuosaajaksi toimialan johtavien juristien ohjauksessa.


Jos kiinnostuit työoikeus-  tai rahoitusryhmän tehtävästä, täytä 26.9.2021 mennessä hakulomake ja liitä mukaan englanninkielinen hakemuksesi, CV ja opintosuoritusote yhtenä liitetiedostona.

Lisää rahoitusryhmästämme https://www.hpp.fi/palvelut/rahoitus/. Tehtävää koskeviin tiedusteluihin vastaa partner Antti Rintakoski p. +358 50 344 5606.


Lisää työoikeusryhmästämme https://www.hpp.fi/palvelut/tyoelama/. Tehtävää koskeviin tiedusteluihin vastaa partner Henna Kinnunen p. +358 50 342 2245.


HPP:n asiantuntijat osallistuivat tuulivoimarakentamisen edistämistä koskevaan valtioneuvoston selvitykseen

Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta (VN TEAS) julkaisi 30.6.2021 selvityksen tuulivoimarakentamisen edistämisestä. Selvityksessä tutkittiin tapoja edesauttaa Suomen uusiutuvan energian tavoitteiden saavuttamista tuulivoiman osalta hallitusohjelman mukaisesti.

Selvityksessä tarkastellaan kolmea osakokonaisuutta: tuulivoimarakentamisen viranomaismenettelyitä, merituulivoiman kannattavuutta sekä tuulivoiman ja aluevalvonnan yhteensovittamista. Hanke alkoi alkuvuonna 2020 ja päättyi kesäkuussa 2021. Kukin osakokonaisuus koostuu nykytilanteen kuvauksesta sekä johtopäätöksinä esitetyistä toimenpide-ehdotuksista. Viranomaismenettelyiden sujuvoittamisehdotukset koostuvat ohjeistuksen ja toimijoiden välisen vuoropuhelun lisäämisestä sekä yksityiskohtaisemmista ehdotuksista koskien YVA-menettelyä, kaavoitusta, vaikutusten arviointia sekä eräitä muita lupa- ja lausuntomenettelyitä.

Erityistä huomiota valtakunnallisessa mediassakin on saanut Puolustusvoimien aluevalvonnan ja tuulivoiman yhteensovittamisen kehittäminen sekä se, että tästä prosessista säädettäisiin nimenomaisesti lailla.

Tuulivoimarakentaminen kehittyy huimaa vauhtia ja sitä koskevan sääntelyn on pysyttävä teknologisen ym. kehityksen mukana. Käynnissä on useita tuulivoimarakentamiseen liittyviä lainsäädäntöhankkeita, kuten maankäyttö- ja rakennuslain uudistus sekä kiinteistöverouudistus, joiden nykytilannetta ja uudistamisvaihtoehtoja selvityksessä esitetään.

”Hienoa, että HPP sai yhtenä Tier 1 -kategorian energiasektorin toimistona käyttää osaamistaan tukeakseen tätä hanketta, jolla edistettiin tuulivoimarakentamisen kehittämistä Suomessa. Lisäksi myötävaikutimme näin sujuvampaan prosessiin myös tulevaisuuden kehityshankkeissa”, kertoo Björn Nykvist, energiatiimin osakas ja kokenut asianajaja tuulivoimaloiden kehittämisen, rakentamisen ja toiminnan neuvonnassa.

”Työskentely eri ministeriöiden ja muiden asiantuntijoiden kanssa oli hyvin mielenkiintoista ja avasi uusia näkökulmia tuulivoimahankkeisiin”, selvitystä kirjoittamassa ollut Senior Associate Jesse Viljanen sanoo.

Hankkeen vastuullisena vetäjänä toimi FCG Finnish Consulting Group Oy ja lainsäädännöllisenä asiantuntijana HPP Asianajotoimisto Oy. HPP:n asiantuntijoista kirjoittajana toimi Jesse Viljanen, mutta työssä avustivat merkittävästi myös muut tiimin jäsenet, kuten Associate Suvi Kurki-Suonio.

Muita yhteistyökumppaneita hankkeessa olivat VTT, Ilmatieteenlaitos FMI ja KPMG. Lisäksi hankkeessa hyödynnettiin sidosryhmätyöpajoja. Hankkeen ohjausryhmän puheenjohtajana toimi ympäristöministeriö ja lisäksi ohjausryhmässä olivat edustajat työ- ja elinkeinoministeriöstä, oikeusministeriöstä ja puolustusministeriöstä.

HPP:n ener­gia­tii­mi on yksi joh­ta­vis­ta ener­gia­tii­meis­tä Suo­men oi­keu­del­lis­ten pal­ve­lu­jen mark­ki­noil­la. Oikeudellisten palvelujen tarjoajia maailmanlaajuisesti luokitteleva Chambers on asettanut HPP:n asiantuntijat Tier 1 -kategoriaan joka vuosi ”Ener­gy & Na­tu­ral Re­sources” -ka­te­go­rias­sa.


Ympäristöministeriön sivustolle

Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan sivustolle




Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu selkeyttää kilpailurikkomuksen keston ja vanhentumisen määrittämistä

Korkein hallinto-oikeus (KHO) antoi 20.8.2021 merkittävän vuosikirjaratkaisun (KHO:2021:112), jossa se vahvisti, että Kilpailu- ja kuluttavavirasto (KKV) ei ollut toimittanut väitettyä kilpailurikkomusta koskevaa seuraamusmaksuesitystään markkinaoikeudelle kilpailulaissa asetetussa määräajassa. KHO vahvisti myös, ettei KKV ollut esittänyt muutoinkaan oikeudellisesti riittävää näyttöä seuraamusmaksun määräämiseksi voimajohtojen urakointia harjoittavalle Eltel Networksille ja Eltel Group Oy:lle.

Asian tausta ja Unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisu

KKV oli valittanut korkeimpaan hallinto-oikeuteen markkinaoikeuden 30.3.2016 antamasta päätöksestä, jolla KKV:n seuraamusmaksuesitys hylättiin vanhentuneena. KHO:n ennakkoratkaisupyynnön perusteella Unionin tuomioistuin antoi 14.1.2021 tuomiossaan (C-450/19) kannanottonsa kilpailurikkomuksen kestoa koskevaan tulkintakysymykseen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavana oli erityisesti kysymys siitä, oliko KKV tehnyt seuraamusmaksuesityksensä markkinaoikeudelle kilpailulaissa säädetyn, kilpailurikkomuksen päättymisestä laskettavan viiden vuoden määräajan jälkeen. Ratkaisun kannalta keskeinen oli Unionin tuomioistuimen tulkinta siitä, että rakennusurakkasopimuksia koskevan, yhtenä kokonaisuutena pidettävän kilpailurikkomuksen voitiin katsoa kestäneen siihen päivään asti, jona oletettuun rikkomiseen osallistunut yritys ja hankintaviranomainen allekirjoittivat urakkasopimuksen koskien yrityksen viimeistä tarjousta, joka oli ollut rikkomuksen kohteena. Unionin tuomioistuimen mukaan urakkasopimuksessa tuli lisäksi olla määritetty kyseisen rakennusurakan olennaiset piirteet ja erityisesti siitä maksettava kokonaishinta. Sen sijaan sillä, että urakan toteuttaminen ja urakkahinnan maksaminen oli porrastettu ajallisesti, ei Unionin tuomioistuimen mukaan ollut merkitystä väitetyn kilpailurikkomuksen ajallisen keston ja päättymisen arvioinnissa.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että valitusasiassa väitetysti kilpailurikkomuksen kohteena olevaa rakennusurakkaa koskevan hankintasopimuksen olennaiset piirteet ja rakennusurakasta maksettava kokonaishinta oli määritetty lopullisesti, kun urakkasopimus oli allekirjoitettu 19.6.2007. KKV:n seuraamusmaksuesitys oli tehty markkinaoikeudelle 31.10.2014 ja siten kilpailulaissa säädetyn viiden vuoden määräajan jälkeen. KHO:n ei ollut tarpeen tutkia, oliko kyseiseen urakkaan sisältynyt kiellettyä kilpailun rajoittamista. KHO vahvisti ratkaisussaan myös sen, että KKV ei ollut esittänyt muutakaan oikeudellisesti riittävää näyttöä väittämästään kilpailurikkomuksesta ja sen kestosta. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi KKV:n valituksen ja katsoi markkinaoikeuden tehneen oikean ratkaisun katsoessaan KKV:n seuraamusmaksuesityksen vanhentuneeksi.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun merkitys

Korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisu antaa yhdessä Unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisun kanssa selkeän oikeusohjeen tähän saakka tulkinnanvaraiseen kysymykseen siitä, mihin ajankohtaan saakka rakennusurakkaa koskevan tarjousyhteistyön on katsottava jatkuneen. Urakkaa koskeva kilpailurikkomus voi kestoltaan ulottua ainoastaan urakan tarjoajan ja tilaajan välisen sopimuksen allekirjoittamisen ja lopullisesta urakkahinnasta sopimisen ajankohtaan. Kilpailurikkomuksen kestoa ei sen sijaan voida ulottaa KKV:n väittämällä tavalla urakan valmistumishetkeen tai urakkahinnan viimeisen maksuerän maksamisajakohtaan saakka. Tällainen tulkinta olisi johtanut pahimmillaan tilanteeseen, jossa yrityksen kilpailurikkomus voisi joissain tapauksissa jatkua vuosikausia vielä sen jälkeen, kun yritys on irtautunut kilpailulain vastaisesta tarjousyhteistyöstä. Tällainen tulkinta olisi siten riski yritysten oikeusturvan ja yhdenvertaisuuden toteutumiselle.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu ja siihen liittyvä Unionin tuomioistuimen tuomio selkeyttävät ja täsmentävät urakkasopimuksiin liittyvien kilpailurikkomusten kestoa ja vanhentumista koskevaa sääntelyä. Ratkaisu varmistaa sen, että myös urakointia harjoittavien yritysten kilpailurikkomusten kesto määräytyy yksinomaan niiden omien kilpailua rajoittavien toimenpiteiden perusteella.

Maarika Joutsimo
Senior Advisor
+358 50 338 8495

Maarika Joutsimo on erikoistunut EU-oikeuteen ja kilpailuoikeuteen. Maarikan erikoisosaamista ovat kilpailuviranomaisissa ja tuomioistuimissa käytävät kilpailuoikeudelliset prosessit, kuten kartellitutkinnat. Maarika on hoitanut myös julkisia hankintoja koskevia prosesseja markkinaoikeudessa.

Maarika neuvoo asiakkaitaan myös erilaisissa EU- ja kilpailuoikeudellisissa kysymyksissä liittyen esimerkiksi yritysten välisiin sopimuksiin ja muihin yhteistyöjärjestelyihin, hinnoitteluun, yrityskauppavalvontaan ja valtiontukiin.


Haemme Associate ja Junior Trainee -ohjelmiin harjoittelijoita tammi- ja toukokuussa 2022 alkaville harjoittelujaksoille

Associate Trainee

Etsimme opintojen loppuvaiheessa olevia Associate Trainee -harjoittelijoita tammi- ja toukokuussa 2022 alkaville harjoittelujaksoille. Harjoittelujakso kestää neljä kuukautta, jonka aikana työskentely on kokopäiväistä.

Pääset tekemään laaja-alaisesti avustavan juristin tehtäviä työskennellen kiinnostuksesi mukaan tiiviissä yhteistyössä eri tiimeissämme; transaktiot, ympäristö, teknologia, kilpailu, riidanratkaisu tai insolvenssi. Tehtäviisi kuuluvat muun muassa oikeudelliset selvitystyöt, tiedonhaut, sekä erilaisten asiakirjojen laatiminen.


Jos kiinnostuit tehtävistä, täytä hakulomake tästä

  • Hakuaika päättyy 5.9.2021
  • Hakiessasi Associate Trainee -paikkaa, valitse Associate Trainee -harjoittelun tiimi
  • liitä mukaan englanninkielinen hakemus, CV ja opintosuoritusote yhtenä liitetiedostona


Junior Trainee

Etsimme opintojen alkuvaiheessa olevia Junior Trainee -harjoittelijoita tammikuussa 2022 alkavalle harjoittelujaksolle. Täs­sä roo­lis­sa toi­mit ju­ris­tien ja mui­den or­ga­ni­saa­tion toi­min­to­jen tär­keä­nä tu­ke­na ja mo­nen työ­kii­reen pe­las­ta­ja­na. Työ­päi­vää­si si­säl­tyy eri­lai­sia teh­tä­viä niin ju­ris­teil­ta kuin muul­ta toi­mis­to­hen­ki­lös­töl­tä: monipuolisia toimistotehtäviä, asia­kir­jo­jen toi­mit­ta­mis­ta vi­ran­omai­sil­le sekä esi­mer­kik­si toi­mis­ton vas­taa­no­tos­sa ja ko­kous­jär­jes­te­lyis­sä avus­ta­mis­ta. Työs­ken­te­ly on lu­ku­vuo­den ai­ka­na osa-ai­kais­ta, noin 1-3 päi­vää vii­kos­sa. Har­joit­te­lu­jak­sot kes­tä­vät kes­ki­mää­rin yh­den vuo­den, mut­ta jak­son pi­tuus vaih­te­lee ja on jous­ta­vas­ti so­vit­ta­vis­sa 4–18 kuu­kau­den pi­tui­sek­si.

Jos kiinnostuit tehtävistä, täytä hakulomake tästä

  • Hakuaika päättyy 5.9.2021
  • liitä mukaan suomenkielinen hakemus, CV ja opintosuoritusote yhtenä liitetiedostona


    Käymme hakemuksia läpi koko hakukauden ajan ja valitsemme mahdollisimman tehokkaasti juuri meille sopivat harjoittelijat. Lisätietoja tehtävistä antaa Anniina.


    Anniina Suomi
    HR Specialist

    +358 40 549 6080

    Lisätietoja harjoitteluohjelmistamme löydät myös nettisivuiltamme https://www.hpp.fi/ura/harjoittelijaohjelmat/.


    Apulaisoikeusasiamiehen rokoteratkaisu haastaa terveyspolitiikan keskeisiä tavoitteita – ja antaa muutenkin aihetta kriittisiin huomioihin

    Asianajaja Klaus Nyblinin ja terveydenhuollon etiikan dosentti Samuli Saarnin artikkeli on julkaistu Edilexin Vierashuoneessa 9.8.2021.

    Eduskunnan apulaisoikeusasiamies on antanut huomautuksen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle siitä, että viime keväänä 65–69-vuotiaita ohjattiin liian voimakkaasti ottamaan AstraZenecan koronavirusrokote. Apulaisoikeusasiamiehen mielestä myös tälle ikäryhmälle olisi pitänyt antaa mahdollisuus valita tehokkaampana pidetty mRNA-rokote. Valinnanvapauden korostaminen voi kuitenkin johtaa ristiriitaan terveydenhuollon yleisten tavoitteiden kanssa. Yksilökohtaisten oikeuksien voimakas painottaminen heikentää edellytyksiä tuottaa mahdollisimman paljon terveyshyötyä mahdollisimman monelle. Pandemiatilanteessa lainsäätäjän tulee varmistaa terveysviranomaisille riittävä perusta lääketieteellisesti ja epidemiologisesti tarkoituksenmukaisimmille linjauksille.

    Apulaisoikeusasiamies antoi huomautukset THL:lle ja STM:lle

    Viime keväänä 65–69-vuotiaille oli tarjolla koronavirusrokotteista ensin vain AstraZenecan Vaxzevria-valmiste. Osassa Suomea rokotukset olivat samanaikaisesti jo edenneet ja muuallakin pian etenemässä nuorempiin ikäryhmiin, ja näille annettiin mRNA-rokotteita. Apulaisoikeusasiamiehen (AOA) ratkaisun 23.7.2021 (dnro 3432/2021) mukaan 65–69-vuotiaat asetettiin muita epäsuotuisampaan asemaan. Ratkaisussa katsottiin, että menettelyllä loukattiin tähän ikäryhmään kuuluvien itsemääräämisoikeutta ja kysymys oli myös heidän syrjinnästään.

    Käytäntö, jonka mukaan 65–69-vuotiaille ei tarjottu aluksi lainkaan mahdollisuutta mRNA-rokotteen valitsemiseen, perustui Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) linjaukseen. Kunnat, joiden vastuulla koronarokotusohjelman toteuttaminen on, mielsivät THL:n ohjeistuksen velvoittavaksi. Tämä johti siihen, ettei Vaxzevriasta kieltäytyville tarjottu ennen THL:n myöhempää linjauksen tarkistamista vaihtoehdoksi mRNA-rokotetta.

    AOA piti menettelyä lainvastaisena ja katsoi myös, ettei THL:llä ollut ollut toimivaltaa antaa asiaa koskevaa päätöstä tai määräystä. AOA piti menettelyä siinä määrin moitittavana, että antoi THL:lle huomautuksen vastaisen varalle. Sama seuraamus tuli sosiaali- ja terveysministeriölle (STM), joka ei ollut valvonut THL:n toimintaa. AOA saattoi ratkaisunsa tiedoksi myös viidelle kunnalle ja yhdelle kuntayhtymälle. Nämä kuitenkin säästyivät huomautukselta.

    THL:lle ei ole säädetty toimivaltaa päättää koronarokotusohjelman toteuttamisen yksityiskohdista

    Tartuntatautilain (1227/201644 §:n 3 momentin mukaisesti THL ohjaa kansallisen rokotusohjelman ja muiden yleisten rokotusten toimeenpanoa sekä seuraa niiden toteutumista ja vaikutuksia. Lain 45 §:ssä on säädetty kansalliseen rokotusohjelmaan kuulumattomista vapaaehtoisista rokotuksista. Pykälän mukaan valtioneuvosto päättää yleisten vapaaehtoisten rokotusten toimeenpanosta ja kuntien velvollisuutena on järjestää rokotukset. Pykälässä ei ole säädetty THL:n toimivallasta näiden rokotusten osalta.

    Koronarokotusohjelmasta on säädetty vapaaehtoisista covid-19-rokotuksista annetulla valtioneuvoston asetuksella (1105/2020, covid-19-rokotusasetus). Sen 1 §:n mukaan kuntien on järjestettävä tartuntatautilain 45 §:n mukaisesti yleiset vapaaehtoiset rokotukset, joiden tarkoituksena on suojata covid-19-taudilta. Pykälän 3 momentin mukaan THL:n on huolehdittava rokotteiden toimittamisesta ja asiantuntijatuesta kunnille. Asetuksen 2 §:n 1 momentinmukaan rokotusohjelmassa käytetään lääketieteellisen näytön ja hyväksytyn käyttöaiheen perusteella EU:n myyntilupajärjestelmän mukaisesti myyntiluvan saaneita SARS-CoV-2-rokotteita.

    Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa rokotuksista (149/2017) on säädetty yleisesti erilaisissa rokotuksissa käytettävistä rokotteista. Asetuksen 5 §:ssäon säädetty rokotuksista tartuntatautiepidemioiden torjumiseksi: kansallisen rokotusohjelman rokotteita voidaan tarvittaessa käyttää eri väestöryhmien rokotuksiin tilanteissa, joissa rokotuksilla ehkäistävä tauti aiheuttaa tartuntatautiepidemian, ja THL määrittelee käytettävät rokotukset ja rokotusaiheet.

    Vaikka THL:lle on säädetty erinäisissä yhteyksissä – kuten juuri edellä mainitun asetuksen 5 §:ssä – tehtäväksi ”määritellä käytettävät rokotukset ja rokotusaiheet”, tällaista tehtävää ei ole kuitenkaan säädetty sille koronarokotusohjelman osalta.

    Tartuntatautilain 6 ja 7 §:ssä on säädetty THL:lle yleisesti tehtäviä, joihin kuuluvat muun muassa tartuntatautien järjestelmällinen torjuminen, kansallisena asiantuntijalaitoksena toimiminen sekä asiantuntijaohjauksen ja -tuen antaminen eräille muille viranomaisille.

    Kun AOA arvioi ratkaisussaan THL:n menettelyä, hän kiinnitti huomiota siihen, ettei THL:lle ollut säädetty laissa toimivaltaa päättää siitä, mitä nimenomaisia koronavirusrokotteita kunnissa tulee tarjota millekin ikä- tai muulle potilasryhmälle. THL:n tältä osin antama linjaus oli tulkittu kunnissa sitovaksi. AOA:n johtopäätös THL:n puuttuvasta toimivallasta on yleisesti ottaen perusteltu, mutta yksi tarkentava huomio voidaan esittää.

    Covid-19-rokotusasetuksen mukaan rokotuksissa käytetään EU:n myyntilupajärjestelmän mukaisesti myyntiluvan saaneita koronavirusrokotteita – ja käytön tulee toteutua ”lääketieteellisen näytön ja hyväksytyn käyttöaiheen perusteella”. Koska jo myyntiluvan edellytyksenä on riittävä teho, turvallisuus ja hyöty-riskisuhde, ”lääketieteelliselle näytölle” on annettava asetusta sovellettaessa jokin itsenäinen lisämerkitys. AOA:n ratkaisussa ei ole kuitenkaan tarkasteltu tämän näkökohdan merkitystä.

    Apulaisoikeusasiamies katsoi, että 65–69-vuotiaiden itsemääräämisoikeutta oli loukattu

    Kun THL:lle ei ollut säädetty toimivaltaa päättää siitä, mitä nimenomaista koronavirusrokotetta tulee tarjota millekin ikä- tai muulle potilasryhmälle, sovellettavaksi on myös 65–69-vuotiaiden osalta tullut potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (785/1992, potilaslaki) 6 § yleissäännöksenä. Sen mukaan jos potilas kieltäytyy tietystä hoidosta tai hoitotoimenpiteestä, häntä on mahdollisuuksien mukaan hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan muulla lääketieteellisesti hyväksyttävällä tavalla. Jos rokotettava – tässä 65–69-vuotias – on kieltäytynyt Vaxzevriasta, hänelle olisi tullut tarjota mRNA-rokote.

    AOA:n ratkaisusta ilmenee, että THL:n ohjeistuksen antamisen ajankohtana ja samalla silloin, kun rokotuksia 65–69-vuotiaille tarjottiin, rokotusohjelma oli edennyt osassa Suomea jo alle 65-vuotiaisiin, kun taas joillakin alueilla olivat vielä meneillään sairauden puolesta riskiryhmäläisten rokotukset. Osalle 65–69-vuotiaista kieltäytyminen Vaxzevriasta olisi merkinnyt tai merkitsi oman covid-19-rokotusasetuksessa säädetyn rokotusvuoron siirtymistä. Osalle heistä Vaxzevriaa oli puolestaan tarjottu ajallisesti etupainotteisesti suhteessa omaan rokotusvuoroon.

    AOA katsoi, että myös jokaisella 65–69-vuotiaalla olisi pitänyt olla mahdollisuus valita mRNA-rokote silloin, kun henkilöllä oli asetuksen mukainen rokotusvuoro. Niille, joille Vaxzevriaa oli tarjottu ajallisesti etupainotteisesti, olisi tullut kertoa, että myöhemmin on käytettävissä mRNA-valmiste. Niille, joille Vaxzevriaa oli tarjottu vasta oman rokotusvuoron ajankohtana, olisi tullut varata mahdollisuus valita jo saman tien mRNA-rokote.

    Apulaisoikeusasiamies katsoi, että 65–69-vuotiaita oli syrjitty

    Yhdenvertaisuuslaissa (1325/2014) tarkoitettu syrjintä on oikeudellisesti eri asia kuin potilaslain 6 §:n mukaisen itsemääräämisoikeuden loukkaus, vaikkakin myös tämän lain 3 §:ään on sisällytetty erillinen syrjinnän kielto. AOA oli pyytänyt yhdenvertaisuusvaltuutetulta lausuntoa siitä, oliko THL:n linjaus ja sen toteuttaminen merkinnyt 65–69-vuotiaiden syrjintää. Yhdenvertaisuusvaltuutettu ei nähnyt tapauksessa syrjivyyttä ja korosti myös, ettei hänellä ole asiantuntemusta ottaa kantaa eri rokotteiden käyttöön liittyviin lääketieteellisiin näkökohtiin.

    AOA kuitenkin vertasi ratkaisussaan Vaxzevriaa mRNA-rokotteisiin, erityisesti tehon osalta. Perusteluissa on lähdeviittaukset yhteen Lääkärikirja Duodecimin verkkosivuilla julkaistuun yleisluonteiseen kirjoitukseen sekä Euroopan lääkeviraston (EMA) ja THL:n verkkosivuille. Tämän lähdeinformaation perusteella ratkaisussa päädyttiin katsomaan, että mRNA-rokotteet ovat Vaxzevriaa ”selvästi tehokkaampia”.

    Ratkaisussa tarkasteltiin myös Vaxzevrian turvallisuutta eräiden hyvin harvinaisten laskimotukosten riskin kannalta. Tältä osin päädyttiin johtopäätökseen, että ainakin kesällä 2021 käytössä olleen tiedon perusteella laskimotukoshuolet näyttävät olleen 65–69-vuotiaiden ikäryhmässä aiheettomia. Tosin tältä osin ratkaisu on sisäisesti myös ristiriitainen. Eräissä kohdissa perusteluja mainitaan, että 65–69-vuotiaille tarjottuun Vaxzevriaan oli liittynyt ”muita rokotteita vakavampia haittoja”, ”terveysriskejä” tai ”turvallisuuteen keväällä 2021 liittyneitä epävarmuustekijöitä”.

    Toisin kuin syrjintää koskevasta oikeudellisesta kysymyksestä, AOA ei ollut pyytänyt eri rokotteiden tehoa ja turvallisuutta koskevista lääketieteellisistä näkökohdista ulkopuolista asiantuntijalausuntoa. Tätä voidaan pitää yllättävänä. Vaikka myös muut kuin lääketieteellisen koulutuksen saaneet voivat jossain määrin itsekin jäsentää ja tulkita lääketieteellistä informaatiota, tällaisessa menettelytavassa on riski puutteelliseksi jäävästä tietopohjasta ja virheellisistä tulkinnoista. Koronaviruspandemian aikana nopeasti kertyvän uuden tiedon kerääminen, kriittinen arviointi ja suhteuttaminen Suomen epidemiatilanteeseen on haastava tehtävä.

    AOA:n ratkaisusta ilmenevä lääketieteellisten johtopäätösten tekemisen tapa antaa aihetta kriittisiin huomioihin. Perusteluissa viitattu artikkelikirjoitus on ollut lääketieteellisen näytön kannalta kovin yleisluonteinen tarkempien johtopäätösten tekemiseksi. EMAn verkkosivuilta poimittu tieto on puolestaan koskenut vain myyntilupahakemusten yhteydessä esitettyjä kliinisten lääketutkimusten tuloksia. Perusteluissa viitattu THL:n itsensä julkaisema informaatio on ollut luonteeltaan yleistä kansalaistiedottamista. Nopeasti kehittyvässä pandemiatilanteessa lääketieteellistä arviointia ei voida perustaa yleistasoisiin yhteenvetoihin, vaan eri lähteistä koko ajan karttuviin aihetta koskeviin perustutkimuksiin, suhteutettuna ymmärrykseen taudin patofysiologiasta ja rokotusten vaikutusmekanismeista.

    Se, että AOA:n ratkaisussa päädyttiin pitämään mRNA-rokotteita Vaxzevriaa selvästi tehokkaampina, näyttää ylipäätään perustuneen vain tutkimustietoon, joka on koskenut yleisesti riskiä sairastua oireiseen koronavirustautiin. Tutkimustieto, joka koskee riskiä sairastua sellaiseen vakavaoireiseen tautiin, joka johtaa sairaalahoidon tarpeeseen, näyttää sitä vastoin jääneen huomioimatta.

    Tästä huolimatta ratkaisussa päädyttiin katsomaan, että henkilöt, joilta oli evätty mahdollisuus saada mRNA-rokote (ja joista merkittävä osa oli näissä olosuhteissa ottanut Vaxzevrian), olivat joutuneet kantamaan suuremman vaaran hengenvaaralliseen tautiin sairastumisesta kuin muihin ikäryhmiin kuuluvat henkilöt. Koronavirustauti on yleisesti ottaen hengenvaarallinen, mutta tähän nähden on silti eri asia esittää johtopäätös, joka käytännössä pitää sisällään myös sen, että Vaxzevrialla rokotetuilla olisi suurempi riski menehtyä koronavirustautiin kuin mRNA-rokotteen saaneilla.

    Ratkaisun selosteesta ilmenee, ettei THL:lle ollut asian käsittelyssä varattu mahdollisuutta ottaa erikseen kantaa edellä tarkoitettuihin lääketieteellisiin näkökohtiin. Selosteeseen on kirjattu, että AOA:n saamissa kanteluissa oli katsottu, etteivät kantelijat olleet voineet saada ”markkinoiden parasta tehoa ja vähiten riskejä sisältäviä rokotteita”. AOA totesi ratkaisussaan, ettei hänen (esimerkiksi THL:ltä) saamissaan selvityksissä ollut ”kiistetty” näitä seikkoja. THL:lle osoitetuissa selityspyynnöissä ei ollut kuitenkaan nostettu erikseen esille, että eri rokotteiden väliset tehoerot voisivat olla asian oikeudellisessa arvioinnissa merkityksellisiä.

    Ottaen huomioon sen, että AOA:n ratkaisun johtopäätös 65–69-vuotiaiden syrjimisestä on perustunut keskeisiltä osiltaan mRNA-rokotteiden Vaxzevriaa selvästi parempaan tehoon, THL:n kuuleminen erikseen juuri tästä näkökohdasta olisi epäilemättä ollut hyödyllistä ja ehkä jopa välttämätöntä arvioinnin lopputuloksen kannalta.

    Yksilön oikeuksien vahva painottaminen haastaa terveyspolitiikan keskeisiä tavoitteita 

    AOA:n ratkaisu nostaa esille ristiriidan, jonka yksilön oikeuksien vahva painottaminen voi luoda terveyspolitiikan keskeisiin tavoitteisiin nähden. Erityisen konkreettiseksi ristiriita voi muodostua, kun ratkaistaan yksilön oikeutta valita hänen toivomansa rokotevalmiste suhteessa siihen, että terveysviranomaiset pyrkivät kiirehtimään väestötason rokotuskattavuutta hyödyntäen kaikkia rokotteita, jotka on arvioitu tehokkaiksi ja turvallisiksi.

    Yleisesti terveydenhuollossa on tavoitteena saada mahdollisimman paljon terveyshyötyä käytettävissä olevilla voimavaroilla. Jos yksilön oikeuksia korostetaan vahvasti, seurauksena on terveydenhuollon palvelujen tuottamisessa yleensä myös niin sanottua piilopriorisointia. Tällöin terveyspalveluiden optimointia käytettävissä olevien resurssien mukaisiksi ei tehdä lainsäädäntöön liittyvistä syistä avoimesti.

    Terveydenhuollossa ei voida antaa kaikille potilaille parasta mahdollista hoitoa. Syynä on voimavarojen rajallisuus suhteessa lääketieteen mahdollisuuksiin. Julkisella terveydenhuollolla on käytettävissään sille poliittisin päätöksin allokoitu osa julkisista varoista. Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistuksen myötä rahoitus perustuu jatkossa laskennalliseen tarpeeseen ja tiukkaan budjettirajoitteeseen, jolla valtio rajaa sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoituksen tietylle tasolle julkisen sektorin kokonaisuudesta.

    Tämä on osittain mahdollista, koska Suomessa on laajojen yksityisen terveydenhuollon palvelujen, työterveyshuollon ja yksityisten sairauskuluvakuutusten muodossa tullut käytännössä hyväksytyksi, että ihmiset ovat eriarvoisessa asemassa terveyspalveluiden saamisessa riippuen varallisuudesta, asuinpaikasta ja työssä käymisen statuksesta. Julkisen terveydenhuollon sisäisesti tällaista eriarvoista kohtelua ei kuitenkaan hyväksytä eikä voidakaan hyväksyä.

    Julkisen terveydenhuollon keskeinen tavoite on käyttää sille osoitetut voimavarat mahdollisimman hyvin ja kohdella samassa tilanteessa olevia ihmisiä samalla tavalla. Tämä edellyttää vääjäämättä jollakin tavoin utilitaristisen ajattelun, jossa tuotettua hyvää maksimoidaan koko väestön tasolla. Ajankohtaisin ilmaisu tästä ajattelusta lienee ”arvoon perustuva terveydenhuolto”.

    Yksilötason oikeuksia korostavassa ajattelussa ei oteta yleensä huomioon sitä, että julkinen terveydenhuolto on tosielämässä nollasummapeliä: jos joku saa enemmän kuin muut, joku muu saa vähemmän. Tämä lopputulos seuraa joissakin tapauksissa väistämättä potilaslain mukaisen itsemääräämisoikeuden käyttämisestä. Jos potilas kieltäytyy hänelle suositellusta hoidosta, häntä tulee hoitaa muulla lääketieteellisesti hyväksyttävällä tavalla. Jos vaihtoehdot ovat huomattavasti kalliimpia, tästä seuraa, että potilaalla on oikeus kuluttaa tarpeettomasti julkisen terveydenhuollon resursseja. Tällöin yksilön oikeuksien tukeminen on pois jonkun muun oikeuksista, koska resurssien kokonaismäärä on vakio.

    Pandemian olosuhteissa on painotettava väestötason näkökulmaa

    AOA:n ratkaiseman tapauksen kannalta on tärkeässä asemassa se, mistä on säädetty potilaslain 3 §:ssä: jokaisella Suomessa pysyvästi asuvalla henkilöllä on oikeus ilman syrjintää hänen terveydentilansa edellyttämään terveyden- ja sairaanhoitoon niiden voimavarojen rajoissa, jotka kulloinkin ovat terveydenhuollon käytettävissä.

    Koronarokottamisessa ei ole ollut käytettävissä olevien voimavarojen kannalta ongelmaa siinä, miten paljon eri rokotevalmisteet maksavat valtiolle. Sen sijaan on ollut ratkaistavana, mille ikä- tai muille potilasryhmille ohjataan nopeimmin ne rokotteet, jotka saadaan. Rokotusjärjestyksestä on säädetty covid-19-rokotusasetuksessa, mutta siinä ei ole otettu nimenomaisesti huomioon sitä, mitä yksittäistä rokotevalmistetta tulee tarjota kulloinkin vuorossa olevalle ryhmälle.

    Kun THL antoi AOA:lle oman selvityksensä, se painotti lääketieteellisen arvion tekemistä kullekin ikä- tai muulle potilasryhmälle soveltuvasta rokotevalmisteesta. Tässä lähestymistavassa painottui samalla tarve hyödyntää ne Vaxzevria-annokset, jotka oli ehditty saada käytettäväksi. Se, että ne ohjattiin 65–69-vuotiaiden rokotuksiin, perustui lääketieteelliseen arvioon siitä, että viime keväänä esillä olleet hyvin harvinaisiin laskimotukoksiin liittyneet riskit olisivat erittäin pienet tässä ikäryhmässä. Riskin merkitys arvioidaan aina suhteessa hyötyihin. Koronaviruksen kohdalla hyödyt kasvavat epälineaarisesti iän myötä taudin tappavuuden kasvun suhteessa.

    Vaxzevriaan yhdistettyjä edellä tarkoitettuja harvinaisia hyytymishäiriötapauksia (TTS) on Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen (Fimea) tietokannan mukaan raportoitu Suomessa 27.7.2021 mennessä viisi. Kaikkiaan Fimeassa on käsitelty samaan ajankohtaan mennessä 100 koronarokotuksiin liittyvää haittavaikutusilmoitusta, joissa potilaan kerrotaan menehtyneen. Näistä 14 on liittynyt Vaxzevriaan ja 86 mRNA-rokotteisiin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että 100 suomalaista olisi kuollut koronavirusrokotteiden vuoksi, vaan yhteys on ajallinen ja kuolemat ovat johtuneet muista syistä.

    AOA ei lähestynyt ratkaisussaan eri rokotteiden käytettävyyttä käytännössä lainkaan resurssinäkökulmasta, vaan lähtökohta oli, että kun alle 65-vuotiailla oli ollut mahdollisuus saada mRNA-rokote, myös 65–69-vuotiailla olisi tullut olla tämä sama oikeus. Tätä lähtökohtaa voidaan pitää perusteltuna, kun asiaa tarkastellaan yksilötason näkökulmasta. Laajemmassa tarkastelussa se on kuitenkin ongelmallinen. Jos merkittävä osa 65–69-vuotiaista olisi kieltäytynyt Vaxzevriasta, seurauksena olisi ollut rokotusten yhtä merkittävä yleinen hidastuminen. Se, miten monta ihmistä enemmän olisi tämänkaltaisen toiminnan seurauksena menehtynyt koronavirustautiin, on tilastollisesti laskettavissa.

    Myöskään tämä näkökulma ei ole pelkästään tosiasiallinen vaan myös oikeudellinen. Perustuslain (731/199919 §:n 3 momentin mukaisesti julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Vaille merkitystä ei voida jättää sitäkään, että koronarokotusohjelma perustuu tartuntatautilain säännöksiin. Tämän lain 1 §:n mukaisesti lain tarkoituksena on ehkäistä tartuntatauteja ja niiden leviämistä sekä niistä ihmisille ja yhteiskunnalle aiheutuvia haittoja.

    Oikeudellisesti hyväksyttävä hoito on arvioitava ensisijaisesti lääketieteellisin perustein

    AOA:n ratkaisun selosteesta tulee havainnollisesti esille se eroavuus, joka AOA:lla ja THL:llä oli hoitoratkaisujen yleisestä hyväksyttävyydestä. THL – kuten myös STM omalta puoleltaan – painotti, että oikeudellisesti hyväksyttävää on sellainen hoito, joka on lääketieteellisesti perusteltua. Tähän nähden THL ei ollut pitänyt ylipäätään tarpeellisena, että lääketieteellisesti (ja epidemiologisesti) perusteltuja rokotteiden käytön linjauksia arvioitaisiin oikeudellisesti vielä erikseen.

    AOA kuitenkin huomautti, ettei kaikki lääketieteellisesti perusteltu hoito ole välttämättä oikeudellisesti hyväksyttävää. Tämän sinänsä itsessään selvän lähtökohdan lisäksi AOA kuitenkin totesi myös, ettei perusoikeuksia tai ihmisoikeuksia loukkaava terveydenhoito voi koskaan olla lääketieteellisesti hyväksyttävää. Kirjaimellisesti tulkittuna AOA siten alistaa lääketieteellisen hyväksyttävyyden arvion oikeudelliselle arviolle.

    Yleisesti lääketieteellisesti perustellun hoidon vakiintunut tulkinta liittyy empiiriseen, tieteelliseen tutkimusnäyttöön jonkin hoidon vaikuttavuudesta tietyn potilasryhmän hoidossa. Kysymys on ryhmätasoisesta, tilastollisesta tiedosta: yksilötasolla ei voida etukäteen tietää, hyötyykö potilas hoidosta tai saako hän siitä haittoja. Ryhmätasolla lääketieteellisesti perusteltujen hoitojen on silti aihetta olettaa olevan parempi vaihtoehto kuin esimerkiksi hoitamatta jättäminen. Käytännössä lääketieteellisesti hyväksyttävän toiminnan arvio liittyy siten aina ryhmätasoiseen arviointiin.

    Lääketiede on lisäksi yleiseltä luonteeltaan kansainvälistä, empiiristä tiedettä eikä sellaisena ole sidoksissa kansallisiin perus- tai ihmisoikeustulkintoihin. Toisaalta jokainen hoitoratkaisu palautuu aina myös oikeudelliseen kehykseen. Kaikki lääketieteellisesti perusteltu hoito ei ole laillista eikä terveydenhuollon etiikan näkökulmasta hyväksyttävää – esimerkiksi, jos hoitoa annettaessa loukataan potilaan itsemääräämisoikeutta (eikä tällaisen loukkauksen tekemisen oikeudesta ole säädetty erikseen, kuten on tilanne tahdosta riippumattomassa hoidossa tai pienten lasten kohdalla).

    Vaikka AOA:n ratkaisussa on painotettu koronarokotevalintojen tekemisen oikeudellista luonnetta, ratkaisussa on myös itsessään tehty arvio siitä, mikä hoito olisi ollut 65–69-vuotiaille lääketieteellisesti perustelluinta. Ratkaisussa esitetyn mukaisesti tällaista hoitoa olisi ollut mRNA-rokotteiden käyttäminen – erityisesti sillä perusteella, että nämä katsottiin Vaxzevriaa selvästi tehokkaammiksi.

    THL:n linjaus oli sen sijaan perustunut erilaiseen lääketieteelliseen arvioon. THL ei ollut arvioinut asiaa eri valmisteiden mahdollisten tehoerojen näkökulmasta vaan kiinnittämällä huomiota siihen, minkä ikäryhmän rokottamisessa Vaxzevriaa olisi turvallista käyttää. Lisäksi THL:n arvioinnissa painottui väistämättä väestötason terveyden edistämisen näkökulma eli se, että viime kevään olosuhteissa yleistä rokotuskattavuutta oli kiirehdittävä.

    Yleisesti covid-19-rokotusasetus on joka tapauksessa velvoittanut lääketieteellisen näytön huomioon ottamiseen koronarokotusohjelmaa toteutettaessa – tämä ilmenee nimenomaisesti asetuksen 2 §:n 1 momentista. Siitä, kenen tehtävänä on arvioida tämä näyttö, ei ole sen sijaan säädetty erikseen. Tältä pohjalta voitaisiinkin katsoa, että kussakin kunnassa asianomaisen lääkärin tulisi arvioida aina potilaskohtaisesti, mitä käytettävissä olevista eri rokotteista on perustelluinta käyttää. Tällainen menettelytapa kuitenkin johtaisi muihin hankaluuksiin, kun yksittäiset lääkärit tekisivät erilaisia päätöksiä ja rokotuksia annettaisiin eri kunnissa eri ihmisille eri perusteilla. Väestötasoiset epidemiologiset perusteet tuskin voisivat myöskään tulla silloin huomioiduiksi.

    Selvästi perustellummalta vaikuttaisikin, että lääketieteellisen näytön arvioinnin päälinjoista huolehditaan valtakunnallisesti siellä, missä on käytettävissä paras lääketieteellinen ja epidemiologinen asiantuntemus. EOA:n ratkaisemassa tapauksessa oli 65–69-vuotiaiden osalta käytettävät rokotteet arvioitu ensin THL:n yhteydessä toimivassa kansallisessa rokotusasiantuntijaryhmässä (KRAR), ja sen arviointi muodosti perustan myös THL:n linjaukselle. EOA:n ratkaisussa tätä arvioinnin lopputulosta kuitenkin pidettiin lopulta virheellisenä – näin etenkin, kun 65–69-vuotiaiden mahdollisuus saada mRNA-rokotetta oli aluksi evätty kategorisesti.

    THL:n toimivaltaa pandemian hoidossa on vahvistettava lainsäädäntömuutoksella

    STM:n tulisi ryhtyä valmistelemaan lainsäädäntömuutosta, jolla THL:lle annetaan toimivalta päättää koronarokotuksissa käytettävien rokotteiden ohjaamisesta eri ikä- tai muille potilasryhmille osana tätä rokotusohjelmaa. Tämän arvioinnin tekemisen perusteista olisi säädettävä täsmällisesti, ja perusteiden olisi katettava sekä asianomaisen ryhmän kannalta merkitykselliset lääketieteelliset että yleiset väestötasoiset epidemiologiset näkökohdat.

    Tällä tavalla voitaisiin keskittää koronavirusrokotteiden käytöstä päättäminen sellaiselle toimijalle, jolla voidaan katsoa olevan käytettävissä paras lääketieteellinen ja epidemiologinen asiantuntemus. Jo nykyisin THL:lle on säädetty asetustasoisesti tehtäväksi määritellä erilaisissa rokotuksissa käytettäviä rokotteita ja rokotusaiheita. Samantyyppinen toimivalta soveltuu THL:lle myös koronarokotusohjelman osalta.

    Terveydenhuollon osalta on ollut muissa yhteyksissä hankaluuksia valmistella lainsäädäntöä, jolla annetaan hoitolinjausten tekemiseksi normiluonteista päätösvaltaa valtakunnalliselle asiantuntijaviranomaiselle. Tämän osoittaa vajaan kymmenen vuoden takainen lainvalmistelu, joka koski terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvoston toimivaltaa linjata siitä, mitkä hoidot kuuluvat palveluvalikoimaan ja mitkä eivät (ks. erityisesti PeVL 30/2013 vp). Tällaiset hankaluudet ovat kuitenkin ratkaistavissa huolellisella lainvalmistelulla.

    Klaus Nyblin

    asianajaja, osakas
    HPP Asianajotoimisto Oy

    Samuli Saarni
    lääketieteen ja filosofian tohtori, valtiotieteen maisteri, terveydenhuollon ja psykiatrian erikoislääkäri, psykoterapeutti, eMBA, Helsingin yliopiston sosiaalipsykiatrian dosentti ja Turun yliopiston terveydenhuollon etiikan dosentti
    toimitusjohtaja, Public Value Oy




    Kilpailulain muutokset hyväksytty eduskunnassa

    Kilpailulain muutokset on 28.5.2020 hyväksytty eduskunnassa ja ne astuvat voimaan 24.6.2021. Muutosten taustalla on EU:n ECN+ -direktiivi, jonka tavoite on tehostaa ja yhdenmukaistaa viranomaisten kilpailulainsäädännön soveltamista EU:n jäsenvaltioissa.  HPP:n blogissa 6.11.2020 kirjoitettiin tuolloin vireillä olleen muutoksen vaikutuksesta yrityksiin. Lakimuutoksen lopullinen muoto vastaa pitkälti alkuperäisessä Hallituksen esityksessä (HE 210/2020) esitettyä, mutta siihen tehtiin valiokuntakäsittelyssä eräitä yritysten oikeudellista asemaa parantavia muutoksia.

    Yritysten kannalta merkittävimmät kilpailulain muutokset ovat kilpailuviranomaisen oikeus määrätä yritysten yhteenliittymien, kuten toimialajärjestöjen, jäsenyrityksille seuraamusmaksuja yhteenliittymien toiminnan puitteissa tehdyistä kilpailurikkomuksista sekä periä näitä maksuja jäsenyrityksiltä. Lisäksi kilpailuviranomaiselle annettiin oikeus määrätä yrityksille rakenteellisia korjaustoimenpiteitä, kuten yrityksen osakkeiden tai liiketoimintojen myyntivelvoite, kilpailunrajoituksen poistamiseksi.

    Päätöksen seuraamusmaksun perimisestä yhteenliittymän jäsenyritykseltä tekee markkinaoikeus Kilpailu- ja kuluttajaviraston (”KKV”) esityksestä. Alkuperäisen esityksen mukaan päätöksen perimisestä olisi tehnyt KKV. Muutos on linjassa kilpailuasioissa yleisen toimivaltajaon kanssa, eli markkinaoikeus tekee päätöksensä KKV:n esityksestä. KKV:lle lisättiin myös oikeus jättää tekemättä esitys seuraamusmaksun perimisestä yhteenliittymän jäsenyritykseltä, jos seuraamusmaksu on määrältään vähäinen, jäsenyritykselle on myönnetty maksusta vapautuminen tai maksun alennus tai jos maksu saattaisi aiheuttaa sen liiketoimintaedellytysten menettämisen.

    Lakiin lisättiin talousvaliokunnan huomioiden pohjalta myös täsmennys siitä, mitä seikkoja KKV:n tulee huomioida yritysten yhteenliittymän seuraamusmaksun perimistä koskevaa esitystä tehdessään: hallintolain 6§:n oikeusperiaatteet (mm. tasapuolisuus ja oikeasuhtaisuus), yhteenliittymän jäsenyrityksen myötävaikutus kilpailulain rikkomiseen, aika, jonka yritys on ollut yhteenliittymän päätöksentekoelimen jäsenenä sekä aika, jonka jäsenyritys on kilpailurikkomuksen toteuttamisen aikana toiminut markkinoilla. Lisäys parantaa yritysten oikeudellista asemaa, sillä se velvoittaa KKV:n harkitsemaan tarkemmin esityksiään seuraamusmaksujen perinnästä sekä yksittäisen jäsenyrityksen asemaa ja roolia yksittäisessä tapauksessa.

    Kilpailunrajoitusten selvittämiseen liittyvään yritysten tietojenantovelvollisuuteen lisättiin KKV:lle velvollisuus huomioida yrityksen ulkopuolisen oikeudellisen neuvonantajan ja sen asiakasyrityksen välisen kirjeenvaihdon luottamuksellisuus. On hyvä, että tämä EU-oikeudessa vakiintunut periaate saadaan selkeästi kirjattua myös kansalliseen lakiin.

    Valiokuntakäsittelyssä täsmennettiin, että KKV:n kilpailunrajoituksen lopettamiseksi yritykselle antama väliaikaismääräys voidaan määrätä kestoltaan enintään vuodeksi. Tämän jälkeen KKV voi jatkaa väliaikaismääräyksen voimassaoloa enintään vuoden kerrallaan. Väliaikaismääräysten ajallinen rajoitus on yritysten oikeudellista asemaa selvästi parantava muutos, koska alkuperäisessä esityksessä väliaikaismääräyksen kestoa ei ollut mitenkään ajallisesti rajoitettu.

    Kilpailulain muutokset kokonaisuudessaan lisäävät merkittävästi kilpailuviranomaisten oikeuksia niiden tutkiessa kilpailunrajoituksia. Edellä kuvatuilla yritysten oikeudellista asemaa parantavilla, valiokuntakäsittelyssä tehdyillä muutoksilla pyritään kuitenkin myös lisäämään yritysten oikeusturvaa ja oikeudellista asemaa viranomaistutkinnan ja mahdollisten yrityksille määrättävien seuraamusten osalta.

    Linkki TEM:n tiedotteeseen

    Maarika Joutsimo
    Senior Advisor
    050 338 8495

    Johanna Kauppinen
    Associate Trainee



    HPP Asianajotoimiston harjoitteluohjelma tarjoaa mielenkiintoisia haasteita ja mahdollisuuden oppia ja kehittyä

    Vuosittaisen harjoittelijaohjelman alku on hienoa aikaa asianajotoimistossa. Kun toimiston käytävillä kulkee innostuneita nuoria, on helppo huomata, miten koko toimisto saa kerralla sysäyksen uutta energiaa.

    Samalla on pakko muistaa, että toimisto on paljon vartijana. Meillä on myös vastuu siitä, minkälaisen kuvan harjoittelijat saavat asianajotoimiston työstä.

    Meille on tärkeää, että harjoittelu on aidosti palkitsevaa molemmille osapuolille, sekä yritykselle että harjoittelijalle itselleen. Tämä edellyttää sitä, että harjoittelijat pääsevät mukaan todellisiin asiakastöihin ja tehtäviin, jotka vastaavat heidän osaamistaan ja opintojen vaihetta.

    Vähintään yhtä tärkeää on se, että harjoittelijat saavat kaiken tarvitsemansa tuen. Uusien asioiden oppiminen on mahdollista vain tekemisen, kysymisen ja neuvojen pyytämisen kautta. Siksi sitä kutsutaan harjoitteluksi.

    Harjoittelijaohjelma on meille HPP:ssä erityisen tärkeä sen vuoksi, että se tukee täydellisesti kulttuuriamme. Mottomme erikoistunut olennaiseen ei kerro ainoastaan sitoutumisestamme asiakastyöhön, vaan myös asenteestamme toisiamme kohtaan. HPP on epämuodollinen matalan hierarkian organisaatio, jossa tehdään tosissaan töitä, mutta ei tuijoteta titteleitä.

    Harjoittelijaohjelman tarkoitus on tarjota lakiopiskelijoille käytännön kokemusta asianajotoimiston työstä. Samalla se on asianajotoimistolle elintärkeä tapa tutustua asianajajien seuraavaan sukupolveen. Toimiston pitkän tähtäimen menestyksen määrää se, miten hyvin onnistumme houkuttelemaan joukkoomme tulevaisuuden lahjakkaimmat, kunnianhimoisimmat ja yhteistyökykyisimmät juristit.


    Mervi Leipijärvi


    Lisää tietoa löydät nettisivuiltamme.


    Haussa juristi insolvenssiryhmään

    HPP Asianajotoimisto Oy on yksi Suomen johtavista asianajotoimistoista. Palveluksessamme on yli 70 juristia. Koko henkilökuntamme määrä on noin 120.

    HPP on erikoistunut olennaiseen. Panostamme asiakkaidemme liiketoiminnan kasvattamiseen tarjoamalla korkean lisäarvon juridisia ratkaisuja. Tämä edellyttää asiakkaidemme liiketoiminnan syvällistä ymmärtämistä sekä sitä, että asiakkaillamme on aina käytössään juuri oikea määrä oikeanlaista juridista osaamista. Kansainväliset katalogit ovat noteeranneet osaamisemme korkealle tasolle jo pitkään.

    Insolvenssiryhmämme asiakkaita ovat muun muassa pan­kit, elä­keyh­tiöt ja jul­ki­syh­tei­söt, joita avustamme muun muassa konkursseissa, saneerauksissa ja velkajärjestelyissä. HPP on usean vuo­si­kym­me­nen ajan kuu­lu­nut in­sol­vens­sioi­keu­den joh­ta­vien suo­ma­lais­ten asian­ajo­toi­mis­to­jen jouk­koon ja osal­lis­tu­nut ak­tii­vi­ses­ti myös alaan liit­ty­vän lain­sää­dän­nön ke­hit­tä­mi­seen.

    Asian­tun­ti­jam­me toi­mi­vat jat­ku­vas­ti pe­sän­hoi­ta­ji­na kon­kurs­si­pe­sis­sä ja meil­lä on vah­va ko­ke­mus ­yri­tys­sa­nee­raus­sel­vit­tä­jän ja -val­vo­jan teh­tä­vis­tä. Meil­lä on myös laa­ja ko­ke­mus yri­tys­ten va­paa­eh­tois­ten wor­kout- ja mui­den vel­ka­jär­jes­te­ly­jen hoi­ta­mi­ses­ta ja neu­vot­te­lu­pro­ses­sien joh­ta­mi­ses­ta. Edus­tam­me sään­nöl­li­ses­ti ko­ti­mai­sia ja kan­sain­vä­li­siä asiak­kai­tam­me myös eri­lai­sis­sa mak­su­ky­vyt­tö­myys­ti­lan­teis­sa.

    Haemme nyt tiimimme vahvistukseksi insolvenssijuristia.

    Olet olennaiseen keskittyvä luotettava tiimipelaaja ja asianajaja tai muutaman vuoden työkokemuksen omaava juristi. Odotamme, että sinulla on vastuuntuntoinen ja oma-aloitteinen työskentelytapa. Arvostamme, että sinulla on positiivinen palvelualtis asenne ja halu kehittyä oman alasi huippuasiantuntijaksi. Ilmaiset itseäsi sujuvasti suomeksi ja englanniksi, ruotsin kielitaito on eduksi.

    Meillä pääset työskentelemään mutkattomassa tiimissämme haastavissa ja monipuolisissa projekteissa. Tarjoamme osaavan joukkueemme täyden tuen menestymisellesi.

    Hae tehtävään tallentamalla hakemusasiakirjat (ansioluettelo, hakukirje palkkatoiveineen) järjestelmäämme linkin kautta viimeistään 19.5.2021.

    Tehtävää koskeviin tiedusteluihin vastaa Partner Sami Uoti (0400 409 702).

    Lisätietoa insolvenssiryhmämme palveluista https://www.hpp.fi/palvelut/maksukyvyttomyys/  sekä viimeaikaisista toimeksiannoistamme ja avoimista työpaikoista https://www.hpp.fi/ajankohtaista/


    KHO:lta merkittävä päätös polttonesteen jakelusta pohjavesialueella

    Korkein hallinto-oikeus (KHO) on tuoreella vuosikirjapäätöksellään KHO:2021:34 ottanut kantaa polttonesteen jakeluun pohjavesialueella. Asiassa oli kyse pohjaveden pilaantumisriskin arvioimisesta ja ympäristöluvan myöntämisedellytysten täyttymisestä. KHO:n ratkaisun perusteella pohjaveden pilaamiskielto ei estä ympäristöluvan myöntämistä, jos pilaantumisriski voidaan arvioida riittävän pieneksi alueen hydrogeologisten olosuhteiden ja teknisten suojausratkaisujen valossa. Uusi linjaus ottaa huomioon alalla tapahtuneen teknisen kehityksen ja mahdollistaa entistä paremmin tapauskohtaisten tosiseikkojen huomioonottamisen lupaharkinnassa.

    Ympäristönsuojelulain (YSL) 17 §:ssä on asetettu pohjaveden pilaamiskielto. Pilaamiskielto sisältää myös vaaran aiheuttamisen kiellon, mikä tarkoitta sitä, ettei toiminnan tarvitse aiheuttaa konkreettista pilaantumista ollakseen kiellon vastaista. YSL 49.3 §:n nojalla pohjaveden pilaamiskiellon vastainen seuraus muodostaa esteen ympäristöluvan myöntämiselle.

    Tuoreessa päätöksessään KHO on katsonut, ettei voimassa oleva lainsäädäntö aseta ehdotonta estettä polttonesteiden jakeluaseman sijoittamiselle pohjavesialueelle. KHO on perusteluissaan viitannut mm. ympäristöministeriön ELY-keskuksille osoittaman ohjekirjeeseen (Japo-kirje 22.2.2017) sen oikeudellisesta sitomattomuudesta huolimatta. Ohjekirjeessä todetaan, että pohjaveden pilaamiskielto ei estä sellaista toimintaa, josta aiheutuva haitta pohjaveden pilaantumisriski on asianmukaisen, sijoituspaikan ja sen ympäristön olosuhteet huomioon ottavan riskiarvioinnin mukaan merkityksetön tai hyvin pieni. KHO piti kirjettä merkityksellisenä selvityksenä arvioitaessa toimialalla yleisesti noudatettuja ja vaadittuja käytäntöjä.

    Tapauskohtaisessa lupaharkinnassa painoarvoa on annettu alueellisille ja hankekohtaisille tosiseikoille, kuten jakeluaseman teknisille suojaustoimenpiteille, toiminnan sijaintipaikalle ja luonteelle sekä pohjavesialueen hydrogeologisille ja muille olosuhteille. Arvioinnissa on huomioitu myös YSL 20 §:n 1 kohdan mukainen varovaisuus- ja huolellisuusperiaate.

    Asiassa luvan myöntämisen esteeksi ei muodostunut se, että jakeluaseman alueella vedellä on mahdollisesti yhteys pohjaveteen, eli tätä yhteyttä ei voitu selvityksin poissulkea. Tällöin YSL 17 §:ssä tarkoitetun pohjaveden pilaamiskiellon vastaisen seurauksen estämisen katsottiin edellyttävän, että teknisillä suojaustoimenpiteillä reitti pohjaveteen voidaan riittävän luotettavasti katkaista. KHO:n mukaan pohjavesi oli jakeluaseman kohdalla varsin syvällä (22 metriä maanpinnasta), lupaan sisältyvät kattavat tekniset ja rakenteelliset suojausratkaisut, päästöjen havainnointijärjestelmät ja asianmukaiset onnettomuuksien torjuntasuunnitelmat, minkä seikkojen johdosta KHO katsoi, että asiassa on selvitetty pohjaveden pilaantumisriskin jäävän kokonaisuutena arvioituna pieneksi.

    Päätös poikkeaa merkittävästi aikaisemmasta oikeuskäytännöstä. Oikeustilaan on 1990-luvun lopulta lukien vaikuttanut KHO:n luona tulkintalinjaus, jonka mukaan tekniset suojausrakenteet eivät riittävän varmasti estäneet, erityisesti poikkeustilanteissa maaperään vuotavien haitallisten aineiden kulkeutumista pohjavesiin. Kyseisen linjauksen seurauksena polttonesteiden jakelutoiminnalle pohjavesialueella on ollut hyvin vaikeaa, jollei mahdotonta, saada ympäristölupaa. KHO:n uusi päätös muuttaa tätä linjausta ja ottaa huomioon alan teknisten ratkaisujen huomattavan kehityksen. Lisäksi päätöksestä korostuva tapauskohtainen harkinta osoittaa, ettei pohjavesialueita tai polttonesteiden jakelutoimintaa voida käsitellä yhtenä homogeenisenä ryhmänä.

    KHO:n ratkaisun voidaan katsoa asettavan myös eräänlaisen rajan varovaisuusperiaatteen mukaiselle epävarmuudelle. Tämä mahdollistaa myös sen, että sen sijaan, että varovaisuusperiaatteen noudattaminen olisi johtanut luvan epäämiseen, se toteutuu tarkkaan asetettujen lupamääräysten antamisena. Tämän voidaan katsoa edistävän ympäristönkäytön ja toisaalta sen suojelun yhteensovittamista.


    Kari Marttinen
    +358 40 779 7878

    Kari Marttinen on yksi maan johtavista ympäristöoikeuden osaajista. Karin erikoisosaamista ovat suurten teollisuus- ja infrastruktuurihankkeiden monimutkaiset lupa- ja muutoksenhakumenettelyt sekä maankäytön suunnittelun prosessit. Myös vanhojen teollisuusalueiden pilaantumisvastuut ja niihin liittyvät riidat kuuluvat Karin erityisosaamiseen. Luonnonsuojelun ja infrahankkeiden välisten konfliktien ratkaisemisessa Karilla on pitkäaikainen ja monipuolinen kokemus. Hän on toiminut päävastuullisena asianajajana useissa suurhankkeissa.

    Karin asiakkaita ovat metsäsektorin, metalli- ja kemianteollisuuden sekä kiertotalouden alan suuret teolliset yritykset sekä infra- ja energia-alan yritykset ja julkiset toimijat.


    HPP ja AFRY: Ympäristöalan ajankohtaisista aiheista

    HPP ja AFRY: Ympäristöalan ajankohtaisista aiheista


    Klo 9:00-9:05
    Kaisa Vähänen, johtaja, Ympäristö Suomi, AFRY ja Kari Marttinen, Partner, HPP

    Klo 9:05-9:25
    Jätelainsäädännön uudistus
    Jätelainsäädännön uudistus on loppusuoralla. Mitkä ovat uudistuksen tavoitteet ja mitä konkreettisia muutoksia lainsäädäntöön on tiedossa?
    Kari Marttinen, Partner, HPP

    Klo 9:25-9:40
    Ajankohtaista kiertotaloudesta
    Suomi on julkaissut kansallisen akkustrategian sekä ehdotuksen kansalliseksi kiertotalous-strategiaksi. Lisäksi toimialakohtaisia tiekarttoja vähähiilisyyteen ollaan parhaillaan tekemässä ja osa on jo julkaistu. Miten nämä tukevat toisiaan ja mitä vaikutuksia näillä on tulevaisuuteen?
    Minna Pirilä, asiakkuuspäällikkö, Teollisuuden kiertotalous, AFRY

    Klo 9:40-9:55
    Poistotekstiilien kierrätys Suomessa -case Lounais-Suomen Jätehuolto
    Tekstiilit ovat uuden jätelakiehdotuksen myötä tulossa erilliskeräyksen piiriin. Paimioon valmistuva jalostuslaitos mahdollistaa kuluttajapoistotekstiilien kiertotalouden Suomessa lisäämällä ketjuun mekaanisen jalostusvaiheen.
    Varpu Näsilä, erityisasiantuntija, Energia, AFRY

    Klo 9:55-10:15
    Mitä toimia on suunnitteilla kemikaalien sääntelylle Euroopan unionissa kestävyystavoitteiden toteuttamiseksi?
    Euroopan komissio julkaisi vuoden 2020 loppupuolella strategiansa kemikaaleista osana kestävää kehitystä, ”EU Chemicals Strategy for Sustainability”. Strategia on osa Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa (EU Green Deal). Mitä toimia visioidaan EU-tasolla ja miten ne edistävät kiertotalous- ja kestävyystavoitteita?
    Anna Roubier, Partner, HPP

    Klo 10:15-10:20 Tauko

    Klo 10:20-10:35
    Lupamenettelyjen sujuvoittaminen yhden luukun toimintamallilla
    Ympäristöllisten lupamenettelyjen yhteensovittamisen malli tuli voimaan 1.9.2020. Mitä lupia se koskee ja mitä se käytännössä tarkoittaa?
    Jesse Viljanen, Senior Associate, HPP

    Klo 10:35-10:55
    Mitä tarkoittaa kestävyyslaki ja keitä se koskee?
    Vuoden 2021 alussa tuli voimaan ns. kestävyyslain muutos (Laki biopolttoaineista, bionesteistä ja biomassapolttoaineista). Mitkä ovat kestävyyslain vaatimukset ja miten niitä noudatetaan?
    Minna Tontti, asiakkuuspäällikkö, Ympäristö, AFRY

    Klo 10:55-11:00
    Kaisa Vähänen, johtaja, Ympäristö Suomi, AFRY ja Kari Marttinen, Partner, HPP


    Euroopan komission tiedonanto yrityskauppojen tutkimisen siirtämisestä jäsenvaltiolta komissiolle lisää oikeudellista epävarmuutta


    EU:n sulautuma-asetus (N:o 139/2004) sääntelee EU:n yrityskauppavalvontaprosessin ohella Euroopan komission (”komissio”) ja jäsenvaltioiden välistä toimivaltaa tutkia yrityskauppojen kilpailuvaikutuksia. Sulautuma-asetuksen 22 artiklan mukaan yksi tai useampi jäsenvaltio voi pyytää komissiota tutkimaan asetuksen tarkoittaman keskittymän, joka ei kuulu komission tutkintapiiriin, jos keskittymän muodostuminen vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja se uhkaa vaikuttaa merkittävästi kilpailuun siirtopyynnön esittävän jäsenvaltion tai pyynnön esittävien jäsenvaltioiden alueella.

    Siirtopyynnön on tulkittu olevan mahdollinen myös tilanteissa, joissa yksittäinen jäsenvaltio ei ole ollut toimivaltainen tutkimaan yrityskauppaa kansallisten liikevaihtorajojen täyttymättä jäämisen vuoksi.

    Komission linjauksena on kuitenkin ollut aikaisemmin olla hyväksymättä siirtopyyntöjä tilanteessa, jossa yrityskauppa ei ole ylittänyt kansallisia yrityskauppavalvonnan liikevaihtorajoja. Komission suhtautuminen siirtomekanismiin on nyt muuttunut merkittävällä tavalla. Komissio julkaisi 26.3.2021 tiedonannon sulautuma-asetuksen 22 artiklan mukaisen siirtomekanismin soveltamisesta (2021/C 113/01). Tiedonannossa komissio antaa ohjeita siirtomekanismin käyttämiseksi ja nyt pikemminkin kannustaa jäsenvaltioita käyttämään siirtomekanismia tilanteissa, joissa yrityskaupalla katsotaan olevan sen koosta riippumatta vaikutuksia jäsenvaltioiden markkinoilla tapahtuvaan tulevaan kilpailuun.

    Mikä on komission tiedonannon käytännön merkitys?

    Komission tarkoituksena on päästä puuttumaan erityisesti sellaisiin yrityskauppoihin, joiden strategisena tarkoituksena voi olla saada innovatiivinen ja potentiaalisesti merkittävä uusi kilpailija aikaisessa vaiheessa pois markkinoilta (”ns. killer acquisitions”). Tällaisessa tilanteessa kaupan kohteen liikevaihto on usein vähäinen suhteessa sen markkina-arvoon ja kauppahintaan, jotka kuvaavat paremmin kaupan kohteen kilpailullista merkitystä tulevaisuudessa. Tällaisia yrityksiä on erityisesti digitaalitaloudessa sekä lääke- ja terveysteknologiassa.

    Sellaisten yrityskauppojen osalta, jotka ylittävät kansalliset yrityskauppavalvonnan ilmoitusrajat, kansallisen kilpailuviranomaisen on sulautuma-asetuksen 22 artiklan nojalla tehtävä siirtopyyntö komissiolle 15 työpäivän kuluessa siitä, kun yrityskauppa on ilmoitettu kilpailuviranomaiselle. Siirtopyynnön tekemisen johdosta yrityskauppaa ei saa panna täytäntöön ennen kuin komissio on tutkinut yrityskaupan tai hylännyt siirtopyynnön.

    Tilanne on huomattavasti epäselvempi ja monimutkaisempi, jos yrityskauppaa ei tarvitse kansallisten säännösten mukaan ilmoittaa kansalliselle kilpailuviranomaiselle. Tiedonannon kohdan 28 mukaan jäsenvaltion on esitettävä siirtopyyntö 15 työpäivän kuluessa siitä, kun jäsenvaltio sai tiedon yrityskaupasta. Ilmaisun ”sai tiedon” on komission mukaan tulkittava viittaavan riittäviin tietoihin alustavan arvion tekemiseksi siitä, täyttyvätkö siirron arvioinnin kannalta merkitykselliset kriteerit. Kyseessä on hyvin tulkinnanvarainen ilmaisu, mikä jättää jäsenvaltiolle ja komissiolle paljon harkintavaltaa ja vastaavasti epävarmuutta kaupan osapuolille.

    Mikäli yrityskauppa on ehditty jo toteuttaa ennen virallista siirtopyyntöä ja tästä on kulunut yli 6 kuukautta, ei komissio lähtökohtaisesti enää tutkisi yrityskauppaa. Kyseinen määräaika ei kuitenkaan sitoisi komissiota poikkeuksellisissa tilanteissa, kuten mahdollisten kilpailuongelmien suuruuden ja kuluttajiin mahdollisesti kohdistuvan huomattavan haitallisen vaikutuksen vuoksi.

    Mikäli virallinen siirtopyyntö on tehty ennen kaupan toteuttamista, kauppaa ei saa panna täytäntöön ennen komission yrityskauppalupaa tai ilmoitusta siitä, ettei se tutki järjestelyä.

    Komission tiedonanto luo yrityskauppavalvontaan sekä yrityskauppojen toteuttamiseen ja aikatauluun liittyvää oikeudellista epävarmuutta. Yritysten on jatkossa yrityskauppoja suunnitellessaan arvioitava etukäteen riskiä siitä, että yrityskaupan kilpailuvaikutukset tulevat komission arvioitavaksi, vaikka EU- tai kansalliset yrityskauppavalvonnan liikevaihtorajat eivät kaupan osalta ylittyisikään. Yrityskaupan osapuolten on syytä ottaa kyseinen riski huomioon mm. kaupan Closing-ehtoja neuvoteltaessa.

    Anna Roubier
    040 519 2978

    Anna Roubier on erikoistunut kilpailu- ja EU-oikeuteen. Annan osaamisalueisiin kuuluvat myös EU:n kemikaali- ja tuoteregulaatioon kuuluvat oikeudelliset kysymykset ja hallinnolliset prosessit.

    Tatu Kärhä
    044 989 9277

    Tatu Kärhä avustaa asiakkaita julkisiin hankintoihin ja kilpailuoikeuteen liittyvissä toimeksiannoissa.



    Rokottamisen perustaminen suostumukseen merkitsee käytännössä ikärajoituksesta luopumista

    Jos yksilölle kerrotaan rokotteeseen yhdistetyt riskit ja rokottaminen perustetaan suostumukseen, tämä ei poikkea olennaisesti normaalimenettelystä. Koronarokotus on jo valmiiksi vapaaehtoinen, ja yleensäkin potilaille on kerrottava hyödyistä ja riskeistä. Jos AstraZenecan adenovirusrokotetta ryhdytään nykytilanteessa tarjoamaan alle 65-vuotiaille suostumukseen tukeutuen, se merkitsee käytännössä tämän ikärajoituksen poistamista. Vastuun painopistettä vain jonkin verran siirrettäisiin viranomaisilta rokotettaville itselleen.

    AstraZenecan koronarokotteesta (Vaxzevria) on voimassa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen linjaus, jonka mukaan rokotetta ei anneta Suomessa toistaiseksi alle 65-vuotiaille. THL on tuonut esille alustavan kantansa myös siihen, voidaanko niillä alle 65-vuotiailla, jotka ovat jo saaneet ensimmäisen annoksensa tätä rokotetta, jatkaa rokotussarjaa toiseen teknologiaan perustuvalla mRNA-rokotteella (BioNTech-Pfizerin tai Modernan rokote).

    Vaxzevrian voimassa olevan myyntiluvan perusteella rokote on tarkoitettu vähintään 18-vuotiaille – virallinen käyttöaihe ei sisällä muuta ikärajoitusta. Sen jälkeen kun oli ilmaantunut viitteitä siitä, että rokotteeseen voi liittyä riski tietyntyyppisistä laskimotukoksista erittäin harvinaisena vakavana haittavaikutuksena, Euroopan lääkevirasto EMA arvioi riski-hyötysuhdetta uusien tietojen pohjalta.

    EMAn arvioinnin perusteella ei ole tullut muutosta Vaxzevrian myyntiluvan mukaiseen käyttöaiheeseen. Valmisteyhteenvetoon on kuitenkin lisätty kyseisten laskimotukosten mahdollisuuteen liittyvä erillinen varoitus. EMA jatkaa turvallisuustietojen seurantaa edelleen.

    Tartuntatautilaissa on säädetty paitsi vapaaehtoisista rokotuksista, myös mahdollisuudesta määrätä rokottaminen pakolliseksi, jos kattava rokottaminen on välttämätöntä hengelle ja terveydelle vakavaa vahinkoa aiheuttavan yleisvaarallisen tartuntataudin leviämisen ehkäisemiseksi. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on vastikään käsitellyt tällaiseen ruumiilliseen koskemattomuuteen puuttumiseen liittyviä kysymyksiä yksityiselämän suojan kannalta (tuomio 8.4.2021, Vavřička ym. v. Tšekin tasavalta).

    Koronarokotukset on joka tapauksessa säädetty Suomessa vapaaehtoisiksi. Kenelläkään ei ole oikeudellista velvollisuutta ottaa rokotusta. Terveysviranomaiset kuitenkin suosittelevat sitä vahvoin lääketieteellisin ja epidemiologisen perustein.

    Se, että terveydenhuollon toimenpide on vapaaehtoinen, merkitsee toimenpiteen perustumista suostumukseen. Tämä on normaali menettely myös yleisesti terveydenhuollossa. Tavanomaisesti potilas ilmaisee suostumuksensa hakeutumalla vastaanotolle ja ottamalla vastaan hoidon, josta lääkäri päättää. Potilaan oikeutena on silti saada tietoa hyödyistä ja riskeistä. Hoitoratkaisu syntyy lääkärin ja potilaan välisen vuorovaikutuksen tuloksena.

    Joissakin tilanteissa edellytetään yksilöidympää suostumusta. Konkreettisin esimerkki on kliininen lääketutkimus tai muu lääketieteellinen tutkimus. Tässä yhteydessä hoitoa ei anneta ensisijaisesti potilaan intressissä, vaan tieteellisen tiedon keräämiseksi esimerkiksi lääkkeen myyntiluvan hakemista varten. Jotta henkilö voidaan hyväksyä tutkittavan asemaan, häneltä on saatava kirjallinen, tietoon perustuva suostumus.

    Toinen esimerkki on kokeellinen hoito lääkkeellä, jolle ei ole myyntilupaa. Potilaalle on saatettu jo antaa kaikki standardihoidot, mutta riittävää hoitovastetta ei ole saatu ja vakava sairaus etenee. Maailman Lääkäriliiton Helsingin julistuksen mukaisesti lääkäri voi potilaan suostumuksella antaa myös tieteelliseen näyttöön perustumatonta kokeellista hoitoa, jos se voi lääkärin arvion pohjalta tarjota mahdollisuuden pelastaa henki, palauttaa terveys tai vähentää kärsimystä.

    Suostumusta voidaan pyytää myös myyntiluvallisen lääkkeen käyttöön muuhun kuin sille hyväksyttyyn tarkoitukseen (off label -käyttö). Eduskunnan oikeusasiamies on arvioinut vuosina 2012 ja 2013 syövänhoitoon hyväksytyn bevasitsumabin käyttöä silmäsairauden hoidossa (dnro 1918/4/11 ja 3603/2/13). Oikeusasiamies katsoi ensin, ettei hoito ollut lääketieteellisesti perusteltua, kun saatavilla oli myös silmäsairauden hoitoon hyväksytty tehokas vaihtoehto. Myöhemmin oikeusasiamies lievensi kantaansa tuomalla esille, että jos bevasitsumabia käytetään, potilaalta pitää saada nimenomainen tietoon perustuva suostumus – ja jos potilas ei sitä anna, hänelle on tarjottava hoitoa lääkkeellä, jolle silmäsairauden hoito on hyväksytty käyttöaiheeksi.

    Jotta suostumusta terveydenhuollon palveluun voidaan pitää vapaaehtoisena, kieltäytyminen ei saa johtaa vaihtoehtoisen hoidon epäämiseen. Lääketieteellisten tutkimusten tapauksissa potilasta voidaan yleensä hoitaa myös muulla tavalla, vaikkakin juuri tutkimushoito saattaa olla käytännössä tehokkainta. Kokeellinen hoito erityisesti pitkälle edenneen vakavan sairauden yhteydessä on sen sijaan usein viimeisin vaihtoehto. Myös lääkkeiden off label -käytössä on paljon tilanteita, joissa ei ole olemassa mitään muuta riittävän vasteen tuovaa hoitoa.

    Nämä esimerkit poikkeavat kuitenkin jo peruslähtökohdiltaan siitä, että koronarokottamisessa käytettäisiin nykytilanteessa Vaxzevriaa alle 65-vuotiailla nimenomaiseen suostumukseen tukeutuen. Tällä rokotteella on voimassa oleva myyntilupa, ja kaikki vähintään 18-vuotiaat ovat hyväksytyn käyttöaiheen piirissä. THL on kuitenkin katsonut, ettei Vaxzevriaa ole toistaiseksi suositeltavaa käyttää alle 65-vuotiailla mahdollisen erittäin harvinaisen vakavan haittavaikutuksen takia.

    THL:llä näyttäisi olevan nykytilanteessa käytännössä kolme vaihtoehtoa: 1) tyytyä vain pitämään nykyinen linjauksensa voimassa, 2) tarkentaa linjaustaan suosittelemalla, että Vaxzevriaa voidaan tarjota nimenomaisen suostumuksen perusteella myös alle 65-vuotiaille, tai 3) poistaa kyseinen ikärajoitus ylipäätään. Suostumusmenettelyn käyttöönotto voi nopeasti tarkasteltuna näyttäytyä itsenäiseltä vaihtoehdolta, mutta tarkemmin arvioituna se ei juuri poikkea ikärajoituksesta luopumisesta.

    Jos THL päätyisi tarkentamaan nykyistä linjaustaan lisäämällä suostumusmahdollisuuden, tämä merkitsisi sitä, että jokaiselle alle 65-vuotiaalle annettaisiin räätälöidymmin tietoa Vaxzevrian hyödyistä ja riskeistä. Käytännössä nämä riskit tosin lienevät ainakin yleisellä tasolla väestössä jo laajasti tiedossa, joten informointi mahdollisesti merkitsisi enemmänkin sen varmistamista, että yleistasoinen tieto täsmentyy lääketieteellisesti tarkemmaksi ja asettuu oikeaan mittasuhteeseen.

    Toisekseen tulisi todennäköisesti otettavaksi käyttöön suostumuslomake, siis samaan tapaan kuin esimerkiksi lääketieteellisessä tutkimuksessa. Johdonmukaista olisi myös antaa tietoa siitä, mikä on vaihtoehto – toisin sanoen miten kauan henkilö todennäköisesti joutuisi odottamaan muuta eli mRNA-rokotetta. Rokotettavalta myös varmistettaisiin, että hän on ymmärtänyt saamansa tiedot ja haluaa silti saada tarjotun rokotuksen.

    Jos tällainen menettely otettaisiin käyttöön alle 65-vuotiaille, heräisi kysymys, miten jatkossa toimittaisiin tätä vanhempien kanssa. Jo nyt on ollut uutisointia siitä, miten jotkin kunnat ovat vedonneet erikseen 65–69-vuotiaisiin, jotta nämä saapuvat ottamaan Vaxzevria-rokotuksen. Olisi erikoista, jos tätä ikäryhmää erityisesti suostuteltaisiin rokotteen ottamiseen, jos samaan aikaan alle 65-vuotiaille tarjottaisiin samaa rokotetta vain nimenomaista suostumusta vastaan.

    Tilannetta on arvioitava lainsäädännön eri viranomaisille asettamien toimivaltuuksien kannalta. EMAn kuuluu arvioida, onko rokotteen hyöty-riskisuhde edelleen positiivinen koko siinä ikäryhmässä, joka sisältyy myyntiluvan mukaiseen käyttöaiheeseen. EMA on tätä arviointiaan jo tehnytkin. THL voi puolestaan antaa kansallisesti linjauksia, jotka rajaavat rokotteen käyttöä myös myyntilupaa tiukemmin. Juuri näin THL on toiminut antaessaan varovaisuusperiaatetta noudattaen ikärajasuosituksen.

    Se, että Vaxzevriaa ryhdyttäisiin nykytilanteessa tarjoamaan alle 65-vuotiaille nimenomaisen suostumuksen perusteella, merkitsisi oikeudellisesti vain vähäistä eroa suhteessa siihen, että THL yksinkertaisesti poistaisi kyseisen ikärajoituksen. Myös nykyisissä olosuhteissa ihmisille pitää tehdä selkoa hyödyistä ja riskeistä – ja tämä koskee myös yli 64-vuotiaita. Se, että rokotuksia järjestetään massaluonteisesti, ei luo poikkeusta peruslähtökohtaan.

    Oikeudellisesti yksi vaihtoehto voisi olla sekin, jos THL linjaisi Vaxzevrian käyttöä niin, että kaikkien rokotettavien kohdalla huolehditaan tarkennetusta informaatiosta ja nimenomaisesta suostumuksesta. Ennen rokottamista itse kukin voisi punnita terveydenhuollon ammattilaisen kanssa tietoja suhteessa omaan ikäänsä ja muihin henkilökohtaisiin olosuhteisiinsa. Erinäisistä suostutteluista päädyttäisiin yleisestikin kahteen eri jonoon rokotusten järjestämisessä.

    Jos suostumusvaihtoehto otettaisiin käyttöön, se ei voisi toteutua hetkessä. Myös suostumuksen erikseen antavien osalta pitäisi säätää rokotusjärjestyksestä. Nykyistä juuri uudistettua rokotusjärjestysasetusta olisi siten muutettava. Samalla tarvittaisiin näkymä hieman pidemmälle. Olisi pohdittava sitäkin, että jos alle 65-vuotias rokotettaisiin ensin Vaxzevrialla, olisiko tämä samalla linjaus tehosteannoksenkin suhteen vai voitaisiinko rokotussarjaa jatkaa myöhemmin mRNA-rokotteella.

    Mahdollinen THL:n linjauksen tarkentaminen, rokotusjärjestystä koskeva asetusmuutos sekä erilaisten logististen ja muiden yksityiskohtien järjestäminen ei saisi nykytilanteessa kestää kovin kauan. Jos suostumusmenettelyyn päädyttäisiin, siitä tuskin saataisiin epidemian hallintaan juuri hyötyä, jos prosessit olisivat valmiina esimerkiksi vasta kesäkuussa.

    Ensisijainen linjausvastuu on THL:llä. Eduskunnan oikeusasiamiehen bevasitsumabi-päätös vuodelta 2013 antaa jonkin verran tukea näkemykselle, että suostumuksella voidaan oikeuttaa sellainen hoitoratkaisu, joka ei lääketieteellisesti arvioituna vaikuta aivan yhtä hyvältä kuin sen vaihtoehto. Peruslähtökohdaksi jää silti lainsäädännön yleinen vaatimus, että lääkevalinnassa tulee kiinnittää erityistä huomiota turvallisuuteen.

    Suostumusten keräämiselle ei voida siten antaa oikeudellisesti kovin paljon painoarvoa, vaan tilanne on arvioitava ensisijaisesti lääketieteellistä näyttöä koskevien perustein. Lisäksi pitää ottaa huomioon tartuntatautilain yleinen tarkoitus. Terveysviranomaisten on pyrittävä ehkäisemään tartuntatauteja ja niiden leviämistä sekä niistä ihmisille ja yhteiskunnalle aiheutuvia haittoja.


    Klaus Nyblin
    040 725 9252

    Klaus Nyblin on erikoistunut lääke- ja terveydenhuolto-oikeuteen sekä riidanratkaisuun. Klausin erityisosaamista ovat myös liikesalaisuuksien suojaan, henkilötietojen käsittelyyn ja sähköiseen viestintään liittyvät oikeudelliset kysymykset. Klaus on tunnustettu osaaja erityissäänneltyjen toimialojen riidanratkaisijana.


    HPP listattu jälleen johtavien asianajotoimistojen joukkoon kansainvälisessä asiakastyytyväisyystutkimuksessa

    Arvostettu kansainvälinen asianajotoimistojen osaamista ja asiakastyytyväisyyttä tutkiva The Legal 500 on listannut HPP:n jälleen maan johtavien asianajotoimistojen joukkoon.

    The Legal 500 suosittelee seuraavia palvelujamme:

    Kiinteistöt ja rakentaminen (Tier 1)

    “Experienced team with great ability to manage complicated processes, especially when the counterparty is difficult. Wide enough team so you can trust that they have needed resources at any time.”

    “Very practical, hands-on and effective team.”

    “Mr Jari Tuomala is an experienced and effective partner. His style is smooth and doesn’t unnecessarily complicate transactions.”

    “They are quick, solution oriented and have a broad knowledge of real estate development and construction related matters. They are also accustomed to work with counterparties with different backgrounds.”

    “Leif Laitinen has an excellent understanding of the sector and can always find and negotiate a solution in matters arising during transaction process.”

    “Jari Tuomala has a great knowledge of land-use related matters and has assisted us in many challenging situations in this area.”

    Kilpailuoikeus (Tier 2)

    “The practice certainly deserves to be noted for its diligence and professionalism thanks to a highly knowledgeable and helpful team.”

    “Practice leader Tuomas Saraste is highly skilled and experienced; a brilliant and truly business-focused lawyer.”

    “Deep and broad understanding of the segment combined with great team building. Partners personal commitment to the assignments and quick response and channel through times are excellent without compromising the quality of deliverables.”

    “Human touch and specialist for all types of problems we have to solve.”

    Merioikeus ja kuljetus (Tier 1)

    “Nora Gahmberg-Hisinger is the most flexible and committed lawyer I know.”

    “The support we have received from Nora Gahmberg-Hisinger has always been professional, solution-seeking and with that support we have avoided a number of risky situations. We value her ability to commit to long projects and the fact that we always feel we are an important customer to her.”

    “They have a strong expertise in transport-related matters and are very thorough in their evaluations.”

    “Easy to contact, always ready to assist formally and informally.”

    Rahoitusjärjestelyt (Tier 2)

    “Great partner attention, solid advice and very prompt in getting back.”

    “Very capable and professional team, matching anyone in professionalism in complex financing agreements. Fast and effective.”

    “Antti Rintakoski is very experienced and full of energy. His ability to solve complex situations and find solutions is first class.”

    “Antti Rintakoski is an outstanding lawyer with a deep understanding of the financial sector.”

    Riidanratkaisu (Tier 2)

    “The key persons and teams possess a high level of professionalism, experience and contacts in their field of business. For me as a customer, I seem to get assistance in every matter concerned plus HPP also actively suggests points to be considered beyond my own awareness, if any.”

    “Solid and to-the-point advice on litigation strategy and tactics. Team was easy to work with.”

    “Mikko Leppä, partner. Highly skilled litigator, excellent in reading the situation and experience has good intuition on how the litigation is expected to progress.”

    Teknologia, Media ja Telecom (Tier 1)

    “Their team understands our business and our markets very well and are very efficient in their work.”

    Yritysjärjestelyt (Tier 2)

    ”Hands-on approach.”




    Lakiesitys liikkumisrajoituksista kompastui oikeudellisen ajattelun lukkiutumiseen

    Valtioneuvosto sitoutui jo tammikuun lopulla poliittisesti siihen, että liikkumisrajoitukset ovat ainoa riittävän tehokas uusi rajoitustoimi epidemiatilanteen pahennuttua. Toista oikeudellista vaihtoehtoa ei selvitetty, ja ajattelu lukkiutui. Lopulta myös THL suositteli liikkumisrajoitusten käyttöönottoa. Lakiesitys pysähtyi perustuslakivaliokuntaan. Lakiesityksen virheet olisi voitu välttää ajoissa tehdyllä oikeudellisella selvityksellä ja sillä, että jokainen toimija olisi pysytellyt roolissaan.

    Valtioneuvoston lainvalmistelun heikkoa laatua on arvosteltu sen jälkeen, kun liikkumisrajoituksia koskeva hallituksen esitys kaatui eduskunnan perustuslakivaliokunnan täystyrmäykseen. Lakiesitys leimautui kelvottomaksi, ja kritiikkiä on saanut myös valtioneuvoston oikeuskansleri, kun hän ei ollut pysäyttänyt hankkeen etenemistä jo alkuunsa.

    Perustuslakivaliokunnan lausunto valmistui ripeästi, vain alle viikossa hallituksen esityksen antamisesta. Lausunto on oikeudellisesti siinä määrin huolellinen ja korkeatasoinen, että sen suojista on ollut nyt itse kunkin turvallista esittää arvostelua.

    Samalla on hyvä huomata, että perustuslakivaliokunnan kuulemista kymmenestä professoritason asiantuntijasta viisi puolsi hallituksen esittämiä liikkumisrajoituksia välttämättöminä ja oikeasuhteisina. Muut viisi asiantuntijaa ja eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia sen sijaan päätyivät katsomaan, että sääntelyn kohde oli väärä: kun yritetään rajoittaa voimakkaasti sisätilojen kontakteja, pitää rajoitukset voida kohdentaa suoraan niihin ja tarvittaessa myös yksityiselämän piiriin kuuluviin kokoontumisiin.

    Lakiesitys kaatui myös omaan mahdottomuuteensa. Suomeen koetettiin säätää kevytversio muissa Euroopan maissa käyttöön otetuista ulkonaliikkumiskielloista. Poikkeuksia oli tulossa runsaasti, ja lopulta koko esitys karkasi käsistä, kun poliittisen kompromissin saavuttamiseksi piti ottaa mukaan vielä lisää poikkeuksia. Absurdin sääntelyn symboliksi päätyi vakiintuneen parisuhteen ja sen puitteissa tapahtuvan välttämättömän tapaamisen hahmottelu.

    Perustuslakivaliokunnan arvioinnin lopputulos tuli valtioneuvostolle yllätyksenä. Jos pandemiatilanteen kehitys edellyttää nykytilanteessa vielä uusia voimakkaita yksilöiden vapauksien rajoituksia, niitä joudutaan valmistelemaan oikeudellisen ajattelun kannalta lähtötilanteesta. Valtioneuvoston piirissä oli kuukausien ajan ylläpidetty virheellisesti näkemystä, ettei yksityiselämän ja kotirauhan suojaa voida rajoittaa.

    Tämä näkemys ilmenee esimerkiksi vuoden 2020 lopulla annetusta hallituksen esityksestä, jonka pohjalta tartuntatautilakia usealta kohdin uudistettiin. Hallitus katsoi tuolloin, ettei kokoontumisrajoituksia voida ulottaa kotirauhan piiriin eikä muutenkaan yksityisiin tilaisuuksiin. Riskialtis yksityinen bilettäminen on voinut jatkua koko ajan kodeissa, mökeillä ja vuokratiloissa lainsäädännön estämättä.

    Tammikuun lopulla 2021 valtioneuvosto päivitti koronan hallinnan yleisen toimintasuunnitelmansa. Siinä liitettiin toisiinsa kaksi asiaa: poikkeusolot ja liikkumisrajoitukset. Tämä sanapari vaikutti varmastikin valmiuslain mukaisen sääntelyn pohjalta luontevalta yhdistelmältä. Sitä, olisiko liikkumisrajoituksille jokin yhtä tehokas mutta perusoikeuksiin vähemmän puuttuva vaihtoehto poikkeusoloissa, ei selvitetty.

    Myöskään julkisessa keskustelussa ei esitetty liikkumisrajoituksille aluksi oikeudellista vaihtoehtoa. Maaliskuun alussa pidin itse Helsingin Sanomien vieraskynäkirjoituksessa tärkeänä, että mahdollisuudet puuttua yksityiseen elämänpiiriin selvitettäisiin. Lasse Lehtosen kanssa perustelimme Uutissuomalaisen debattikirjoituksessa kotirauhaan puuttumisen edellytyksiä vielä tarkemmin. Myös Pauli Rautiainen pohti Iltasanomien haastattelussa, että valtiosääntöoikeudellisia ongelmia on nähty siellä, missä niitä ei välttämättä ole.

    Lainvalmistelu oli kuitenkin ehtinyt jo viikkoja edetä ongelmalliseen suuntaan. Epidemiatilanteen pahennettua myös THL oli maaliskuun alkupuolella suositellut liikkumisrajoituksia. Oikeudellisesti tällainen suositus on kuitenkin kritiikille altis. THL:n pitäisi kertoa valtioneuvostolle, miten paljon erilaisia lähikontakteja olisi saatava vähennetyksi – ja valtioneuvoston asiaksi tulisi jäädä tarvittavien perusoikeusrajoitusten arviointi. THL:n puolustukseksi on kuitenkin sanottava, että sen suositus perustui valtioneuvoston omaan toimintasuunnitelmaan.

    Näissä olosuhteissa lakiesityksen kirjoittajille jäi kovin vähän ajattelun vapautta. Liikkumisrajoitukset olivat sääntelyn mallina jo valtioneuvoston toimintasuunnitelmassa kiveen hakattuja, ja myös THL oli suositellut niitä. Kynnys ajatella juridiikka kokonaan uudesta näkökulmasta oli noussut korkeaksi ja olisi merkinnyt toimintasuunnitelmasta poikkeamista. Tästä näkökulmasta myös oikeuskansleriin nyt jälkikäteen kohdistettu arvostelu näyttäytyy suhteettomalta.

    Liikkumisrajoituksia koskeva hallituksen esitys ei kaatunut perustuslakivaliokunnassa ensisijaisesti lainvalmistelun puutteellisen laadun takia – lainvalmistelijat olivat nimittäin kirjoittaneet sitä mitä tilattiin. Lisäksi jos tarkoituksena on säätää kevyempi liikkumisrajoitus kategorisemman ulkonaliikkumiskiellon sijaan, saadaan väistämättä lakitekstiä, jossa virkamiehet koettavat kirjoituspöydän takaa arvella ja tiivistää, millainen sosiaalinen elämä ja palveluiden käyttäminen on tärkeää ja millainen ei.

    Toki osaltaan myös kiire johti lakiesityksen tulkinnanvaraisuuteen ja ristiriitaisuuteen. Nämä ongelmat olisivat silti olleet eduskunnassa korjattavissa – jos lakiesityksen perusrakenteen vain olisi arvioitu olleen toimiva. Jos valtioneuvosto nyt uudessa tilanteessa päätyy esittämään vastaavaan lopputulokseen tähtäävää uutta lakiehdotusta toisenlaisen rakenteen pohjalta, valmistelussa voidaan hyödyntää monilta kohdin myös aikaisemman esityksen tekstiä.


    Klaus Nyblin
    +358 40 725 9252


    Valtioneuvoston täytyy päivittää asetus rokotusjärjestyksestä

    Kun koronarokotusten järjestyksestä säädettiin joulukuussa 2020, annettiin etusija koronapotilaita hoitavalle sote-henkilöstölle, yli 69-vuotiaille sekä terveydentilansa puolesta riskiryhmiin kuuluville. Muulle väestölle ei säädetty minkäänlaista etusijajärjestystä. Valtioneuvostolla on velvollisuus käyttää nyt asetuksenantovaltaansa. Koronarokotusohjelman jatkoa ei voida jättää poliittisessa ristipaineessa määräytyväksi.

    Koronarokotusten järjestyksen yhdenvertaisuus on herättänyt keskustelua, erityisesti alueellisen tasapuolisuuden kannalta. Voimassa olevassa valtioneuvoston asetuksessa ei ole kuitenkaan otettu kantaa sen paremmin rokotteiden tasaiseen alueelliseen jakeluun kuin myöskään siihen, että jakelua voitaisiin painottaa vaikeimmille epidemia-alueille. Muut kuin etusijalle jo alun perin määritellyt ovat asetuksessa vain ”muita kuin 1–3 kohdassa tarkoitettuja henkilöitä”.

    Jos rokotuksia ryhdytään nykytilanteessa antamaan vaikeimmilla epidemia-alueilla muille kuin riskiryhmiin kuuluville jo ennen kuin kaikki etusijalle alun perin määritellyt on rokotettu, tarvitaan valtioneuvoston asetuksen muutos.

    Rokottamisessa ei ole sallittua poiketa kulloinkin voimassa olevasta asetuksesta. Eduskunnan oikeusasiamies on kiinnittänyt tähän huomiota aikaisemman pandemian, sikainfluenssan, aikaan antamassaan päätöksessä vuonna 2010.

    Koronarokotuksia koskevan asetuksen mukainen etusijajärjestys on alun perin tarkoitettu sovellettavaksi myös rokotteen jälkimmäiseen annokseen. Sekä lääketieteellisesti että epidemiologisesti näyttää kuitenkin perustellulta, että rokottamista voitaisiin laajentaa myös riskiryhmiin kuulumattomiin jo ennen kuin kaikki etusijalle aikaisemmin asetetut ovat saaneet myös jälkimmäisen rokoteannoksen.

    Jos koronarokotteiden jakelua ryhdytään nykytilanteessa painottamaan alueellisesti, logistiikan uudelleen järjesteleminen vie noin 2–3 viikkoa. Valtioneuvoston asetuksen muutos voidaan kuitenkin antaa ilman viivettä. Rokotejakelun nopealle alueelliselle suuntaamiselle on esitetty erittäin painavia epidemiologisia perusteita.

    Valtioneuvoston asetuksen päivittäminen edellyttää huolellista valmistelua, ja siinä pitää ottaa huomioon lääketieteelliset, epidemiologiset ja oikeudelliset näkökohdat. Poliittisilta päätöksentekijöiltä puolestaan odotetaan ennen muuta ripeyttä. Asiaan vaikuttaa myös samaan aikaan eduskunnassa käsiteltävä hallituksen esitys liikkumisrajoituksiksi. Kuten olemme Lasse Lehtosen kanssa Uutissuomalaisessa todenneet, rokotusjärjestyksen päivittäminen nykyisen epidemiatilanteen huomioon ottavaksi on yhteydessä myös uusien perusoikeusrajoitusten hyväksyttävyyteen.

    Voimassa olevaa koronarokotusten järjestystä koskevaa valtioneuvoston asetusta voidaan verrata aikaisempaan sikainfluenssaan varautumiseksi annettuun vuoden 2009 asetusmuutokseen. Tuolloin koko väestö jaettiin 7-kohtaiseen etusijajärjestykseen siten, että viimeisimpänä olivat riskiryhmiin kuulumattomat yli 24-vuotiaat. Heidänkin osaltaan järjestykseksi säädettiin ikäryhmittäin eteneminen.

    Kun tartuntatautilaissa on varta vasten annettu valtioneuvostolle valtuutus säätää asetuksella koronarokotusten järjestyksestä, tätä toimivaltaa pitää nyt käyttää. Tartuntatautilaissa ei ole säädetty erityisistä priorisointiperusteista, mikä on omiaan luomaan oikeudellista tyhjiötä. Tilannetta ei kuitenkaan helpota se, jos toimivaltainen taho – valtioneuvosto – pitäytyy passiivisena tai viipyilee toimivaltansa käyttämisessä.

    Se, missä järjestyksessä vielä rokottamattomilla on mahdollisuus saada rokotteensa, liittyy olennaisesti heidän keskeisten perusoikeuksiensa toteutumiseen. Rokottamisen etenemisen tulee perustua laissa tai lain nojalla annetussa asetuksessa säädettyyn etusijajärjestykseen. THL on toimivaltainen asiantuntijaviranomainen, mutta sen tehtäväksi ei ole säädetty määrätä rokotusjärjestyksestä.


    Klaus Nyblin
    040 725 9252

    Klaus Nyblin on erikoistunut lääke- ja terveydenhuolto-oikeuteen sekä riidanratkaisuun. Klausin erityisosaamista ovat myös liikesalaisuuksien suojaan, henkilötietojen käsittelyyn ja sähköiseen viestintään liittyvät oikeudelliset kysymykset. Klaus on tunnustettu osaaja erityissäänneltyjen toimialojen riidanratkaisijana.


    Rokotusjärjestyksen tarkentamisessa pitää noudattaa tartuntatautilakia

    Kun valtioneuvosto arvioi rokotusjärjestyksen painottamista, sen pitää noudattaa tartuntatautilain yleistä tarkoitusta. Pitää pyrkiä ehkäisemään tartuntoja ja epidemian leviämistä. Lisäksi pitää minimoida ihmisille ja yhteiskunnalle aiheutuvia haittoja. Valtioneuvostolle ei ole tarkoitettu jättää päätöksentekoonsa poliittista harkintamarginaalia.

    Koronaviruspandemian torjumiseksi annettavien rokotusten priorisoinnista on säädetty laissa vain yleisellä tasolla ja välillisesti. Tartuntatautilaki sisältää valtuutuksen, että valtioneuvosto voi säätää asetuksella vapaaehtoisten rokotusten kohdentamisesta väestön osaan, ryhmään tai ikäluokkaan.

    Valtuutussäännös on vuodelta 2017. Silloin ei voitu vielä ennakoida tilannetta, jossa vaarallinen tartuntatauti on jo päässyt leviämään laajasti, ja väestöä pitää asettaa jonoon rokotusvuoroa odottamaan. Säännöksen perusteluissa keskityttiin pohtimaan vain rokotusten toimeenpanoon liittyvää resursointia eikä yksittäisten henkilöiden kohtelua suhteessa muihin.

    Koronavirusrokotuksen antaminen on terveydenhuollon palvelu. Potilaslain mukaan jokaisella Suomessa pysyvästi asuvalla on oikeus ilman syrjintää hänen terveydentilansa edellyttämään terveyden- ja sairaanhoitoon niiden voimavarojen rajoissa, jotka kulloinkin ovat terveydenhuollon käytettävissä. Myös perustuslaki ja yhdenvertaisuuslaki edellyttävät ihmisten yhdenvertaista kohtelua.

    Terveydenhuollon käytettävissä olevilla voimavaroilla on tarkoitettu potilaslaissa palvelujen järjestämiseen tarvittavia taloudellisia resursseja. Lainsäätäjä ei ole varautunut erikseen siihen, että palveluja joudutaankin priorisoimaan nopeasti olosuhteissa, joissa palvelu on kyllä saatavilla ja kohtuullisin kustannuksin, mutta sitä tarvitsevat pitää asettaa etusijajärjestykseen räjähdysmäisesti kasvaneen kysynnän takia.

    Rokottamisen priorisointia ei voida ratkaista täysin samoilla perusteilla kuin terveydenhuollon palvelujen tarjoamista yleisesti. Rokottamisella voidaan ehkäistä rokotettavan sairastumista vaaralliseen tartuntatautiin. Lisäksi sillä voidaan saavuttaa epäsuoraa suojaa: rokotteen saanut levittää tautia epätodennäköisemmin kuin henkilö, jota ei ole vielä rokotettu.

    Tartuntatautilain yleinen tarkoitus on ehkäistä tartuntatauteja ja niiden leviämistä sekä niistä ihmisille ja yhteiskunnalle aiheutuvia haittoja. Kun tartuntatautilain säännökseen, jolla valtioneuvosto on valtuutettu päättämään rokotusten kohdentamisesta, ei ole sisällytetty erityisiä priorisointiperusteita, nämä pitää käytännössä johtaa tartuntatautilain yleisestä tarkoituksesta ja myös eri perusoikeudet huomioon ottaen.

    Tartuntatautilain perustelujen mukaan tartuntatautien merkittävimmät yhteiskunnalliset haitat ovat laajoissa epidemioissa työkyvyn menetykset ja yhteiskunnan toimintojen laajamittainen häiriytyminen. Tällaista häiriytymistä voi seurata myös taudin leviämisen ehkäisemiseksi välttämättömien toimien toteuttamisesta. Koronaviruspandemiassa tällaisia rajoitustoimia onkin jo toteutettu ennen näkemättömän laajasti.

    Toistaiseksi valtioneuvosto on priorisoinut rokottamista etupäässä lääketieteellisen riskiarvion perusteella: etusija on annettu iäkkäimmille ja muuten riskiryhmiin kuuluville. Lisäksi rokotuksia on tarjottu erityisen tartuntavaaran perusteella koronapotilaita hoitavalle sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstölle ja tässä yhteydessä myös terveydenhuollon kantokyky huomioiden. Lisäksi hoivakotien henkilöstöä on rokotettu laitosepidemioiden ehkäisemiseksi.

    Nykytilanteessa tautitilanne on muodostunut erityisen vaikeaksi pääkaupunkiseudulla ja Turussa. Tämä on johtanut keskusteluun siitä, että rokotuksia pitäisi kohdentaa näille alueille. Kansallinen rokotusasiantuntijaryhmä KRAR on jo päätynyt suosittelemaan lääketieteellisin ja epidemiologisin perustein, että rokotteiden jakelussa huomioitaisiin väestön määrän lisäksi epidemian tilanne eri alueilla. Valtioneuvosto on aloittanut rokotusjärjestyksen tarkentamisen valmistelun.

    Se, että rokotteiden jakelua suunnataan vaikeimmille epidemia-alueille voimakkaastikin painottaen, ei loukkaa eri puolilla Suomea asuvien yhdenvertaista kohtelua. Pahimpien epidemia-alueiden ihmisillä on muita selvästi korkeampi riski saada tartunta. Erityisessä vaarassa ovat ne, jotka kuuluvat terveydentilansa puolesta riskiryhmiin. Pitää myös välttää terveydenhuollon kantokyvyn vaarantaminen millään alueella.

    Viime aikojen keskustelu rokotusjärjestyksen tarkentamisesta on luonut mielikuvaa, että valtioneuvostolla olisi erityistä poliittista harkintamarginaalia sen suhteen, tarkennetaanko rokotusjärjestystä ja millä tavalla. Tämä mielikuva on kuitenkin väärä. Valtioneuvostolle on annettu valtuutus päättää rokotusjärjestyksestä, mutta toimivalta on sidottu tartuntatautilain yleiseen tarkoitukseen.

    Kun tartuntatautilain valtuutussäännöstä muutama vuosi sitten valmisteltiin, elettiin normaalioloissa. Edes perustuslakivaliokunta ei kiinnittänyt huomiota siihen, että säännöksen soveltamisessa voidaan joutua ratkaisemaan elämän ja kuoleman kysymyksiä. Kun lakiin ei sisällytetty erityisiä priorisointiperusteita, tämä oikeudellinen tyhjiö on ollut vaarassa täyttyä politiikalla. Valtioneuvostolla on kuitenkin velvollisuus käyttää saamaansa valtuutusta laissa tarkoitetun mukaisesti, eivätkä poliittiset painotukset ole sallittuja.


    Klaus Nyblin
    040 725 9252

    Klaus Nyblin on erikoistunut lääke- ja terveydenhuolto-oikeuteen sekä riidanratkaisuun. Klausin erityisosaamista ovat myös liikesalaisuuksien suojaan, henkilötietojen käsittelyyn ja sähköiseen viestintään liittyvät oikeudelliset kysymykset. Klaus on tunnustettu osaaja erityissäänneltyjen toimialojen riidanratkaisijana.


    HPP Suomen purjehdusmaajoukkueen pääyhteistyökumppaniksi

    Suomen purjehdusmaajoukkue suuntaa sunnuntaina 21. maaliskuuta Lanzarotella kilpailtaviin olympiapaikkakarsintoihin uuden pääyhteistyökumppanin tukemana. HPP Asianajotoimiston ja Sailing Team Finlandin yhteistyö kantaa Pariisin olympialaisiin 2024 saakka.

    Kahdet olympialaiset kattava yhteistyökumppanuus on Sailing Team Finlandille tärkeä. HPP on tukenut pitkään huippu-urheilua ja myös suomalaisen kilpapurjehduksen menestystä maailmalla.

    – Olemme ylpeitä siitä, että voimme olla nyt mukana myös purjehdusmaajoukkueen toiminnassa. Purjehdus on monelle meille läheinen laji oman harrastuksen kautta, ja olemme huomanneet, että lajissa hankitut opit pätevät hyvin myös työelämään, HPP:n osakas Pekka Raatikainen sanoo.

    – Aivan kuten asianajajan työ, purjehtiminen on samanaikaisesti yksilö- ja joukkuelaji: siinä menestymisessä tarvitaan sekä huippuluokan yksilösuorituksia että saumatonta tiimityöskentelyä. Meillä HPP:ssä on tapana sanoa, että olemme erikoistuneet olennaiseen. Siitä purjehduksessakin on pohjimmiltaan kyse.

    Sailing Team Finlandille HPP-kumppanuus mahdollistaa pitkäjänteisen toiminnan ja merkityksellisen yhteistyön.

    – Olemme erittäin tyytyväisiä saadessamme HPP:n vahvasti mukaan huippukilpapurjehdukseen. Huippuvaiheen lisäksi kumppanuus jalkautuu nuorten tasolle. Olemme molemmat omilla segmenteillä toteuttamassa unelmia ja uskon, että yhteistyöllä pystymme auttamaan molempia osapuolia lähemmäs näiden unelmien saavuttamista, Suomen Purjehdus ja Veneilyn valmennuspäällikkö Vili Kaijansinkko sanoo.



    Chambers and Partners on rankannut HPP:n jälleen johtavien toimistojen joukkoon

    Alansa johtava Chambers and Partners on tutkinut jälleen asianajotoimistoja ja asianajajia eri puolilla maailmaa. Tutkimustulokset perustuvat asianajotoimistojen ja niiden asiakkaiden arvioihin eri toimistoista ja asiantuntijoista.

    Chambers and Partners on valinnut keskeiset osaamisalueemme suositeltavien palvelujen joukkoon:

    Energia ja luonnonvarat
    Kiinteistöt ja rakentaminen
    Konkurssit ja saneeraukset


    Asiakkaiden palaute osaamisesta ja palveluidemme tasosta:


    Energia ja luonnonvarat

    A client enthuses: ”HPP’s environmental team is very experienced and I appreciate the pragmatic and business-oriented approach.”

    Kari Marttinen is described by clients as ”one of the leading environmental law specialists in Finland.” He advises on the development of projects across a range of areas, including power plants, smelters and mines.

    Tarja Pirinen ”has good knowledge in her field of expertise,” according to a client, who adds: ”She provides clear solutions and answers to problems, and is also able to provide fast answers.” Sources note her expertise in mining, and she assists clients with permitting and exploration matters.

    Björn Nykvist advises clients on power purchase agreements and wind farm transactions. Clients enthuse: ”His ability to look at topics from multiple angles really helps. He is always on time, even with tight schedules.”


    Kiinteistöt ja rakentaminen

    A client describes the lawyers as ”flexible, quick and productive,” adding: ”It feels that we are a team with the same targets and full ownership of the issue at hand.”

    Jari Tuomala advises private and public entities on transactions involving commercial properties. He is described by clients as ”experienced, straightforward, easy to work with and solution-oriented.”



    Clients say that the firm is ”large enough to have sufficient resources but is still agile.”

    Tuomas Saraste has proven experience in cartel and abuse of dominance investigations carried out by the FCCA. His broad practice also encompasses merger filings, work on the defendant side of private enforcement actions and ongoing competition compliance or training mandates. Clients say that ”he leads the team from the front” and highlight his ”superb dedication and responsiveness.”


    Konkurssit ja saneeraukset

    One impressed client describes the team as being ”very capable” and consisting of ”talented lawyers.”

    Juho Lenni-Taattola assists creditors with the restructuring and bankruptcy processes of distressed companies. He is also frequently appointed as bankruptcy administrator.

    Sami Uoti is instructed as an administrator in restructuring and bankruptcy proceedings. Sources laud his ”long experience in litigation and also insolvency matters.”



    Clients appreciate that they ”get assistance in every matter concerned,while adding that the team ”also actively suggests points to be considered beyond the client’s awareness.”

    Antti Rintakoski is highlighted by clients for his ”excellent knowledge and experience in financial deals,” and is further described as a ”sharp and intelligent problem solver.” He regularly advises lenders on credit facilities and financing arrangements across infrastructure, renewable energy and real estate projects.



    A market source praises the lawyers for being ”easy to collaborate with,” adding: ”It feels that we are a team with the same targets and full ownership of the issue at hand.”

    Marko Wainio is lauded by clients for his ”excellent combination of theoretical and pragmatic approach.” He handles post-M&A and construction litigations, being also well versed in domestic arbitration matters.



    Strong TMT practice, representing clients from the IT, software and pharmaceutical sectors. Acts on outsourcing and service agreements, and advises on systems procurement, regulatory and contractual issues. Additionally handles regulatory data protection developments and GDPR implementation. Offers comprehensive advice on complex digitalisation projects.

    Kari-Matti Lehti is an ”experienced person to help you manoeuvre negotiations with customers,” according to one client, who also recommends him for outsourcing mandates, as well as related litigation. He further advises on large IT projects and contract negotiations.

    Pekka Raatikainen is known for his expertise in contract negotiation and IT litigation, with one client enthusing: ”He has been providing excellent feedback; he is a very skilled person who turns the strategy in your favour in complex disputes, and has good knowledge and experience.”



    Henna Kinnunen is extremely competent, precise, reliable and hard-working,” according to clients. She enters the rankings this year and regularly handles employment disputes, as well as assisting with the employment aspects of M&A transactions.



    Clients appreciate that the team is ”very flexible in its availability and very constructive when preparing feedback on the issues to be covered, making the process very smooth.”

    Andrew Cotton is a key point of contact for clients.


    HPP kiittää työntekijöitään, asiakkaitaan ja kilpailijoitaan luottamuksesta ja arvostuksesta.


    Dispute Resolution 2.0 Seminar Series: To mediate or not to mediate?

    Dispute Resolution 2.0 Seminar Series on HPP:n riidanratkaisuun keskittyvä seminaarisarja.

    Seminaarisarjan aikana toimistomme kokeneet asiantuntijat sekä vieraat Suomesta ja maailmalta käsittelevät ajankohtaisia riidanratkaisuun liittyviä teemoja. Englanninkielisen webinaarimme aiheena maaliskuussa oli To mediate or not to mediate?

    To mediate or not to mediate? 17.3.2021


    13.00 – 13.05
    Welcome words; introduction to the topic
    Mikko Leppä, Partner, HPP Attorneys Ltd

    13.05 – 13.20
    Introduction to mediation in Finland
    Julia Pekkala, Senior Counsel, HPP Attorneys Ltd

    13.20 – 13.40
    Alternative approaches to mediation – getting to yes
    Marc Palay, Senior Partner, Sidley Austin LLP, Geneva, Switzerland

    13.40 – 14.00
    U.S. type of mediation – extension of commercial negotiations
    Pirita Virtanen, Mediator and Founder, Private Mediator Ltd

    14.00 – 14.20
    Client perspective to ADR; ICC scaled down to ADR
    Artem Dudin, Legal Counsel / Head of Legal Support, RAOS Project Oy,
    a ROSATOM State Atomic Energy Corporation Company

    14.20 – 15.00
    Panel discussion

    Linkistä pääset näkemään Dispute Resolution 2.0 Seminar Series kaikki menneet ja tulevat seminaarit ja webinaarit.


    Haussa Associate juristi transaktioryhmään

    HPP Asianajotoimisto Oy on yksi Suomen johtavista asianajotoimistoista. Palveluksessamme on yli 70 juristia. Koko henkilökuntamme määrä on noin 120.

    HPP on erikoistunut olennaiseen. Panostamme asiakkaidemme liiketoiminnan kasvattamiseen tarjoamalla korkean lisäarvon juridisia ratkaisuja. Tämä edellyttää asiakkaidemme liiketoiminnan syvällistä ymmärtämistä sekä sitä, että asiakkaillamme on aina käytössään juuri oikea määrä oikeanlaista juridista osaamista. Kansainväliset katalogit ovat noteeranneet osaamisemme korkealle tasolle jo pitkään.

    Haemme nyt uransa alkuvaiheessa olevaa juristia transaktioryhmäämme. Edellytämme sinulta oikeustieteen maisterin tutkintoa, erittäin sujuvaa suomen ja englannin kielen kirjallista ja suullista ilmaisutaitoa , kiinnostusta kansainväliseen toimintaan, oma-aloitteisuutta, sinnikkyyttä ja intohimoa oppimiseen sekä vahvaa halua kehittyä huippuosaajaksi toimialan johtavien juristien ohjauksessa. Ruotsin kielen taito ja muu kielitaito katsotaan eduksi.

    Transaktioryhmämme auttaa asiakkaitamme mm. yhtiöoikeuteen, yritys- ja rahoitusjärjestelyihin, sopimusoikeuteen, arvopaperimarkkinaoikeuteen sekä rahoitusalan sääntelyyn liittyvissä kysymyksissä.

    Hae tehtävään viimeistään 28.3.2021 tallentamalla järjestelmäämme hakemuksesi ja CV:si.

    Tehtävää koskeviin tiedusteluihin vastaa partner Björn Nykvist p. +358 40 753 7387 22.3. klo 17-18.

    Lisätietoa transaktioryhmämme palveluista https://www.hpp.fi/palvelut/transaktiot/ sekä viimeaikaisista toimeksiannoistamme ja avoimista työpaikoista https://www.hpp.fi/ajankohtaista/



    Juristin ura perustuu luottamukseen ja tukeen

    Jos ollaan rehellisiä, useimmat lakiopiskelijat eivät tiedä kovin paljon juristin työstä. Se johtuu siitä, että juristien ja jopa pelkästään asianajajien työkenttä on niin laaja. Samassa toimistossakin työskentelevät asianajajat voivat tehdä keskenään hyvin erilaista työtä: yksi hioo sopimuksia, yksi järjestelee yrityskauppoja ja yksi käy oikeutta. Sitä voi verrata vaikkapa lääkärin työkentän laajuuteen. Ovathan lastenlääkärin, röntgenlääkärin ja sydänkirurginkin työt varmasti kovin erilaisia.

    Itselläni oli opiskeluaikoina ainoastaan epämääräinen käsitys siitä, että haluaisin ehkä töihin asianajotoimistoon. Oli puhdasta sattumaa, että päädyin gradua tehdessäni vuonna 2008 työhaastatteluun HPP:lle ja sitä kautta traineeksi. Silloin harjoittelijaohjelma ei vielä ollut nykyiseen verrattuna kovin järjestäytynyt, joten päädyin tekemään hyvin monenlaisia töitä. Ilmeisesti kaikki kuitenkin sujui hyvin, koska valmistumiseni jälkeen vuonna 2009 minulle tarjottiin mahdollisuutta jatkaa HPP:llä juristina.

    Työurani alku sijoittui finanssikriisiin ja sen jälkeiseen aikaan, joten käynnissä oli paljon insolvenssimenettelyjä, joissa tarvittiin auttavia käsiä. Niinpä erikoistumisalueenikin löytyi luontevasti, ilman varsinaista suunnittelua. Pääsin heti mukaan pitkäkestoisiin hankkeisiin, jotka tarjosivat luontevan tilaisuuden kasvaa ammatillisesti. Osa urani alussa alkaneista menettelyistä on saatu maaliin vasta aivan viime aikoina.

    Aluksi työskentelin joukon mukana ja pikkuhiljaa sain vastuuta hankkeiden yksittäisistä osista. Alkuun asiakkaani olivat sisäisiä eli vanhempia juristeja ja osakkaita, joille valmistelin töitä, mutta ajan myötä sain jatkuvasti enemmän asiakasvastuuta. Vähitellen sain alaisia johdettavakseni, ja nyt olen tilanteessa, jossa toimin ennen kaikkea tiimini laadun varmistajana, ja voin keskittyä itse erityisen vaativiin osiin hankkeissa.

    Olen ollut onnekas siinä, että olen voinut edetä jatkuvasti vaativampiin ja kiinnostavampiin tehtäviin. Vaikka olen ollut koko urani ajan töissä samassa toimistossa, tuntuu siltä kuin olisin vaihtanut työpaikkaa monta kertaa. Kun minut kutsuttiin HPP:n osakkaaksi tämän vuoden alusta lähtien, kyse oli mielestäni ennen kaikkea siitä, että olen voinut hankkia sellaista insolvenssioikeuden osaamista, joka hyödyttää yritystä ja sen asiakkaita.

    Parasta HPP:ssä työskentelemisessä on ollut se, että oppiminen ja kasvaminen on tapahtunut luontevasti ja oikeassa tahdissa. Olen saanut lisää vastuuta sitä mukaa kun osaamiseni on karttunut. Minuun on luotettu, mutta missään vaiheessa ei ole heitetty yksin altaan syvään päähän. Aina tarvittaessa olen saanut apua kokeneemmilta kollegoilta.

    Luottamuksen ja tuen yhdistelmä on mielestäni kaikkein arvokkainta, mitä juristi voi urallaan saada. Nyt pidän kunnia-asianani sitä, että voin välittää samaa luottamusta ja tukea eteenpäin nuoremmille juristeille.


    Klaus Majamäki



    Lue lisää harjoittelijaohjelmistamme. 



    Pandemiaa hallitaan säätelemällä perusoikeuksia oikeassa suhteessa

    Nykytilanteessa tarvitaan hyvää lainvalmistelua, jossa rajoitusten tuomaa taakkaa arvioidaan tarkasti saatavaan hyötyyn nähden.

    Koronaviruspandemian tehokas hillitseminen turvaa kahta keskeistä perusoikeutta: oikeutta elämään ja terveyteen. Näiden toteutuminen ei kuitenkaan onnistu ilman useiden muiden perusoikeuksien voimakasta rajoittamista.

    Jos julkinen valta viivyttelee jotain tarpeellista perusoikeusrajoitusta, se vaikeuttaa väistämättä ja nopeasti kokonaisuuden hallintaa. Esimerkiksi käy rajaturvallisuus. Kun pakollisia testitodistuksia tai pakkotestauksia ei saatu puutteellisen lainvalmistelun takia aikaisemmin järjestetyksi, nyt joudutaan hillitsemään muuntoviruksen kiihtyvää leviämistä huomattavasti järeämmillä toimilla.

    Tasapainoilu eri perusoikeuksien kesken voi vaikuttaa nollasummapeliltä mutta ei ole sitä. Viivyttely kostautuu. Toisaalta, jos rajoituksia säädetään liian yleisinä ja huonosti kohdennettuina, perusoikeuksien rajoitus on osin turha ja ihmisten koronaväsymys vain lisääntyy. Jokaisen perusoikeuteen kajoavan toimenpiteen aiheuttama taakka pitää punnita suhteessa siitä saatavaan hyötyyn. Raskaskin taakka on perusteltu, jos tartuntatapauksia saadaan painetuksi alemmas.

    Perusoikeuksien edistämisen ja rajoittamisen kokonaisvaltainen arviointi kuuluu valtioneuvostolle. Tehtävää ei ole mahdollista ulkoistaa eduskunnan perustuslakivaliokunnalle: valiokunnan kuuluu ottaa kantaa vain hallituksen kulloiseenkin esitykseen tai jo antamaan asetukseen. Rajoitustoimet päätyvät eduskunnan arvioitaviksi peräkkäin, mutta valtioneuvostolla on mahdollisuus arvioida niitä myös rinnakkain ja kokonaisuutena.

    Jo pandemian alkuvaiheessa perustuslakivaliokunta korosti, että ensisijaisesti pitäisi pyrkiä yksilökohtaisiin rajoituksiin summaaristen suuriin joukkoihin kohdistuvien rajoitusten sijaan. Silti useat rajoitustoimet on säädetty niin yleisinä, että niiden piiriin on tullut paljon sellaistakin toimintaa, jonka yhteydessä tartunnat ovat epätodennäköisiä. Se merkitsee osalle ihmisistä ja toimijoista turhaa taakkaa ilman, että saadaan hyötyä.

    Rajoitusten tarkka kohdentaminen edellyttää laadukasta lainvalmistelua. Kun esimerkiksi ravintolatoimintaa rajoitetaan, toimenpide voi näyttäytyä yhdenvertaisuuden kannalta ongelmallisena, jos karaokebaari suljetaan mutta ruokaravintolan annetaan olla auki. Pyrkimys turvata muodollinen yhdenvertaisuus ei saa kuitenkaan johtaa siihen, että riskikäyttäytymiseltä suljetaan silmät. Lisäksi on ymmärrettävä, mille elämänalueille riskikäyttäytyminen voi siirtyä, jos jotakin toimintaa rajoitetaan.

    Perusoikeussääntelyn kannalta on koettu helpommaksi sulkea yhteiskunnan ylläpitämiä toimintoja ja vaikeammaksi rajoittaa yksityistä elinkeinotoimintaa. Vielä painavammat syyt tarvitaan, kun puututaan ihmisten yksityiseen elämänpiiriin. Jos rajoitetaan esimerkiksi suuremman joukon yksityisiä kokoontumisia, saadaan selvää hyötyä ilman, että taakka olisi kenellekään kohtuuton.

    Toistaiseksi yksityiseen elämänpiiriin on pyritty vaikuttamaan lähinnä suosituksin, vaikka hyvin tiedetään, etteivät kaikki noudata niitä. Olisikin uskallettava selvittää, millä edellytyksillä velvoittavalla sääntelyllä voidaan puuttua myös joihinkin yksityisen elämänpiirin toimintoihin. Jos tässä arkaillaan liian pitkään, voidaan joutua jo pian turvautumaan selvästi laajempaan ulkonaliikkumiskieltoon.

    Pandemian jälkeen tulee arvioitavaksi, millaisia rajoitustoimia tehtiin ja mitä hyötyä niistä oli tartuntojen ja kuolleisuuden vähentämiseksi. Lisäksi arvioitaneen, millaisia toimia ei tehty ja mitä niillä olisi voitu saavuttaa. Keskustelun piiriin tulee myös se, jaettiinko rajoitusten aiheuttamaa taakkaa oikeudenmukaisesti eri ihmisryhmien ja toimijoiden kesken.

    Osa rajoitustoimista aiheuttaa vain ohimenevää epämukavuutta, mutta jotkin rajoitukset voivat johtaa jopa elämän mittaisiin vahinkoihin. Perusoikeuksien rajoittamista pitää arvioida sekä muodollisen perusoikeuspunninnan kautta että siltä kannalta, millaisena rajoitusten taakka käytännössä ilmenee ja koetaan.

    Terveydenhuolto-oikeuteen erikoistunut asianajaja, HPP:n osakas Klaus Nyblin on laatinut artikkelin koronaviruspandemian hallitsemisesta perusoikeuksia säätelemällä. Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomissa vieraskynäkirjoituksena 3.3.2021.

    Klaus Nyblin
    040 725 9252




    Haussa Associate juristi riidanratkaisuryhmään

    HPP Asianajotoimisto Oy on yksi Suomen johtavista asianajotoimistoista. Palveluksessamme on yli 70 juristia. Koko henkilökuntamme määrä on noin 120.

    HPP on erikoistunut olennaiseen. Panostamme asiakkaidemme liiketoiminnan kasvattamiseen tarjoamalla korkean lisäarvon juridisia ratkaisuja. Tämä edellyttää asiakkaidemme liiketoiminnan syvällistä ymmärtämistä sekä sitä, että asiakkaillamme on aina käytössään juuri oikea määrä oikeanlaista juridista osaamista. Kansainväliset katalogit ovat noteeranneet osaamisemme korkealle tasolle jo pitkään.

    Haemme nyt uransa alkuvaiheessa olevaa juristia riidanratkaisuryhmäämme. Edellytämme Sinulta oikeustieteen maisterin tutkintoa, erinomaista suomen ja englannin kielen kirjallista ja suullista ilmaisutaitoa, avointa mieltä, oma-aloitteisuutta, sinnikkyyttä ja peräänantamatonta asennetta sekä kykyä ja rohkeutta toimia sekä itsenäisesti että aktiivisena osana tiimiä.

    Uskallamme luvata Sinulle mielenkiintoisia, vaihtelevia ja haastavia työtehtäviä Suomen parhaiden riidanratkaisun ammattilaisten joukossa. Tarjoamme huipputiimimme täyden tuen työskentelyllesi.

    Hae tehtävään viimeistään 5.3.2021 tallentamalla järjestelmäämme hakemuksesi ja CV:si.

    Tehtävää koskeviin tiedusteluihin vastaavat partner Marko Wainio p. +358 40 500 3868 24.2. klo 14-15 ja 25.2. klo 13-14 sekä partner Mikko Leppä p. +358 40 750 5663 1.3. klo 10–11 ja 2.3. klo 10-11.

    Lisätietoa riidanratkaisuryhmämme palveluista https://www.hpp.fi/palvelut/riidanratkaisu/ sekä viimeaikaisista toimeksiannoistamme ja avoimista työpaikoista https://www.hpp.fi/ajankohtaista/



    Haemme Associate, Legal ja Junior Trainee -ohjelmiin harjoittelijoita syyskuussa 2021 alkaville harjoittelujaksoille

    Associate Trainee

    Etsimme opintojen loppuvaiheessa olevia Associate Trainee -harjoittelijoita syyskuussa 2021 alkaville harjoittelujaksoille. Harjoittelujaksot kestävät neljä kuukautta, jonka aikana työskentely on kokopäiväistä. Pääset tekemään laaja-alaisesti avustavan juristin tehtäviä työskennellen kiinnostuksesi mukaan tiiviissä yhteistyössä eri tiimeissämme; M&A, teknologia, kilpailu, riidanratkaisu tai insolvenssi. Tehtäviisi kuuluvat muun muassa oikeudelliset selvitystyöt, tiedonhaut, sekä erilaisten asiakirjojen laatiminen.

    Legal Trainee

    Olet opin­nois­sa­si yl­tä­nyt jo yli puo­len vä­lin ja pys­tyt avus­ta­maan ju­ris­te­ja eri­lai­sis­sa oi­keus­in­for­ma­tii­kan teh­tä­vis­sä, asia­kir­jo­jen laa­ti­mi­ses­sa ja oi­keu­del­li­sis­sa kään­nök­sis­sä. Osa-ai­kai­sel­la har­joit­te­lu­jak­sol­la työs­ken­te­let noin 2–3 päi­vää vii­kos­sa. Har­joit­te­lu­jak­sot kes­tä­vät kes­ki­mää­rin yh­den vuo­den, mut­ta jak­son pi­tuus vaih­te­lee ja on jous­ta­vas­ti so­vit­ta­vis­sa 4–18 kuu­kau­den pi­tui­sek­si.

    Junior Trainee

    Täs­sä roo­lis­sa toi­mit ju­ris­tien ja mui­den or­ga­ni­saa­tion toi­min­to­jen tär­keä­nä tu­ke­na ja mo­nen työ­kii­reen pe­las­ta­ja­na. Työ­päi­vää­si si­säl­tyy eri­lai­sia teh­tä­viä niin ju­ris­teil­ta kuin muul­ta toi­mis­to­hen­ki­lös­töl­tä: monipuolisia toimistotehtäviä, asia­kir­jo­jen toi­mit­ta­mis­ta vi­ran­omai­sil­le sekä esi­mer­kik­si toi­mis­ton vas­taa­no­tos­sa ja ko­kous­jär­jes­te­lyis­sä avus­ta­mis­ta. Työs­ken­te­ly on lu­ku­vuo­den ai­ka­na osa-ai­kais­ta, noin 1-3 päi­vää vii­kos­sa. Har­joit­te­lu­jak­sot kes­tä­vät kes­ki­mää­rin yh­den vuo­den, mut­ta jak­son pi­tuus vaih­te­lee ja on jous­ta­vas­ti so­vit­ta­vis­sa 4–18 kuu­kau­den pi­tui­sek­si.


    Jos kiinnostuit tehtävistä, täytä hakulomake tästä

    • hakuaika päättyy 14.3.2021
    • hakiessasi Associate Trainee -paikkaa, valitse Associate Trainee -harjoittelun tiimi
    • liitä mukaan hakemus, CV ja opintosuoritusote yhtenä liitetiedostona (suomen kielellä Junior Traineet ja englannin kielellä Legal ja Associate Traineet)

    Käymme hakemuksia läpi koko hakukauden ajan ja valitsemme mahdollisimman tehokkaasti juuri meille sopivat harjoittelijat. Lisätietoja tehtävistä antaa Anniina.


    Anniina Suomi
    HR Specialist

    +358 40 549 6080

    Lisätietoja harjoitteluohjelmistamme löydät myös nettisivuiltamme https://www.hpp.fi/ura/harjoittelijaohjelmat/.


    Webinaari: Henkilöstöannin verotukselliset mahdollisuudet

    HPP Asianajotoimiston Marko Kosken ja Jaakko Klemettilän webinaari henkilöstöannin verotuksellisista mahdollisuuksista 17.2.2021.


    Vuoden 2021 alusta lukien yksityisen yhtiön henkilöstöanti voidaan hinnoitella oman pääoman perusteella ilman veroseuraamuksia


    Tammikuun 2021 alusta lukien työntekijä voi merkitä työnantajayhtiönsä osakkeita merkintähintaan, joka lasketaan yhtiön oman pääoman perusteella. Osakemerkinnästä ei tällöin aiheudu veroseuraamuksia merkinnän yhteydessä työntekijälle tai työnantajalle. Keskeinen vaatimus on, että osakemerkintä on mahdollinen työntekijöiden enemmistölle ja että työntekijöiden kesken merkintäoikeus jaetaan objektiivisin perustein kuten palkan perusteella.

    Lakimuutos on erittäin tervetullut ja mahdollistaa työntekijöiden osakkuuden kohtuullisella merkintähinnalla ilman välittömiä veroseuraamuksia. Verotus siirtyy kokonaisuudessaan osakkeiden myyntihetkeen.


    Ennen vuotta 2021 työntekijöiden oli mahdollista merkitä työnantajansa osakkeita ilman veroseuraamuksia, kun merkintä tehtiin käypään hintaan. Jos osakkeita merkittiin alihintaan, erotus verotettiin palkkana. Ainoa poikkeus tähän sääntöön oli mahdollisuus antaa työntekijöille 10% alennus merkintähintaan, kun työntekijöiden enemmistöllä oli oikeus osallistua osakeantiin. Sääntely aiheutti sen, että osakkeiden merkintähinta oli usein työntekijöiden ulottumattomissa ja käyvän hinnan määrittämiseen liittyi usein tulkintaerimielisyyksiä.


    Tammikuun 2021 alusta lukien työntekijät voivat merkitä työnantajayhtiönsä osakkeita oman pääoman perusteella lasketulla merkintähinnalla, kun seuraavat ehdot täyttyvät

    • Kyse on pörssin ulkopuolisesta, yksityisestä osakeyhtiöstä
    • Osakeantiin voi osallistua työntekijöiden enemmistö pois lukien vähintään 10% omistavat henkilöt
    • Osakeantiin voi osallistua vain välittömät työntekijät, jolloin tytäryhtiöiden henkilöstö ja hallituksen jäsenet ovat edun ulkopuolella
    • Merkintäoikeus jaetaan osallistujien kesken kunkin työntekijän tuottaman lisäarvon, kuten palkan tai muun perustellun syyn, perusteella
    • Merkintähinta lasketaan yhtiön viimeisen vahvistetun tilinpäätöksen perusteella ottaen huomioon tietyt verokorjaukset ja yhtiössä tapahtuneet muutokset

    Lakimuutoksen edut ovat selvät. Osakkeiden merkintä omaan pääoman perustuvaan merkintähintaan on useissa tapauksissa houkutteleva mahdollisuus työntekijöille. Lisäksi näin laskettu merkintähinta on usein huomattavasti helpommin määritettävissä verrattuna käypään arvoon. Osakemerkinnästä saatu etu verotetaan kokonaisuudessaan vasta exitin yhteydessä eikä työntekijän täydy maksaa veroa alihintaisen osakemerkinnän yhteydessä. Työntekijät voivat saada myös verohuojennettuja osinkoja omistusaikanaan. Työntekijät saavat veroetua myös siinä, että exitin yhteydessä vero maksetaan kokonaisuudessaan pääomatulosta.

    Lakimuutos osaltaan vahvistaa Suomen houkuttelevuutta erityisesti start-up- ja kasvuyrityksille, kun verotuksellisin keinoin mahdollistetaan työntekijöiden hyötyminen yhtiön taloudellisen lisäarvon luomisesta.


    Oman pääoman perusteella laskettu osakkeen arvo 20.
    Osakkeen käypä arvo 100.
    Osakkeen arvo exitissä 2 vuoden kuluttua 150.

    Työntekijä merkitsee osakkeen hintaan 20.
    Ennen vuotta 2021 työntekijää verotettiin 80 ansiotulosta merkintähetkellä ja 50 myyntivoitosta pääomatulona exitissä.
    Vuodesta 2021 alkaen työntekijää verotetaan 130 myyntivoitosta pääomatulona exitissä. Ei veroseuraamuksia osakemerkinnässä.


    Jaakko Klemettilä
    Special Counsel
    +358 40 536 0963
    Marko Koski
    Senior Advisor
    +358 44 758 2475


    • Kenttä on validointitarkoituksiin ja tulee jättää koskemattomaksi.



    Laittoman valtiontuen takaisinperintä

    Valtiontukisäännöksillä on tärkeä merkitys Euroopan unionin sisämarkkinasääntelyssä toimivien markkinoiden ja kilpailun takaamiseksi. Mikäli tuki katsotaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklassa tarkoitetuksi valtiontueksi, kyse on lähtökohtaisesti laittomasta valtiontuesta. Tuen myöntäneen viranomaisen tulee tällöin periä laittomasti myönnetty tuki korkoineen takaisin tuensaajalta.

    Takaisinperinnän tarkoituksena on poistaa tehokkaasti ja välittömästi kilpailun vääristymä, joka on aiheutunut sääntöjenvastaisesta tuesta saadusta kilpailuedusta. Tehokkaan ja välittömän takaisinperinnän vaatimus aiheuttaa usein jännitteitä yksityisten oikeuksien suojaamisen kanssa.

    Artikkelissa käydään ensinnäkin läpi laittoman valtiontuen takaisinperinnän keskeiset piirteet ja periaatteet. Toisena isona kysymyksenä tarkastellaan takaisinperinnän laajentamista. Lopuksi tarkastellaan välitoimihakemusten merkitystä haettaessa takaisinperinnän lykkäämistä sekä jäsenvaltioille koituvia seurauksia laittoman valtiontuen takaisinperinnän laiminlyömisestä.

    Associate Tatu Kärhän kirjoittama artikkeli on julkaistu Defensor Legis -julkaisun numerossa 5/2020.


    EUT:n Ruotsia koskeva tuore tuomio vaikuttaa kiinteistöinvestointien arvonlisäverotukseen Suomessa

    Arvonlisäverollisessa käytössä olevaan kiinteistöön kohdistuvan kiinteistöinvestoinnin (tyypillisesti rakennuttamisen tai perusparannuksen) hankintaan sisältyvän arvonlisäveron vähennystä on erikseen seurattava 10 vuoden ajan. Kiinteistökaupoissa tämä vastuu siirtyy ostajalle, kun kiinteistö säilyy arvonlisäverollisessa käytössä. Jos kiinteistö myydään arvonlisäverottomaan käyttöön, on kiinteistön myyjä velvollinen palauttamaan suhteellisen osuuden kiinteistöinvestoinnin hankintaan sisältyvästä arvonlisäverosta. Vastaava sääntely on voimassa myös Ruotsissa.

    Euroopan unionin tuomioistuimen (EUT) 26.11.2020 antaman Ruotsia koskevan tuomion C-787/18 perusteella edellä oleva sääntely on EU-oikeuden vastainen. Tuomiossa oli kyse tilanteesta, jossa kiinteistön rakentamiskustannuksiin sisältyvän arvonlisäveron oli vähentänyt kiinteistön alkuperäinen omistaja, jolta Sögård Fastigheter oli kiinteistön ostanut. Kumpikin omistaja oli käyttänyt kiinteistöä arvonlisäverolliseen käyttöön. Kun Sörgård Fastigheter myi kiinteistön yksityiskäyttöön, oli sen maksettava arvonlisäveron tarkistus. EUT:n tuomion mukaan tätä tarkistusta ei voitu veloittaa Sögård Fastigheterilta, koska tarkistusvastuuta vastaavan arvonlisäveron vähennyksen oli tehnyt kiinteistön alkuperäinen omistaja. Tarkastusvastuu voidaan tuomion perusteella kohdentaa myyjään vain silloin, kun myyjä itse on tehnyt kiinteistöinvestointia koskevan arvonlisäverovähennyksen.

    Tuomio johtaa todennäköisesti Suomessa lainmuutokseen, mutta päätöksellä on välitön tulkintavaikutus myös Suomen nykyisen arvonlisäverosäädännön kannalta. Tuomion perusteella Suomessakin voisi nyt olla mahdollista välttää tarkistusvastuu siltä osin kuin kiinteistö myydään arvonlisäverottomaan käyttöön eikä myyjä ole itse tehnyt kiinteistöinvestointia koskevaa arvonlisäverovähennystä.

    Tuomio jättää avoimeksi useita kysymyksiä esimerkiksi koskien mahdollisuutta kohdentaa palautusvastuu arvonlisävähennyksen tehneeseen kiinteistön alkuperäiseen omistajaan ja tarkastusvastuun toteuttamiseen arvonlisäverollisen käyttöasteen laskun perusteella, jos tarkastusvastuu on siirtynyt kiinteistön omistajalle kiinteistökaupassa. Nähdäksemme myyjän tuleekin sopimuksissa suojautua palautusvastuulta sellaisen tilanteen varalta, että kiinteistön arvonlisäverollinen käyttöaste muuttuu ostajan toimenpiteiden johdosta.

    Suomessa arvonlisäverollisessa käytössä olevat kiinteistöt ovat yleisimmin keskinäisten kiinteistöyhtiöiden omistuksessa. EUT:n ratkaisu ei nähdäksemme koske keskinäisen kiinteistöyhtiön osakkeiden myyntiä verottomaan käyttöön silloin, kun keskinäinen kiinteistöyhtiö on itse tehnyt kiinteistöinvestoinnin ja saanut sitä vastaavan arvonlisäverovähennyksen.



    Marko Koski
    Senior Advisor
    044 758 2475

    Jaakko Klemettilä
    Senior Counsel
    040 536 0963


    Haussa Information Officer

    HPP Asianajotoimisto Oy on yksi maan johtavista asianajotoimistoista. Palveluksessamme on yli 70 juristia ja koko henkilökuntamme määrä on yli 120. HPP on erikoistunut olennaiseen. Panostamme asiakkaidemme liiketoiminnan kasvattamiseen tarjoamalla korkean lisäarvon juridisia ratkaisuja. Tämä edellyttää asiakkaidemme liiketoiminnan syvällistä ymmärtämistä sekä sitä, että asiakkaillamme on aina käytössään juuri oikea määrä oikeanlaista juridista projektiosaamista. Kansainväliset katalogit ovat noteeranneet osaamisemme korkealle tasolle jo pitkään.

    Käyttämämme ajantasaiset informaatioteknologian ratkaisut mahdollistavat korkean lisäarvon tuottamisen asiakkaillemme. Haluamme olla toimialamme teknisen kehityksen kärjessä myös tulevaisuudessa ja niinpä haemmekin

    Information Officeria

    työskentelemään yrityksen IT-järjestelmien kehittämis-, tuki- ja ylläpitotehtävissä. Työhösi kuuluu mm. loppukäyttäjätuki sekä vastuu ulkoisten palveluntuottajiemme suorituksen johtamisesta. Vastaat liiketoimintamme kyberturvallisuudesta sekä kehität tietojenkäsittelyymme ja tietoturvallisuuteemme liittyviä prosesseja. Osallistut käytössä olevien tietojärjestelmiemme ylläpitoon sekä johdat tietojärjestelmiin liittyviä hankkeita. Lisäksi koulutat ja perehdytät henkilöstöä järjestelmien käytössä ja ylläpidät IT-järjestelmiä koskevia ohjeita ja muuta dokumentaatiota. Toimit myös IT-tukihenkilömme esimiehenä.

    Edellytämme tehtävään soveltuvaa koulutusta sekä osaamista ja näyttöä IT-projektien menestyksekkäästä hoitamisesta ja kumppanihallinnasta. Odotamme, että sinulla on vastuuntuntoinen ja oma-aloitteinen työskentelytapa. Osaat toimia itsenäisesti ja osana ryhmää. Arvostamme positiivista, ratkaisu- ja kehityshakuista palvelu- ja työskentelyasennetta.

    Meillä pääset työskentelemään haastavissa ja monipuolisissa projekteissa sekä kehittymään mutkattomassa työyhteisössä, jossa ihmiset jakavat osaamistaan. Tarjoamme osaavan joukkueemme täyden tuen työskentelyllesi. Kannamme vastuuta yhdessä.

    Hae tehtävään viimeistään 27.12.2020 lomakkeen kautta täyttämällä tietosi ja tallentamalla hakemusasiakirjat (CV ja hakukirje palkkatoiveineen).


    Tehtävää koskeviin tiedusteluihin vastaa osakas Kari-Matti Lehti p. +358 50 560 6264 perjantaina 11.12. klo 16-17 ja tiistaina 15.12. klo 11-12.

    Lisätietoa  https://www.hpp.fi/ sekä viimeaikaisista toimeksiannoistamme ja avoimista työpaikoista https://www.hpp.fi/ajankohtaista/



    Anna-Stephanie Roubier ja Klaus Majamäki osakkaiksi

    HPP Asianajotoimisto Oy on kutsunut asianajaja Anna-Stephanie Roubierin ja asianajaja Klaus Majamäen osakkaiksi 1.1.2021 lähtien.

    Anna Roubierilla on laaja, yli 17 vuoden kokemus kilpailulainsäädännöstä EU-tasolla ja kansallisesti sekä ainutlaatuista osaamista EU:n kemikaali- ja tuoteregulaatiosta.

    ”Annan vahva osaaminen ja kokemus tukevat HPP:n visiota tarjota korkean lisäarvon palveluja asiakkaillemme sekä luoda heille erinomaisia asiakaskokemuksia. Annan panos HPP:n tulevaisuuden menestyksessä on merkittävä”, sanoo HPP:n toimitusjohtaja Markku Mäkinen.

    Roubier on opiskellut myös College d’Europe:ssa (Bruges) ja työskennellyt muun muassa Cleary Gottlieb Steen & Hamilton LLP:n Brysselin toimistossa sekä oikeudellisena neuvonantajana Euroopan kemikaalivirastossa. Hänen asiantuntemuksensa kattaa laajasti EU-oikeuden ohella oikeudelliset ja menettelylliset kysymykset kemikaaleista ja tuotteista.

    Klaus Majamäellä on puolestaan vahva ja monipuolinen kokemus insolvenssioikeudesta. Hän on hoitanut itsenäisellä otteella menestyksekkäästi niin kotimaisia kuin kansainvälisiä insolvenssitoimeksiantoja ja -asiakkuuksia jo vuosien ajan. Insolvenssioikeuden lisäksi Majamäki on laajalti perehtynyt riidanratkaisuun sekä julkisiin hankintoihin.

    ”Olemme erittäin ilahtuneita Klausin ottaessa vastuullisempaa roolia Insolvenssiryhmässämme. Klausin laaja-alainen osaaminen ja kokemus sekä hänen asiakas- ja ratkaisukeskeinen tapansa toimia tuovat jatkossakin lisäarvoa asiakkaillemme. Klaus on vuosien ajan osoittanut erinomaisia yhteistyötaitoja sekä määrätietoista, asiakaslähtöistä otetta työssään, mikä vahvistaa HPP:n tavoitetta saavuttaa halutuin yhteistyökumppani status asiakkaiden keskuudessa”, HPP:n toimitusjohtaja Markku Mäkinen kertoo.

    Anna Roubier
    +358 40 519 2978

    Anna Roubier on valmistunut oikeustieteen kandidaatiksi Iso-Britanniasta ja hän on erikoistunut kilpailu- ja EU oikeuteen (LL.M, Bruges) College of Europe, Bruggen yliopistossa. Hänellä on myös Master of Laws -tutkinto Helsingin Yliopistosta. Roubier on työskennellyt HPP:llä vuodesta 2018 lähtien ja hän on ollut Suomen Asianajajaliiton jäsen 2007-2010 ja 2015 lähtien.

    Klaus Majamäki
    +358 50 3737 283

    Klaus Majamäki on valmistunut oikeustieteen maisteriksi Helsingin yliopistosta ja työskennellyt HPP:llä vuodesta 2008 lähtien. Majamäki on ollut Suomen Asianajajaliiton jäsen 2013 lähtien.


    Yritysten ympäristövastuullisuuteen liittyvien sopimusten kilpailuoikeudelliseen arviointiin tarvitaan selkeät ohjeet

    Ilmastonmuutoksen hidastamiseksi ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi tarvitaan paitsi valtioiden poliittisia toimia ja kuluttajien käyttäytymisen muutosta, myös hyödykkeitä kuluttajille tuottavien ja markkinoivien yritysten toimenpiteitä. Ympäristöhaittoja vähentävät toimenpiteet ovat usein luonteeltaan ja vaikutuksiltaan sellaisia, että yrityksen ei kannata ryhtyä niihin yksin, jos muut saman alan toimijat pysyvät edelleen vanhoissa toimintamalleissaan. Tehokkainta ympäristövaikutusten kannalta olisikin se, että yritykset yhdessä päättäisivät muuttaa toiminta- tai tuotantotapojaan ympäristölle vähemmän haitalliseksi, esimerkiksi siirtymällä vähäpäästöisempään tuotantoon, lopettamalla ympäristölle haitallisten tuotteiden valmistuksen tai kannustamalla asiakkaitaan hankkimaan ympäristöystävällisempiä tuotteita.

    Tuotantoon ja markkinointiin liittyvä yhteistyö saman toimialan yritysten kesken sisältää kuitenkin merkittävän riskin kilpailulainsäädännön rikkomisesta. Riski kasvaa erityisesti, jos yritysten yhteistyö johtaa todennäköiseen kuluttajahintojen nousuun, kuten usein käy kehitettäessä uusia tuotantomuotoja tai hyödykkeitä. Yritykset eivät kilpailuoikeudellisen sakkoseuraamus- ja vahingonkorvausriskin takia uskalla tehdä esimerkiksi toimialajärjestöjen puitteissa sellaista koko toimialan vastuullisuutta lisäävää yhteistyötä, josta seuraisi pitkällä tähtäimellä merkittävää etua ympäristölle ja koko yhteiskunnalle.

    Osa kilpailuviranomaisista, yrityksistä ja kilpailuoikeuden asiantuntijoista on viime aikoina tuonut julkisuudessa esiin, että nykyinen kilpailulainsäädäntö ei huomioi riittävästi yritysten ympäristövastuullisuuteen liittyvien yhteistyösopimusten arvioinnin erityispiirteitä. Vastuullisuutta koskevien sopimusten puutteellisen ja epäselvän oikeustilan ja toisaalta kilpailijayhteistyöstä määrättävien korkeiden sakkojen uhan on katsottu estävän ja hidastavan yritysten mahdollisuuksia ryhtyä yhteistyösopimuksilla muuttamaan käytäntöjään ympäristöystävällisemmäksi. Yritysten välinen, koko toimialan kattava vastuullisuussopimus voisi kuitenkin usein olla nopea ja tehokas keino päästä koko alaa koskeviin vastuullisuustavoitteisiin ja muuttaa kuluttajien käyttäytymistä toivottuun suuntaan.

    Kilpailuviranomaiset eivät julkilausumistaan huolimatta ole juurikaan ryhtyneet konkreettisiin toimenpiteisiin vastuullisuussopimusten kilpailuoikeudelliseen arviointiin liittyvien tulkintaongelmien ratkaisemiseksi. Pisimmällä yritysten vastuullisuussopimusten arvioinnissa on Hollannin kilpailuviranomainen (ACM), joka on heinäkuussa 2020 julkaissut luonnoksen suuntaviivoiksi kilpailulainsäädännön soveltamisesta yritysten vastuullisuussopimuksiin. ACM:n suuntaviivoissa annetaan esimerkkejä yritysten vaihtoehtoisista tavoista sopia toimintansa vastuullisuudesta, ja määritetään kilpailulainsäädännön näille sopimuksille asettamat rajat. ACM pyrkii yritysten ennakkoneuvonnalla löytämään ratkaisuja ongelmatilanteissa. ACM ei suuntaviivojen mukaan määräisi sakkoja yritysten vastuullisuussopimukseen liittyvälle yhteistyölle, mikäli sopimuksesta käydyissä ennakkokeskusteluissa ei havaittu merkittäviä huolenaiheita, tai jos yritykset ovat sopimusta laatiessaan vilpittömässä mielessä noudattaneet suuntaviivoja. Jos sopimus todetaan myöhemmin kilpailulain vastaiseksi, yritysten tulee muuttaa se ACM:n vaatimusten mukaisesti, mutta niillä ei ole riskiä sakosta. ACM:n suuntaviivat vaikuttavat yritysten näkökulmasta hyvältä keinolta täydentää voimassa olevan lainsäädännön puutteita vastuullisuussopimusten kilpailuoikeudellisessa arvioinnissa.

    ACM:n suuntaviivoissa esittämän mallin mukaan yritysten yhteistyön sallittavuutta arvioitaessa voitaisiin ottaa huomioon kaikki yritysten yhteistyöstä ympäristölle seuraavat edut. Nykyisin kilpailijoiden yhteistyöstä aiheutuvan hyödykkeiden hintojen nousun katsotaan yleensä osoittavan vain yhteistyön haitallisia vaikutuksia kuluttajille. Voimassa olevassa EU:n horisontaalisia sopimuksia koskevassa sääntelyssä ja tulkintaohjeissa ei ole annettu mahdollisuutta punnita sopimuksen tehokkuusetuja myös laajempien, kaikkia kuluttajia hyödyttävien ympäristövaikutusten, eikä pelkästään sopimushyödykkeitä ostavien kuluttajien saaman edun, näkökulmasta. ACM:n ehdottaman mallin mukaan jatkossa vastuullisuutta koskevan yhteistyösopimuksen etuja ja haittoja punnittaessa voitaisiin ottaa huomioon yhteistyön laajemmin koko yhteiskuntaa ja kaikkia kuluttajia tulevaisuudessa hyödyttävät ympäristön suojeluun liittyvät edut, kuten haitallisten kasvihuonekaasupäästöjen väheneminen. Ongelma on kuitenkin siinä, että ACM:n suuntaviivoissa kyse olisi vain Hollannin kilpailuviranomaisen tekemästä kilpailulainsäädännön tulkinnasta, joka ei sido muiden maiden viranomaisia, ja jota yritykset eivät voi riskittömästi hyödyntää Hollannin ulkopuolella toimiessaan.

    Euroopan komissio ei ole toistaiseksi antanut koko EU:n alueella soveltuvia tulkintaohjeita yritysten vastuullisuussopimusten arviointiin. Komissio on kuitenkin ACM:n suuntaviivaluonnoksesta antamassaan lausunnossa todennut olevansa samaa mieltä tarpeesta laatia selkeää ohjeistusta sellaisten sopimusten sallittavuudesta, joiden tavoitteena on vähentää kasvihuonekaasupäästöjä.  Komissio on ilmoittanut ottavansa huomioon edellä mainitut ACM:n esittämät näkökohdat selvittäessään nykyisten yritysten yhteistyötä koskevien EU- säännösten uudistamistarpeita. Komissio ilmoittaa saaneensa useilta toimijoilta näkemyksiä tarpeesta laatia ohjeistusta vastuullisuussopimusten kilpailuoikeudelliselle arvioinnille ja aikovansa jatkaa asian arviointia sekä sidosryhmään kuuluvien että EU:n jäsenmaiden kilpailuviranomaisten kanssa. Toistaiseksi komissio ei ole esittänyt mitään konkreettista ehdotusta siitä, millainen sen vastuullisuussopimusten arviointia koskeva tulkinta olisi sisällöltään eikä arviotaan näitä seikkoja koskevan sääntelyn tai ohjeiden laatimisen aikataulusta.

    Suomessa Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV) ei ole myöskään toistaiseksi antanut mitään ohjeistusta tai kannanottoa siitä, miten se arvioi kansallisen kilpailulain nojalla yritysten vastuullisuuteen liittyviä sopimuksia tai muuta yhteistyötä. KKV:n pääjohtaja Kirsi Leivo on kuitenkin puheenvuoroissaan, viimeksi KKV-päivillä 17.11.2020, esittänyt kannattavansa periaatteessa ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja ympäristöön liittyvien vastuullisuuskysymysten huomioon ottamista, kun arvioidaan yritysten yhteistyösopimusten tehokkuushyötyjä ja kilpailuoikeudellista sallittavuutta. Leivo kuitenkin totesi puheenvuorossaan, että KKV ei aio antaa ohjeistusta vastuullisuussopimusten arviointiin liittyen, ennen kuin komissio on antanut asiasta lopullisen näkemyksensä.

    Vaikka Euroopan komissio ja monet kansalliset kilpailuviranomaiset nykyisin tunnistavatkin yritysten keskinäisten vastuullisuussopimusten hyödyt erityisesti ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, ovat  niiden toimenpiteet  sopimusten riskien arvioinnin helpottamiseksi – Hollannin ACM lukuun ottamatta – olleet varsin varovaisia ja hitaita. Olisi toivottavaa, että yhä useammat kilpailuviranomaiset ottaisivat toimintansa keskeiseksi painopistealueekseen vastuullisuussopimusten kilpailuoikeudelliseen arviointiin liittyvän tulkintaohjeen laatimisen. Selkeän ohjeistuksen ja yritysten ennakkoneuvonnan avulla kilpailuviranomaiset nopeuttaisivat ja helpottaisivat yritysten vastuullisuussopimusten solmimista. Viranomaiset tekisivät tällä tavalla oman osuutensa haitallisten ympäristövaikutusten poistamiseksi edistäen siten osaltaan kuluttajien hyvinvointia. Kaikkein tehokkainta olisi, että vastuullisuussopimusten arviointia koskevat ohjeet olisivat yhdenmukaiset koko EU:n alueella. Toivottavasti jäsenvaltiot ja kansalliset kilpailuviranomaiset antaisivat jatkossa tukensa Hollannin ACM:n näkemykselle ja kannustaisivat komissiota laatimaan pikaisesti yritysten vastuullisuussopimusten arviointia koskevat, koko EU:n alueella sovellettavat selkeät ja yksiselitteiset tulkintaohjeet.

    Maarika Joutsimo

    Senior Advisor
    050 338 84 95


    Onko julkisyhteisön tehtävien siirto julkinen hankinta?

    EU:n tuomioistuin vahvisti tuoreessa tuomiossaan, ettei Suomen kuntalain vastuukuntamallin mukainen kuntien yhteistyö ollut julkinen hankinta. Lisäksi vastuukunta, Porin kaupunki, sai hankkia yhteistyösopimusten mukaiset palvelut omalta sidosyksiköltään.


    Porin kaupunki ja eräät sen ympäristökunnat olivat solmineet vuonna 2012 kaksi yhteistyösopimusta, jotka liittyivät kuljetuspalveluihin. Sopimuksissa Porin ympäristökunnat siirsivät palvelujen järjestämisvastuun Porin kaupungille kuntalain säännösten mukaisesti. Pori hankki puolestaan sopimusten mukaiset palvelut omalta in house -yksiköltään eli sidosyksiköltään, Porin Linjat Oy:ltä.

    Asia eteni markkinaoikeuteen, joka katsoi järjestelyt hankintalain vastaisiksi. Markkinaoikeuden mukaan Porin Linjat Oy:n liikevaihdosta liian suuri osa oli ns. ulosmyyntiä eikä yhtiö siten ollut Porin kaupungin sidosyksikkö.

    Porin kaupunki valitti markkinaoikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka puolestaan päätyi esittämään ennakkoratkaisupyynnön unionin tuomioistuimelle (EUT) EU:n tuolloin voimassa olleen yleisen hankintadirektiivin 2004/18/EY tulkinnasta.

    EUT:n tuomio

    EUT vahvisti 16.6.2020 antamassaan tuomiossa C-328/19, ettei tehtävien siirrossa ollut kysymys EU:n yleisessä hankintadirektiivissä tarkoitetusta julkisesta hankinnasta vaan direktiivin ulkopuolelle jäävästä toimivallan siirrosta.

    Tuomioistuin oli vahvistanut tällaisen toimivallan siirron edellytykset vuonna 2016 yksityiskohtaisesti jätehuoltoa koskeneessa asiassa C-51/15 Remondis. Tuomioistuimen mukaan julkisten tehtävien suorittamista koskeva toimivallan siirto on kyseessä silloin, kun siirto koskee sekä siirrettyyn toimivaltaan liittyviä vastuita että tähän toimivaltaan liittyviä valtuuksia siten, että äskettäin toimivaltaiseksi tulleella viranomaisella on itsenäinen päätöksentekovalta ja se on rahoituksellisesti itsenäinen.

    Nämä kaksi tapausta ovat ainoat, joissa EUT on ottanut yksityiskohtaisesti kantaa siihen, millä edellytyksillä julkisyhteisön tehtävien siirto ei ole julkinen hankinta.

    EUT:n piti asiassa C-328/19 vielä ottaa kantaa siihen, voiko Pori käyttää omaa sidosyksikköään paitsi omien niin myös yhteistyökuntiensa kuljetustarpeiden tyydyttämiseksi. Vastaus oli myöntävä, ja EUT katsoi myös, että Porin Linjat Oy:n ns. in house -toimintaan oli luettava myös sen tuottamat palvelut Porin yhteistyökuntien alueilla. Kyse ei siis ollut yhtiön in house -aseman potentiaalisesti ”saastuttavasta” ulosmyynnistä.

    EUT:n tuomiota voidaan pitää selkeästi perusteltuna ja vaikka tapauksessa ei voitu vielä soveltaa nykyistä yleistä hankintadirektiiviä EU/2014/24, tuomiota vodaa pitää pätevänä oikeusohjeena myös sitä sovellettaessa. Kun toimivalta palvelujen tuottamiseen siirretään vastuukunnalle, kysymyksessä ei ole julkinen hankinta vaan hallinnon sisäinen järjestely. Yhtä selvää on, että vastuukunta voi käyttää kyseisten palvelujen tuottamiseen omaa in house -yksikköään.

    Seuraavaksi on korkeimman hallinto-oikeuden vuoro ratkaista itse hankintariita. Se on velvollinen noudattamaan EUT:n antamaa tulkintaohjetta, joka pätee käytännössä myös Suomen hankintalain tulkintaan.

    Jouni Alanen
    Partner, Head of Public Procurement
    +358 40 775 7171

    Kirjoitus perustuu kirjoittajan 7.10 julkaistuun oikeustieteelliseen artikkeliin Defensor Legis -lehden 100-vuotisjuhlanumerossa; ”Julkisyhteisön tehtävien siirto – hallinnon sisäinen uudelleenjärjestely vai julkinen hankinta?” Linkki artikkeliin.



    Kilpailulain muutos yritysten näkökulmasta -webinaari


    9.00 – 9.05 Tervetulosanat
    Anu Aaltonen, Senior Counsel, HPP

    9.05 – 9.20 Alustus teemaan
    Maarika Joutsimo, Senior Advisor, HPP

    9.20 – 9.40 Kilpailulain muutos – edut ja haitat yrityksille
    Suvi Sasi-Gouatarbès, Asiantuntija, lainsäädäntö ja hallinto, EK

    9.40 – 10.00 Kilpailulain muutoksen vaikutus toimialajärjestöjen toimintaan
    Jan Sucksdorff, Johtava asiantuntija, Teknisen kaupan liitto

    10.00 – 10.30 Keskustelua, kysymyksiä


    Kilpailulaki muuttuu – miten se vaikuttaa yrityksiin?

    Kilpailulain muuttamista koskeva Hallituksen esitys (HE 210/2020) annettiin eduskunnalle 5.11.2020. Kilpailulakiin esitettävien muutosten taustalla on ECN+-direktiivi, jonka tavoite on tehostaa ja yhdenmukaistaa kilpailulainsäädännön soveltamista EU:n jäsenvaltioissa. Ehdotetut muutokset sisältävät useita kilpailuviranomaisten toimivaltaa lisääviä säännöksiä. Lainmuutos tulee Hallituksen esityksen mukaan voimaan 4.2.2021.

    Yritysten näkökulmasta merkittävä muutos on kilpailuviranomaisille annettu oikeus jatkossa määrätä seuraamusmaksuja yritysten yhteenliittymien, esimerkiksi toimialajärjestöjen, hallinnollisissa elimissä toimineille yrityksille silloin, kun kilpailurikkomus on tapahtunut järjestön toiminnan puitteissa. Seuraamusmaksu voidaan tietyissä tilanteissa periä yritykseltä pelkän toimialajärjestön jäsenyyden perusteella. Toimialajärjestöille määrättävien seuraamusmaksujen määrää arvioitaessa otetaan jatkossa huomioon järjestön jäsenyritysten liikevaihdot. Lainmuutos lisää toimialajärjestöjen ja niihin kuuluvien yritysten riskiä joutua maksamaan määrältään entistä suurempia seuraamusmaksuja kilpailurikkomuksista. Yritysten olisi suositeltava arvioida jatkossa kilpailuoikeudelliset riskit aina toimialatyöhön osallistuessaan. Toimialajärjestöjen olisi myös suositeltavaa arvioida entistä tarkemmin toimintansa kilpailuoikeudelliset riskit ja antaa jäsenyrityksilleen selkeät ohjeet kilpailulainsäädännön noudattamisesta järjestön toiminnassa.

    Toinen yritysten toimintaan vaikuttava muutos on kilpailuviranomaisille annettu oikeus määrätä yrityksille rakenteellisia korjaustoimenpiteitä kilpailunrajoituksen poistamiseksi. Rakenteellinen korjaustoimenpide voi olla esimerkiksi velvoite luopua osuudesta kilpailijan osakepääomasta ja velvoite luopua liiketoimintayksiköstä. Rakenteellisia korjaustoimenpiteitä määrätään jatkossa tilanteissa, joissa ne olisivat lain rikkomisen lopettamisen kannalta tehokkaampia kuin käyttäytymistä koskevat korjaustoimenpiteet. Viranomaisten oikeus määrätä rakenteellisia toimenpiteitä rajoittaa yritysten elinkeinonharjoittamisen vapautta ja omaisuuden suojaa. Yritysten kannalta olisi toivottavaa, että rakenteellisia toimenpiteitä määrättäisiin vain erittäin poikkeuksellisissa tilanteissa silloin, kun muut lievemmät keinot kilpailunrajoituksen poistamiseksi eivät ole mahdollisia.

    Kilpailu- ja kuluttajavirastolle annetaan oikeus esittää jatkossa yrityksille määrättäväksi seuraamusmaksuja kilpailulain menettelysäännösten rikkomisesta. Yritysten tuleekin kiinnittää entistä enemmän huomiota toimintaansa viranomaistutkinnan aikana. Yritysten on esimerkiksi syytä varmistaa, että niiden virastolle toimittamat selvitykset sisältävät kaikki pyydetyt tiedot ja että selvitykset toimitetaan asetetussa määräajassa.

    Yritysten kannalta tärkeä, ECN+-direktiiviin liittymätön uudistus, on Kilpailu- ja kuluttajaviraston käyttöön tuleva kansallisesti sovellettava ohjeistus kilpailurikkomuksista yrityksille esitettävien seuraamusmaksujen määrän laskennasta. Ohjeistuksen perusteella yritysten on jatkossa helpompi arvioida niille kilpailulain rikkomisesta aiheutuvia negatiivisia taloudellisia seurauksia. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on viime vuosina pyrkinyt nostamaan seuraamusmaksujen tasoa nojautuen esityksissään usein Euroopan komission sakkosuuntaviivoihin, jotka ovat kansallisen lain ohjeiden taustalla. Kansallisten ohjeiden vaikutus kilpailurikkomuksista Suomessa määrättävien seuraamusmaksujen tasoon jää lopulta kansallisten tuomioistuinten päätettäväksi.

    Kilpailu- ja Kuluttajavirastolle annettaisiin lain muutoksella oikeus asettaa yritykselle väliaikaismääräys koko kilpailurikkomuksen tutkintaprosessin ajaksi. Nykyisen lain mukaan yritykselle asetettu väliaikainen kielto tai velvoite raukeaa, mikäli virasto ei tee asiassa 90 päivässä markkinaoikeudelle esitystä seuraamusmaksun määräämiseksi. Ehdotettu muutos, jossa virastolle ei ole enää asetettu määräaikaa esityksen tekemiseen, heikentää tutkinnan kohteena olevien yritysten asemaa. Kilpailurikkomusten tutkinta voi kestää virastossa useita vuosia, eikä virastolla olisi enää määräajan puuttuessa kannustetta viedä pääasiaa mahdollisimman nopeasti markkinaoikeuden tutkittavaksi.

    Kilpailuviranomaisten tutkintatoimivallan laajentuessa yritysten on tärkeää jatkossa varmistua, että niiden oikeusturva ei vaarannu viranomaistutkinnan aikana. Yritysten tulee entistä paremmin ymmärtää viranomaisen toimivallan rajat sekä omat oikeutensa ja velvollisuutensa. Myös riski yrityksille kilpailulain rikkomisesta määrättävistä seuraamusmaksuista kasvaa lainmuutoksen myötä. Kilpailuoikeudellisten riskien välttämiseksi yritysten olisi suositeltavaa ennen lain muutosten voimaantuloa arvioida toimintansa sallittavuus sekä laatia tai tarkistaa kilpailulainsäädännön noudattamisesta henkilöstölleen annetut ohjeet.

    Maarika Joutsimo

    Senior Advisor
    050 338 84 95


    Katoavatko kaupan omat merkit elintarvikelainsäädännön muutoksen myötä?

    Hallitus antoi 29.10.2020 esityksen elintarvikemarkkinalain muuttamiseksi (HE 199/2020 vp). Julkisuudessa on pohdittu, miten uudistus vaikuttaa kaupan omiin ns. private label -tuotteisiin. YLE uutisoi viime viikolla asiasta ja pohti ”halpamerkkien” kohtaloa (https://yle.fi/uutiset/3-11620627).

    Private label -tuotteilla tarkoitetaan kaupan valmistuttamia tuotteita, jotka varustetaan kaupan omalla tavaramerkillä. Private label -tuotteet ovat usein vastaavia merkkituotteita edullisempia.

    Tunnetuimpia kaupan omia elintarvikkeissa käytettyjä merkkejä lienevät Keskon Pirkka ja S-ryhmän Rainbow. Lisäksi Lidlillä on useita omia merkkejä.

    Hallituksen esitys elintarvikelain muuttamiseksi perustuu EU:n kauppatapadirektiiviin (2019/633/EU). Direktiivi sääntelee hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden kaupassa.

    Annettu lakiesitys koskee eräitä sopimussuhteissa esiintyviä kiellettyjä käytäntöjä. Säännösten sovellettavuudelle on asetettu toimijoita koskevat liikevaihtorajat. Esitys sisältää maksuaikojen ja tilausten peruuttamisten rajoituksia ja sopimusehtojen yksipuolisia muutoksia koskevan kiellon. Lisäksi lakiesitys käsittää myymättä jääneiden tuotteiden palauttamista ja kiellettyjä maksuja koskevaa sääntelyä sekä toimitussopimusten kirjallista muotoa koskevia ehtoja. Esitys kieltäisi myös kaupalliset kostotoimet. Elintarvikelain muutos koskisi siten pääsääntöisesti tavarantoimittajan ja kaupan välisten sopimussuhteiden sääntelyä.

    Esityksen 2 h § sisältää liikesalaisuuksien oikeudetonta käyttöä koskeva kiellon. Säännös on informatiivinen (HE 199/2020 vp s. 48) ja säännöksessä ainoastaan viitataan liikesalaisuuslakiin (595/2018). Esitetyllä lainsäädännöllä ei siten olla luomassa mitään uutta immateriaalioikeudellista suojamuotoa.

    Esityksessä todetaan, että liikesalaisuuksien laitonta käyttöä voi esiintyä lähinnä silloin, kun jälleenmyyjä saa private label -tuotteen tuottajilta tuotantoon liittyvää yksityiskohtaista tietoa, jota jälleenmyyjä voi hyödyntää brändituottajien kanssa. Esityksen mukaan on pidetty mahdollisena, että kauppa voisi kopioida valmistajan innovatiivisen tuotteen omaksi tuotteekseen. Kauppa voi saada selville myös tietyn tuotteen tarkan kulurakenteen, jota tietoa kauppa voi käyttää hyväkseen neuvotellessaan muiden valmistajien kanssa (HE 199/2020 vp s. 13 – 14).

    Esityksen vaikutukset private label -tuotteisiin ovat vähäiset. Esityksen mukaan private label -tuotteiden valmistamisessa ei saa käyttää hyväksi toisen liikesalaisuuksia, mutta tämä on ollut kiellettyä jo aiemminkin liikesalaisuuslain ja sitä edeltäneen lainsäädännön mukaan.

    Liikesalaisuus kuuluu salassa pidettävän tiedon luoneelle taholle. Siten tuotteen valmistajan kehittäessä private label -tuotetta ja pitäessä nämä tiedot salassa liikesalaisuudet kuuluvat tälle valmistajalle. Liikesalaisuudet kuuluvat puolestaan kaupalle, jos kauppa on kehittänyt private label -tuotteen. Kauppa voi kuitenkin sopia private label -tuotteen kehittäneen tahon kanssa, että kaupalla on oikeus tuotetta koskeviin liikesalaisuuksiin.

    Liikesalaisuuden oikeudetonta hyväksikäyttöä olisi esimerkiksi se, että kauppa käyttäisi hyväkseen valmistajan tuotereseptiä tai muita valmistajalta saamiaan luottamuksellisia tietoja kilpailevan tuotteen valmistuksessa, jos tuotereseptin tiedot eivät ole julkisia eikä valmistaja ole antanut suostumustaan reseptin tai tietojen käyttämiselle. Sen sijaan olisi edelleen sallittua tutkia valmistajan liikkeelle laskemia tuotteita ja käyttää tämän analyysin tuloksena syntyneitä tietoja uuden, mahdollisesti tutkitun tuotteen kanssa kilpailevan ja jopa täysin identtisen tuotteen kehittämisessä. Teknisillä aloilla tätä kutsutaan käänteiseksi insinöörityöksi. Myös kaikkia julkisia tietoja saa käyttää vapaasti uuden tuotteen kehittämisessä.

    Liikesalaisuuksiksi katsottujen tuotteen valmistuskustannuksia ja kulurakennetta koskevien tietojen hyväksikäyttö on nykyisenkin lainsäädännön mukaan kiellettyä. Julkisia hintatietoja saa luonnollisesti käyttää

    Siten innovatiivisenkaan tuotteen kopiointi private label -tuotteeksi ei olisi kiellettyä, jos kilpailevan tuotteen valmistuksessa ei käytetä hyväksi toisen liikesalaisuuksia. Liikesalaisuuksien hyväksikäyttökielto saattaa hidastaa kilpailevien tuotteiden markkinoille tuloa, mutta ei välttämättä estä sitä. Toisaalta joidenkin tuotteiden kopioiminen voi olla mahdotonta ilman yksityiskohtaisen reseptin tuntemusta, jolloin identtistä tuotetta ei voi laillisesti valmistaa. Käytetyimpänä esimerkkinä tällaisesta tuotteesta mainintaan yleensä Coca-Cola, jonka resepti on ollut liikesalaisuus yli sadan vuoden ajan.

    Jos kaupan private label -tuote olisi omaperäisestä alkuperäistuotteesta tehty jäljitelmä ja jäljittelyllä olisi saatu aikaan sekaantumisvaara tuotteen kaupallisesta alkuperästä, kaupan on varustettava tuotteensa omalla tavaramerkillään. Tämä lienee itsestään selvää private label -tuotteiden markkinoinnin perustuessa kaupan omiin merkkeihin. Tällaisen menettelyn sallittavuuden edellytyksenä on, ettei jäljitelmää valmistettaessa ole käytetty oikeudettomasti alkuperäisvalmistajan liikesalaisuuksia.

    Esitetty lainsäädäntö ei tuo mitään muutosta private label -tuotteiden nykytilaan. Esitys ei myöskään estä tuotteiden kopiointia, jos kopiointi vain on mahdollista käyttämättä hyväksi toisen liikesalaisuuksia. Private label -tuotteet pysyvät siis jatkossakin kauppojen hyllyillä esitetystä lainsäädännön muutoksesta riippumatta. Pirkka tai Rainbow eivät siis ole katoamassa tämän lainsäädäntöesityksen seurauksena, jos esitys ei radikaalilla tavalla muutu eduskunnassa.


    Jyrki Siivola
    Senior Advisor
    040 747 2962


    Teija Lius nimitetty Senior Counseliksi rahoitustiimiin

    HPP Asianajotoimistolla on ilo tiedottaa, että Teija Lius on aloittanut Senior Counselina HPP:n rahoituspraktiikassa 1.11.2020.

    Teija on kokenut rahoitusjuristi, jolla on laaja-alainen osaaminen erilaisten projektien, yritysten ja rahastojen velkarahoituksesta, oman pääoman ehtoisesta rahoituksesta sekä rahastojärjestelyistä niin Suomessa, Pohjoismaissa kuin kansainvälisestikin. Teija on avustanut erityisesti rahoittajia sekä monipuolisesti myös muita toimijoita haastavien rahoitusjärjestelyjen, pääomasijoituksien ja yritysjärjestelyjen dokumentoinnissa, neuvottelemisessa ja läpiviemisessä.

    Ennen tuloaan HPP:lle Teija työskenteli viisi vuotta Luxemburgissa Euroopan investointipankissa, jossa hän hoiti pääasiassa pohjoismaisia rahoitusjärjestelyjä. Hän on myös työskennellyt Finnfundilla (Teollisen yhteistyön rahasto Oy) ja asianajajana Suomen johtavissa asianajotoimistoissa.

    Teija kommentoi saapumistansa HPP:lle: ”HPP on toimisto, jonka rahoitus- ja transaktioresurssit ovat kasvaneet merkittävästi viime vuosina. Liityn innolla toimiston nopeasti kasvavaan rahoituspraktiikkaan vahvistamaan entisestään ryhmän valmiuksia avustaa luotonantajia, rahastoja ja muita haastavien rahoitusjärjestelyjen osapuolia. Olen aina pitänyt kansainvälistä työskentelyä mielenkiintoisena ja aion jatkossakin keskittyä kotimaan lisäksi myös ulkomaihin ja rakentaa HPP:n kansainvälisiä yhteyksiä rahoitusinstituutiohin, rahastoihin ja johtaviin asianajotoimistoihin niin, että HPP voi avustaa yhä enenevässä määrin pankki- ja rahoitussektorin asiakkaita”

    HPP:n rahoituspraktiikan vetäjä Antti Rintakoski kommentoi Teijan saapumista: ”Olemme erittäin iloisia siitä, että Teija on valinnut HPP:n paikaksi jatkaa uraansa. Hänellä on erinomainen kokemus, joka vahvistaa entisestään rahoituspraktiikkamme valmiuksia ja tekee meistä yhä paremman valinnan haastavien rahoitusjärjestelyjen hoitamiseen eri sektoreilla ja toimialoilla. Teijan kansainvälinen kokemus on erityisen vaikuttava ja vahvistaa kansainvälistä työtä, johon HPP panostaa yhä enemmän. Toivotamme hänet lämpimästi tervetulleeksi ryhmään ja HPP:lle.”

    Teijan työkielet ovat suomi ja englanti.

    Teija Lius
    Senior Counsel
    +358 40 559 9872


    HPP käynnisti riidanratkaisuun keskittyvän seminaarisarjan Dispute Resolution 2.0

    Dispute Resolution 2.0 on HPP:n riidanratkaisuun keskittyvä seminaarisarja. Seminaarisarjan aikana toimistomme kokeneet asiantuntijat sekä vieraat Suomesta ja maailmalta käsittelevät ajankohtaisia riidanratkaisuun liittyviä teemoja. Ensimmäinen seminaari käsitteli IT-hankkeita koskevia erimielisyyksiä ja se lähetettiin vallitsevat olosuhteet huomioiden webinaarina torstaina 22.10.2020.


    9.00 – 9.30
    Miten ehkäistä riitoja oikein valitulla sopimustekniikalla ja sopimusehdoilla, käytännön esimerkkejä
    Kari-Matti Lehti, Partner, HPP

    9.30 – 10.00
    IT-hankkeita koskevien riitojen ratkaiseminen käytännössä
    Risto Sandvik, Senior Counsel, HPP

    10.00 – 10.30
    Lakiasiainjohtajan kommenttipuheenvuoro; asiakkaan rooli IT-hankkeen eri vaiheissa ja erityisesti mahdollisissa erimielisyyksissä
    Antti-Olli Rusila, Head of Legal, Stark Suomi Oy

    10.30 – 11.00
    Kysymyksiä, keskustelua, seminaarin päätös

    Lisätietoja seminaarisarjan seuraavista seminaareista tulossa myöhemmin. Toivottavasti löydät niiden joukosta Sinua kiinnostavan aihepiirin.


    Haussa Associate juristi teknologiaryhmään

    HPP Asianajotoimisto Oy on yksi maan johtavista asianajotoimistoista. Palveluksessamme on yli 70 juristia ja koko henkilökuntamme määrä on yli 120. HPP on erikoistunut olennaiseen. Panostamme asiakkaidemme liiketoiminnan kasvattamiseen tarjoamalla korkean lisäarvon juridisia ratkaisuja. Tämä edellyttää asiakkaidemme liiketoiminnan syvällistä ymmärtämistä sekä sitä, että asiakkaillamme on aina käytössään juuri oikea määrä oikeanlaista juridista projektiosaamista. Kansainväliset katalogit ovat noteeranneet osaamisemme korkealle tasolle jo pitkään.

    Haemme juristia teknologiaryhmäämme.

    IP- ja teknologiaryhmämme asiakkaita ovat yritykset, jotka joko tuottavat ja myyvät IP- tai teknologialiitännäisiä tuotteita tai palveluita, tyypillisesti ohjelmistoteollisuuden, teknologiateollisuuden, telealan, logistiikka-alan ja lääketeollisuuden piirissä, tai sitten näiden tuotteiden ja palveluiden ostajia.

    Edellytämme oikeustieteen maisterin tutkintoa tai jo pitkälle edenneitä maisteriopintoja. Odotamme, että sinulla on vastuuntuntoinen ja oma-aloitteinen työskentelytapa. Osaat toimia itsenäisesti ja osana ryhmää. Ilmaiset itseäsi sujuvasti suomeksi ja englanniksi. Arvostamme positiivista, ratkaisuhakuista palvelu- ja työskentelyasennetta.

    Meillä pääset työskentelemään haastavissa ja monipuolisissa projekteissa sekä kehittymään mutkattomassa työyhteisössä, jossa ihmiset jakavat osaamistaan. Tarjoamme osaavan joukkueemme täyden tuen työskentelyllesi.

    Hae tehtävään viimeistään 8.11.2020 lomakkeen kautta täyttämällä tietosi ja tallentamalla hakemusasiakirjat (CV ja hakukirje palkkatoiveineen).


    Tehtävää koskeviin tiedusteluihin vastaa osakas Pekka Raatikainen p. +358 40 751 9457 22.10. klo 15-16 ja 27.10. klo 10-11.

    Lisätietoa teknologiaryhmämme palveluista https://www.hpp.fi/palvelut/teknologia/

    sekä viimeaikaisista toimeksiannoistamme ja avoimista työpaikoista https://www.hpp.fi/ajankohtaista/



    Työnantajien on syytä varautua kilpailukieltosopimusten maksullisuuteen

    (Päivitetty 13.11.2020)

    Valmisteilla oleva lakimuutos velvoittaisi työnantajat maksamaan työntekijöille korvausta kilpailukieltosopimuksista. Maksuvelvoite koskisi kaikkia kilpailukieltosopimuksia niiden kestosta riippumatta. Ehdotettu lakimuutos antaa työnantajille aihetta pohtia kilpailukieltosopimusten käyttöä entistäkin tarkemmin, sillä harkitsematon kilpailukieltosopimusten käyttö voi muutoksen toteutuessa johtaa huomattaviin tarpeettomiin lisäkustannuksiin.  

    Työ- ja elinkeinoministeriön asettama työryhmä on laatinut lakiehdotuksen, joka tarkoittaisi toteutuessaan kilpailukieltosopimuksiin liittyvää työnantajan säännönmukaista maksuvelvoitetta. Tämänhetkisen tiedon mukaan lakimuutoksen olisi määrä tulla voimaan 1.1.2021. Asian käsittely valtioneuvostossa on lykkääntynyt ymmärrettävistä syistä. Lienee kuitenkin epätodennäköistä, että lakihanke kaatuisi kokonaisuudessaan. Työnantajien on siten suositeltavaa kiinnittää huomiota ehdotettuihin muutoksiin jo nyt.

    (Päivitys 13.11.2020: Hallituksen 12.11.2020 antaman esityksen mukaan lakimuutoksen on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2022. Ks. lisätiedot artikkelin lopusta.)

    Työnantajan olisi hyvä

    • arvioida jo voimassa olevien kilpailukieltosopimusten taloudellinen merkitys, jos lakiuudistus toteutuu.
    • arvioida, mitkä kilpailukieltosopimukset työnantaja haluaa pitää voimassa lakimuutoksesta huolimatta, ja toisaalta, mistä kilpailukieltosopimuksista työnantaja on valmis luopumaan niiden pätevyydestä huolimatta.
    • ryhtyä toimenpiteisiin niistä kilpailukieltosopimuksista luopumiseksi, joista maksaminen ei ole liiketoiminnallisesti kannattavaa tai muuten järkevää.
    • pohtia tarvetta muuttaa rekrytointiprosessia siten, että jokaisen kilpailukieltosopimuksen peruste ja tarpeellisuus arvioidaan työsopimuksia solmittaessa huolellisesti ja kilpailukieltosopimus vakioehtona -tyyppisestä ajatusmallista luovutaan viimeistään nyt.

    Nykyisin korvausta vain pitkistä kilpailukielloista

    Nykyisen lainsäädännön mukaan työnantaja voi tietyissä olosuhteissa rajoittaa työntekijän oikeutta tehdä työsopimus kilpailijan kanssa tai ryhtyä harjoittamaan itsenäisesti kilpailevaa toimintaa osapuolten välisen työsuhteen päätyttyä. Jotta kilpailukieltosopimus olisi pätevä, sille on oltava olemassa erityisen painava syy. Erityisen painava syy on tyypillisesti työnantajan tarve suojata liikesalaisuuksiaan, jotka työntekijä saa tietoonsa työsuhteen aikana.

    Nykyinen lainsäädäntö asettaa velvollisuuden maksaa työntekijälle korvausta kilpailukieltosopimuksesta vain, jos rajoituksen kesto on yli kuusi kuukautta. Siltä osin kuin kilpailukieltovelvoite on voimassa yli kuusi kuukautta, työnantajan tulee maksaa työntekijälle rajoituksesta kohtuullinen korvaus. Lainsäädäntö ei määrittele kohtuullista korvausta tarkemmin.

    Nykyisen lainsäädännön mukaan korvausvelvollisuus ei koske työntekijöitä, joiden asemansa ja tehtäviensä perusteella katsotaan kuuluvan työnantajan johtoon tai joiden katsotaan työskentelevän johtajapositioon rinnastettavassa itsenäisessä asemassa.

    Ehdotuksessa kaikki kilpailukiellot maksullisiksi

    Ehdotettu lakimuutos velvoittaisi työnantajaa maksamaan korvausta kaikista työsuhteen jälkeiseen aikaan ulottuvista kilpailukielloista. Korvauksen määrä suhteutettaisiin kilpailukiellon pituuteen seuraavasti:

    • Kilpailukiellot kestoltaan enintään kuusi kuukautta: 40 % työntekijän tavanomaisesta palkasta.
    • Kilpailukiellot kestoltaan yli kuusi kuukautta: 60 % työntekijän tavanomaisesta palkasta.

    Korvausta maksettaisiin kilpailukieltovelvoitteen voimassaoloajalta kokonaisuudessaan lähtökohtaisesti työsuhteen aikana noudatetuin palkanmaksukausin.

    On todennäköistä, että lakimuutos ulottaisi korvausvelvollisuuden koskemaan myös johtajien kilpailukieltosopimuksia, mikä olisi nykytilaan verrattuna varsin keskeinen muutos.

    Ehdotetun muutoksen mukaan työnantajalla olisi mahdollisuus luopua vetoamasta kilpailukieltoon. Luopuminen olisi mahdollista irtisanomalla kilpailukieltosopimus sen kestoa vastaavaa irtisanomisaikaa noudattaen. Kun kuitenkin otetaan huomioon, että kilpailukielto voi olla jopa 12 kuukauden mittainen, kilpailukieltosopimuksesta ja korvausvelvollisuudesta irtautuminen voi kestää varsin pitkään eli jopa 12 kuukautta. Työnantaja ei voisi myöskään luopua vetoamasta kilpailukieltoon enää sen jälkeen, kun työntekijä on irtisanonut työsopimuksen.

    Lakiehdotuksen mukaan velvollisuus maksaa kilpailukiellosta korvausta jatkuisi kilpailukieltosopimusta koskevan irtisanomisajan päättymiseen saakka, vaikka työsuhde päättyisi aiemmin.

    Muutokset voimaan ensi vuoden alusta

    Tämänhetkisen tiedon mukaan lakimuutosten olisi määrä tulla voimaan 1.1.2021. Niitä sovellettaisiin myös kilpailukieltosopimuksiin, jotka on tehty ennen lain voimaantuloa. Työryhmä ehdottaa kuitenkin yhden vuoden siirtymäkautta, jonka aikana työnantajilla olisi aikaa sopeutua uuteen lainsäädäntöön ja tarvittaessa irtisanoa kilpailukieltosopimukset, jotka on tehty aiemman lainsäädännön voimassa ollessa. Kilpailukieltosopimukset voitaisiin irtisanoa siirtymäkauden aikana ilman irtisanomisaikaa.

    Lisäksi ehdotetaan, että uutta lainsäädäntöä ei sovellettaisi yli kuuden kuukauden mittaisiin kilpailukieltosopimuksiin, jotka on solmittu 31.12.2020 mennessä, jos niihin liittyvä kohtuullinen korvaus on maksettu tai sitä on alettu maksaa ennen uuden lain voimaantuloa.

    Työnantajien on aika varautua muutoksiin

    Työnantajan näkökulmasta ehdotetulla lakimuutoksella voi olla merkittäviä taloudellisia vaikutuksia, jos uusi lainsäädäntö tulee voimaan ehdotetussa muodossaan. Työnantajien HR-tiimeineen on syytä seurata lainsäädäntöuudistuksen etenemistä tarkasti ja harkita tarvittavia toimenpiteitä voimassa olemassa olevien työsopimusten, rekrytointiprosessin ja työsopimuspohjien kannalta lainsäädäntömuutokseen liittyvien taloudellisten vaikutusten ja liiketoiminnan riskien minimoimiseksi.

    Prosessi on suositeltavaa aloittaa tutkimalla, onko työnantajan jo solmimille kilpailukieltosopimuksille olemassa lain edellyttämä pätevä peruste, ja toisaalta onko uuden lainsäädännön mukaisen korvauksen maksaminen yksittäisen työntekijän pätevästä kilpailukiellosta liiketoiminnallisesti järkevää.

    (Päivitys 13.11.2020: Hallituksen 12.11.2020 antaman esityksen mukaan lakimuutoksen on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2022. Hallituksen esittämä lakiteksti vastaa sisällöltään pitkälti työryhmän luonnosta. Sen mukaan vuoden siirtymäajan jälkeen noudatettava irtisanomisaika olisi kuitenkin aiemmin esitettyä lyhyempi. Työnantaja saisi irtisanoa kilpailukieltosopimuksen noudattaen irtisanomisaikaa, jonka pituuden on oltava vähintään kolmasosa rajoitusajan pituudesta, kuitenkin vähintään kaksi kuukautta. Hallituksen esityksen mukaan korvausvelvollisuus koskisi myös johtajien kilpailukieltosopimuksia.)

    Ota yhteyttä

    HPP:n työoikeustiimi seuraa lakimuutoksen kehittymistä ja keskustee mielellään kanssasi ehdotettujen lakimuutosten vaikutuksista liiketoimintaasi. Kilpailukieltoja koskevissa lisäkysymyksissä ja muissa työoikeudellisissa asioissa voit olla yhteydessä:


    Henna Kinnunen
    asianajaja, osakas, työoikeusryhmän vetäjä
    +358 50 342 2245


    • Kenttä on validointitarkoituksiin ja tulee jättää koskemattomaksi.

    Lue lisää


    Liikesalaisuudet etätyössä

    Liikesalaisuuksien suojaamisessa on kaksi ulottuvuutta. Luottamuksellisia tietoja ei saa ensinnäkään käyttää tai ilmaista luvattomasti. Toiseksi salaisuuden säilyttämisestä täytyy huolehtia tietoturvallisuustoimenpitein. Työntekijän velvollisuutena on huolehtia salassapidon säilymisestä myös etätöissä. Työnantajan pitää varmistaa, ettei myöskään yhteistyökumppaneiden liikesalaisuuksia päädy ulkopuolisten tietoon.

    Se, jolla on toiselle kuuluvia liikesalaisuuksia hallussaan, on velvollinen huolehtimaan, ettei hän luvattomasti käytä tai ilmaise tietoja. Oman työnantajan liikesalaisuuksien osalta työntekijän sidonnaisuudet ovat suhteessa työnantajaan. Lisäksi työntekijä on velvollinen pitämään salassa sellaiset työnantajan yhteistyökumppaneita koskevat liikesalaisuudet, joita hän osana työtehtäviään käsittelee. Jos työntekijä on varomaton, myös työnantaja voi joutua korvausvastuuseen suhteessa yhteistyökumppaniin.

    Salassapitovelvollisuuden noudattamisesta huolehditaan osaltaan käytännön tietoturvallisuustoimenpitein. Niihin eivät kuulu vain tekniset toimenpiteet vaan myös henkilö- ja toimitilaturvallisuus. Myös aikaisemmin on tehty etätöitä, mutta nykyisissä poikkeusoloissa liikesalaisuuden piirissä olevia tietoja käsitellään ja niistä puhutaan huomattavan paljon myös esimerkiksi kotioloissa. Samoissa tiloissa saattavat tehdä työtään tai käydä kouluaan myös työntekijän perheenjäsenet.

    Liikesalaisuuksia koskevassa lainsäädännössä on vain niukasti säännöksiä, joissa olisi säädetty erityisistä liikesalaisuuden suojaamistoimista. Liikesalaisuuslain mukainen liikesalaisuuden määritelmä kuitenkin sisältää sen, että tiedon haltija suojaa sitä kohtuullisin toimin. Lisäksi yritysten välisissä salassapitosopimuksissa on tyypillisesti ehdot siitä, että liikesalaisuuksia vastaanottavan osapuolen täytyy käsitellä tietoja tietoturvallisella tavalla ja vähintään yhtä huolellisesti kuin omia vastaavia tietojaan.

    Toimitilaturvallisuuden peruslähtökohta on, ettei ulkopuolisella saa olla pääsyä luottamuksellisiin tietoihin ilman, että tämä nimenomaisesti murtautuu tiloihin; murtautuminen ei myöskään saa olla helppoa. Kotioloissa harva työntekijä kuitenkaan säilyttää luottamuksellisia papereita lukituissa kaapeissa. Tietokoneet toki lienevät salasanoin suojattu ja näytönsäästäjät käytössä. Käytännössä merkittävämmän haasteen etätyössä asettavatkin puhelinkeskustelut ja muut etäneuvottelut. Asunnon koko ja tilaratkaisut vaikuttavat siihen, miten helposti on järjestettävissä, etteivät muut perheenjäsenet kuule luottamuksellisia keskusteluja.

    Liikesalaisuuksien loukkauksia koskevassa oikeuskäytännössä ei ole ollut tiettävästi esillä tapauksia, joissa toiselle kuuluva liikesalaisuus olisi päätynyt oikeudettomaan käyttöön sitä kautta, että työntekijän perheenjäsen olisi vuotanut tiedon kilpailevaan toimintaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei etätyöhän liittyisi riskejä tai liikesalaisuuden piirissä olevia tietoja käytännön arkielämässä päätyisi perheenjäsenten tietoon. Jos työntekijä käsittelee työnantajalle tai tämän yhteistyökumppanille kuuluvaa liikesalaisuutta varomattomasti ja tästä seuraa tiedon pal­jastuminen ulkopuoliselle, kysymys on liikesalaisuuslain kieltämästä liikesalaisuuden oikeudettomasta ilmai­semisesta, siis tuottamuksellisesti tehtynä.

    Suuremmilla yrityksillä on ollut jo entuudestaan käytössä liikesalaisuuksien suojaamisen huomioon ottava etätyöohjeistus. Sitä on voitu soveltaa joko sellaisenaan tai tarvittavin tarkennuksin myös nykyisissä poikkeusoloissa. Jokaisen työnantajan, jonka työntekijät käsittelevät liikesalaisuuksia etätyössä, on joka tapauksessa tarpeen tarkistaa – tai laatia – ohjeistuksensa.

    Pelkkä ohjeistuksen tiedoksianto kirjallisena ei kuitenkaan riitä. Työnantajan on syytä myös arvioida realistisesti se, millaisia käytännön haasteita työntekijöillä voi olla tietoturvallisuuden huomioon ottamiseksi kotioloissa, ja tehdä voitavansa näiden haasteiden ratkaisemiseksi.

    Klaus Nyblin

    Ota yhteyttä

    Henna Kinnunen
    asianajaja, osakas, työoikeusryhmän vetäjä
    +358 50 342 2245

    Lue lisää


    Markkinaoikeudelta kolme merkittävää ratkaisua tarjoajan poissulkemisesta tarjouskilpailusta

    Markkinaoikeus: Jätteenkuljetussopimusta koskeva rikkomus oli lainmukainen peruste sulkea tarjoaja uuden tarjouskilpailun ulkopuolelle – HPP edusti asiassa hankintayksikköä (MAO:419/20)


    Kuntien omistama jäteyhtiö, Rosk’n Roll Oy Ab, oli vuonna 2018 kilpailuttanut kunnan vastuulle kuuluvat jätteen siirtokuljetukset vuosille 2020-2022. Hinnan ohella tarjousten vertailuperusteena oli jäteautoissa käytettävän polttoaineen ympäristöystävällisyys. Hankinta oli jaettu kahteen osaan, Länsi- ja Itä-Uudenmaahan.

    Eräs tarjoajayritys ilmoitti käyttävänsä kuljetuksissa 100 prosenttisesti uusiutuvaa dieseliä (ns. biodieseliä). Yritys voitti osin tämän ansiosta molemmat hankinnan osat. Vaatimus kirjattiin myös sekä neuvottelupöytäkirjoihin että – mikä olennaisinta – osapuolten väliseen palvelusopimukseen.

    Palvelun tuottamisen aikana havaittiin kuitenkin, että kuljetusyritys käytti yli 50 prosentissa sopimuskuljetuksia tavallista dieselpolttoainetta, mitä Rosk’n Roll piti olennaisena sopimusrikkomuksena. Tämän lisäksi Rosk’n Roll katsoi kuljetusyrityksen rikkoneen palvelusopimusta käytetyn polttoaineen raportointivelvoitteiden osalta.

    Kuljetusyritys katsoi kuitenkin toimineensa sopimuksen mukaisesti eikä suostunut korjaamaan toimintaansa Rosk’n Rollin vaatimin tavoin. Tämän seurauksena Rosk’n Roll purki palvelusopimuksen.

    Rosk’n Roll joutui näin ollen kilpailuttamaan jätteenkuljetukset uudestaan. Yhtiö päätyi sulkemaan kuljetusyrityksen tarjouskilpailun ulkopuolelle, perusteena aikaisempi olennainen sopimusrikkomus ja siitä seurannut sopimuspurku sekä niistä seurannut luottamuspula yhtiötä kohtaan.

    Kuljetusyritys valitti sen poissulkemista koskevasta päätöksestä markkinaoikeuteen.

    Markkinaoikeuden ratkaisu

    Markkinaoikeus antoi ratkaisunsa asiassa 25.9.2020. Ratkaisu ja sen perustelut olivat harvinaisen yksityiskohtaiset – ratkaisu oli peräti 25 sivuinen.

    Markkinaoikeus vahvisti, että Rosk’n Rollilla oli ollut oikeus sulkea kuljetusyritys tarjouskilpailun ulkopuolelle 81 §:n 1 momentin 9 kohdassa tarkoitetun vakavan sopimusrikkomuksen perusteella. Lainkohdassa säädetään yhdestä 81 §:n sisältämästä niin kutsutusta harkinnanvaraisesta poissulkemisperusteesta. Sen mukaan hankintayksikkö voi päätöksellään sulkea tarjouskilpailun ulkopuolelle ehdokkaan tai tarjoajan,

    • jonka suorituksissa aikaisemmissa hankintasopimuksissa tai käyttöoikeussopimuksissa on ollut merkittäviä tai toistuvia puutteita jonkin keskeisen vaatimuksen toteuttamisessa ja
    • puutteet ovat johtaneet kyseisen aikaisemman sopimuksen ennenaikaiseen irtisanomiseen, purkamiseen, vahingonkorvauksiin tai muihin vastaaviin sanktioihin.

    Markkinaoikeus korosti perusteluissaan sitä, että kuljetusyrityksen palvelujensa tuottamiseen tarjoaman polttoaineen laatu on ollut keskeinen tarjouskilpailun lopputulokseen vaikuttanut tekijä. Yrityksen menettelyssä käyttää hankintayksikön kuljetuksissa muuta kuin 100-prosenttista biodieseliä, oli ollut kysymys merkittävästä puutteesta hankintasopimuksen keskeisen vaatimuksen toteuttamisessa. Hankintayksikkö oli lisäksi reklamoinut sopimusrikkomuksesta eikä yritys ollut suostunut muuttamaan menettelyään. Sopimuksen purkaminen ei markkinaoikeuden mukaan ollut sen toteuttamiseen liittyvästä merkittävästä puutteesta johtuen suhteellisuusperiaatteen vastainen.

    Markkinaoikeus päätyi näin ollen siihen, että

    ”hankintayksikkö oli sille hankintalain 81 §:n soveltamisessa kuuluva harkintavalta huomioon ottaen voinut pitää kuljetusyrityksen menettelyä aikaisemmassa samankaltaisessa hankintasopimuksessa siinä määrin olennaisesti ja merkittävästi puutteellisena, että se on voinut aikaisemman sopimuksen purettuaan arvioida hankintalain 81 §:n 1 momentin 9 kohdan poissulkemisperusteen täyttyvän nyt kysymyksessä olevassa hankintamenettelyssä ja sulkea valittajan tarjouskilpailusta.”

    Markkinaoikeus: Tarjoajan poissulkeminen oli hankintalain mukainen, vaikka sopimusrikkomus ei ollut johtanut sopimuksen purkuun (MAO:420/20)

    Markkinaoikeuden toisessa harkinnanvaraisia poissulkemisperusteita koskevassa tapauksessa oli kyse Pyhtään kunnan kilpailuttamasta kunnan alueiden ylläpitopalvelujen hankinnasta viiden vuoden ajanjaksolle 1.6.2020-1.6.2025. Pyhtään kunta sulki 8.1.2020 tekemällään päätöksellä aikaisemmin ylläpitopalvelujen palveluntuottajana toimineen tarjoajan tarjouskilpailusta muun muassa sen aikaisempien sopimussuoritusten olennaisten puutteellisuuksien vuoksi.

    Markkinaoikeuden asian käsittelyn aikana Pyhtään kunta esitti useita yksittäisiä esimerkkejä poissuljetun tarjoajan aikaisemmista puutteellisista sopimussuorituksista, kuten teiden talvikunnossapidon laiminlyönneistä sekä niiden johdosta tekemistään reklamaatioista viisivuotisen sopimuskauden aikana. Markkinaoikeus katsoi, ettei poissuljettu tarjoaja ollut kiistänyt kaikkia Pyhtään kunnan esittämiä puutteellisuuksia ja että aiempaa sopimussuhdetta koskevissa suorituksissa oli ollut toistuvia puutteita palvelusopimuksen olennaisten osien suorittamisessa. Poissuljetun tarjoajan aikaisempi menettely oli siten kyseenalaistanut sen luotettavuuden hankinnan kohteena olevien alueiden ylläpitopalvelujen onnistuneeksi suorittamiseksi.

    Markkinaoikeus katsoi, että Pyhtään kunnalla oli ollut oikeus sulkea tarjoaja tarjouskilpailusta hankintalain 81 §:n 1 momentin 9 kohdan mukaisten sopimussuoritusten olennaisten puutteellisuuksien vuoksi. Toisin kuin edellä mainitussa Rosk´n Rollin hankinta-asiassa, aikaisempaa sopimusta ei ollut purettu. Pyhtään kunta oli kuitenkin määrännyt poissuljetulle tarjoajalle puutteellisista sopimussuorituksista rahallisia sanktioita, kuten hinnanalennuksia. Tarjoajan poissulkemisen edellytykset sopimussuoritusten olennaisten puutteellisuuksien vuoksi siten täyttyivät.

    Markkinaoikeus: Tarjoaja oli voitu sulkea tarjouskilpailusta, vaikka asiassa oli samaan aikaan vireillä riita-asia käräjäoikeudessa (MAO:421/20)

    Markkinaoikeuden kolmannessa ratkaisussa oli kyse Vantaan kaupungin kilpailuttamasta urheilupuiston välinesuojan rakennusurakasta. Vantaan kaupunki oli sulkenut tarjoajan tarjouskilpailusta sillä perusteella, että poissuljettu tarjoaja oli pääurakoitsijana tehnyt hankintalain 81 §:n 1 momentin 9 kohdassa tarkoitettuja olennaisesti puutteellisia sopimussuorituksia aikaisemmassa monitoimitalon laajennusurakassa, jossa hankintayksikkönä oli myös Vantaan kaupunki.

    Rakennusurakka valmistui näiden puutteellisuuksien vuoksi yhteensä 58 työpäivää myöhässä urakkasopimuksessa sovitusta aikataulusta. Monitoimitalon laajennus sisälsi myös koulun opetustiloja ja rakennusurakan viivästymisen vuoksi yhteensä 500 opiskelijalle jouduttiin järjestämään opetustoimintaa väistötiloissa koulukauden alussa. Vantaan kaupunki pidätti poissuljetulta tarjoajalta urakkasopimuksen viimeisestä maksuerästä viivästyssakkona 235 150 euroa ja esitti sille myös 37 624 euron suuruisen vahingonkorvausvaatimuksen. Asiasta on lisäksi vireillä riita-asia Itä-Uudenmaan käräjäoikeudessa.

    Markkinaoikeus katsoi vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti, että tarjoajan poissulkeminen hankintalain 81 §:n 1 momentin 9 kohdan nojalla ei edellytä, että sopimusrikkomusta koskevassa riita-asiassa olisi annettu tuomioistuimen ratkaisu. Vantaan kaupunki oli dokumentoinut puutteellisuudet työmaa-asiakirjoihin ja ilmoittanut nämä myös poissuljetulle tarjoajalle. Vantaan kaupunki oli myös ilmoittanut poissuljetulle tarjoajalle, että se oli valmis luopumaan viivästyssakon vaatimisesta, jos urakka saadaan sovitussa aikataulussa valmiiksi. Markkinaoikeus katsoi tästä johtuen, että urakan valmistuminen ennen koulujen aloitusajankohtaa on ollut keskeinen vaatimus urakkasuorituksessa.

    Markkinaoikeus siten katsoi, että Vantaan kaupunki oli voinut pitää poissuljetun tarjoajan menettelyä aikaisemmassa samankaltaisessa hankintasopimuksessa siinä määrin olennaisesti ja merkittävästi puutteellisena, että tarjoaja oli voitu poissulkea hankintamenettelystä hankintalain 81 §:n 1 momentin 9 kohdan nojalla olennaisesti puutteellisten sopimussuoritusten vuoksi.


    Jouni Alanen
    Partner, Head of Public Procurement
    +358 40 775 7171

    Tatu Kärhä
    +358 44 989 9277


    Korona ja työvoiman vähentäminen

    Vuosi 2020 on ollut työnantajien näkökulmasta poikkeuksellinen: Lähes jokainen työnantaja on joutunut miettimään, miten sopeuttaa toimintojaan vallitsevan koronaepidemian johdosta.  Ensimmäisten koronauutisten levitessä työnantajat joutuivat kiireellisesti päivittämään toimintaohjeitaan erityisesti matkustamiseen, tapaamisiin ja muihin työpaikan yleisiin käytäntöihin liittyen. Pian kävi kuitenkin selväksi, ettei ohjeiden ja käytäntöjen päivittäminen riitä, vaan liiketoiminnassa tarvitaan järeämpiä sopeuttamistoimia. Vuoden edetessä olemme joutuneet lukemaan ikäviä uutisia siitä, kuinka yksi työnantaja toisensa jälkeen on lomauttanut ja irtisanonut henkilöstöään tuotannollis-taloudellisin perustein.

    Tilanne ei ole ohi

    Kuten tiedämme, tilanne ei ole ohi. Vaikka koronakriisi on ollut yrityksille yhdeltä kantilta mahdollisuus ja ilmennyt useissa yrityksissä esimerkiksi johtamisen ja päätöksenteon mallien positiivisena kehityksenä, kiihtynyt epidemia ja tiukentuvat rajoitukset ovat olleet omiaan johtamaan laajentuviin kassavirtaongelmiin ja yritysten tarpeeseen sopeuttaa toimintojaan edelleen. Yksi keskeisistä sopeuttamistoimista on työvoiman käytön vähentäminen.

    Liian nopeat liikkeet työvoimaa vähennettäessä eivät välttämättä johda onnistuneeseen lopputulokseen. Jotta lomautuksista ja irtisanomisista johtuvat myöhemmät erimielisyydet vältettäisiin, työnantajien tulisi koronan aiheuttamista paineista huolimatta tehdä työvoiman vähentäminen juridisesti oikein.

    Tie kohti onnistuneempaa lopputulosta

    Seuraavien seikkojen huomioon ottaminen on työvoimaa vähennettäessä tie kohti onnistuneempaa lopputulosta:

    • Päätös vasta yt-neuvottelujen jälkeen -periaate koskee yhtä lailla lomautuksia kuin kollektiivi-irtisanomisia. Siten jos työnantajaa sitoo yt-velvoite, päätös lomauttamisesta samoin kuin kollektiivi-irtisanomisesta on sallittua tehdä vasta, kun yhteistoimintalain mukainen yt-velvoite on asianmukaisesti täytetty ja yt-neuvottelut päätetty. Lomautuspäätöstä ei tehdä yt-neuvotteluissa.
    • Vapaamuotoiset neuvottelut lomautuksista tai kollektiivi-irtisanomisista työntekijöiden kanssa yhteistoimintalain mukaisten yt-neuvottelujen sijaan voivat olla työnantajalle riski, jos sopimusta lomautuksesta tai työsuhteen päättämisestä ei työntekijän kanssa synny. Jos sopimusta ei synny ja työnantaja aloittaa yt-neuvottelut tuolloin, seurauksena voi olla väite yt-velvoitteen laiminlyönnistä ja yhteistoimintalain mukainen hyvitysvaatimus. Jos asia riitautuu, hyvitystä voidaan tuomita enintään 35.590 euroa kutakin lomautettua tai irtisanottua työntekijää kohden.
    • Mahdollisessa myöhemmässä riidassa päätöspöytäkirjojen todisteluarvo työnantajalle on tyypillisesti vähäinen. Sen sijaan huolellisesti laaditun, lainopillisen asiantuntijan tarkistaman keskustelupöytäkirjan merkitys voi olla työnantajan asian menestymisen kannalta keskeinen.
    • Jos työnantajalla ei ole yt-velvoitetta, sen tulee antaa työntekijöille lomautuksesta ennakkoselvitys, joka sisältää tiedot lomautuksen perusteesta, arvioidusta laajuudesta, toteuttamistavasta, alkamisajankohdasta ja kestosta. Selvitys tulee antaa viipymättä lomautustarpeen tultua työnantajan tietoon.
    • Jos työnantajaa ei sido työehtosopimus tai soveltuva työehtosopimus ei sisällä määräyksiä lomautuksen keskeyttämisestä tai siirtämisestä, mutta työnantaja haluaa keskeyttää lomautuksen esimerkiksi tilapäisen työn ilmestymisen vuoksi tai siirtää lomautusta, sen tulisi pyrkiä sopimaan asiasta työntekijän kanssa. Jos sopimusta ei synny, työnantaja voi päättää toistaiseksi voimassa olevan lomautuksen vähintään seitsemän päivän ilmoitusaikaa noudattaen. Lomautuksen käynnistyminen uudestaan edellyttää uutta lomautusilmoitusta lomautusilmoitusaikaa noudattaen. Työnantaja ei voi yksipuolisesti päättää määräaikaista lomautusta ennenaikaisesti. Sopimuksen puuttuessa lomautuksen siirtäminen puolestaan edellyttää, että työnantaja peruu lomautuksen ja antaa uuden lomautusilmoituksen lomautusilmoitusaikaa noudattaen.
    • Työntekijä voi lomautuksen aikana irtautua työsuhteesta välittömin vaikutuksin, sillä työntekijällä on lomautuksen aikana oikeus irtisanoa työsuhteensa–myös määräaikainen työsuhde–ilman irtisanomisaikaa (ei kuitenkaan lomautuksen päättymistä edeltävien seitsemän päivän aikana).

    Ota yhteyttä

    HPP:n työoikeustiimi auttaa organisaatiotasi työvoiman käytön muutostilanteissa. Lomautus- ja irtisanomistilanteissa sekä niihin liittyvissä yt-asioissa ja muissa työoikeudellisissa asioissa voit olla yhteydessä:


    Henna Kinnunen
    asianajaja, osakas, työoikeusryhmän vetäjä
    +358 50 342 2245

    Lue lisää


    Haemme Associate ja Junior Trainee -ohjelmiin harjoittelijoita tammi- ja toukokuussa 2021 alkaville harjoittelujaksoille

    Associate Trainee

    Etsimme opintojen loppuvaiheessa olevia Associate Trainee -harjoittelijoita tammi- ja toukokuussa 2021 alkaville harjoittelujaksoille. Harjoittelujakso kestää neljä kuukautta, jonka aikana työskentely on kokopäiväistä.

    Pääset tekemään laaja-alaisesti avustavan juristin tehtäviä työskennellen kiinnostuksesi mukaan tiiviissä yhteistyössä eri tiimeissämme; M&A, ympäristö, teknologia, kilpailu, riidanratkaisu tai insolvenssi. Tehtäviisi kuuluvat muun muassa oikeudelliset selvitystyöt, tiedonhaut, sekä erilaisten asiakirjojen laatiminen.

    Tammikuun haussa olevat jaksot:

    • M&A
    • riidanratkaisu

    Toukokuun haussa olevat jaksot:

    • M&A
    • ympäristö
    • teknologia
    • kilpailu
    • riidanratkaisu
    • insolvenssi 

    Jos kiinnostuit tehtävistä, täytä hakulomake tästä

    • Hakuaika päättyy 20.9.2020
    • Hakiessasi Associate Trainee -paikkaa, valitse Associate Trainee -harjoittelun tiimi
    • liitä mukaan englanninkielinen hakemus, CV ja opintosuoritusote yhtenä liitetiedostona


    Junior Trainee

    Etsimme opintojen alkuvaiheessa olevia Junior Trainee -harjoittelijoita tammikuussa 2021 alkavalle harjoittelujaksolle. Täs­sä roo­lis­sa toi­mit ju­ris­tien ja mui­den or­ga­ni­saa­tion toi­min­to­jen tär­keä­nä tu­ke­na ja mo­nen työ­kii­reen pe­las­ta­ja­na. Työ­päi­vää­si si­säl­tyy eri­lai­sia teh­tä­viä niin ju­ris­teil­ta kuin muul­ta toi­mis­to­hen­ki­lös­töl­tä: monipuolisia toimistotehtäviä, asia­kir­jo­jen toi­mit­ta­mis­ta vi­ran­omai­sil­le sekä esi­mer­kik­si toi­mis­ton vas­taa­no­tos­sa ja ko­kous­jär­jes­te­lyis­sä avus­ta­mis­ta. Työs­ken­te­ly on lu­ku­vuo­den ai­ka­na osa-ai­kais­ta, noin 1-3 päi­vää vii­kos­sa. Har­joit­te­lu­jak­sot kes­tä­vät kes­ki­mää­rin yh­den vuo­den, mut­ta jak­son pi­tuus vaih­te­lee ja on jous­ta­vas­ti so­vit­ta­vis­sa 4–18 kuu­kau­den pi­tui­sek­si.

    Jos kiinnostuit tehtävistä, täytä hakulomake tästä

    • Hakuaika päättyy 20.9.2020
    • liitä mukaan suomenkielinen hakemus, CV ja opintosuoritusote yhtenä liitetiedostona


      Käymme hakemuksia läpi koko hakukauden ajan ja valitsemme mahdollisimman tehokkaasti juuri meille sopivat harjoittelijat. Lisätietoja tehtävistä antaa Anniina.


      Anniina Suomi
      HR and Marketing Assistant

      +358 40 549 6080

      Lisätietoja harjoitteluohjelmistamme löydät myös nettisivuiltamme https://www.hpp.fi/ura/harjoittelijaohjelmat/.


      HPP:n asiantuntijat kirjoittivat Suomea koskevan osion Cham­bers Al­ter­na­ti­ve Ener­gy & Power Gui­de 2020 -op­paa­seen

      Andrew Cot­ton, Lau­ra Lei­no ja Santeri Järvelä HPP:n energiatiimistä ovat yh­des­sä kir­joit­ta­neet Suo­mea koskevan osion juu­ri il­mes­ty­nee­seen Cham­bers Al­ter­na­ti­ve Ener­gy & Power Gui­de 2020 -op­paa­seen.

      Opas kat­taa ku­vauk­sen uusim­mas­ta an­ne­tus­ta sään­te­lys­tä eri ener­gia­sek­to­rien nä­kö­kul­mis­ta Suo­mes­sa ja tu­lee ole­maan hyö­dyl­li­nen ener­gia­teol­li­suu­den asian­tun­ti­joil­le, si­joit­ta­jil­le sekä ulkomaisille la­ki­mie­hil­le heidän avustaessa asiakkaitaan Suomen energiamarkkinoille kohdistuvissa projekteissa ja sijoituksissa.

      HPP:n ener­gia­tii­mi on yksi joh­ta­vis­ta ener­gia­tii­meis­tä Suo­men oi­keu­del­lis­ten pal­ve­lu­jen mark­ki­noil­la. Oikeudellisten palvelujen tarjoajia maailmanlaajuisesti luokitteleva Chambers on asettanut HPP:n asiantuntijat Tier 1 -kategoriaan joka vuosi ”Ener­gy & Na­tu­ral Re­sources” -ka­te­go­rias­sa.

      Chambers Alternative Energy & Power Guide 2020


      Erilainen yhtiökokouskevät, osa 2/2

      Kirjoitussarjan ensimmäisessä osassa käsiteltiin koronaviruspandemian ja siitä aiheutuneiden rajoitustoimien vaikutuksia yhtiökokouksen aikatauluttamiseen ja järjestämiseen sekä näihin liittyviä käytännön näkökohtia. Nyt, yhtiökokouskauden lopussa, on ilo huomata, että tätä kirjoitettaessa 219 Helsingin pörssin päälistan yhtiötä ja First North -yhtiötä on pitänyt varsinaisen yhtiökokouksensa – vaikkakin poikkeusjärjestelyin.

      Osingonjakopäätös on osakkeenomistajan näkökulmasta jokakeväisen varsinaisen yhtiökokouksen ehkä merkittävin päätös. Koronaviruspandemian seurauksena ja taloudellisen epävarmuuden lisääntyessä, kevään aikana oikeudelliseen keskiöön on noussut keskustelu osakeyhtiölain osingonjakosäännöksistä, etenkin maksukykyisyystestistä. Voidaanko osinkoa jakaa? Rajoittaako muuttunut taloudellinen tilanne ja taloudellinen epävarmuus osingon jakamista?

      Yhtiökokoukset ovat taloudellisen epävarmuuden aiheuttamien riskien hallitsemiseksi kasvavassa määrin valtuuttaneet yhtiön hallituksen päättämään osingonjaosta. Seuraavassa tarkastellaan osingonjakoon liittyviä keskeisiä säännöksiä, vallitsevat olosuhteet huomioon ottaen, sekä nostetaan esiin näkökohtia, joita osakeyhtiön hallituksen tulisi ottaa huomioon päättäessään osingonmaksusta yhtiökokouksen valtuutuksen nojalla.

      Osingonjaon edellytyksistä yleisesti

      Osakeyhtiön varoja voidaan jakaa vain kuten osakeyhtiölaissa on säädetty. Muu liiketapahtuma, joka vähentää yhtiön varoja tai lisää sen velkoja ilman liiketaloudellista perustetta, on kiellettyä. Jotta osinkoa voidaan jakaa, on yhtiöllä oltava jakokelpoisia varoja eli vapaata omaa pääomaa. Varojen jakamisen tulee perustua yhtiön viimeksi vahvistettuun tilinpäätökseen, ja tilinpäätöksen lisäksi jaossa on otettava huomioon tilinpäätöksen laatimisen jälkeen yhtiön taloudellisessa asemassa tapahtuneet olennaiset muutokset. Varoja saa jakaa vapaasta omasta pääomasta määrän, josta on vähennetty yhtiöjärjestyksen mukaan jakamatta jätettävät varat sekä määrä, joka on kehitysmenona merkitty taseeseen kirjanpitolain mukaisesti. Tästä varojenjaon määrää sääntelevästä säännöksestä käytetään yleisesti nimitystä tasetesti. Edellä mainitun lisäksi niin sanottu maksukyisyystesti on keskeinen. Maksukykyisyystestillä tarkoitetaan osakeyhtiölain säännöstä, jonka mukaan varoja ei saa jakaa, jos jaosta päätettäessä tiedetään tai pitäisi tietää yhtiön olevan maksukyvytön tai jaon aiheuttavan yhtiön maksukyvyttömyyden. Maksukykyisyystestin tarkoitus on osaltaan suojata yhtiön velkojien etuoikeutta maksujen saamiseen yhtiöstä ennen omistajia. Testillä on osansa myös yhtiön toiminnan jatkuvuuden turvaamisessa.

      Osingonjakopäätökseen liittyvästä arvioinnista

      Vaikka osakeyhtiölain osingonjakoa koskevat rajoitukset voidaan jakaa yllä mainitun tavoin kaavamaisesti kahteen keskeiseen rajoitukseen, tasetestiin ja makukykyisyystestiin, osingonjakoa koskeva päätöksenteko on käytännössä moniulotteisempi. Maksukykyisyystestin ei nimityksestään huolimatta ole tarkoitus olla pistemäinen tarkastus, joka toteutetaan kaavamaisesti. Testin sijaan voidaankin puhua kaksiosaisesta maksukykyisyysarvioinnista. Yhtiön nykyisen maksukyvyn toteamisen lisäksi tulee arvioida yhtiön maksukykyisyyden kehitys ja maksukykyisyystestin on syytä painottua tulevaisuuteen, kuten seuraavassa esitetään.

      Maksukykyisyydestä yleisesti

      Maksukykyisyystestin sisältöä ei ole tarkemmin selostettu osakeyhtiölaissa tai sen esitöissä. Vaikkakin testin määrittelyä ja tulkintaa on pidetty oikeuskirjallisuudessa epäselvänä, käytännössä testin soveltamisessa ei yhtiöissä ole tähän asti koettu laajassa mittakaavassa merkittäviä ongelmia osingonjakopäätöstä tehtäessä. Koronaviruspandemian aiheuttaman taloudellisen epävarmuuden sekä heikentyneiden ja osin hyvinkin epävarmojen tulevaisuuden ennusteiden vuoksi maksukykyisyyden ja ennen kaikkea maksuvalmiuden arviointi on kuitenkin noussut korostetusti esille.

      Maksuvalmiutta voidaan mitata ja arvioida niin erilaisin tunnusluvuin kuin kassavirroilla ja likvidien varojen muutoksena. Tunnusluvut ovat staattisia, tarkasteluhetken lukuja. Maksuvalmiuden osalta katse on kuitenkin pidettävä tulevassa. Maksuvalmiuden tulee olla ja säilyä sellaisella tasolla, että yhtiö selviytyy maksuvelvoitteistaan niin lyhyellä kuin pitkälläkin tarkastelujaksolla. Parhaiten tähän arviointiin antaa eväitä katsaus yhtiön tuleviin kassavirtoihin eli yhtiön kassavirtaennuste.

      Koronaviruspandemian mukanaan tuoman taloudellisen epävarmuuden myötä näyttäisi kuitenkin siltä, että luotettavien ennusteiden tekeminen on monella alalla haastavaa. Tähän liittyen yhtiökokous voi, osingonjakopäätöksen sijaan, valtuuttaa hallituksen päättämään osingonjaosta, kuten moni yhtiö on tänä keväänä tehnytkin.


      Yhtiökokouksen päättäessä valtuuttaa hallitus päättämään osingon jakamisesta (tai muusta varojenjaosta) tulee mainita jaon enimmäismäärä ja se, mitä varoja jakoon käytetään. Valtuutus voi olla voimassa enintään seuraavan varsinaisen yhtiökokouksen alkuun. Mikäli valtuutusta ei päätöksentekohetkellä rajoiteta ajallisesti, on hallituksella käytännössä siis sangen pitkä aika päättää osingonjaosta. Vuoden aikana, etenkin vallitsevassa tilanteessa koronaviruksen vaikuttaessa lähes jokaisen yhtiön arkeen, voi yhtiön taloudellinen tilanne muuttua merkittävästi, jolloin yhtiön hallituksen päätöksenteossa osingonjakoa koskien korostuu yhtiön todellisen maksukyvyn kehittymisen huolellinen arviointi.

      Yhtiön hallitus osingonjakajana

      Mikäli yhtiökokous valtuuttaa hallituksen päättämään osingonjaosta, on hallituksen otettava osingonjakopäätöksessään huomioon samat osingonjakoa koskevat osakeyhtiölain säännökset kuin silloin, kun asiasta päätettäessä yhtiökokouksessa.

      Havainnollistettaessa Yhtiön hallituksen päätöksenteon rakennetta, osingonjakoprosessi voidaan jakaa neljään osaan alla esitetyn mukaisesti.

      1. Tasetestin mekaaninen osuus

      Tasetestin avulla saadaan alustavasti laskettua jaettavissa oleva osingon enimmäismäärä. Enimmäismäärää rajoittavat yhtiökokouksen päättämän valtuutuksen ehdot. Kuten aiemmin mainittu, valtuutuspäätöksen tulee sisältää muun muassa osingonjakoon käytettävä enimmäismäärä, joka luonnollisesti voi olla tasetestin antamaa määrää alhaisempi. Myös yhtiöjärjestysmääräyksissä voi olla rajoituksia varojenjakoon liittyen. Yhtiöjärjestyksessä voidaan esimerkiksi määrätä, että tietty osuus tilikauden voitosta on jätettävä jakamatta ja käytettävä investointeihin. Mainittujen tekijöiden summana saadaan osinkona jaettavissa oleva enimmäismäärä. On kuitenkin syytä huomioida, että osakeyhtiölain tarkoittama tasetesti, taseen tarkastelu, suuntaa menneeseen. Tämän lisäksi on otettava huomioon myös yhtiön ja sen liiketoiminnan näkymien nykytila ja tulevaisuus.

      1. Maksukykyisyystesti ja nykytilan arviointi

      Osingonjakoon käytettävissä olevan määrän arvioinnissa keskeistä on tasetestin lisäksi yhtiön taloudellisen tilanteen arviointi päätöksentekohetkellä, sillä vaikka tasetestin mukaan yhtiöllä olisi jakokelpoisia varoja, ei osinkoa saa jakaa, jos jaosta päätettäessä tiedetään tai pitäisi tietää yhtiön olevan maksukyvytön.

      Näin ollen päätöksenteon ajankohdalla on merkitystä siltä osin, miten vankasti osingonjakopäätös voi suoraan liittyä tilinpäätökseen. Mitä pidemmästä ajanjaksosta tilinpäätöksen laatimishetken ja hallituksen (valtuutuksen perusteella tekemän) osingonjakopäätöksen välillä on kyse, sitä tärkeämmäksi nousee tilinpäätöksen laatimisen jälkeen yhtiön taloudellisessa asemassa tapahtuneiden olennaisten muutosten arviointi. Olennaiseksi yhtiön asemaan vaikuttavaksi muutokseksi on ainakin katsottava tapahtuma, jolla on ollut tai voi toteutuessaan olla olennainen vaikutus yhtiön liiketoimintaan ja taloudelliseen asemaan. Tavoitteena nykytilan arvioinnissa on saada yleisesti ottaen riittävä kuva yhtiön taloudellisesta asemasta päätöshetkellä, etenkin maksuvalmiudesta. Tyhjentävää listaa tällaisista olennaisista muutoksista lienee mahdoton listata, mutta vaikuttaisi siltä, että koronapandemia vaikutuksineen on hyvin todennäköisesti koskettanut isoa osaa suomalaisista osakeyhtiöistä.

      1. Maksukykyisyystesti ja tulevaisuuden arviointi

      Siinä missä yhtiön jakokelpoisten varojen määrittämisessä eli tasetestissä katsantokanta on nykyhetkeen sijoittuva, tulee yhtiön maksukykyisyyden arvioinnin, kuten aiemmin mainittu, suuntautua tulevaisuuteen. Vaikka nykytilanteen arvioinnin perusteella osingonjakoa rajoittavat testit näyttäisivät läpäistyn eikä yhtiö olisi maksukyvytön, ei osinkoa voi jakaa, jos jaosta päätettäessä tiedetään tai pitäisi tietää jaon aiheuttavan yhtiön maksukyvyttömyyden.

      Maksukykyarviointi on aina tapauskohtaista. Tärkeintä arvioinnissa on laatia arvio usean lähteen perusteella. Esimerkiksi yhtiön taloudelliset tunnusluvut tai kassavirtaennusteet eivät yksin välttämättä anna riittävää tietoa tulevaisuuden arvioinnin pohjaksi. Yhtiön maksukykyisyyttä arvioitaessa tulee ottaa huomioon yhtiön taloudellisen aseman lisäksi myös yhteiskunnan taloudellinen tilanne, yhtiön harjoittaman liiketoiminnan suhdanneherkkyys sekä, etenkin nyt, yhtiön toimialan tilanne ja tulevaisuudennäkymät.

      1. Päätös ja täytäntöönpano

      Hallituksen valtuutuksen perusteella tekemä osingonjakopäätös olisikin siten syytä tehdä ottaen huomioon kaikki edellä esitetyt osa-alueet.

      Muuttuneessa taloudellisessa tilanteessa etenkin maksukykyisyysarviointi voi osoittautua haastavaksi. Kassavirtaennusteiden luotettavuus voi olla heikko, tai toimialan kehitysnäkymät voivat olla epäselvät. Koronaviruksen aiheuttamien vaikutusten ajallinen kesto voi olla lyhyt, pitkä, tai jotain tältä väliltä. Hallituksen onkin osingonjakoa pohtiessaan arvioitava, onko näkymä tulevaisuuteen riittävän selkeä. Mikäli vastaus on ei, tulisi osingonjakopäätöstä siirtää.

      Mikäli yhtiön taloudellinen tilanne on vahva ja näkymä tulevaisuuteen riittävän selkeä yhtiön liiketoiminnan jatkamiseksi, voi yhtiö jakaa osinkoja normaalisti tai melkein normaalisti.

      Maksukykyisyysarviointi tulee tehdä mahdollisimman lähellä osingonjakopäätöstä. Lisäksi on huomioitava, että hallituksen on varmistuttava osingonjakopäätöstä täytäntöön pantaessakin päätöksen lainmukaisuudesta. Maksukykyisyystesti tulee siis läpäistä myös osingonmaksuhetkellä.

      Yhtiön hallituksen huolellisuudesta ja arvioinnin dokumentoinnista

      Osingonjakopäätökseen ja maksukykyyn liittyvässä arvioinnissa pätevät samat periaatteet kuin muussakin hallituksen työskentelyssä ja päätöksissä. Liiketoimintapäätösperiaatetta (business judgement rule) soveltaen, hallituksen jäsenten on toimittava huolellisesti, vertailukohtana se, miten huolellinen henkilö vastaavassa tilanteessa menettelisi. Tärkeää on perustaa päätöksenteko riittävään valmisteluun, tarvittaessa hallituksen ulkopuolisia asiantuntijoita käyttäen, ja tehdä tämän jälkeen huolellisesti dokumentoitu päätös.

      Se, että yhtiö ajautuisi maksukyvyttömäksi osingonjakopäätöksen jälkeen, ei itsessään tarkoita, että yhtiön hallitus olisi laiminlyönyt huolellisuusvelvoitteensa, edellyttäen että hallitus on hankkinut riittävät taustatiedot päätöksenteon pohjaksi ja punninnut päätöstä yhtiön etua tavoitellen. Olennaista johdon huolellisuuden arvioinnissa on se, mitä päätöstä tehtäessä tiedettiin tai olisi pitänyt tietää (onko yhtiö maksukyvytön tai johtaako osingonjako maksukyvyttömyyteen). Päätöksen tulee perustua riittävään harkintaan – kohtuudella ennustettavissa olevat riskit huomioiden. Tuntemattomia ja ennalta-arvaamattomia riskejä tai epävarmuustekijöitä ei hallitus voi ottaa huomioon, eikä tätä voida edellyttääkään. Koronaviruspandemian aiheuttamat yleiset vaikutukset talouteen ovat luonnollisesti jo kaikkien tiedossa, joten tilanteen vaikutus yhtiön liiketoimintaan on otettava kokonaisarviossa huomioon.

      Maksukykyisyystestin tekeminen ja testin dokumentointi onkin erityisen tärkeää hallituksen vastuun ja huolellisuusvelvoitteen täyttämisen kannalta. Huomioiden että yhtiön hallituksen tietoisuus yhtiön taloudellisesta tilanteesta on yleisesti osakkeenomistajia parempi ja yksityiskohtaisempi, on syytä ylipäätään korostaa hallituksen tekemän osingonjakopäätöksen ja sen taustalla olevan maksukykyisyyden arvioinnin dokumentoinnin tärkeyttä. Etenkin silloin, kun yhtiön taloudellinen tilanne on voitonjakohetkellä epävarma, myös dokumentointi on syytä tehdä huolellisesti.



      Antti Säiläkivi
      0400 241 114

      Antti Säiläkivi on erikoistunut vaativaan yhtiöoikeudelliseen ja corporate governance -neuvonantoon. Antin erikoisosaamista ovat myös yritysjärjestelyt sekä private equity -toimialaan ja sijoitusrahastoihin liittyvät kysymykset. Antti avustaa eri toimialoilla toimivien yritysten lisäksi pääomasijoittajia sekä muita ammattimaisia sijoitusorganisaatioita kotimaisissa ja rajat ylittävissä toimeksiannoissa.


      Lisää käyttöpääomaa factoringilla – tarvitaanko muilta rahoittajilta suostumus?

      Tiukentuva taloudellinen tilanne saattaa aiheuttaa lisääntyviä haasteita yritysten käyttöpääomien riittävyydelle. Yksi yhä useammin Suomessakin käytetty ratkaisuvaihtoehto kassahaasteisiin on laskusaatavien muuttaminen rahaksi factoringilla. EUF:n (EU Federation for the Factoring and Commercial Finance Industry) tilastojen mukaan tämän tyyppisen rahoituksen määrä Suomessa vuonna 2019 oli 28 miljardia euroa ja kasvua edelliseen vuoteen oli 9 %:ia. Näyttää siltä, että factoringin merkitys on ollut kasvussa jo ennen COVID19-pandemiaa ja koronakriisin seurannaisvaikutukset tuskin vähentävät tarvetta taseen tehokkaalle käytölle.

      Factoring-järjestelyjen yhteydessä rahoitusjuristille tulee toisinaan vastaan kysymys, tarvitaanko yhtiön muilta rahoittajilta suostumus joko muiden rahoitusjärjestelyjen ehtojen perusteella tai siksi, että yhtiö on antanut omaisuuttaan koskevan yrityskiinnityksen (joka yrityskiinnityslain (634/1984) 3 §:n mukaan kattaa myös saatavat).

      Tarkastelemme tässä kirjoituksessa factoring-rahoituksen suhdetta tyypillisiin rahoitusehtoihin ja yrityskiinnitykseen.

      Factoringin oikeudellinen luonne

      Factoring-rahoituksessa on hieman yksinkertaistaen kyse siitä, että yrityksen laskusaatavat muutetaan rahaksi rahoitusyhtiön myöntämän, yleensä limiittimuotoisen, rahoitusjärjestelyn avulla. Limiitin puitteissa yritys saa rahoitusta rahoitusyhtiölle siirtämiä laskusaataviaan vastaan ja rahoitusyhtiö saa korvauksen suoraan asiakkaiden maksamista laskusaatavista. Factoringissa muodostuu näin kolmikantasuhde yrityksen, rahoitusyhtiön ja laskun maksajan välille.

      Factoring-järjestelyjä voidaan toteuttaa taloudellisessa mielessä monella tavalla, mutta tyypillisesti rahoitusyhtiö asettaa tietyt vaatimukset siirrettävien laskujen ominaisuuksista (esimerkiksi laskun peruste, asiakkaan luottoluokitus, yksittäisen laskun suuruus jne.) ja hallitsee luottoriskiään valvomalla antamansa rahoituksen määrää suhteutettuna sille siirrettyjen saatavien määrään.

      Factoring-järjestelyyn elimellisesti liittyvä saatavien siirto voidaan toteuttaa oikeudellisesti tarkasteltuna hieman yksinkertaistaen joko myynnillä tai panttauksella. Laskusaatavien myynnissä yrityksen ja rahoitusyhtiön välille ei lähtökohtaisesti synny velkasuhdetta vaan ajatuksena on, että siirretyt saatavat poistuvat yrityksen varallisuudesta. Laskusaatavien panttauksessa sen sijaan siirretyt saatavat jäävät oikeudellisesti yrityksen varallisuuteen, mutta turvaavat pantin kautta rahoitusyhtiön saatavia.

      Factoring vs. tyypilliset rahoitusehdot

      Laskusaatavien panttaus tai myynti factoringina saattaa edellyttää suostumusta yrityksen muilta rahoittajilta, mutta läheskään aina näin ei ole. Pankkien standardiehdot harvemmin rajoittavat yrityksen toimintaa kovinkaan paljoa. Alla listaamme rahoitusehtoja, joita käytetään tyypillisesti räätälöidymmissä järjestelyissä ja jotka muotoiluista riippuen saattavat rajoittaa factoring-järjestelyjä.

      Velkaantumiskielto (tai ”financial indebtedness”) on kovenantti, jolla rahoittaja pyrkii rajoittamaan yrityksen velkaantuneisuutta, ja hallitsemaan näin omaa luottoriskiään. Samaa tarkoitusta varten voidaan käyttää myös erilaisia suhdelukuja, joihin yrityksen velan määrä vaikuttaa ja joiden ylitys aiheuttaa eräännyttämisperusteen. Jos factoring toteutetaan laskusaatavien myyntinä (ja se myös oikeudellisesti tulkitaan sellaiseksi eikä esimerkiksi vakuusluovutukseksi), velkaantumiskiellon ei pitäisi rajoittaa järjestelyä, koska järjestelyn perusajatuksena ei ole laina ja sitä turvaava pantti vaan saatavan myynti. Sitä vastoin factoring panttauksena toteutettuna on todennäköisesti velkaantumiskieltoehdon tarkoittamalla tavalla lisävelkaantumista.

      Vakuudenantokielto (tai ”negative pledge”) on kovenantti, jolla rahoittaja pyrkii varmistamaan, että mahdollisessa ongelmatilanteessa yrityksellä ei ole velkojia, jotka olisivat paremmassa etuoikeusasemassa yrityksen varallisuutta jaettaessa kuin kyseinen rahoittaja itse on. Samoin kuin velkaantumiskiellon kohdalla, vakuudenantokiellon ei pitäisi olla ongelma, jos factoring toteutetaan laskusaatavien myyntinä. Sitä vastoin saatavien siirto panttauksena on todennäköisesti vakuudenantokiellon tarkoittamalla tavalla vakuudenantoa.

      Luovutuskielto (tai ”disposals”) on kovenantti, jolla rahoittaja pyrkii varmistumaan siitä, että yrityksen varallisuusasemassa ei tapahdu negatiivisia muutoksia ja että ainakaan vakuusomaisuutta tai muuta rahoittajan keskeisenä pitämää omaisuutta ei luovuteta ilman rahoittajan suostumusta. Yrityksen toimialasta sekä luovutusrajoituksen laajuudesta riippuu, mitkä omaisuuserät ovat sen toiminnalle sillä tavalla olennaisia, että rahoittaja pyrkii kontrolloimaan näiden luovutuksia. Päinvastoin kuin velkaantumiskiellossa, luovutuskiellon kannalta ongelmallisempi factoring-tapa on laskusaatavien myynti, kun taas saatavien panttaamisen ei yleensä pitäisi aiheuttaa ongelmia.

      Vaikka räätälöityjen järjestelyjen rahoitusehdot monilta osin yleensä seuraavat ns. markkinakäytäntöä, tämän puitteissa valitut ratkaisut vaihtelevat merkittävästi riippuen kunkin yrityksen ja sen rahoitusrakenteen erityispiirteistä. Kysymys siitä, tarvitaanko factoring-järjestelyyn muiden rahoittajien suostumuksia, on siten lopulta kiinni edellä mainittujen ehtojen laajuudesta, muotoiluista ja määritelmistä sekä mahdollisten finanssikovenanttien laskentatavoista. On myös mahdollista, että rahoitussopimuksissa on nimenomaisesti otettu kantaa factoringin hyväksyttävyyteen. Jos factoring on osa, tai todennäköisenä pidetty osa, yrityksen rahoituskokonaisuutta, epäselvyyksien välttämiseksi olisikin järkevää nimenomaisesti sopia, missä määrin tällaiset järjestelyt ovat hyväksyttyjä ilman rahoittajan erillistä suostumusta riippumatta siitä, millä tekniikalla ne toteutetaan.

      Rahoitussopimusten rajoittavien ehtojen lisäksi factoring-järjestelyjä harkitsevan yrityksen on syytä tarkistaa, kuinka laajat tiedonantovelvoitteet sillä on muissa rahoitusjärjestelyissään. Tyypillisesti rahoitettava yritys on velvoitettu ilmoittamaan rahoittajalle viipymättä toimenpiteistä, joilla saattaa olla vaikutusta sen taloudelliseen asemaan. Riippuen factoring-järjestelyn suhteellisesta koosta, tämä saattaa hyvin olla luonteeltaan sellainen toimi, josta rahoittaja mielellään tietäisi, vaikka järjestely ei sinällään vaatisikaan nimenomaista suostumusta.

      Yrityskiinnitys, saatavat ja factoring

      Yrityksen elinkeinotoimintaan kuuluva irtain omaisuus voidaan kiinnittää ja sen hallintaa luovuttamatta pantata yrityskiinnityslain mukaisella yrityskiinnityksellä. Yrityskiinnitys kohdistuu yrityksen irtaimeen, vaihtuvaan omaisuusmassaan eikä se merkittävästi rajoita yrityksen mahdollisuuksia luovuttaa vakuusomaisuutta.

      Jos rahoitussopimusten ehdot sallivat factoringin, toisinaan yrityksen ja sen rahoittajien ja/tai factoringia tarjoavan rahoitusyhtiön välillä nousee keskustelu siitä, johtaako yrityskiinnitysten olemassaolo siihen, että factoring-järjestelylle tarvittaisiin yrityskiinnityksen haltijan suostumus. Vastaus tähän kysymykseen riippuu factoringin teknisestä toteutuksesta, koska yrityskiinnityslaissa on erilliset säännökset koskien kiinnitetyn omaisuuden myyntiä ja panttausta.

      Factoring laskusaatavien panttauksena

      Yrityskiinnityslain 3 §:n mukaan yrityksen elinkeinotoimintaan kuuluvat saatavat, esimerkiksi laskusaatavat, kuuluvat yrityskiinnityksen piiriin. Lähtökohtaisesti yrityskiinnityksen piiriin kuuluvaa irtainta omaisuutta ei saa antaa vakuudeksi erillispanttauksin yrityskiinnityksen perustamisen jälkeen. Yrityskiinnityslain 4 §:n 3 momentin poikkeuksen mukaan tämä kielto ei kuitenkaan koske rahoitusomaisuuteen kuuluvien saatavien panttausta. Yrityskiinnityslakia koskevassa hallituksen esityksessä saatavia koskevaa poikkeusta on perusteltu sillä, että saatavien käyttäminen rahoituksessa on tehokkaampaa, jos saatavia voidaan käyttää erillisenä panttiomaisuutena esimerkiksi factoring-järjestelyissä.

      Yrityskiinnityslain 4 §:n 3 momentin ja sen perustelujen valossa näyttää selvältä, että olemassaolevat yrityskiinnitykset eivät rajoita yrityksen mahdollisuuksia tehdä factoring-järjestelyjä eikä tällaisiin järjestelyihin tarvita kiinnityksenhaltijan suostumusta, jos järjestelyt toteutetaan teknisesti saatavien panttauksena eikä myyntinä.

      Factoring laskusaatavien myyntinä

      Yrityskiinnityslain 9 §:n 1 momentin mukaan yrityskiinnityksellä kiinnitettyä omaisuutta saa yrityskiinnityksen estämättä luovuttaa ja käyttää siten kuin elinkeinotoimintaan kuuluva säännöllinen tavaranvaihto tai omaisuuden tarpeellinen uusiminen taikka muu normaali liiketoiminta edellyttää. Tavanomaisuudesta poikkeavatkaan luovutukset eivät suoranaisesti estä myyntiä, mutta tällöin kiinnitys jää rasittamaan omaisuutta, ellei luovutuksensaaja ole ollut vilpittömässä mielessä (yrityskiinnityslaki 9 §:n 2 momentti).

      Ylläolevaan viitaten yrityskiinnityslaki ei yhtä suoraviivaisesti hyväksy saatavien luovutusta kuin se hyväksyy saatavien panttauksen. Factoringia silmälläpitäen vaikuttaisi erikoiselta, jos yrityskiinnityslain oikeudelliset seuraukset riippuisivat siitä, millä teknisellä ratkaisulla järjestelyyn on lähdetty. Voidaankin hyvin perustella, että tavanomaisin ehdoin toteutettu factoring-järjestely laskusaatavien myyntinä pitäisi tulkita yrityksen normaaliin liiketoimintaan kuuluvaksi, jos se voidaan rinnastaa panttauksena tehtävään factoring-järjestelyyn, joka on yrityskiinnityslain ja sen esitöiden valossa nimenomaisesti sallittu.

      Edellä mainitusta huolimatta on todettava, että huolellisen toimijan on syytä saatavien myymiseen perustuvaa factoring-järjestelyä suunnitellessaan arvioida, onko luovutuksessa kyse yrityskiinnityslain tarkoittamasta normaalista liiketoiminnasta tai pyydettävä suostumus kiinnityksenhaltijalta (yrityskiinnityslaki 9 §:n 3 momentti). Esimerkiksi luovutuksen alihintaisuus tai luovutusehtojen poikkeuksellisuus voivat johtaa siihen, ettei luovutuksen katsota kuuluvan normaalin elinkeinotoiminnan piiriin, koska tällaisilla järjestelyillä yrityskiinnityksen alaisen omaisuuden arvo vähenisi. On kuitenkin huomattava, että vakuuden arvon väheneminen luovutustointen johdosta katsotaan tyypillisesti kuuluvan rahoittajan tavanomaisesti ottaman riskin piiriin eikä sen siten yksinään katsota riittävän edellytykseksi, etteikö luovutustoimi olisi sallittu yrityskiinnityslain 9 §:n mukaisesti. Oikeuskirjallisuudessa normaalin liiketoiminnan rajan on katsottu tulevan vastaan esimerkiksi siinä, että varoja on kerätty poikkeuksellisilla luovutuksilla muiden velkojien kuin kiinnityksenhaltijan saamisten maksuun.

      Factoring-rahoitukselle on tyypillistä, että yritys luovuttaa rahoitusyhtiölle merkittävän osan myyntilaskuistaan tai koko laskukantansa. Kyseessä voi olla lisäksi ns. epävarmojen saamisten kauppa, jossa tyypillisesti kauppahinta on laskusaatavan nimellisarvoa huomattavasti alhaisempi. Ottaen kuitenkin huomioon, että factoringin perustarkoituksena on nopeuttaa yrityksen saatavien kiertoa yleensä hinnalla, joka on liiketoiminnallisesti perustelua molemmille osapuolille, pääsääntönä voitaneen pitää, että laskusaatavien myynti factoringilla kuuluu yrityksen normaalin liiketoiminnan piiriin yrityskiinnityslain tarkoittamalla tavalla. Vastakkainen tulkinta voisi tulla kyseeseen poikkeuksellisemmissa järjestelyissä; esimerkiksi, jos ongelmissa olevan yrityksen saatavia myytäisiin erityisen alhaisella hinnalla ja jos yritys ei käytä saamiaan varoja käyttöpääomatarpeisiin vaan esimerkiksi velkojen maksamiseen.


      Hieman yleistäen yhteenvetona voidaan todeta, että pankkien standardiehdot harvemmin estävät factoringia missään muodossa. Räätälöidyissä järjestelyissä sen sijaan erilaiset kovenantit saattavat rajoittaa factoring-järjestelyjä ilman rahoittajan suostumusta. Tämä riippuu pitkälti rahoitussopimusten ehtojen laajuudesta ja muotoilusta. Factoringia itsessään on harvemmin nimenomaisesti kielletty, mutta sama lopputulos saattaa tulla vastaan esimerkiksi yrityksen velkaantuneisuutta, vakuuksien antoa ja luovutuksia rajoittavilla kovenanteilla.

      Jos rahoitussopimusten ehdoista tulee tulkintakysymyksiä, on erityisesti rahoitettavan yrityksen kannalta olennaista joko selvittää asia tai pyytää rahoittajalta suostumus factoring-järjestelyyn, jotta yrityksen rahoitusjärjestelyissä ei synny eräännyttämisperusteita. Factoringia tarjoavalle rahoitusyhtiölle ehtojen rikkomisella tai luvan puuttumisella ei yleensä ole välittömiä vaikutuksia, mutta tietenkin yhden rahoitusjärjestelyn kaatuminen kumuloituu helposti suuremmiksikin ongelmiksi. Rahoittajan suostumus yleensä myös vähentää vastaisuudessa mahdollisesti esiin nousevia riitaisuuksia.

      Yrityksen omaisuutta koskeva yrityskiinnitys ei lähtökohtaisesti ole esteenä sille, että se pyrkii parantamaan käyttöpääomatilannettaan factoring-järjestelyjä tekemällä. Factoring-saatavien panttaus ei edellytä erillistä suostumusta yrityskiinnityksen haltijoilta ja tällaiset panttaukset saavat etusijan yrityskiinnityksiin nähden. Factoring laskusaatavien myyntinä ei ole yhtä yksinkertainen asia vaan factoring-järjestelyn tehokkuus (eli rasittaako yrityskiinnitys myytyjä saatavia) riippuu siitä, katsotaanko järjestelyn kuuluvan yrityksen normaalin liiketoiminnan piiriin. Useimmiten asia näin todennäköisesti on.

      Jos factoringia ollaan toteuttamassa saatavien myyntinä ja osapuolille on epäselvää, kuuluuko järjestely yrityksen normaaliin liiketoimintaan, on myös rahoitusyhtiön välitön etu, että järjestely arvioidaan huolellisesti ja että tarvittaessa yrityskiinnityksen haltijalta pyydetään suostumus järjestelylle. Vaikka yrityskiinnityslaki ei suoranaisesti vaadi kiinnityksenhaltijan suostumusta luovutustoimenpiteille, on rahoitusyhtiölle olennaisen tärkeää saada varmuus siitä, että yrityskiinnitys ei rasita rahoitusyhtiölle siirrettyjä saatavia.


      Antti Rintakoski
      Partner, rahoitus
      +358 50 344 5606

      Ida Sandholm
      Associate, rahoitus
      +358 50 517 7109


      HPP:n rahoitusryhmä

      HPP:n asiantuntijoilla on laaja-alainen kokemus vaativista rahoitusjärjestelyistä. Asiantuntijapalvelumme ydintä ovat erilaiset syndikoidut järjestelyt, akvisitio-, projekti-, joukkovelkakirja-, high yield, unitranche-, mezzanine- sale and leaseback, factoring- ja kiinteistörahoitusjärjestelyt sekä kasvuyritysten rahoituskierrokset. Neuvomme asiakkaitamme säännöllisesti myös vapaaehtoisissa uudelleenjärjestelyissä sekä kriisitilanteiden hoitamisessa ja niihin valmistautumisessa.

      Velkarahoituksen lisäksi rahoitusryhmämme toimenkuvaan kuuluvat rahoitusalan sääntelyyn liittyvät kysymykset sekä pääomarahastojen ja sijoitusrahastojen perustamiset ja muut rahastoihin liittyvät järjestelyt sekä rahastoyhtiön että sijoittajan näkökulmasta.

      Rahoitusosaamisemme ei perustu pelkästään oikeudellisten kysymysten hallitsemiseen, vaan myös yritysmaailmasta saatuun työkokemukseen. Useilla juristeillamme on kokemusta pankki- ja rahoitusmaailmasta sekä pörssiyhtiöiden palveluksessa toimimisesta.

      HPP edustaa sekä rahoittajia, sijoittajia että rahoitettavia tahoja. Laaja kokemuksemme kattaa kaiken olennaisen suoraviivaisista paikallisista aina monimutkaisiin kansainvälisiin järjestelyihin asti. Tämän kokemuksemme perusteella räätälöimme palvelumme ottaen huomioon kunkin järjestelyn ominaispiirteet.


      Hallituksen esitys yleisestä kustannustuesta julkaistu – jääkö tapahtuma-ala rannalle?

      Suomessa on pitkin kevättä julkistettu tukimalleja koronaviruksen kurittamille yrityksille, viimeisimpänä perjantaina 5.6.2020 auennut ns. ravitsemusalan erityistuki. Paljon palstatilaa ovat saaneet myös Business Finlandin ja ELY-keskusten myöntämät koronatuet (liiketoiminnan kehitystuet), joissa hakuaika päättyy tänään maanantaina. Hallitus on kuitenkin todennut mainitut tuet – ja useat muut tukimuodot – riittämättömiksi pienentämään konkurssiin ajautuvien yritysten määrää ja turvaamaan yritystoiminnan jatkuvuutta pandemian aikana. Keskeinen ongelma on ollut erityisesti Business Finlandin ja ELY-keskusten myöntämien tukien osalta se, että kyse on kehitystuista, ei niinkään tuesta pandemian aiheuttamiin välittömiin vaikutuksiin. Rajoitustoimenpiteiden aiheuttaman myynnin laskun aikanakin yritysten on tullut huolehtia kiinteistä kustannuksistaan, kuten tilavuokrista ja lvi- ja sähkömaksuista sekä henkilöstöön liittyvistä kustannuksista.

      Tilannetta korjaamaan ja samalla Business Finlandin ja ELY-keskusten tukien tilalle hallitus ehdottaa yleistä kustannustukea, jota koskeva hallituksen esitys annettiin eduskunnalle perjantaina. Tuki perustuu Suomen Euroopan komissiolle ilmoittamaan ja komission hyväksymään määräaikaiseen valtiontukeen (komission päätös SA.56995, 2020/N, 24.4.2020), joka mahdollistaa maksimissaan 800 000 euron yrityskohtaisen tuen.

      Uusi kustannustuki on ehdotuksen mukaan tarkoitettu kaikkein eniten koronasta kärsiville yrityksille.  Ehdotetun lakiesityksen avulla mahdollistetaan yritysten selviytyminen COVID19-pandemiaan liittyvien rajoitusten aiheuttamasta myynnin merkittävästä laskusta. Valtioneuvosto esittää tukimallia, joka on yhdistelmä toimialakohtaista ja yrityskohtaista arviota. Tämä kaksiosainen edellytys tarkoittaa, että tuki kohdennettaisiin toimialoille, joiden liikevaihto on huhtikuussa 2020 laskenut vähintään 10 % vertailuajankohdan (maalis-kesäkuu 2019) keskimääräiseen liikevaihtoon verrattuna COVID19-pandemian vaikutuksesta. Näiltä toimialoilta tukea saisivat ne yritykset, joiden huhti-toukokuun 2020 keskimääräinen liikevaihto oli vähintään 30 % pienempi kuin vertailuajanjakson (maalis-kesäkuu 2019) keskimääräinen liikevaihto.

      Muitakin edellytyksiä tuen saamiselle toki on, kuten se, ettei yritys ole ollut vaikeuksissa ennen pandemian alkua.  Myönnettävä kustannustuki voi ehdotuksen mukaan olla enintään 500 000 euroa yritystä kohti, ja tuen määrässä huomioidaan yritykselle COVID19-pandemian vaikutuksia lievittämään myönnetyt muut tuet ja COVID19-pandemiaan liittyvät vakuutuskorvaukset tuen määrää vähentävästi (esim. Business Finlandin ja ELY-keskustelen koronatuista 70 prosenttia). Tukea maksetaan enintään kahden kuukauden ajalta, ja sen myöntämisestä päättää Valtiokonttori.

      Yleistä kustannustukea on odotettu ja toivottu. Tukiviidakon keskellä se vaikuttaa selkeältä valinnalta. Tiettyjä tulkintaongelmia se silti aiheuttaa. Suomen Yrittäjät on esittänyt huolensa toimialakohtaisuudesta tuen saannin edellytyksenä: esimerkkinä hotelli- ja ravintolarakentaminen, jotka ovat pysähtyneet, vaikka rakentamistoimiala markkina välttämättä ei. Tältä osin hallituksen ehdotus kuitenkin tarjoaa mahdollisuuden poiketa toimialavaatimuksesta, kunhan yritys pystyy todentamaan liikevaihdon heikkenemisen johtuvan pandemiasta.  Tältä osin joustoa siis on.

      Sen sijaan liikevaihdon vertailuajanjakson pulttaaminen tiettyihin kuukausiin vaikuttaa ensi kädessä haastavalta. Miten tuki suhtautuu esimerkiksi tapahtumiin, joita on hallituksen päätösten ja pandemian ennakoimattomuuden vuoksi peruttu pitkälle tulevaisuuteen. Esimerkkinä vaikkapa marraskuun Slush. Kyse ei ole yksin kevään ja alkukesän tapahtumista, joissa tapahtumanjärjestäjien liikevaihtovertailun kytkeminen kevääseen antanee oikeansuuntaisen kuvan. Loppukesän tai -vuoden tapahtumien ”liikevaihtopiikki” ei useinkaan kohdistu juuri kevääseen, vaan varsin lähelle tapahtuman ajankohtaa, eivätkä kriisin aiheuttamat taloudelliset vaikutukset siksi näy liikevaihdossa heti poikkeustilanteen alettua. Tältä osin poikkeusmahdollisuuksia ei hallituksen esityksestä kuitenkaan ole luettavissa. Vaikka on selvää, ettei kaiken kattavaa tukimallia ole mahdollista laatia, eikä valtio voi kaikkeen osallistua, on tapahtuma-alan ulosjääminen hämmentävää. Kokoontumisrajoituksista kun valtion rajoitustoimenpiteet kuitenkin saivat alkunsa.


      Anu Aaltonen
      Senior Counsel
      +358 40 747 9544


      HPP avustaa Helsingin kaupunkia Ravintola Kappelin rakennuksen myynnissä

      HPP avustaa Helsingin kaupunkia ravintola Kappelin rakennuksen myynnissä avoimella tarjouskilpailulla HOK-Elannolle 20 miljoonan euron kauppahinnalla. Osana järjestelyä Helsingin kaupunki vuokraa rakennuksen maapohjan ja piha-alueet ostajalle pitkäaikaisella maanvuokrasopimuksella. Ostaja on ollut rakennuksessa vuokralaisena vuodesta 1976.

      Kappeli on Helsingin Esplanadin puiston itäpäässä sijaitseva historiallinen kohde, jonka vanhimmat osat ovat valmistuneet vuonna 1867. Kappeli on tullut tunnetuksi tunnettujen suomalaisten taiteilijoiden, kuten Eino Leinon, Akseli Gallen-Kallelan ja Jean Sibeliuksen kantapaikkana.

      HPP toimii järjestelyssä Helsingin kaupungin oikeudellisena neuvonantajana. Kaupallisena neuvonantajana toimii JLL Finland Oy.


      Jätelain uudistusehdotuksessa edelleen ristiriitoja aiheuttavia kohtia

      Ympäristöministeriö julkaisi luonnoksen hallituksen esitykseksi jätelain ja eräiden muiden lakien muuttamisesta. Luonnoksesta voi lausua 2.6.2020 saakka.

      Esityksellä pannaan täytäntöön EU:ssa hyväksytyt uudet jätealan säännökset (ns. jätesäädöspaketti) ja tiettyjen muovituotteiden ympäristövaikutusten vähentämistä koskevaan direktiiviin (ns. SUP-direktiivi) sisältyvät tuotekiellot ja merkintävaatimukset. Ehdotus on muotoiltu lakia valmistelleen laajan työryhmän syksyllä 2019 valmistuneen työryhmämietinnön sekä taustaselvitysten ja vaikutusarvioiden pohjalta.

      Keskeisenä tavoitteena on vastata EU:ssa asetettuihin kiristyviin yhdyskuntajätteen ja pakkausjätteen kierrätystavoitteisiin sekä edistää EU:n kiertotalouspaketin tavoitteiden saavuttamista. Jätehierarkian täysimääräinen toimeenpano ja käyttö vähentää syntyvän jätteen määrää, varmistaa korkealaatuisen kierrätyksen, jossa materiaalin arvo säilyy mahdollisimman hyvin, ja mahdollistaa kierrätettävien materiaalien käyttämisen raaka-aineena neitseellisten luonnonvarojen sijasta.

      Jätelainsäädäntö ei kuitenkaan yleisesti ottaen ole ensisijainen keino vähentää jätteen määrää ja haitallisuutta, koska kiertotalouden tavoitteena on ehkäistä jätteen syntymistä ylipäänsä, jolloin koko jätelainsäädännön soveltamiselle ei ole tarvetta. Merkittävämpiin tuloksiin päästään puuttumalla suoraan (teollisuus)tuotantoon ja tuotteiden valmistukseen. Tällöin jätteen määrään voidaan puuttua mm. tuote- ja kemikaalisääntelyn vaatimuksilla. Erilaiset kierrätysratkaisut mahdollistavat uudenlaista liiketoimintaa. Jätelainsäädännössä jätteen määrään voidaan puuttua mm. sivutuotetta ja jätteeksi luokittelun päättymistä koskevalla sääntelyllä. Ehdotuksessa sivutuotteeksi luokittelua koskevat oikeudelliset edellytykset säilyvät ennallaan, mutta jätteeksi luokittelun päätymistä koskevaa yhtä edellytystä lievennetään. Jätelain aiemmassa säännöksessä edellytettiin aineen tai esineen yleistä käyttöä tiettyihin tarkoituksiin, nyt riittäisi, että sitä on määrä käyttää erityisiin tarkoituksiin.

      Useiden uudistusten ja mm. raportointivelvollisuuksien lisäksi esityksessä on nostettu esiin Suomea koskevia oikeudellisia ja toiminnallisia ongelmakohtia.

      Esityksessä tuodaan esiin Suomen kansallinen ja pitkäaikainen jätteen kuljetuksen kaksoisjärjestelmä ja sen EU:n komissionkin havaitsemat ongelmat. Kaksoisjärjestelmässä kunta on voinut järjestää jätteen kuljetuksen keskitetysti tai päätöksellään siirtää kuljetuksen tilaamisen kiinteistön haltijoiden tehtäväksi. Tähän liittyvistä päätöksistä on useasti valitettu ja oikeudelliset epäselvyydet ovat aiheuttaneet sääntelytaakkaa ja kustannuksia niin kunnille, jätealan toimijoille kuin hallintotuomioistuimillekin. Jätedirektiivissä tai muussa EU:n lainsäädännössä ei säädetä jätteiden kuljetuksen järjestämistavasta, vaan kyse on kansallisesta ratkaisusta.

      Kierrätystavoitteiden saavuttamiseksi kaksoisjärjestelmään liittyvien ongelmien ratkaiseminen on välttämätöntä. Ehdotuksessa ehdotetaankin mm., että kunnalta poistetaan mahdollisuus siirtää kiinteistöittäisen jätteenkuljetuksen järjestäminen kiinteistön haltijan vastuulle kiinteän jätteen kuljetuksen osalta. Tällöin ainoastaan kunta voisi järjestää kiinteän jätteen (biojäte, muut erilliskerättävät jätelajit, sekalainen yhdyskuntajäte) kuljetuksen kiinteistöiltä. Samalla kunnan toteuttamien jätteen kuljetusten hankintoja koskevaa sääntelyä tarkennettaisiin tuntuvasti erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten kilpailumahdollisuuksien turvaamiseksi.

      Toinen esityksessä merkittäväksi oikeudelliseksi ongelmaksi esiin nostettu muutos on tuottajien vähimmäiskustannusvastuun määrittäminen jätedirektiivin mukaan. Tuottajan tulisi kustantaa unionin markkinoille saattamiensa tuotteiden jätehuollon todelliset kustannukset alkaen erilliskeräyksestä. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin perustellusti poiketa tuottajien täydestä kustannusvastuusta tietyissä rajoissa. Suomen osalta keskeisin muutos liittyy pakkausten tuottajavastuuseen. Jätedirektiivin täytäntöönpano edellyttää pakkausten tuottajan kustannusvastuun kasvattamista nykyisestä. Direktiivin sisältöön liittyy kuitenkin merkittävää oikeudellista epävarmuutta sen osalta mitä kaikkea kustannusvastuun pitäisi sisältää.

      Asumisessa syntyvien pakkausjätteiden erilliskeräyksen järjestäminen kunnan ja tuottajan yhteistoimintana ja tähän kytketty korvauksista sopiminen on kansallinen sääntelyratkaisu. Sen sijaan pakkausten tuottajan vähimmäiskustannusvastuu perustuu suoraan direktiiviin, jossa on kansallista liikkumavaraa. Ehdotuksen mukaan tuottajien tulisi vuosittain maksaa kunnille korvauksia erilliskeräyksestä ja kuljetuksesta vähintään siten, että tuottajien osuus ehdotuksessa mainituista pakkausjätehuollon kustannuseristä nousisi 80 %:iin.

      Jätedirektiivi kuitenkin velvoittaa entistä selkeämmin jäsenvaltion huolehtimaan siitä, ettei tuottajille aiheuteta turhaa sääntelytaakkaa ja että kaikkien tuottajavastuujärjestelmien toimijoiden roolit ja vastuut määritellään selkeästi. Useat tahot jättivät jo ehdotusta edeltävään työryhmämietintöön eriäviä mielipiteitä kuljetuksen kaksoisjärjestelmästä sekä pakkausjätteen erilliskeräyksestä ja tuottajavastuusta. Oletettavaa on, että vastaavia mielipiteitä esitetään edelleen tästä luonnoksesta.

      Lausuntoja ehdotuksesta voi antaa 2.6.2020 saakka, jonka jälkeen hallitus antaa esityksensä eduskunnalle. Jätesäädöspaketin muutokset olisi direktiivin mukaan pantava täytäntöön 5.7.2020 mennessä, mutta esityksen mukaan uudistukset saataisiin voimaan vasta 1.1.2021 alkaen. Kokonaan uudella asetuksella säädettäisiin SUP-direktiivin 3.7.2021 sovellettavaksi tulevat tuotekiellot ja merkintävaatimukset.

      Lausuntopyyntö ehdotuksineen

      Jätelainsäädäntö ympäristöministeriön sivuilla

      Jesse Viljanen
      Senior Associate
      040 776 1620

      Jesse Viljanen on erikoistunut ympäristö- ja kiinteistöoikeuteen. Jessen erikoisosaamista ovat  ympäristölupa-asiat ja kaavoitukseen liittyvät kysymykset sekä niihin liittyvät hallintoprosessit. Lisäksi Jesse hoitaa riidanratkaisuun ja julkisiin hankintoihin liittyviä toimeksiantoja.


      Emil Degerholm nimitetty Senior Counseliksi transaktiotiimiin

      Emil Degerholm on aloittanut maanantaina 4.5.2020 Senior Counselina HPP Asianajotoimiston transaktiotiimissä. Emilillä on yli kymmenen vuoden laaja-alainen kokemus erilaisista yritysjärjestelyistä.

      Emilillä on runsaasti kokemusta erityisesti pääomasijoitusasiakkaiden avustamisesta sekä osto- ja myyntiprosesseissa että huutokauppajärjestelyissä. Lisäksi hänellä on runsaasti kokemusta pääomasijoitusrahastoihin ja yrityskauppavakuutusprosesseihin liittyvistä toimeksiannoista. Emilin laaja kokemus koostuu eri toimialojen yritysjärjestelyihin liittyvistä toimeksiannoista mukaan lukien kiinteistötransaktiot.

      Degerholm sanoo nimityksestään: ”On ilo liittyä HPP:n osaavan transaktiotiimin joukkoon, josta on viime vuosina kasvanut yksi maan johtavista toimijoista yritysjärjestelyissä ja pääomasijoitusmarkkinalla. Olen vaikuttunut tiimin osaamisesta niin kotimaisissa kuin kansainvälisissä yritysjärjestelyissä, jollaisissa olen itsekin ollut aktiivisesti mukana ja joihin tulen jatkossakin keskittymään.”

      HPP:n toimitusjohtaja Markku Mäkinen kommentoi Degerholmin nimitystä: ”Olemme erittäin iloisia saadessamme Emilin HPP:lle vahvistamaan kasvavaa yritysjärjestelyihin erikoistunutta asiantuntijatiimiämme. Emilin mukaan tulo vahvistaa entisestään meidän tiimimme kykyä avustaa sekä kansainvälisiä että kotimaisia pääomasijoittaja-asiakkaita korkeatasoisesti.  Meidän kasvumme osalta on kriittistä, että saamme joukkoomme osaavia ja kokeneita juristeja ja olemme iloisia siitä, että Emil on päättänyt liittyä joukkoomme. Emil tuo arvokasta kokemusta, osaamista ja asiantuntemusta, mikä tulee hyödyttämään suuresti asiakkaitamme.”


      Emil Degerholm
      Senior Counsel
      040 566 2128


      Koronapandemia, ylivoimainen este ja urakan keskeytyksestä aiheutuneiden kustannusten jakaminen

      Koronavirus on vaikuttanut kaikkien meidän arkeemme ja tullee vaikuttamaan vielä pitkään. Koronapandemian johdosta asetetut ennen näkemättömät rajoitustoimenpiteet ovat hidastaneet ja osin pysäyttäneet nopeasti ja laaja-alaisesti yhteiskunnan eri toimintoja. Asetetut rajoitustoimet aiheuttavat merkittäviä haasteita myös monille rakennustyömaille ja ne saattavat joissain tapauksissa muodostaa ns. ylivoimaisen esteen sopimuksen täyttämiselle. Rakennusurakoiden keskeytykset ja viivästykset aiheuttavat monissa tilanteissa myös paljon lisäkustannuksia. Suomessa rakennusurakkaa koskevissa sopimuksissa käytetään usein pohjana rakennusurakan yleisiä sopimusehtoja (YSE 1998). Näiden ehtojen mukaan urakan viivästyksistä aiheutuvista kustannuksista vastaavat – sikäli kuin niiden katsotaan aiheutuneen YSE:ssä tarkoitetusta ylivoimaisesta esteestä – urakoitsijoiden ohella myös tilaajat.

      1. Koronapandemia ja ylivoimainen este rakennusurakassa

      Sopimusoikeuden perustavanlaatuisena periaatteena ja lähtökohtana on, että sopimus sitoo sen osapuolia. Tietyin edellytyksin sopimuksen osapuoli voi kuitenkin vapautua sopimusvelvoitteistaan siltä osin ja sen pituiselta ajalta, jolloin tämän sopimussuorituksen estää ylivoimaiseksi esteeksi katsottava tilanne. Sopimusoikeudessa ylivoimaisella esteellä tarkoitetaan sopimuksen tekemisen jälkeen syntynyttä, osapuolten vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella olevaa ennakoimatonta tapahtumaa, joka estää osaksi tai kokonaan sopimuksen täyttämisen. Sopimuksen osapuoli on kuitenkin velvollinen pyrkimään voittamaan ylivoimaisen esteen, esimerkiksi käyttämällä toista toimittajaa, kuljetusmuotoa tai toimintatapaa ja täyttämään sopimussuorituksen siltä osin kuin se on mahdollista.

      Rakennusurakan yleisiin YSE-sopimusehtoihin – jotka soveltuvat urakkaan, milloin tilaaja ja urakoitsija ovat niin sopineet – on otettu sopimusmääräykset ylivoimaisen esteen tilanteista, joiden vallitessa urakoitsijalla on oikeus saada kohtuullinen pidennys urakka-aikaan. Eduskunnan hyväksyttyä valmiuslain käyttöönoton koronaviruksen aiheuttamien poikkeusolojen vuoksi huomio YSE:n määräyksissä kiinnittyy erityisesti YSE 20 §:n 1. kohdan (a)-alakohtaan, jonka mukaan urakoitsijalla on oikeus saada pidennystä urakka-aikaan muun muassa, milloin urakan valmistumisen esteenä sovitussa ajassa on valmiuslaissa tarkoitettu poikkeuksellinen olosuhde. Lisäedellytyksenä urakka-ajan pidentämiselle on se, että poikkeuksellinen olosuhde aiheuttaa urakoitsijalle huomattavia vaikeuksia saada työntekijöitä ja rakennustavaroita tai muuten estää urakkasuorituksen.

      Koronapandemian taltuttamiseksi valmiuslailla asetetut rajoitustoimet asettavat monet urakoitsijat tilanteeseen, jossa niillä on huomattavia vaikeuksia saada työntekijöitä ja rakennustavaroita työmaalle tai urakkasuoritus muutoin estyy (ainakin väliaikaisesti). Toteutetut rajoitustoimenpiteet voivat useissa tapauksissa aiheuttaa YSE:ssä tarkoitetun ylivoimaisen esteen urakoitsijoille.

      Rajoitustoimien kestosta ei vielä tällä hetkellä ole tarkkaa tietoa. Selvää on, että rajoitustoimia tullaan purkamaan vaiheittain. Hallitus päätti esimerkiksi neuvottelussaan 29. huhtikuuta purkaa varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen rajoitteet, mikä tarkoittaa muun muassa peruskoulujen avautumista 14.5 alkaen hallitusti ja turvallisuudesta huolehtien. Sen sijaan esimerkiksi ravintolat pysyvät suljettuina näillä näkymin toukokuun loppuun saakka, ja yli 10 hengen yleisötilaisuudet ovat aluehallintovirastojen päätöksillä kiellettyjä toistaiseksi 13.5.2020 asti.

      Rajoitustoimien vaiheittainen purkaminen tullee rakennusurakoissa aiheuttamaan kysymyksiä ja mahdollisesti erimielisyyksiä muun muassa siitä, milloin YSE:ssä tarkoitettu poikkeuksellinen olosuhde lakkaa siten, että se ei (enää) aiheuta urakoitsijalle huomattavia vaikeuksia saada työntekijöitä ja rakennustavaroita tai muuten estä urakkasuoritusta sovitussa ajassa. Esimerkiksi pelkkä poikkeusolosuhteiden tai tiettyjen yksittäisten rajoitusten päättyminen ei automaattisesti tarkoita ylivoimaisen esteen lakkaamista. Urakoitsijaa voi tämän jälkeenkin kohdata vielä YSE:ssä tarkoitettu ylivoimainen este, kunnes yhteiskunnan toiminnot vähitellen palautuvat pandemiaa edeltävään tilaan. YSE 20 §:n 1 kohdan (d) alakohdan mukaan ylivoimaisen esteen voi aiheuttaa (poikkeusolojen lisäksi) ”muu sopijapuolista riippumaton poikkeuksellinen seikka, joka huomattavasti vaikeuttaa urakkasopimuksen velvoitusten täyttämistä ja jota sopijapuoli ei ole voinut ottaa edeltäpäin huomioon ja jonka tuottamaa haittaa hän ei ole voinut kohtuudella poistaa.

      1. Ylivoimaisen esteen vaikutus urakkahintaan

      YSE:n lähtökohta on, että urakoitsija ei joudu yksin kantamaan ylivoimaisesta esteestä aiheutunutta taloudellista taakkaa, vaan tilaaja joutuu korvaamaan urakoitsijalle osan kustannuksista. Urakoitsijat ovat jo joissain tilanteissa esittäneet korvausvaatimuksia tilaajille urakoitsijoille aiheutuneista vahingoista.

      YSE 50 §:n mukaan, jos urakkasuoritus osittain tai kokonaan keskeytyy sopijapuolista riippumattomasta 20 §:ssä tarkoitetusta syystä (poikkeuksellisia sääolosuhteita lukuun ottamatta), ja siitä aiheutuu urakoitsijalle vahinkoa, tilaaja korvaa urakoitsijalle keskeytyksestä aiheutuneet:

      (i)        vartiointikustannukset;

      (ii)        lämmitys- ja muut energiakustannukset; ja

      (iii)       työmaan suojaus-, huolto- ja hoitokustannukset.

      Lisäksi tilaaja osallistuu:

      (iv)       urakoitsijalle aiheutuneisiin muihin kustannuksiin keskeytysajan työpäivää kohti ensimmäisiltä 5 työpäivältä 2 prosentilla ja sen jälkeisiltä päiviltä 1 prosentilla urakan keskimääräisestä päiväkustannuksesta, joka lasketaan jakamalla arvonlisäveroton urakkahinta urakka-ajan työpäivien määrällä.

      YSE 50 §:n mukaan keskeytyksestä aiheutuneita kustannuksia laskettaessa otetaan huomioon urakka-ajan siirtyminen epäedullisempaan tai edullisempaan vuoden aikaan. YSE:ssä ei ole tarkempia määräyksiä siitä, miten kyseinen urakka-ajan siirtyminen käytännössä otetaan huomioon kustannuksia laskettaessa, mutta sopimusehto voi useissa tilanteissa vaikuttaa korvauksen määrään.

      1. Menettelytapamääräykset

      Rakennusalan yleisiin sopimusehtoihin on otettu menettelytapamääräykset, joita urakoitsijan tulee noudattaa, jotta tämä ei menetä oikeuttaan urakka-ajan pidennykseen ja kustannusten korvaukseen. YSE 23 §:n mukaan:

      (i)        Urakoitsijan on viipymättä ilmoitettava kirjallisesti tilaajalle ylivoimaisesta suoritusesteestä johtuva töiden pysähtymisen tai viivästymisen uhka. Lisäksi, mikäli työt pysähtyvät tai ilmaantuu muu sellainen syy, jonka johdosta urakoitsija katsoo, että hänellä on oikeus saada urakka-aikaan pidennystä tai kustannusten korvausta, hänen tulee välittömästi ilmoittaa myös tästä seikasta tilaajalle kirjallisesti.

      (ii)        Jos este ei näytä vain lyhytaikaiselta, urakoitsijan on ehdotettava tilaajalle neuvottelua tai muita toimenpiteitä, jotka ovat tarpeen vahingon määrän vähentämiseksi, sen perusteiden selvittämiseksi ja vahingon suuruuden laskemiseksi.

      (iii)       Urakoitsija on myös velvollinen näyttämään toteen viivästyksen vaikutukset urakkasuoritukseen.

      Vallitsevan koronapandemian aikana urakoitsijan työsuoritus saattaa monissa tilanteissa keskeytyä tai viivästyä koronapandemian johdosta. Urakoitsija ja tilaaja saattavat olla eri mieltä esimerkiksi siitä, täyttyvätkö ylivoimaisen esteen edellytykset tietyssä konkreettisessa tilanteessa ja missä määrin urakoitsijan työn mahdollinen viivästyminen johtuu juuri ylivoimaisesta esteestä (ja missä määrin mahdollisesti jostain muuta syystä). Konkreettisessa viivästyksen aiheuttamassa erimielisyystilanteessa pelkästään viittaus koronapandemiaan ja poikkeusoloihin ei riitä urakoitsijalle pidennyksen saamiseksi urakka-aikaan. Urakoitsijan on kyettävä osoittamaan, mitkä seikat aiheuttivat juuri kyseisen urakkasopimuksen mukaisten velvoitteiden täyttämisen keskeytymisen tai viivästymisen ja että kyseiset keskeytyksen tai viivästyksen aiheuttaneet seikat johtuivat koronapandemian aiheuttamasta ylivoimaisesta esteestä.

      Nähtäväksi jää, missä määrin koronapandemiasta (tosiasiassa tai väitetysti) aiheutuvia urakoiden keskeytyksiä ja viivästyksiä ja niiden aiheuttamista kustannuksista johtuvia erimielisyyksiä päätyy tuomioistuimissa tai välimiesmenettelyissä ratkaistaviksi. Lähtökohtana YSE-ehdoissa on, että urakoitsijan ja tilaajan väliset riidat ratkaistaan yleisessä tuomioistuimessa, mutta osapuolet voivat urakkasopimuksessa myös sopia, ja monesti sopivatkin, riitojen ratkaisemisesta välimiesmenettelyssä. Useissa tilanteissa erimielisyyksien ratkaiseminen osapuolten kesken ilman tuomioistuin- tai välimiesmenettelyä on paras keino, mutta valitettavasti ei aina mahdollinen.


      Mikko Leppä
      040 750 5663

      Iiro Lähdevuori
      Senior Counsel
      050 527 5357


      Jaakko Klemettilä nimitetty yrityskauppojen verotuksesta vastaavaksi asiantuntijaksi

      Johtava verojuristi Jaakko Klemettilä on aloittanut perjantaina 17.4.2020 HPP Asianajotoimiston palveluksessa yrityskauppojen verotuksesta vastaavana asiantuntijana.

      Jaakolla on runsaasti yrityskauppojen verotukseen liittyvää kokemusta, erityisesti liittyen kansainvälisiin yritysjärjestelyihin ja investointeihin. Jaakon asiakkaisiin lukeutuu pääomasijoittajia, rahastoja ja yrityskauppavakuutusten antajia, joita hän avustaa laajasti suomalaisten kohteiden ostojen ja myyntien suunnitteluun ja toteutukseen liittyvissä verotuksellisissa kysymyksissä. Hänellä on laajaa kokemusta eri toimialojen verokysymyksiin liittyvistä toimeksiannoista, erityisesti kiinteistökaupoista.

      Klemettilä sanoo nimityksestään: ”HPP:llä minulla on mahdollisuus kehittää osaamistani nykyaikaisessa, edistyksellisessä toimistossa, joka on kasvanut viime vuosina yhdeksi maan johtavista toimijoista yrityskaupoissa ja investoinneissa, erityisesti rajat ylittävissä yritysjärjestelyissä. HPP:llä on myös alan johtavaa osaamista yrityskauppoihin liittyvien vakuutustenantajien avustamisessa, josta myös minulla on huomattavaa kokemusta. HPP on johdonmukainen askel urallani, ja odotan innolla, että pääsen työskentelemään sekä HPP:n asiakkaiden että uusien kollegoideni kanssa.”

      HPP:n toimitusjohtaja Markku Mäkinen kommentoi Klemettilän nimitystä: ”Jaakon tasoisen veroasiantuntijan liittyminen joukkoomme on erinomainen uutinen sekä HPP:lle että transaktio-asiakkaillemme, erityisesti kansainvälisille sijoittajille ja kansainvälisille asianajotoimistoille, joiden kanssa työskentelemme Suomessa tapahtuvien yrityskauppojen yhteydessä. Jaakko vahvistaa myös entisestään asiakkaidemme, kollegoidemme ja johtavien globaalien toimistohakemistojen arvostaman Transaktio-tiimimme kykyä avustaa asiakkaitamme korkeatasoisesti, kattavasti ja käytännönläheisesti.”

      Ennen siirtymistään HPP:n palvelukseen Jaakko toimi veroasioista vastaavana asiantuntijana DLA Piper Finlandissa ja sitä ennen sekä Big 4 -yritysten että yritysten sisäisten lakiyksiköiden tehtävissä.


      Jaakko Klemettilä
      Senior Counsel
      +358 40 536 0963


      Kriittisiä lääkkeitä ja terveydenhuollon tarvikkeita koskevaan kilpailijayhteistyöhön helpotuksia koronaviruspandemian aikana

      Euroopan komissio julkaisi 8.4.2020 väliaikaisen tiedonannon, jossa määritetään, millaista yhteistyötä kilpailevat yritykset saavat EU-kilpailusääntöjen estämättä tehdä lääkkeisiin ja muihin kriittisiin terveydenhuollon tarvikkeisiin liittyen koronaviruspandemian aikana. Tiedonannon keskeinen tavoite on varmistaa, että EU:n jäsenvaltioissa säilyisi koronaviruspotilaiden hoidossa välttämättömien lääkkeiden ja tarvikkeiden, kuten hoitohenkilökunnan suojavarusteiden, saatavuus. Suomessa Kilpailu- ja kuluttajavirasto, KKV, on myös ilmoittanut ottavansa EU:n linjaukset huomioon siten, että se ei puutu kansallisen kilpailulain nojalla koronaviruspandemian aikana yritysten yhteistyöjärjestelyihin, joita voidaan pitää välttämättöminä kriittisten lääkkeiden ja terveydenhuollon tarvikkeiden riittävän saatavuuden turvaamiseksi. Toisaalta KKV on ilmoittanut puuttuvansa myös pandemian aikana tiukasti sellaisiin kilpailijoiden järjestelyihin, joiden tavoitteena on välttämättömän tuotannon turvaamisen sijasta hintojen nostaminen.

      Komission tiedonannon mukaan EU:n kilpailuoikeussääntely ei estä yhteistyömuotoja, joilla kriittisten lääkevalmisteiden tai esimerkiksi suojamaskien valmistajat tai jakelijat pyrkivät varmistamaan tuotteidensa riittävän saatavuuden ja tehokkaan jakelun EU:n eri jäsenmaissa. Koronaviruspandemia on kasvattanut merkittävästi joidenkin kriittisten lääkkeiden ja terveydenhuollon tarvikkeiden kysyntää.  Näiden kriittisten tuotteiden tuotantokapasiteetin lisäämiseksi tai tuotannon uudelleen järjestämiseksi tehdyt kilpailijoiden väliset yhteistyötoimet voivat siten olla välttämättömiä tuotteiden riittävän saatavuuden varmistamiseksi.

      Komissio on tiedonannossaan maininnut seuraavanlaisia esimerkkejä yritysten sallitusta yhteistyöstä:

      • valmistettavien tuotteiden raaka-aineiden yhteisten kuljetusten koordinointi
      • yhteistyö sellaisten keskeisten kriittisten lääkevalmisteiden tunnistamiseksi, joiden saatavuuteen sisältyy riskejä, ottaen huomioon niiden tuotantoa koskevat ennusteet
      • tiedon vaihtaminen yritysten yhteenlasketuista tuotanto- ja kapasiteettimääristä (yrityskohtaisten tietojen vaihto ei kuitenkaan ole sallittua)
      • yhteistyö sellaisen laskentamallin laatimisessa, jolla ennustetaan lääkevalmisteiden kysyntää jäsenvaltioittain ja tunnistetaan, miltä osin valmisteiden saatavuudessa on niukkuutta
      • tiedon jakaminen tuotteiden saatavuudesta, ja siitä, onko yrityksillä mahdollisuus lisätä tuotteiden tarjontaa kysyntää vastaavilla määrillä joko olemassa olevista varastoistaan tai tuotantoaan lisäämällä (ei kuitenkaan yrityskohtaisen tiedon jakamista).

      Kriittisten tuotteiden saatavuusongelmien välttämiseksi myös niiden tuotannon uudelleen organisoimista koskeva kilpailijayhteistyö voi olla tarpeellista. Yritysten sopimalla tuotannon lisäämisellä ja optimoinnilla turvattaisiin lääkevalmisteiden saatavuus niiden kysynnän mukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa. Tuotannon muuttamista, varaston hallinnointia ja mahdollisesti myös jakelua koskeva yhteistyö voi edellyttää kilpailevien yritysten välillä kaupallisesti sensitiivisen tiedon vaihtoa ja sopimista siitä, mikä tehdas tuottaa mitäkin tuotetta. Tällainen menettely olisi normaaleissa olosuhteissa EU:n kilpailusääntöjen vastaista. Komissio toteaa tiedonannossa kuitenkin, että se ei puuttuisi tällaisiin järjestelyihin, jotka (i) on tarkoitettu ja objektiivisesti arvioituna välttämättömiä tehostamaan tuotantoa kriittisten tuotteiden saatavuusongelmien välttämiseksi, (ii) ovat luonteeltaan väliaikaisia ja (iii) eivät ole laajempia, kuin mikä on välttämätöntä tavoitteiden saavuttamiseksi.

      Komissio toteaa tiedonannossaan myös, että mikäli viranomainen kannustaa tai koordinoi yritysten yhteistyötä tai yhteistyö toteutetaan viranomaisen määrittämissä puitteissa, se otetaan huomioon menettelyn sallittavuuden arvioinnissa. Menettely on sallittua silloin, kun viranomaiset vaativat yrityksiä väliaikaisesti tekemään keskinäistä yhteistyötä kiireellisissä tilanteissa kuten järjestämään tuotantoaan ja jakeluaan varmistaakseen koronaviruspotilaiden terveydenhuollon toteuttamisen.

      Joka tapauksessa yritysten on tarkkaan arvioitava yhteistyönsä sallittavuus myös koronapandemian aikana.

      Lausunto kokonaisuudessaan


      KKV:n tiedote


      Maarika Joutsimo
      Senior Advisor


      HPP listattu jälleen maan johtavien toimistojen joukkoon kansainvälisessä asiakastyytyväisyystutkimuksessa

      Arvostettu kansainvälinen asianajotoimistojen osaamista ja asiakastyytyväisyyttä tutkiva The Legal 500 on listannut HPP:n jälleen maan johtavien asianajotoimistojen joukkoon. Seitsemän osaamisalueen lisäksi 14 asiantuntijaamme on sijoitettu alansa johtavien osaajien joukkoon.

      The Legal 500 suosittelee seuraavia palvelujamme:

      Kiinteistöt ja rakentaminen (Tier 1)
      Kilpailuoikeus (Tier 2)
      Merioikeus ja kuljetus (Tier 1)
      Rahoitusjärjestelyt (Tier 3)
      Riidanratkaisu (Tier 2)
      Teknologia, Media ja Telecom (Tier 1)
      Yritysjärjestelyt (Tier 2)

      Johtavat asiantuntijamme alueittain:

      Kiinteistöt ja rakentaminen:
      Kari Marttinen (Leading individual)
      Jari Tuomala
      Leif Laitinen

      Tuomas Saraste
      Jouni Alanen

      Merioikeus ja kuljetus:
      Nora Gahmberg-Hisinger (Leading individual)
      Matti Komonen

      Antti Rintakoski

      Marko Wainio
      Mikko Leppä

      Kari-Matti Lehti (Leading individual)
      Pekka Raatikainen

      Andrew Cotton (Leading individual)
      Antti Säiläkivi

      The Legal 500


      Erilainen yhtiökokouskevät, osa 1/2

      Miten kokoontumisrajoitukset vaikuttavat yhtiökokousten järjestämiseen

      Koronaviruksen aiheuttama valmiuslain käyttöönotto ja sen nojalla annetut säädökset ja määräykset ovat tuoneet viime viikkoina niin julkisten kuin yksityistenkin yhtiöiden normaaleihin joka keväisiin yhtiökokousrutiineihin uusia haasteita ja tulkintatilanteita poikkeussäännösten ja osakeyhtiölain varsinaista yhtiökokousta koskevien säännösten yhteensovittamisessa. Yhtiöt ovat peruuttaneet tai siirtäneet kokouksiaan toiseen ajankohtaan ja kehittäneet erinäisiä keinoja osallistua tai seurata varsinaista yhtiökokousta webcast-yhteydellä sekä laatineet erinäisiä valtakirjamalleja ja ohjeistuksia keskitetyistä valtuutuksista tietyille asiamiehille kokouksessa.

      Listayhtiöiden neuvottelukunta antoi 13.3.2020 yhtiökokousten järjestämisestä kannanoton, jota päivitettiin 17.3.2020, sen jälkeen kun Suomen hallitus antoi suosituksen yli kymmenen henkilön kokoontumisrajoituksesta ja aluehallintovirastot vahvistivat nämä kokoontumisrajoitukset.

      Vaikka listayhtiöiden neuvottelukunnan kannanotot koskevatkin pörssiyhtiöitä, on kannanottojen vahva sanoma syytä huomioida myös yksityisten osakeyhtiöiden yhtiökokousten osalta, erityisesti kun oikeusministeriö on 18.3.2020 todennut seuraavaa: vaikka julkinen kokoontuminen tulkitaan välillisesti kokoontumislaissa määrittelyjen yleisen kokouksen tai yleisötilaisuuden kautta, määritelmää käytetään yhdessä tartuntatautilain määritelmien ja tarkoituksen kanssa, jolloin oikeusministeriön linjauksen mukaan yhtiökokoukset katsotaan lähtökohtaisesti yleisötilaisuuksiksi, jossa tilaisuuteen osallistuminen edellyttää kutsua tai määrätyn yhteisön jäsenyyttä, jollei tilaisuutta osanottajien lukumäärän, tilaisuuden laadun tai muiden erityisten syiden perusteella voida pitää luonteeltaan yksityisenä. Tämä oikeusministeriön linjaus on jossain määrin tulkinnanvarainen, mutta kun asiaa tarkastellaan sekä tartuntatautilain että poikkeusoloasetusten tavoitteiden ja tarkoituksen näkökulmaa painottaen, on selvää, että yli kymmenen hengen yhtiökokousten järjestämiset tulisi lykätä rajoitusten jälkeiseen aikaan myös yksityisten osakeyhtiöiden osalta.

      Yhtiökokousten järjestämiseen liittyviä oikeudellisia ja käytännön näkökohtia

      Yhtiökokousten siirtämiset eivät kuitenkaan ole missään mielessä täysin ongelmattomia lähtökohtaisesti jo sen vuoksi että osakeyhtiölain mukaan varsinainen yhtiökokous on pidettävä kuuden kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä, mikä tarkoittaa käytännössä useassa yhtiössä kesäkuun viimeistä päivää.

      Mitä vaihtoehtoja osakeyhtiöillä sitten on varsinaisten yhtiökokousten järjestämisen osalta? Henkilömäärältään rajatuissa yhtiöissä yhtiökokous voitaneen tämän hetkisen tiedon valossa edellä asetetuissa puitteissa järjestää normaalisti, mikäli kokoukseen osallistuu alle kymmenen henkilöä. Lisäksi on muistettava, että osakeyhtiölaki mahdollistaa päätöksenteon osakkeenomistajien yksimielisenä päätöksenä OYL 5:1.2:n nojalla yhtiökokousta pitämättä, jolloin kaikki varsinaisen yhtiökokouksen asiat voitaisiin henkilömäärältään rajoitetussa osakaspiirissä keskustella ja ”päättää” esimerkiksi etäyhteyttä käyttämällä ja sähköpostitse, jonka jälkeen asiasta laaditaan lain tarkoittama päätöspöytäkirja. Tällöin on huolehdittava siitä, että yksimielisyys tulee nimenomaisesti kirjatuksi päätöspöytäkirjaan sekä jokaisen osakkeenomistajan nimenomainen suostumus/tahdonilmaisu tulee tallennetuksi mahdollisten myöhempien erimielisyyksien varalta. Päätöspöytäkirjaan olisi tällöin todistelunäkökulmasta hyvä saada kunkin osakkeenomistajan allekirjoitus, vaikka osakeyhtiölaki edellyttääkin, että vain vähintään kahden osakkeenomistajan on allekirjoitettava tällainen päätöspöytäkirja.

      Mikäli yllä kuvattua osakkeenomistajien yksimielistä päätöksentekoa ei syystä tai toisesta voida järjestää, on huomioitava se, että varsinaista yhtiökokousta ei voida pitää nykyisen lainsäädännön perusteella pelkästään etäyhteyksien välityksellä. Mikäli varsinaiselle yhtiökokoukselle kuuluvat päätökset tehdään kokousmuodossa, vähintään osan osakkeenomistajista tulee osallistua fyysiseen kokoukseen itse tai asiamiestä käyttämällä.

      Mikäli yhtiön hallitus siis päättää pitää varsinaisen yhtiökokouksen rajoitustoimien aikana, yhtiössä tulisi, riippumatta siitä onko kyse pörssiyhtiöstä tai yksityisestä osakeyhtiöstä, viranomaisten suositusten ja listayhtiöiden neuvottelukunnan kannanottojen mukaisesti pyrkiä rajoittamaan fyysisesti kokouspaikalle tulevien osallistujien määrää käyttämällä valtakirjamenettelyä sekä mahdollisuuksien mukaan järjestämällä kokouksen etäosallistumis- ja/tai seuraamismahdollisuus.

      Valtakirjamenettelyssä on suositeltavaa käyttää esimerkiksi kokouskutsun liitteeksi tulevaa valtakirjamallipohjaa, jossa jokaisen päätöskohdan osalta on erikseen määritelty vaihtoehdot esimerkiksi: ”(i) kannatan, (ii) en kannata, (iii) jätän äänestämättä” -tyyppisesti. Tällöin minimoidaan epäselvyydet valtuutetun asiamiehen toimivallasta äänestää osakkeenomistajan puolesta. Osakkeenomistaja on lisäksi toki aina oikeutettu vaihtamaan mielipidettään varsinaisena äänestyshetkenä. Ratkaisevaa on tällöin se, mitä osakkeenomistaja tai hänen asiamiehensä yhtiökokouksessa äänestää, eikä se, mitä osakkeenomistaja on aikaisemmin ilmoittanut äänestävänsä. Lisäksi on huomioitava, että valtuutusta koskevien yleisten oppien mukaan aiempi valtuutus on aina mahdollista peruuttaa.

      Etäosallistumisen ja -seuraamisen keskeisenä erona on ääni- ja osallistumisoikeus yhtiökokoukseen. Etäseuraamisen välityksellä varsinaista yhtiökokousta seuraava osakkeenomistaja voi esimerkiksi webcast-yhteyden avulla katsoa ja seurata yhtiökokousta sekä jopa tietyissä tilanteissa mahdollisesti käyttää puheoikeuttaan. Etäseuraamisessa osakkeenomistaja ei kuitenkaan voi äänestää eikä hänen osakkeidensa katsota olevan kokouksessa virallisesti edustettuna, joten hänen osakkeitaan ei oteta äänestyksessä huomioon, ellei etänä kokousta seuraava osakkeenomistaja ole samalla antanut valtakirjaa kokouksessa läsnä olevalle taholle.

      Varsinainen etäosallistuminen puolestaan tarkoittaa sitä, että yhtiön osakkeenomistajan omistamat osakkeet otetaan huomioon ääntenlaskennassa ja osakkeenomistajalla on lähtökohtaisesti oikeus käyttää kaikkia yhtiökokouksessa normaalisti osakkeenomistajalle kuuluvia hallinnoimisoikeuksia (osallistumis-, puhe-, ja äänioikeus). Etäosallistumisen järjestäminen edellyttääkin juuri tämän vuoksi tunnistautumista. Ongelmaksi saattaa kuitenkin muodostua se, että tällaista nk. vahvan tunnistautumisen ja äänestysmahdollisuuden sisältävää yhtiökokouspalvelua tarjoaa tällä hetkellä vain muutama taho. Lisäksi on huomioitava, että etäosallistumisen mahdollisuudesta tulee osakeyhtiölain mukaan olla nimenomainen määräys yhtiön yhtiöjärjestyksessä tai hallituksen tulee päättää tällaisesta osallistumisen muodosta, jollei yhtiöjärjestyksessä nimenomaisesti kielletä hallitusta tekemään tällaista päätöstä. Yhtiökokouskutsun toimittamisen jälkeen, esimerkiksi itse yhtiökokoustilanteessa tällaista päätöstä ei enää voida tehdä.

      Yhtiökokouksen aikataulussa punnittavia seikkoja

      Miten varsinaisen yhtiökokouksen suhteen sitten tulisi menetellä? Valitettavasti asiaan on mahdotonta antaa kaikille yhtiöille soveltuvaa kaavamaista vastausta. Yhtiöiden tilanne vaihtelee suuresti sen suhteen, onko niillä tosiasiallinen tarve kiirehtiä yhtiökokouksen järjestämistä.  Yhtiön hallituksen olisi syytä kiinnittää huomiota esimerkiksi seuraaviin asioihin varsinaisen yhtiökokouksen perumisen ja siirtämisen arvioinnissa yhtiön ja sen kaikkien osakkeenomistajien edun kannalta: (i) odotettava osingonjako; (ii) mahdolliset jatkuvat tarvittavat määräaikaiset osake- ja optio- tai muita erityisiä oikeuksia koskevat valtuutukset yhtiön hallitukselle; (iii) tulevat hallituksen jäsenvaihdot; sekä (iv) yhtiötä koskevien rahoitussopimusten edellyttämien finanssikovenanttien huomioiminen (vahvistettu tilinpäätös).

      Kansantalouden näkökannalta on merkityksellistä, että yhtiöistä saatavat osingot allokoituvat yhteiskunnassa uusiin tuottaviin käyttötarkoituksiin oli se sitten toisiin rahoitusinstrumentteihin tai muihin hyödykkeisiin. Tähän seikkaan myös listayhtiöiden neuvottelukunta on ottanut voimakkaasti kantaa. Osinkojen osalta olemme tänä keväänä nähneet myös järjestelyitä, jossa yhtiökokous on valtuuttanut yhtiön hallituksen päättämään myöhemmin osingonjaosta. Tällaiseen valtuutusmenettelyyn sisältyy myös eräitä oikeudellisia näkökohtia, joista tarkemmin tämän kirjoitussarjan toisessa osassa.


      Antti Säiläkivi
      0400 241 114


      Joustavuutta valtiontuki- ja kilpailusäännöksiin kriisin keskellä

      Eduskunta hyväksyi eilen 26.3.2020 lisätalousarvion, joka mahdollistaa yhteensä noin miljardin euron lisärahoituksen yrityksille koronaviruksen aiheuttamien haittojen torjumiseksi lisäämällä yritysten tukemiseen myönnettäviä määrärahoja. Valtiovarainvaliokunta teki hallituksen viikko sitten antamaan ehdotukseen yritysten tukemiseen määrärahalisäyksiä, sillä kuluneen viikon aikana tuen tarve osoittautui paljon ennakoitua suuremmaksi. Valiokunnan lisäysten jälkeen Business Finlandille suunnattu lisärahoitus pk- ja mid cap -yrityksille myöntämiin avustuksiin nousi lähes 700 miljoonaan euroon ja ELY-keskusten myöntämiin avustuksiin pienyrityksille 300 miljoonaan euroon. Kyse on merkittävistä summista, mutta toimenpiteet ovat oletettavasti vasta alkua. Valtiovarainvaliokunnan puheenvuorossa tuotiin esiin, että lisätalousarvion mahdollistamalla tuella on tarkoitus vastata vain nyt jo esiin tulleeseen aivan akuuteimpaan kriisiin.

      Kaikkiaan hallitus on toistaiseksi sopinut noin 15 miljardin euron tukipaketista, jolla turvataan työpaikkoja ja ihmisten toimeentuloa sekä helpotetaan yritysten taloustilannetta. Summaan sisältyy 12 miljardin euron määräraha Finnveralle, joka myöntää rahoitusta yrityksille pääosin pankkitakausten kautta. Julkisella rahoituksella on tarkoitus turvata koronavirustilanteen takia taloudellisissa vaikeuksissa olevien, elinkelpoisten yritysten toiminnan jatkuminen, ja sitä kautta palvelujen saatavuus sekä työpaikkojen säilyminen.

      Valtion ja kuntien ohella edellä mainitut tukia myöntävät tahot ovat julkisia toimijoita, joihin sovelletaan EU:n valtiontukisäännöksiä. Valtiontukia valvova EU:n komissio suhtautuu kuitenkin varsin sallivasti kriisin varautumisen varalle ja sen seurauksia korjaaviin tukiin. Valtiontukia koskevien poikkeusten (SEUT-sopimuksen 107 artiklan 2 ja 3 kohtien b-alakohdat) nojalla jäsenvaltioilla on mahdollisuus maksaa yrityksille korvauksia niillä toimialoilla, joilla epidemian vaikutukset ovat erityisen voimakkaat (esim. liikenne, matkailu, kulttuuri, majoitus ja vähittäiskauppa) ja yleisemmin kiireellisten likviditeettitarpeiden täyttämiseksi ja rahoitusvaikeuksiin joutuvien yritysten tukemiseksi. Lisäksi tukia voidaan myöntää voimassaolevan ryhmäpoikkeusasetuksen alla ja ns. de minimis -tukena ilman, että toimiin tarvitaan komission hyväksyntää.

      Näiden ohella komissio on laajentanut jäsenvaltioiden tukimahdollisuuksia tiedonannollaan tilapäisistä puitteista valtiontukitoimenpiteille, tarkoituksenaan tuoda EU:n valtiontukisääntelyyn tilapäistä joustoa koronavirustilanteen aiheuttaman yrityksiä koettelevan taloustilanteen johdosta. Komissio mahdollistaa tiedonannossaan laajamittaisia keinoja sellaisten tukimuotojen käyttämiseksi, jotka tavanomaisissa olosuhteissa katsottaisiin kielletyn valtiontukisääntelyn tarkoittamiksi valikoiviksi taloudellisiksi eduiksi. Tukitoimiin lukeutuvat max. 800 000 euron suorat tuet yksittäisille yrityksille, markkinahintaa edullisemmat lainat ja takaukset yrityksille ja rahoituslaitoksille sekä lyhytaikaisia vientiluottovakuuksia koskevien sääntöjen joustavoittamisen.

      Komissio on osoittanut poikkeuksellisen nopeaa päätöksentekoa valtiontuki-ilmoituksista kriisin varalle: päätöksiä on tehty jopa tunneissa. Useat jäsenvaltiot (Saksa, Italia, Portugali, Tanska, Iso-Britannia, Luxemburg ja Latvia) ovat saaneet tiedonannon alaisille tukiohjelmilleen hyväksynnän, ennätysajassa. Nähtäväksi jää ottaako – ja missä vaiheessa – Suomi käyttöön tiedonannon mahdollistamia tukitoimenpiteitä, ml. suorat tuet yrityksille. Työ- ja elinkeinoministeriön avausten perusteella komission mahdollistamien poikkeusten hyödyntäminen on varsin todennäköistä myös Suomessa.

      Entä sitten varsinaiset kilpailusäännöt, kilpailijoiden välinen yhteistyö esimerkiksi?

      Finanssikriisi osoitti, etteivät kilpailuviranomaiset hyväksy säännöistä poikkeamista yksin taloudellisen kriisin vuoksi. Sama pätee nytkin, yksin taloudelliset syyt eivät perustele kilpailusäännöistä poikkeamista. Kilpailuviranomaiset ovat muistuttaneet, että esimerkiksi hinnoista sopiminen on kiellettyä riippumatta vallitsevista poikkeusoloista.

      Useat kilpailuviranomaiset, ml. Suomen Kilpailu- ja kuluttajavirasto, ovat kuitenkin ilmoittaneet ottavansa koronaviruksen aiheuttaman poikkeuksellisen tilanteen huomioon kilpailusäännöksiä sovellettaessa. Mm. tuotteiden valmistukseen ja jakeluun liittyen yhteistyöjärjestelyt saattavat olla sallittuja erityisesti välttämättömyyshyödykkeiden osalta.

      Käytännössä esimerkiksi Iso-Britannian kilpailuviranomainen CMA on jo mahdollistanut vähittäiskauppojen yhteistyön lieventämällä kilpailusäännösten soveltamista, jotta peruselintarvikkeiden tarjonta ja jakelu on mahdollista turvata. Norjan hallitus on myöntänyt kuljetussektorille kolmen kuukauden väliaikaisen poikkeuksen kilpailijoiden välistä yhteistyötä koskevien sääntöjen soveltamisesta tiettyjen edellytysten täyttyessä. Poikkeuksen tarkoituksena on turvata kansalaisten ja hyödykkeiden keskeytymätön kulku poikkeusaikana.

      Kriisin eteneminen näyttää, mihin kilpailuviranomainen on Suomessa valmis taipumaan. Toistaiseksi kuitenkin kaikkeen kilpailua rajoittavaan yhteistyöhön on kuitenkin syytä suhtautua varauksella ja arvioitava toimenpiteet huolellisesti ennen niiden käyttöönottoa.


      Anu Aaltonen
      Senior Counsel
      040 747 9544



      Koronavirus COVID-19:n vaikutukset velvollisuuteen maksaa vuokraa

      Viimeaikaisen COVID-19-tartuntataudin seurauksena käytännössä kaikki maat, yhteisöt, yritykset ja yksityishenkilöt ovat olleet pakotettuja erityistoimiin viruksen leviämisen välttämiseksi tai vähintäänkin sen leviämisen hidastamiseksi. Suomen hallitus on linjannut useista lisätoimenpiteistä koronavirustilanteen hoitamiseksi ja asettanut yhteiskuntaan poikkeustilan, jonka seurauksena yhteiskunnan toimintoihin kohdistuu merkittäviä rajoitteita. Näistä rajoituksista aiheutuu epäsuotuisia taloudellisia seuraamuksia lähes kaikilla toimialoilla ja useimmat yritykset ovat alkaneet kärsiä maksuvaikeuksista. Erityisesti viihde-, ravintola ja vähittäismyyntialoilla, joiden kannattavuus perustuu riittäviin asiakasmääriin, on maksukyky heikentynyt vähintäänkin tilapäisesti.

      Liikehuoneistojen vuokrasopimuksien osalta hallituksen viimeaikaisilla linjauksilla on olennainen merkitys vuokralaisten ja vuokranantajien asemaan. Tiloja on jouduttu sulkemaan tilapäisesti tai vaihtoehtoisesti niiden käyttöön on asetettu rajoituksia. Tällä hetkellä hallitus on muun muassa linjannut julkisia tiloja kuten kirjastoja, museoita ja uimahalleja suljettavaksi sekä rajoittanut julkisten kokoontumisten määrän 10 henkilöön. Tämän myötä erityisesti yksityiset elinkeinonharjoittajat ovat vaikeassa tilanteessa, sillä hallitus on antanut ainoastaan erinäisiä suosituksia liiketilojen aukipitämisen suhteen, mutta varsinaisia kieltoja sulkea tilat ei ole vielä asetettu lukuun ottamatta jäljempänä käsiteltävää hallituksen 24.3.2020 antamaa lakiehdotusta ravintoloiden sulkemisesta. Tämän takia osa yksityisistä elinkeinonharjoittajista pitää liikkeitään auki ja toiset sen sijaan ovat jo sulkeneet ovensa toistaiseksi koronavirustilanteen vuoksi säästääkseen työvoima- ja toimintakustannuksissa.

      Vuokralaisen liiketoimintaan koskevat rajoitukset tai asiakasmäärien väheneminen ja siitä seuraava kaupankäyntiolosuhteiden heikkeneminen ei suoraan liikehuoneistojen vuokrauksesta annetun lain (LHVL) nojalla oikeuta vuokralaista saamaan vapautusta vuokranmaksuvelvollisuudesta tai vuokranalennusta. Mikäli kuitenkin viranomaisen määräämien rajoitusten takia jokin vuokrasopimuksen ehto katsotaan kohtuuttomaksi, mahdollistaa LHVL 5 § sopimusehdon kohtuullistamisen. Tämän hetkiset koronaviruksesta aiheutuvat rajoitukset ovat voimassa tilapäisesti eikä näin ollen voida yksiselitteisesti ottaa kantaa siihen oikeuttavatko ne vuokran kohtuullistamiseen. On kuitenkin huomattava, että LHVL:n 25 §:n nojalla vuokralaisella on oikeus vaatia vuokranalennusta tuomioistuimessa. Kyseistä lain kohtaa on kuitenkin sovellettu tuomioistuimissa erittäin harvoin johtuen elinkeinonharjoittajien välisten sopimusten normaalia sitovammasta luonteesta. Oikeuskäytännössä elinkeinonharjoittajien välisiä sopimuksia ja niiden ehtoja on katsottu voitavan kohtuullistaa vain hyvin poikkeuksellisissa olosuhteissa. Vielä ei ole selvää, katsovatko tuomioistuimet koronaviruksen vaikutuksen riittäväksi perusteeksi poiketa periaatteesta, jonka mukaan elinkeinonharjoittajien väliset sopimukset ovat voimassa sovituin ehdoin ja ettei niiden ehtojen kohtuullistaminen ole lähtökohtaisesti mahdollista.

      LHVL 21 §:n mukaan vuokralaisella on oikeus saada vapautus vuokran maksamisesta tai vuokra kohtuullisesti alennetuksi siltä ajalta, jolta vuokratilaa ei ole voitu käyttää vuokrasopimuksen mukaiseen tarkoitukseen. Kyseistä lakia säädettäessä tämän kohdan tarkoituksena oli ensisijaisesti puuttua tilanteeseen, joissa vuokratilojen käyttö on estynyt osapuolen laiminlyönnin tai vuokratilojen virheen takia. Tarkasteltaessa nykyisiä olosuhteita, kysymys siitä, voisiko kyseinen lain kohta tulla sovellettavaksi tilanteessa, jossa liiketilat joudutaan sulkemaan viranomaisten asettamien määräysten takia, on avoin tulkinnalle. Edelleen LHVL:n 54 §:ssä säädetään vuokrasuhteen päättymisestä tilanteessa, jossa viranomainen kieltää vuokralaista käyttämästä tiloja. On huomattava, että vain pysyvä vuokratilojen käytön kielto esimerkiksi tilanteessa, jossa vuokratiloista löytyy asbestia, voisi oikeuttaa vuokralaisen vetoamaan edellä mainittuun lain kohtaan. Näin ollen tilapäiset kieltorajoitukset, joita koronaviruksen vaikutukset aiheuttavat, eivät merkitse LHVL:n 54 §:n mukaista tilannetta.

      Tarkasteltaessa vuokranmaksuvelvollisuutta nykyisessä tilanteessa, osapuoli voi vedota force majeure -lausekkeeseen, mikäli vuokrasopimus sisältää sellaisen.  Force majeurella tarkoitetaan poikkeuksellista ylivoimaista estettä, joka on osapuolen vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella ja johon sopimusosapuoli ei ole kohtuudella voinut varautua, esimerkiksi sotatila tai viranomaisen toimi, joka estää sopimuksen mukaisen suorituksen. Lähtökohtaisesti suomalaisissa vuokrasopimuksissa ei ole varauduttu nyt käsillä oleviin poikkeuksellisiin tilanteisiin sisällyttämällä vuokrasopimuksiin force majeure-lausekkeita. Siitäkin huolimatta Suomen lain nojalla force majeureen voidaan kuitenkin vedota ilman sopimuskirjausta, koska kysymyksessä on yleinen sopimusoikeudellinen vastuunrajoitusperiaate. Toisaalta tällöin force majeuren soveltamisala on huomattavasti rajoitetumpi kuin tapauksissa, joissa force majeure koskeva lauseke on sisällytetty sopimukseen. Näin ollen osapuolten on sopimuksen tulkintaa ja kohtuullistamista harkitessaan ensin tarkistettava sopimuksen ehdot.

      Toisaalta ylivoimaiseksi esteeksi katsottava tilanne voi olla käsillä silloin, kun viranomainen asettaa kiellon, jonka mukaan tietyt tilat, kuten ravintolat ja kauppakeskukset tulee sulkea. Tällöin vuokranantaja ei voi tarjota tiloja käytettäväksi eikä vuokralainen voi harjoittaa liiketoimintaansa vuokrasopimuksessa sovitulla tavalla, jolloin rajoitus voi aiheuttaa vuokrasopimuksen velvoitteiden täyttämiselle ylivoimaisen esteen molempien osapuolten näkökulmasta. Mikäli vuokranantaja päättää sulkea liiketilan, kuten ravintolan tai kauppakeskuksen, omasta aloitteestaan ilman viranomaisen asettamaa kieltoa, on vuokralaisen liiketoiminnan harjoittaminen tiloissa estynyt. Tällöin kysymykseen voi tulla vuokranmaksuvelvollisuuden tilapäinen keskeyttäminen tai vuokra-alennus, josta vastaa vuokranantaja. Sen sijaan tilanne, jossa vuokralainen itse päättää sulkea liiketilansa koronaviruksen aiheuttaman epäsuotuisan toimintaolosuhteen vuoksi, ei pääsääntöisesti aiheuta force majeure -tilannetta. Vuokralaisen maksukyvyn tai sen liiketoiminnallisten olosuhteiden heikkeneminen eivät ole force majeuren kaltaisia tilanteita, jotka tekisivät vuokralaisen sopimuksen mukaisten velvoitteiden täyttämisestä mahdotonta. Esimerkiksi vuokralaisen kassavirtaan liittyvät ongelmat kuuluvat lähtökohtaisesti liiketoiminnallisiin riskeihin, mutta eivät force majeuren soveltamisalaan.

      Suomen hallitus antoi tiistaina 24.3.2020 lakiehdotuksen, jonka nojalla ravitsemusalan liiketiloista ravintola-, pubi- ja kahvilakäytössä olevat tilat suljetaan asiakkailta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, ettei asiakkaat voi jäädä liiketilaan oleskelemaan, mutta tuotteita saa edelleen ostaa ulos esimerkiksi take away -annoksina kotiinkuljetuksina. Rajoitus ei koske työpaikkaruokaloita. Hallituksen mukaan rajoitus on väliaikainen ja on voimassa lähtökohtaisesti toukokuun loppuun saakka. Tavoitteena on, että lakimuutoksen ensimmäinen käsittely viedään eduskunnassa läpi keskiviikkona 25.3.2020.

      Edellä esitetyn valossa on haastavaa antaa yksiselitteistä vastausta siihen, voisiko edellä mainittu viranomaisen toimenpide sulkea ravintolat olla ylivoimainen este, joka oikeuttaisi esimerkiksi vuokran kohtuullistamiseen tai sopimuksen sovitteluun. Yksi tapa lähestyä asiaa on tukeutua aiemmin mainittuun vuokranmaksun tilapäiseen keskeyttämiseen tai vuokranalennukseen. Toisaalta, koska liiketoiminta ei ole kokonaan estynyt ja myyntiä on edelleen mahdollista harjoittaa sekä rajoitukset ovat tilapäisiä, ei voida suoraan todeta, että tällaisen tilanteen aiheuttamat seuraukset oikeuttaisivat välittömästi vuokranalennukseen tai vuokranmaksun keskeyttämiseen. Käytännössä lakiehdotus pakottaa ravintolat muokkaamaan liiketoimintamallejaan siten, että ulosmyynti ja kotiinkuljetukset muodostavat tilapäisesti pääasiallisen kassavirran lähteen, sikäli kun yritykset päättävät jatkaa liiketoimintaansa rajoituksista huolimatta.

      Lopuksi on vielä huomioitava, että ylivoimaiseen esteeseen vetoaminen on aina tapauskohtaisen arvion kohteena, ja sen tulee vaikuttaa osapuolen mahdollisuuksiin suoriutua vuokrasopimuksen mukaisista velvoitteistaan. On lisäksi huomioitava, ettei ylivoimaiseen esteeseen vetoaminen tarkoita kokonaan esimerkiksi vuokrasopimuksen mukaisen vuokranmaksuvelvollisuuden lakkaamista, vaan ainoastaan esimerkiksi oikeutta vaatia tilanteen vuoksi maksuaikaa vuokrille sekä luopumista viivästysseuraamuksista. Ylivoimainen este ei myöskään yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden mukaan lähtökohtaisesti oikeuta vuokralaista päättämään vuokrasuhdetta paitsi, jos vuokrasopimukseen sisältyy osapuolten oikeus irtisanoa sopimus esimerkiksi silloin, kun ylivoimainen este on kestänyt tietyn aikaa.

      Kaiken kaikkiaan tällaisessa poikkeuksellisessa tilanteessa olisi suositeltavinta neuvotella ja sopia sopimusosapuolien välillä tilanteen aiheuttamista haasteista vuokrasopimuksen täyttämisessä siten, että molempien osapuolien liiketoiminta voisi edelleen jatkua myös koronavirusepidemian päätyttyä.

      Tämä artikkeli on julkaistu 25.3.2020. Koronavirusepidemian tilanne muuttuu jatkuvasti ja HPP:n juristit keskustelevat mielellään kaikista tilanteeseen liittyvistä kysymyksistä puhelimitse tai sähköpostitse arvioidakseen niiden potentiaalisia oikeudellisia vaikutuksia.


      Osakas Jari Tuomala
      +358 40 553 1010

      Osakas Leif Laitinen
      +358 44 750 5610

      Associate Johanna Roine




      Chambers and Partners rankannut HPP:n jälleen johtavien toimistojen joukkoon

      Alansa johtava Chambers and Partners on tutkinut jälleen asianajotoimistoja ja asianajajia eri puolilla maailmaa. 12.3.2020 julkaistut tutkimustulokset perustuvat asianajotoimistojen ja niiden asiakkaiden arvioihin eri toimistoista ja asiantuntijoista.

      Chambers and Partners on valinnut keskeiset osaamisalueemme suositeltavien palvelujen joukkoon:

      Energia ja luonnonvarat
      Kiinteistöt ja rakentaminen
      Konkurssit ja saneeraukset
      Meri ja kuljetus


      Asiakkaiden palaute osaamisesta ja palveluidemme tasosta:

      Energia ja luonnonvarat

      The team receives praise for its availability, with one client additionally stressing its ”very in-depth knowledge about the field, understanding of business needs, efficiency and flexibility.”

      Clients are fond of Kari Marttinen’s ”reliable service,” further highlighting his ”fair and equal perspective” on the issues at hand. He has particular expertise obtaining permits for a range of different enterprises including power plants, smelters and mines, and also advises on transactions and regulatory matters in the energy sector.

      Björn Nykvist advises clients on energy-related M&A transactions, with particular expertise in the mining sector. He is also held in high regard by clients for his expertise on wind power matters and is highlighted for being ”customer service-minded and available.”

      Clients highlight Tarja Pirinen’s ”commercial understanding and good knowledge” and further state that she is ”easy to approach and effective.” She advises on a range of environmental issues, assisting clients with permitting and exploration matters, as well as administrative proceedings relating to compensation claims.


      Kiinteistöt ja rakentaminen

      Assists clients with a range of real estate deals, including sale and leaseback transactions. Additional experience in lease negotiations. Also advises on construction and development projects, including planning and zoning issues. Particularly noted for its expertise in environment law issues linked to construction ventures, such as infrastructure projects.

      Jari Tuomala is praised by sources for being ”flexible and solution-oriented.” He has a broad practice, advising on the acquisition and disposal of single assets, portfolios and development projects.



      One client attests: ”I am absolutely satisfied with them and I don’t think anyone could do any better.”

      Maarika Joutsimo advises on various competition law matters including compliance issues and merger control proceedings of transactions. She also assists clients with cartel cases.

      Tuomas Saraste is ”very easy to work with, very helpful and knows the competition law well.” He advises on competition law aspects of transactions including merger control and on compliance issues. He also assists clients with court cases relating to abuse of dominance and cartels.


      Konkurssit ja saneeraukset

      Clients say the team is ”easy to co-operate with” and has ”good insolvency knowledge.”

      Juho Lenni-Taattola is recognised as a highly experienced practitioner. He frequently acts as supervisor and administrator on restructuring and bankruptcy proceedings. He also represents creditors in insolvency mandates.

      Sami Uoti is best recognised for his expertise in insolvency-related disputes. He handles restructuring and bankruptcy mandates, often acting as supervisor or administrator. Clients describe him as ”very experienced, easy to deal with and very thorough.”


      Meri & kuljetus

      One client comments: ”They are a solid firm, very commercial and specialised. We got answers very quickly and they have good knowledge.”

      Nora Gahmberg-Hisinger is commended by a client for her knowledge of the industry: ”She has an extensive understanding of shipping and legal issues related to shipping.” She is the head of the team and often advises shipyards and shipowners in relation to shipbuilding projects. Another client adds: ”She is very approachable and is effective at finding practical solutions; she understands the needs of businesses particularly well.”

      Matti Komonen is described by clients as ”a true expert” in the shipping space. He often advises clients on contentious insurance and transport matters.



      A client states that Antti Rintakoski ’s ”availability, enthusiasm, extremely service-oriented personality and knowledge in banking and finance has impressed us.” He is active in a plethora of banking and finance matters, including real estate and project financing, assisting with sale-leaseback arrangements and loan arrangements.



      The practice receives praise for its ”excellent communication and constructive and successful analysis of matters.”

      Sources hail Marko Wainio for his wealth of experience, with one interviewee describing him as ”exceptionally thorough and clever.” He represents clients in corporate and construction disputes, and also regularly acts as arbitrator.



      One client praises the team’s ”excellent experience in IT contract negotiations,” further noting their ”negotiation skills and good relationship with other lawyers.” Another client describes the practice as ”a high-quality team with the ability to deliver.”

      Kari-Matti Lehti is held in particularly high esteem for his work in the technology sector, where he regularly advises on large IT projects, contract negotiations and outsourcing matters. He acts for clients from the insurance, professional services and technology sectors.

      Pekka Raatikainen rises in the rankings due to his impressive market reputation. He assists clients with digitalisation projects and contract negotiations. One client highlights ”his experience, negotiation skills, broad understanding of comparable cases and high energy-level.”



      A client describes the team as ”business-minded and straightforward.”

      Björn Nykvist advises clients on energy-related M&A transactions, with particular expertise in the mining sector. He is also held in high regard by clients for his expertise on wind power matters and is highlighted for being ”customer service-minded and available.”


      HPP kiittää työntekijöitään, asiakkaitaan ja kilpailijoitaan luottamuksesta ja arvostuksesta.


      Koronavirus ja työnantajan mahdollisuudet reagoida muuttuneeseen toimintaympäristöön: Lomauttaminen

      Viimeisten viikkojen aikana on käynyt selväksi, että koronaviruksen vaikutukset työpaikoilla ovat merkittäviä. Tähän mennessä lähes poikkeuksetta jokainen työnantaja on reagoinut koronaviruksen leviämiseen tavalla tai toisella: Työnantajan työnjohto-oikeuden puitteissa antamia ohjeita on päivitetty – ­erityisesti matkustamisen ja liiketoiminnan kannalta vähemmän tarpeellisten tapaamisten rajoittamiseen on kiinnitetty erityistä huomiota.

      Voi kuitenkin olla, että ohjeiden tehostaminen ja esimerkiksi matkustamisen rajoittaminen ei ole liiketoiminnan kannalta riittävää, vaan työnantajan on ryhdyttävä myös muihin toimenpiteisiin. Liikevaihdon käännyttyä koronan vuoksi laskuun useat työnantajat ovat joutuneet harkitsemaan henkilöstönsä lomauttamista ja palkanmaksun keskeyttämistä.

      Korona ja lomauttaminen

      Mikäli työnantaja joutuu harkitsemaan työvoiman käytön vähentämistä koronasta johtuen, keino vähentämiseen voi olla lomauttaminen. Irtisanomisiin yksinomaan koronan vuoksi ei tule ryhtyä, sillä ”pelkän” koronan perusteella ei voitane väittää työn vähenevän pysyvästi. Lomauttamiset ovat keino silloin, kun työ vähenee tilapäisesti.

      Mikäli työnantaja työllistää säännöllisesti vähintään 20 työntekijää, työnantajan tulee kiinnittää huomiota siihen, ettei päätöstä esimerkiksi toimipaikkojen sulkemisesta tai liiketoiminnan muusta keskeyttämisestä tule tehdä ennen kuin mahdollisiin lomautuksiin liittyvät yt-neuvottelut on käyty.

      Koronan kaltaisen tilanteen ollessa käsillä on mahdollista, että lomauttaminen alle 90 päiväksi on riittävää. Tällöin lakisääteinen neuvotteluaika on vähintään 14 päivää. Jos työnantaja kuitenkin epäilee, että lomautukset voisivat jatkua pidempään, on yt-neuvottelujen piiriin kuuluvien työntekijöiden lukumäärästä riippuen suositeltavaa harkita kuuden viikon neuvottelujen käynnistämistä kaiken varmuuden vuoksi. Neuvottelujen kuluessa osapuolet voivat nimittäin aina sopia, että kaikkien tarvittavien seikkojen tultua riittävästi käsitellyiksi neuvottelut päätetään ennen kuin lakisääteinen neuvotteluaika on kulunut. On mahdollista, että käytännössä yhteistoimintaneuvottelut voidaan saada päätökseen hyvinkin nopeasti.

      Kun yhteistoimintaneuvottelut on käyty, työnantaja voi tehdä lomauttamista tarkoittavat päätökset. Jos yhteistoimintavelvoitetta ei ole, päätös voidaan tehdä saman tien.

      Lomauttaminen voidaan kohdistaa kaikkiin toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa työskenteleviin työntekijöihin, joiden kohdalla lomautusperuste täyttyy. Lomauttamisessa tulee noudattaa lain tai soveltuvan työehtosopimuksen mukaisia lomautusilmoitusaikoja.

      Määräaikaisten työntekijöiden kohdalla tulee ottaa huomioon, että työnantaja saa lomauttaa määräaikaisen työntekijän vain, jos tämä on toisen työntekijän sijainen ja työnantajalla olisi oikeus lomauttaa kyseinen vakituinen työntekijä.

      Yleisestä ilmapiiristä huolimatta työnantajan on lomautuksia harkitessaan kuitenkin syytä laittaa jäitä hattuun, sillä lomautetulla työntekijällä on pääsääntöisesti erityinen oikeus irtisanoutua ilman irtisanomisaikaa. Siten jos vaara työntekijän irtisanoutumisesta lomautuksen aikana on konkreettinen ja irtisanoutumisella olisi merkittävä vaikutus liiketoimintaan, lomautuksiin ei tulisi ryhtyä ilman erityisen huolellista harkintaa.


      Henna Kinnunen

      Visaperttu Vasala
      Senior Associate


      Yrityksille sakkoja valtioiden rajat ylittävän kaupan rajoittamisesta

      Euroopan komissio on määrännyt viimeisen vuoden aikana useille EU:n alueella toimiville yrityksille sakkoja menettelystä, joilla ne ovat estäneet jakelijoitaan myymästä tuotteita jäsenvaltioiden rajojen yli. Yrityksille määrätyt sakot ovat määrältään suuria. Nikelle määrättiin sakkoja n. 12,5, Sanriolle n. 6,2 ja NBCUniversalille n. 14,3 miljoonaa euroa lisensioitujen kauppatavaroiden myynnin rajoittamisesta. InBeville määrättiin sakkoja n. 200 miljoonaa euroa määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä, joka ilmeni jäsenvaltioiden rajat ylittävän oluen myynnin rajoittamisena. Yritykset saivat sakoistaan 15-40 %:n suuruisia alennuksia johtuen niiden komission kanssa tekemästä yhteistyöstä rikkomustensa selvittämisessä. Ilman alennuksia yritysten sakot olisivat olleet määrältään huomattavasti suuremmat.

      Niken, Sanrion ja NBCUniversalin tapauksissa myynnin rajoitukset koskivat tavaramerkeillä tai muilla immateriaalioikeuksilla suojatuilla nimillä, kuvilla tai logoilla varustettuja erilaisia tuotteita (mukit, laukut, lelut, liinavaatteet jne.). Niken sopimuksissa oli myönnetty oikeus lisätä näihin kuluttajille myytäviin kauppatavaroihin nimiä, kuvia tai logoja mm. tunnetuista jalkapalloseuroista, (esim. FC Barcelona, Manchester United, Juventus), Sanrion sopimuksissa esim. Hello Kitty- hahmosta ja NBCUniversalin sopimuksissa suosituista elokuvista ja niissä esiintyvistä hahmoista (esim. Minions, Jurassic World, Trolls).

      Nike, Sanrio ja NBCUniversal olivat kieltäneet jakelijoitaan myymästä sopimustuotteita määrätyn alueen ulkopuolelle. Niillä oli käytössä myös useita toimintatapoja, joiden tavoitteena oli estää jakelijoiden rajat ylittävää kauppaa. Nike mm. velvoitti jakelijaansa välittämään Nikelle oman alueensa ulkopuolelta tulleet tilaukset, uhkasi sopimuksen päättämisellä, jos jakelija myi tuotteita oman alueensa ulkopuolelle ja teki auditointeja varmistaakseen myyntirajoitusten noudattamisen. Sanriolla oli käytössä vastaavia ehtoja ja lisäksi se rajoitti eri kieliversioiden saatavuutta jakelijoille myymissään tuotteissa. NBCUniversal rajoitti lisäksi jakelijoidensa oikeutta myydä tuotteita muille kuin sopimuksessa määrätyille asiakkaille tai asiakasryhmille sekä oikeutta myydä sopimustuotteita verkkokaupassa. Komissio totesi erillisissä päätöksissään yritysten soveltamat kilpailua rajoittavat sopimusehdot ja menettelyt EU:n kilpailusääntöjen vastaisiksi.

      Määräävässä markkina-asemassa oleva oluen valmistaja InBev oli vuosien ajan ylläpitänyt Belgiassa korkeaa hintatasoa rajoittamalla eri tavoin halvempien Jupiler-oluidensa tuontia Hollannista Belgiaan. InBev toteutti strategiaansa mm. käyttämällä Hollantiin toimittamissaan oluissa sellaisia pakkausmerkintöjä, jotka vaikeuttivat oluiden jälleenmyyntiä rajan yli Belgiaan, rajoittamalla hollantilaisille tukkureille toimittamiensa Jupiler-oluiden volyymeja sekä kohdistamalla belgialaiseen ja hollantilaiseen vähittäismyyjään painostuskeinoja rajat ylittävän kaupan estämiseksi. Komissio totesi InBevin menettelyt kielletyksi määräävän markkina-aseman väärinkäytöksi, joka esti kuluttajia hyötymästä Euroopan sisämarkkinoista.

      Sakkopäätökset osoittavat, että komissio suhtautuu entistä kriittisemmin sopimuksiin tai menettelyihin, jotka johtavat erillisten kansallisten markkinoiden ylläpitämiseen EU:n alueella. Taustalla on pyrkimys edistää EU:n sisämarkkinoiden toimivuutta ja lisätä eurooppalaisten kuluttajien yhtäläisiä mahdollisuuksia saada paras tuotevalikoima halvimpaan hintaan. Tuotteen valmistajan tai maahantuojan toimenpide, joka estää tai rajoittaa sen jakelijaa myymästä jäsenvaltioiden rajojen yli, sisältää aina riskin sakkoseuraamuksesta.

      EU:n alueella kauppaa käyvien yritysten olisi syytä pikaisesti tarkistaa jakelusopimustensa ehdot ja menettelytapansa ja poistaa mahdolliset EU:n kilpailusääntöjen kieltämät velvoitteet ja käytännöt.


      Maarika Joutsimo
      Senior Advisor


      Ulkomaalaisten kiinteistökaupat Suomessa – muuttunut lainsäädäntö

      Vuodenvaihteessa tuli voimaan kiinteistöjen ulkomaalaisomistusta koskeva lainsäädäntökokonaisuus, jonka nojalla valtio voi puuttua sellaiseen kiinteistönomistukseen, joka vaarantaa Suomen kansallista turvallisuutta. Uuden lain voimaantulon myötä kaikkien osakeyhtiöiden, joiden osakkeista vähintään 10 % on EU:n tai Euroopan talousalueen ulkopuolisen toimijan omistuksessa, esimerkiksi Iso-Britanniassa tai Yhdysvalloissa, on hankittava lupa kiinteistön ostamiseen Suomessa. Muuttuneen lainsäädännön taustalla on vanhan sääntelyn riittämättömyys viranomaisen tarpeisiin muuttuneessa turvallisuustilanteessa.

      Jatkossa vuoden 2020 alussa voimaan tullut laki eräiden kiinteistöhankintojen luvanvaraisuudesta (470/2019) edellyttää EU- ja Euroopan talousalueen ulkopuolisilta ostajilta lupaa Suomessa toteutettaviin kiinteistökauppoihin. Lain myötä viranomaisilla tulee olemaan parempi käsitys ulkomaalaisomistuksista ja sillä varmistetaan, että kaupan osapuolista saadaan riittävät ja ajantasaiset tiedot hyvissä ajoin. Lain soveltamisalan mukaisten ostajien on haettava lupaa joko ennen kiinteistön kaupantekoa tai kahden kuukauden kuluessa sen jälkeen. Lupaviranomaisena toimii puolustusministeriö, joka käsittelee lupahakemukset ja tekee päätökset lupien osalta Suomessa (Ahvenanmaata lukuun ottamatta). Lupaprosessilla ei pyritä hidastamaan tai hankaloittamaan ulkomaista kiinteistökauppaa Suomessa, mutta se antaa valtiolle tarvittaessa mahdollisuuden puuttua sellaiseen kiinteistöhankintaan, jonka voidaan katsoa vaarantavan kansallista turvallisuutta.

      Lupa on haettava silloin, kun kiinteistön hankkii jokin seuraavista tahoista:

      1. Yksityishenkilö, jolla ei ole EU:n jäsenvaltion tai Euroopan talousalueeseen (ETA) kuuluvan valtion kansalaisuutta.
      2. Yritys tai muun yhteisö, jonka kotipaikka on EU- ja ETA-alueen ulkopuolella.
      3. Yritys tai muu yhteisö, jonka kotipaikka on EU- tai ETA-alueella, mutta jossa 1 tai 2 -kohdassa mainitulla yksityishenkilöllä tai yhteisöllä on vähintään 10 % omistus tai vastaava tosiasiallinen vaikutusvalta yhteisössä.

      Kiinteistön myyjän tai muun luovuttajan kotipaikka tai kansalaisuus ei vaikuta luvan tarpeeseen.

      Luvanvaraisuus koskee kiinteistökauppoja, jotka vahvistetaan 1.1.2020 tai sen jälkeen. Kiinteistön hankinnalla tarkoitetaan sellaista oikeustointa, jolla kiinteistön, sen määräosan tai määräalan omistusoikeus luovutetaan toiselle. Luvan hakeminen ei koske asunto- tai kiinteistöyhtiöiden kauppoja, vuokraoikeuden siirtoa tai vuokrausta. Lupa on kiinteistökohtainen, ja puolustusministeriölle toimitettavassa lupahakemuksessa on ilmoitettava mm. kiinteistö, kaupan osapuolet sekä kiinteistön aiottu käyttötarkoitus. Puolustusministeriöltä on myös mahdollista pyytää ennakkotieto siitä, tarvitseeko lupa hakea.

      Luvan myöntämisen edellytyksenä on, ettei kaupasta aiheudu riskiä maanpuolustukselle, rajavalvonnalle tai huoltovarmuudelle. Huomionarvoista on, ettei kiinteistönkauppa peruunnu automaattisesti, vaikka lupa evättäisiin. Luvan myöntäminen tai epääminen ei itsessään vaikuta kiinteistökaupan syntymiseen tai lainhuudon myöntämiseen. Jos kiinteistökauppa on vahvistettu luvan epäämisestä huolimatta tai ennen kielteistä lupapäätöstä, ostaja on velvollinen myymään tai muutoin luovuttamaan kiinteistön edelleen vuoden kuluessa. Jos lupaa kiinteistön hankintaan ei myönnetä, valtion on korvattava luovutuksensaajalle hankinnan takia syntyneet rahoitus- ja muut tarpeelliset kustannukset sekä kiinteistön hallinnasta, hoidosta ja kunnossapidosta syntyneet tarpeelliset kustannukset.

      Vuoden 2020 alusta astui voimaan lisäksi laki valtion etuosto oikeudesta eräillä alueilla (469/2019), jonka mukaan valtiolla on etuosto-oikeus strategisten kohteiden välittömässä läheisyydessä tapahtuvissa kiinteistökaupoissa. Laki mahdollistaa puuttumisen kiinteistökauppaan ennen omistusoikeuden kirjaamista. Etuostolailla on mahdollista puuttua esimerkiksi tilanteisiin, joissa kiinteistön todelliset omistussuhteet on piilotettu keinotekoisin järjestelyin, eikä luvanvaraisuus siksi sovellu. Valtiolla on etuosto-oikeus ostajan kansallisuudesta riippumatta. Käytännössä laki koskee hyvin harvoja kauppoja, sillä soveltuakseen kiinteistön tulisi sijaita puolustusvoimien tai rajavartioston kohteiden määritellyillä suoja-alueilla. Mikäli valtio käyttää etuosto-oikeuttaan, tulee se ostajan sijaan kiinteistön saajaksi kauppakirjassa sovituilla ehdoilla. Puolustusministeriöltä on mahdollista pyytää ennakkotieto siitä, käyttääkö valtio etuosto-oikeuttaan.

      Samaan aikaan edellä mainittujen kansallista turvallisuutta edistävien lakien kanssa astui voimaan laki kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta kansallisen turvallisuuden varmistamiseksi (468/2019). Laki mahdollistaa puuttumisen olemassa oleviin omistussuhteisiin. Lakia sovelletaan kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastukseen maanpuolustuksen, alueellisen koskemattomuuden, sisäisen turvallisuuden, valtion johtamisen, rajaturvallisuuden, rajavalvonnan, huoltovarmuuden, yhteiskunnan kannalta välttämättömän infrastruktuurin toiminnan varmistamisen tai muun näihin rinnastettavissa olevan yhteiskunnallisen edun turvaamiseksi. Lunastettavasta omaisuudesta on määrättävä omaisuuden korkeinta käypää hintaa vastaava täysi korvaus.

      Kiinteistön lunastaminen olisi perusoikeuksiin voimakkaimmin puuttuvana keinona aina viimesijainen vaihtoehto suhteessa luvan epäämiseen ja etuostoon. Lunastuslaki on kuitenkin soveltamisalaltaan ja -perusteiltaan laajin, eli sitä on mahdollista soveltaa tilanteissa, joissa sen enempää luvan epääminen kuin etuostokaan ei ole mahdollinen. Lunastuslaki täydentää yllä kuvatun lainsäädäntökokonaisuuden sellaiseksi, että viranomaisilla on jatkossa mahdollisuus puuttua hyvin erilaisiin tilanteisiin.

      Uuden lainsäädännön myötä kiinteän omaisuuden kaupoissa, joissa ostaja on EU:n tai Euroopan talousalueen ulkopuolinen toimija riippumatta yhtiön kotipaikasta, osapuolien tulee jatkossa huomioida uudet velvoitteet. Ostajan omistussuhteiden selvittäminen, mahdollisten ennakkotietojen hankkimiseen ja luvan hakemiseen liittyvät menettelyt sekä näihin kuluva aika tulee ottaa huomioon osana kauppaprosessia. Käytännössä uudet velvoitteet koskevat kuitenkin vähäistä osaa kaikista kiinteän omaisuuden kaupoista, sillä Euroopan unionin tai Euroopan talousalueen ulkopuolisten ostajien tekemiä kiinteistökauppoja tehdään arvion mukaan vuosittain enintään 500 kappaletta.


      Jari Tuomala

      Johanna Roine


      HPP:n asiantuntijat kirjoittivat Suomea koskevan osion Chambers Global Practice Guide Mining 2020 -oppaaseen

      Tarja Pirinen HPP:n ympäristötiimistä ja HPP:n veroasiantuntija Marko Koski kirjoittivat Suomea koskevan osion Chambers Global Practice Guide Mining 2020 -oppaaseen.

      Opas kattaa laajan kuvauksen kaivosprojekteja koskevasta sääntelystä Suomessa. Opas on hyödyllinen kaivosalan asiantuntijoille, sijoittajille sekä ulkomaisille lakimiehille heidän avustaessa asiakkaitaan kaivosprojekteissa Suomessa tai niihin kohdistuvissa sijoituksissa.

      HPP on Suomen johtavia oikeudellisia palveluntarjoajia kaivostoiminnan alalla. Chambers on luokitellut HPP:n asiantuntijat Tier 1- luokkaan ”Energy & Natural Resources” -kategoriassa sen kaikkina julkaisuvuosina. HPP myös avustaa kaivosalalla ja muilla sektoreilla toimivia kotimaisia ja kansainvälisiä asiakkaita laaja-alaisesti yritysjärjestelyihin ja liiketoimintaan liittyvissä sekä vero-oikeudellisissa kysymyksissä.


      Harvinaisuudesta välttämättömyydeksi -sähköajoneuvojen latauspisteitä rakennettava runsaasti enemmän

      Rakennusten energiatehokkuus on moniulotteinen ja laaja konsepti. Innovaatiot ja teknologia mahdollistavat, että rakennukset tukevat talouden hiilijalanjäljen kokonaisvaltaista pienentämistä myös liikennesektorilla. Rakennusten energiatehokkuus tukee esimerkiksi liikenteessä tapahtuvia päästövähennyksiä, sillä rakennuksia voidaan hyödyntää sähköajoneuvojen lataamiseen tarvittavan infrastruktuurin kehittämisessä.

      Ympäristöministeriö on antanut luonnoksen hallituksen esitykseksi liittyen sähköajoneuvojen lataukseen ja niiden latauspisteisiin. Ehdotettu laki on osa rakennusten energiatehokkuusdirektiivin muutoksen (2018/844) toimeenpanoa.

      Luonnos hallituksen esitykseksi sisältää velvoitteita suunnitella ja rakentaa sähköajoneuvojen latauspisteitä ja latausvalmiuksia. Lailla velvoitettaisiin rakennuksen omistaja järjestämään asukkaalle mahdollisuus sähköauton latauspisteeseen ilman tarpeetonta viivytystä niissä tilanteissa, joissa latausvalmius olisi jo asennettu. Ehdotuksessa asetetaan minimivaatimukset latauspisteiden ja valmiuksien määrälle riippuen parkkipaikkojen kokonaismäärästä sekä siitä, onko kyseessä asuinrakennus vai ei.

      Mikäli uudessa tai laajamittaisesti korjattavassa asuinrakennuksessa on yli neljä parkkipaikkaa, tulisi latausvalmius asentaa niin, että myöhemmin olisi mahdollista asentaa latauspiste jokaiseen parkkipaikkaan. Ei-asuinrakennukseen, jossa on yli kymmenen parkkipaikkaa, tulisi vastaavissa tilanteissa asentaa yksi latauspiste sekä latausvalmius niin, että latauspisteiden myöhempi asentaminen vähintään puoleen kaikista parkkipaikoista olisi mahdollista. Mikäli ei-asuinrakennuksessa on puolestaan yli 20 parkkipaikkaa, tulisi latauspisteitä asentaa yhden sijasta kymmeneen prosenttiin parkkipaikoista vastaavalla latausvalmiusedellytyksellä kuin kymmenen parkkipaikan ei-asuinrakennuksessa. Parkkitaloon, joka on tarkoitettu asuinrakennuksen pysäköinnin järjestämiseen, tulisi sen sijaan asentaa latausvalmius mahdollistaen myöhemmän latauspisteiden asentamisen jokaiseen parkkipaikkaan. Edellä mainitut velvoitteet tulisi ottaa huomioon maaliskuun 2021 jälkeen vireille pannussa rakennuslupahakemuksessa. Poikkeuksen tähän siirtymäaikaan muodostavat ne ei-asuinrakennukset, joissa on yli 20 parkkipaikkaa, joihin latauspiste tulee asentaa vähintään kymmeneen prosenttiin paikoista vuoteen 2025 mennessä.

      Kuka maksaa, kuka päättää? Taloyhtiöiden haasteet vailla vastausta

      Yksi keskeisistä kysymyksistä liittyen latauspisteiden ja -valmiuksien rakentamiseen on kustannuskysymys. Kenen hoidettavaksi kustannukset tulisivat? Asunto-osakeyhtiössä muutos olisi mahdollista toteuttaa kahdella tavalla. Ensimmäisen vaihtoehdon mukaan rakentamiskustannuksista vastaisivat vain ne osakkaat, jotka latauspisteen- tai valmiuden tarvitsisivat. Tämä voitaisiin toteuttaa esimerkiksi erillisten parkkipaikkaosakkeiden lunastamisen muodossa. Vaihtoehtoisesti hanke voitaisiin toteuttaa taloyhtiön hankkeena, jolloin kaikki osakkaat vastaisivat kustannuksista osana yhtiövastiketta. Lakiehdotus ei siis anna suoraa vastausta siihen, miten kustannukset tulisi jakaa asunto-osakeyhtiöissä, joissa on useampia osakkaita.

      Asunto-osakeyhtiölaki (1599/2009) sellaisenaan ei sisällä säännöstä siitä, mitä palveluita asunto-osakeyhtiön tulisi tarjota tai sallia. Siten kysymystä sähköautojen latauspisteiden rakentamisesta ja sen kustannuksista arvioidaan lain yleisten yhdenvertaisuusperiaatetta, muutostöitä ja uudistuksia koskevien säännösten perusteella.

      Asunto-osakeyhtiölain 6 luvun 31 §:n mukaan yhtiökokouksen enemmistöpäätöksellä voidaan päättää vastikerahoitteisesti toteuttaa vain uudistuksia, jotka ovat laajakantoisia tai vaikuttavat olennaisesti asumiseen tai asumiskustannuksiin vain, jos osakkeenomistajan maksuvelvollisuus ei muodostu kohtuuttoman ankaraksi ja kiinteistö ja rakennus saatetaan vastaamaan kunkin ajankohdan tavanomaisia vaatimuksia, eli uudistukset ovat niin sanotusti tavanomaisia. Säännös suojaa osakkeenomistajia rajoittamalla enemmistön mahdollisuuksia ryhtyä kaikilta perittävillä vastikkeilla hankkeisiin, joita ei voida pitää tavanomaisina. Tavanomaisuusvaatimus on kuitenkin hankala arviointikriteeri, sillä se, mitä kulloinkin voidaan pitää tavanomaisena, on ajassa muuttuvaa. Vaikka sähköajonneuvoja ja niihin liittyvää infraa ei ehkä vielä pidetä yleisinä, sähköajoneuvojen latauspisteiden rakentaminen tulee epäilemättä olemaan asunto-osakeyhtiöiden tarjoama yleinen palvelu lähitulevaisuudessa. Tulevaisuuden moderneissa taloyhtiöissä tulee kiistämättä olla myös sähköajoneuvojen omistajia palvelevia ratkaisuja. Rajanveto tavanomaisuuden ja epätavallisen välillä ei kuitenkaan ole helppoa, eikä lakiehdotuskaan selvennä kysymystä.

      Valtion avustusta latausinfrastruktuurin toteuttamiselle

      Sähköautojen yleistymistä halutaan edistää tarjoamalla valtion avustusta tiettyihin latauspisteiden edellyttämiin sähköjärjestelmien muutoksiin. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus (ARA) myöntää avustuksia sähköautojen latausinfrastruktuurin rakentamiseen. Avustusta voivat hakea asuinrakennuksen omistavat yhteisöt sekä niiden omistamat pysäköintiyhtiöt. Edellytyksenä avustuksen myöntämiselle on, että latausvalmius rakennetaan vähintään viidelle latauspisteelle. Avustettaviin kustannuksiin kuuluvat tarvekartoitus, hankesuunnittelu, sähköpääkeskukseen tarvittavat muutostyöt, sähköliittymän tyypin muutos, putkitukset ja kaapeloinnit sekä niihin liittyvät tavanomaiset maarakennustyöt. Myös latauslaitteiden hankintaan on mahdollista saada avustusta. Avustus on pääsääntöisesti 35% toteutuneista kustannuksista, kuitenkin enintään 90 000€. Lisäksi on hyvä huomata, että ns. tehokannusteen takia vuoden 2020 alusta avustuksen voi saada korotettuna 50 prosenttiin, jos vähintään puolella avustuksella toteutettavista latauspisteistä voi ladata vähintään 11 kW:n teholla. Hakemus tulee kuitenkin tehdä ennen kuin latausinfrastruktuuri on rakennettu ja hyväksytysti vastaanotettu.

      Lausuntokierros keräsi runsaasti palautetta

      Ehdotusta oli mahdollista kommentoida marraskuun 2019 alkuun saakka. Ehdotus saikin runsaasti lausuntoja niin yksityishenkilöiltä kuin elinkeinoelämältä. Suuri osa palautteesta oli torjuvaa ja suhtautuminen monilta osin kielteistä. Monet kannattivat ehdotuksen tausta-ajatusta liikenteen sähköistämisestä, mutta pitivät ehdotettuja keinoja ylimitoitettuina ja tarpeettomina. Onkin mahdollista ja melko todennäköistä, ettei laki tule voimaan ehdotetussa muodossaan, vaan sitä muutetaan runsaan palautteen perusteella. Nykyaikataulun mukaan tavoitteena on esitellä muutettu hallituksen esitys eduskunnalle viikolla 9/2020 ja lain on tarkoitus tulla voimaan 10.3.2020.


      HPP seuraa aktiivisesti kiinteistömarkkinoiden muutosta ja näin toimimalla tarjoaa asiakkailleen ajantasaisimpaan tietoon perustuvaa neuvontaa sekä tuo esille tulevaisuuden mukanaan tuomia mahdollisuuksia kiinteistösektorilla toimiville asiakkailleen.

      Tämä artikkeli on kolmas osa HPP:n Älykäs kiinteistö -artikkelisarjaa, jossa HPP:n kiinteistötiimin jäsenet jakavat ajatuksiaan kiinteistömarkkinan muutoksesta. Seuraavassa artikkelissa kuulemme osakas Leif Laitisen ja Associate Johanna Roineen ajatuksia kameravalvonnan sallittavuudesta asunto-osakeyhtiössä.

      Leif Laitinen

      Minna Juhola
      Senior Associate


      HPP avustaa Fintoilia ja Taaleria Haminan biotuotetehdashankkeessa

      HPP avustaa Fintoil Oy:tä hankkeessa, jossa Fintoil Oy rakentaa raakamäntyöljyä jalostavan tuotantolaitoksen Haminaan. Laitoksen rakentaminen aloitetaan, kun yhtiö on saanut ympäristö- ja rakennusluvat, aikaisintaan arviolta loppuvuodesta 2020, ja sen tuotanto käynnistyy Haminan öljysatamassa vuoden 2022 aikana. Raakamäntyöljy on havusellutuotannon sivutuote, jonka tisleiden hiilijalanjälki on jopa 90 prosenttia alhaisempi kuin vastaavilla fossiilisilla tuotteilla. Yli 60 % biotuotetehtaan tuotannosta ohjautuu biopolttoaineiden valmistukseen.

      Fintoil Oy on Taalerin sijoituskohde, ja biotuotetehdas on merkittävä investointi suomalaiseen teollisuuteen ja osaamiseen.

      Lue lisää Taalerin tiedotteesta.


      Osakeyhtiö on ilmastotyön tärkeä työkalu

      Ilmastonmuutos ja kestävä kehitys ovat nousseet yhteiskuntaa ja jopa taloutta käsittelevän keskustelun ytimeen. Voiton maksimointia hinnalla millä hyvänsä ei ilmastonmuutoksen aikana pidetä enää hyväksyttävänä.

      Ilmastoahdistus on huono asia, jos se halvaannuttaa päätöksenteon konkreettisista, rationaalisista ilmastotoimista. Se on sen sijaan hyvä asia, jos se luo painetta etsiä ratkaisuja tavoilla, jotka haastavat vanhat toimintamallit.

      Yrityksissä etsitään kiivaasti uusia keinoja edistää kestäviä tavoitteita teollisuudessa, tuotannossa, energiaratkaisuissa, liikenteessä ja kierrätyksessä. On selvää, että yrityksillä on mahdollisuus – ja myös tahto – toimia valtioita nopeammin.

      Osakeyhtiölain mukaisesti ”yhtiön toiminnan tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille, jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin.”

      Yhtiöjärjestys on yhtiön ”perustuslaki”, joka määrää yhtiön toiminnasta. Yhtiöjärjestyksen vastainen toiminta on kiellettyä. Kaikkien yhtiön kanssa tekemisissä olevien tahojen oletetaan tuntevan yhtiöjärjestyksen sisällön. Jos jokin erityistavoite määritellään yhtiöjärjestyksessä, sen asema on erityisen voimakas.

      Mikäli yhtiön ilmastonsuojelu tai muu mahdollinen vastuullisuustavoite siirrettäisiin nimenomaisesti yhtiöjärjestykseen, yhtiön dna:han ja ytimeen kuuluisi yhtiöjärjestyksessä määritellyn vastuullisuusasian valmistelu, toteutus ja niistä vastaaminen omistajille. Näin vastuullisuustavoitteesta tulisi selvästi tärkeämpi, sitovampi ja laajempi asia kuin nykytilanteessa, kun yhtiön ensisijainen, ”oikea” tavoite on voiton tuottaminen ja muut tavoitteet ovat lähinnä sitä tukevia. Näin myös vastuullisuus- ja taloudellisen raportoinnin erottelu liudentuisi.

      Löytyykö Suomesta jo yhtiöitä, joilla olisi valmiutta määritellä yhtiöjärjestyksen mukaiseksi tavoitteekseen muutakin kuin yksinomaan voiton tuottaminen? Samoin voisiko olla sijoittajien intressissä, että vastuullisen sijoittamisen ja kestävän kehityksen tavoitteiden määrittely on määritelty yhtiöjärjestyksen tasolla? Esimerkiksi maailmalla yleistyvään vaikuttavuussijoittamiseen, jossa pyritään ratkaisemaan erilaisia yhteiskunnallisia ongelmia, voisi liittyä sijoituskriteeri, jossa yhtiön ei-taloudellinen tavoite määritellään jo yhtiön yhtiöjärjestyksen tasolla ja osana yhtiön ydintavoitetta.

      Olisi luontevaa, että yhtiöiden vastuullisuusjohtajat ja vastuullisen sijoittamisen alueella toimivat sijoittajat nostaisivat asian keskusteluun yhtiöissä. Yhteiskunnallisessa keskustelussa tärkeää olisi käydä keskustelua vastuullisuusasioiden suhteesta voitontavoitteluun asiapohjalta ja tavalla, joka ei provosoidu puoluetaustan tai eturyhmien näkökulmista. Tämä keskustelu on eri forumeilla jo alkanut, mitä osoittavat erilaiset lainsäädäntöhankkeet, valtion tuleva omistajapoliittinen periaatepäätös tai vaikkapa WWF:n esitys Fortumin yhtiöjärjestyksen muuttamiseksi ottamaan huomioon ilmastotavoitteet.

      Terve taloudenpito on jatkossakin jokaisen yhtiön kulmakivi. Yhtiön on tuotettava voittoa ja lisäarvoa omistajille, jotta sillä on toiminnan edellytyksiä. Taloudellisesti kannattavalla pohjalla oleva toiminta on parasta vastuullisuustyötä, koska vain sillä tavalla yhtiö voi edistää haluamiaan tavoitteita myös esimerkiksi ilmastonsuojelussa ja kestävässä kehityksessä. Voisiko yhtiön tavoitteena esimerkiksi olla ”tuottaa voittoa ja lisätä kierrätystä”, jolloin kierrätysmäärien lisääminen olisi perusteltua, vaikka siitä ei tulisikaan lisää voittoa?

      Suomen osakeyhtiölaki on joustava, eikä edellä mainitut yhtiöjärjestysmuutokset vaadi uutta lainsäädäntöä. Jos muutoksiin on halua, niistä voidaan päättää yhtiökokouksessa.

      Financial Times mukaan markkinatalous on rikki. Jos näin on, sitä on syytä korjata.

      Kauppalehden mielipidekirjoitukseen.

      Vesa Silaskivi
      Senior Advisor



      3D-kiinteistöt uusi vaihtoehto hallinnanjakosopimuksille

      3D-kiinteistöjä koskeva lainsäädäntö on tuonut uusia mahdollisuuksia kiinteistön hallinnanjaolle ja rakennushankkeen toteuttamiselle. Laajat rakennushankkeet, joissa on päällekkäin erilaisia käyttötarkoituksia ja useita yhtiöitä, on perinteisesti toteutettu laatimalla kiinteistön käytöstä hallinnanjakosopimus. Uuden lainsäädännön mukaisesti hallinnanjakosopimuksia voidaan jatkossa korvata muodostamalla kolmiulotteisia 3D-kiinteistöjä. 3D-kiinteistö soveltuu luonteensa takia esimerkiksi maanalaisten parkkitilojen kiinteistöksi ja sellaisten rakennuskokonaisuuksien kiinteistöiksi, joissa on liiketiloja ja asuintiloja päällekkäin.

      Senior Advisor Suvi Marttisen asiantuntijakirjoitus 3D-kiinteistöistä on julkaistu Rakennuslehdessä ja sen verkkoversiossa.

      Rakennuslehden julkaisema artikkeli


      Biotuotetehtaan ympäristölupa kumottiin vesienhoidon tilatavoitteiden ja Weser-ratkaisun vastaisena

      Taustalla EU:n tiukentuneet vesien tilatavoitteet

      Korkein hallinto-oikeus kumosi 19.12.2019 antamallaan päätöksellä (KHO 2019:166) Kuopioon suunnitellun biotuotetehtaan ympäristöluvan vedoten muun muassa EU:n vesipuitedirektiiviin (2000/60/EY) ja sen tulkintaa ohjaavaan ns. Weser-tuomioon (C-461/13). Itä-Suomen aluehallintovirasto ja Vaasan hallinto-oikeus olivat myöntäneet tehtaalle ympäristöluvan.

      Ratkaisu on monella tapaa merkittävä. KHO vahvisti päätöksellään aiempaa selvemmin EU-oikeuden tiukentuneen tulkinnan vesienhoidon ympäristötavoitteiden sitovuudesta, mikä johti suuren investointihankkeen ympäristöluvan kumoutumiseen (ks. myös KHO 2014:176). Toiseksi päätöksessä annettiin huomattavasti painoarvoa yksittäisen biologisen laatutekijän, kasviplanktonin, tilassa tapahtuneisiin ja arvioituihin tuleviin muutoksiin. Lisäksi ratkaisussa korostui sijoituspaikan ominaispiirteiden merkitys, hajakuormitus ja varoivaisuusperiaatteelle annettu vahva asema. Ratkaisu myös ilmentää sitä tosiseikkaa, että ympäristönsuojelulain, toisin kuin esimerkiksi vesilain, mukaisessa harkinnassa toiminnan hyödyllisyydellä yleiseltä kannalta tai sen tuottamalla taloudellisella tuloksella ei ole merkitystä.

      Weser-tuomiossa on kyse EU-tuomioistuimen päätöksestä, jossa tuomioistuin linjasi vesienhoidon ympäristötavoitteiden olevan oikeudellisesti sitovia hankkeita koskevassa lupaharkinnassa. Weser-tuomion mukaan lupaa ei saa myöntää hankkeelle, jonka seurauksena pintavesimuodostuman tila voi heikentyä. Lupaa ei tule myöntää myöskään silloin, jos hanke estäisi vesipuitedirektiivin tavoitteena olevan hyvän tilan saavuttamisen. Pintavesien tilan luokittelu perustuu ekologisen ja kemiallisen tilan arviointiin. Ekologisen tilan luokitteluun sisältyviä laatutekijöitä ovat muun muassa biologiset tekijät kuten kasviplankton, pohjaeläimistö ja kalasto.

      Kasviplankton kaatoi ympäristöluvan

      KHO:n päätöksessä oli ratkaistavana, olivatko ympäristöluvan myöntämisen edellytykset erityisesti toiminnan vesistövaikutusten kannalta täyttyneet. Toisin sanoen päätöksessä arviontiin sitä, vaarantaako hanke vesistön hyvän ekologisen tilan tai aiheuttaako se ainakin yhden ekologisen tilan luokittelua koskevan laatutekijän alenemisen. Oikeus vahvisti, että lupaa ei voida myöntää, mikäli yhdenkin ekologisen laatutekijän, tässä tapauksessa kasviplanktonin, tila on kokonaisarvion perusteella vaarassa heikentyä.

      Tulkinnan tiukkuutta korostaa se, että vesistöön kohdistui merkittävää hajakuormitusta ja suunnitellun hankkeen vaikutukset kuormitukseen olivat siihen verrattuna vähäiset. KHO päätyi ratkaisussaan siihen, että tilanteessa, jossa ollaan vesistön hyvän ja tyydyttävän tilan rajalla, uuteen kuormitukseen on suhtauduttava pidättyväisesti. KHO siis piti uuden toiminnan aiheuttavaa kuormitusta merkittävänä hajakuormituksen suuruudesta huolimatta. Tulkinnassa korostui tältä osin myös sijaintipaikan ominaisuudet sekä arvio vesistön tilan kehityksestä, sillä kuormituksen arvioitiin purkupaikan ominaispiirteistä (järvi) ja laitoksen pitkästä toiminta-ajasta johtuen vaikuttavan erityisesti pidemmällä aikavälillä järven tilaan heikentävästi.

      Päätöksen vaikutus tuleviin lupamenettelyihin

      Mitä KHO:n päätös sitten tarkoittaa olemassa olevien ja suunniteltujen hankkeiden ympäristöluvituksen näkökulmasta? Selvää on, että päätös tulee korostamaan vesienhoidon ympäristötavoitteiden merkitystä lupamenettelyissä. Jatkossa ympäristölupaa haettaessa kannattaakin entistä tarkemmin kiinnittää huomiota ainakin seuraaviin seikkoihin:

      • Vallitseva tilaluokka, sen oletettavissa olevat muutokset ja vesienhoitosuunnitelma;
      • Sijaintipaikan ominaispiirteet, kuten vesimuodostuman koko ja veden vaihtuvuus;
      • Tilaluokan arviointi laatutekijäkohtaisesti ja pitkällä aikavälillä;
      • Hajakuormituksen merkitys ekologisen tilan kannalta ja suhteessa toiminnan vaikutuksiin. Joissain tapauksissa voi olla tarpeen jopa miettiä laajemmin ratkaisuja esimerkiksi hajakuormituksen vähentämiseksi.

      Toisaalta tulee huomata, että KHO:n päätös asiassa ei ollut yksimielinen, vaan kaksi jäsentä seitsemästä olisi myöntänyt tehtaalle ympäristöluvan riittävien lupamääräysten ja laadittavien selvitysten kera. Kuten eri mieltä olevien jäsenten näkemyksestä käy ilmi, asia olisi voitu ratkaista ja luonnontieteellistä aineistoa tulkinta myös toisin. Päätöksestä ei näin ollen voi tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä uusien, kuormitusta lisäävien hankkeiden sallittavuudesta. KHO:n päätöksessä painottuivat osaltaan sijaintipaikan ominaisuudet ja hankkeen kokoluokka. Selvää kuitenkin on, että vesienhoidon ympäristötavoitteiden, jopa yksittäisen laatutekijän, tilaa ei saa huonontaa.


      Laura Leino
      Senior Counsel

      Jesse Viljanen
      Senior Associate


      HPP päivitti arvonsa ja tarkoituksen

      Olemme asianajotoimisto, joka syttyy asiakkaiden ongelmien ratkaisemisesta. Meillä on oma, ainutlaatuinen tapamme toimia. Vältämme turhaa monimutkaisuutta niin asiakastyössä kuin keskinäisessä kanssakäymisessämmekin. Kutsumme sitä konstailemattomuudeksi.

      Hahmotamme, mikä on asiakokonaisuuksissa olennaista, syvennymme siihen ja saamme aikaan laadukkaita, asiakkaamme liiketoimintaa palvelevia ratkaisuja.

      Emme työskentele yksin, vaan koemme olevamme kumppaneita niin keskenämme kuin asiakkaidemmekin kanssa. Kumppanuudesta syntyy myös pyrkimyksemme yhdenvertaisuuteen, jota rakennamme luottamuksen ja keskinäisen kunnioituksen pohjalta.

      Meille on tärkeää toimia entistä vastuullisemman yhteiskunnan puolesta ja tukea myös asiakkaitamme vastuullisten ratkaisujen löytämisessä. Kannamme vastuuta yhdessä.


      Konstailematonta ja laadukasta ongelmanratkaisua. Kannamme vastuuta yhdessä.



      Työskentelemme laadukkaasti, ammattimaisesti ja eettisesti, asiakkaan etua ajatellen sekä osaamistamme kehittäen.

      Työmme laatuun, hinnoittelun läpinäkyvyyteen ja aikataulujen pitämiseen voi aina luottaa.


      Olemme ylpeitä välittömästä työskentelyilmapiiristämme, jossa arvostetaan vastuunottoa ja yhteistyötä, asioista on lupa olla eri mieltä ja epäkohdat on helppo ottaa puheeksi.

      Olemme asiakkaidemme kanssa samalla puolella.


      Kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet edetä urallaan.

      Kunnioitamme toisiamme ja yhteistyökumppaneitamme erilaisista taustoista, persoonallisuuksista ja vahvuusalueista riippumatta.


      Henna Kinnunen HPP:n osakkaaksi

      HPP Asianajotoimisto Oy on kutsunut asianajaja Henna Kinnusen osakkaaksi 1.1.2020 lähtien.

      Henna on työoikeuden kokenut ammattilainen. Hän on työskennellyt työoikeusasioiden parissa pitkään asianajajana, minkä lisäksi hän on johtanut työoikeustiimiä yhdessä Suomen isoimmista työnantajayrityksistä.

      Hennan asian­tun­te­mus kattaa työ­oi­keu­del­li­set asiat laa­ja-alai­ses­ti työsuhteen koko elinkaaren ajalta työsopimuksen solmimisesta eri­lai­siin työ­suh­tei­den ja työ­nan­ta­jan lii­ke­toi­min­nan muu­tos­ti­lan­tei­siin sekä työ­suh­tei­den päät­tä­mi­seen. Hen­nal­la on vank­ka ko­ke­mus työ­elä­mään liit­ty­vis­tä neu­vot­te­lu­ti­lan­teis­ta ja työoikeudellisten riita- ja rikosasioiden hoitamisesta.

      ”HPP:n palvelujen ytimessä on erikoistuminen ja toisaalta tavoite tarjota asiakkaille heidän liiketoimintojensa tarpeet mahdollisimman kokonaisvaltaisesti huomioiva juridinen palvelu. Työoikeus koskee kaikkia yrityksiä ja sen merkitys liiketoiminnassa on jatkuvasti kasvanut. Haluamme tarjota asiakkaillemme huippuosaamista myös tällä osa-alueella. Henna on vastannut työoikeuspraktiikkamme kehittämisestä ja tavoitteenamme on varmistaa praktiikan menestyminen myös jatkossa”, HPP:n toimitusjohtaja Markku Mäkinen perustelee osakasnimitystä.


      Digitalisaatio edellyttää älykästä kiinteistöjuridiikkaa

      HPP:n asiantuntijoiden yhteiskirjoitus siitä, miten digitalisaatio ja palvelumarkkinoiden muuttuminen vaikuttavat kiinteistömarkkinoihin, on julkaistu Kauppalehden Debatti-osiossa ja lehden digiversiossa.
      Uudet liiketoimintamallit saattavat olla oikeudellisesta näkökulmasta haastavia. Tästä johtuen tarvitsemme uutta älykästä kiinteistöjuridiikkaa.

      Kauppalehden artikkeliin


      Kiinteistöomaisuuden sovittaminen digitaaliseen ulottuvuuteen

      Kiinteällä omaisuudella on erityinen asema Suomen esineoikeudessa, koska on olemassa kiinteistörekisteri ja muita rekistereitä, jotka sisältävät huomattavan määrän tietoa jokaisesta kiinteistöstä. Vaikka kiinteistöjen omistus ja luovutus on hyvin säänneltyä, kiinteistöyhtiöiden osakeomistukseen ei ole kohdistunut yhtä tiukkaa lainsäädäntöä. Tähän on tulossa muutos uuden sähköisen huoneistotietojärjestelmän myötä, joka koskee sekä asunto-osakeyhtiöitä että sellaisia keskinäisiä kiinteistöosakeyhtiöitä, joihin sovelletaan asunto-osakeyhtiölakia (1599/2009).

      Paperiset osakekirjat jäävät historiaan

      Asunto-osakeyhtiöt ovat 1. toukokuuta 2019 lähtien voineet siirtää osakeluettelon ylläpidon Maanmittauslaitokselle (jäljempänä ”MML”). Kaikkien 1. tammikuuta 2019 tai sen jälkeen perustettujen asunto-osakeyhtiöiden osakeluettelot ovat automaattisesti sähköisiä, ja kaikkien ennen tätä perustettujen asunto-osakeyhtiöiden on haettava osakeluettelon ylläpidon siirtoa ja saatettava se päätökseen vuoden 2022 loppuun mennessä. Näin ollen asunto-osakeyhtiöiden osakeluettelot digitalisoidaan täysin seuraavien vuosien aikana. Tästä seuraa, että myös osakkeenomistajien omistamat paperiset osakekirjat jäävät historiaan, sillä asunto-osakeyhtiön siirrettyä osakeluettelon ylläpidon, jokainen osakkeenomistaja voi hakea omistusoikeutensa rekisteröintiä ja paperisten osakekirjojen mitätöintiä.

      Asunto-osakeyhtiössä, jossa on sähköinen osakeluettelo, on uuden osakkeenomistajan haettava omistuksen rekisteröintiä ja kaikkien paperisten osakekirjojen mitätöintiä kahden kuukauden kuluessa kauppakirjan allekirjoittamisesta, tai uuden asunnon tapauksessa kahden kuukauden kuluessa omistuksen siirtymisestä. Joka tapauksessa osakkeenomistajan on haettava omistuksen rekisteröintiä 10 vuoden kuluessa siitä, kun yhtiön osakeluettelon ylläpito on siirretty, jotta tämän oikeus osallistua yhtiökokouksiin säilyisi. Mikäli osakekirjan tai -kirjojen tiedot vastaavat sähköisen osakeluettelon tietoja, omistusoikeus rekisteröidään suoraan. Muutoin osakkeenomistajan on toimitettava muu selvitys omistusoikeudestaan, mikä käytännössä tarkoittaa hallituksen allekirjoittamaa asiakirjaa, jossa asunto-osakeyhtiö vahvistaa osakkeen omistuksen. Omistusoikeuden rekisteröinnin ja paperisten osakekirjojen mitätöinnin jälkeen uuden osakkeenomistajan tulee kaikissa myöhemmissä osakkeiden luovutuksissa hakea omistuksensa rekisteröintiä. Rekisteröinnin edellytyksenä on rekisteriin merkityn osakkeenomistajan suostumus tai muu selvitys saannosta.

      Toistaiseksi osakeluetteloiden ylläpidon siirtoa ja osakkeenomistuksen rekisteröintiä koskevia hakemuksia käsittelee MML, joka ylläpitää uutta sähköistä huoneistotietojärjestelmää. Kehitteillä on sähköinen rajapintapalvelu, joka on erityisesti suunniteltu siirtoa varten, ja sen on tarkoitus korvata yllä mainittu rekisteröintiprosessi vuoden 2020 aikana. Hakemusten määrän ennustetaan olevan aluksi suuri ja siksi suositellaan sähköisen rajapintapalvelun käyttöönoton odottamista ennen siirron hakemista.

      Digitalisaatio poistaa kirjalliset panttikirjat vuodenvaihteessa

      Samaan aikaan kirjallisten panttikirjojen digitalisaatioprosessi on edennyt sen viimeiseen vaiheeseen, ja kirjalliset panttikirjat on pian täysin korvattu niiden sähköisillä vastineilla. Viime vuosien aikana on tapahtunut siirtyminen sähköisten panttikirjojen käyttöön. Tämä tarkoittaa, että sen jälkeen, kun kiinnitys ja pantinhaltija on rekisteröity lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin, todisteeksi kiinnityksestä ei anneta kirjallista panttikirjaa, vaan vain MML:n päätös kiinnityksen vahvistamisesta. Sähköistä panttikirjaa ei voida luovuttaa fyysisesti, vaan kaikki luovutukset tulee tehdä joko MML:n ylläpitämän sähköisen palvelun kautta, tai tekemällä hakemuksen MML:lle. Tämä tulee ottaa huomioon kiinteistökaupoissa ja niitä koskevien asiakirjojen laadinnoissa eli panttikirjojen siirto tulee joko tehdä suoraan sähköisesti tai allekirjoittamalla ja toimittamalla pantin siirtämistä koskevat hakemukset täytäntöönpanotoimenpiteenä.

      MML on 1. kesäkuuta 2017 lähtien antanut ainoastaan sähköisiä panttikirjoja ja 1. tammikuuta 2020 alkaen kirjallisia panttikirjoja ei voi enää käyttää velan vakuutena. Tämä koskee sekä uutta velkaa että jo olemassaolevaa velkaa. Koska kirjallisia panttikirjoja on edelleen kohtalaisen paljon, käytännössä on hyvin todennäköistä, että vuodenvaihteen lähestyessä MML vastaanottaa suuren määrän siirtohakemuksia, jolloin käsittelyajat voivat olla normaalia pidempiä.

      Ottaen huomioon, että kiinteistöoikeus perinteisesti on luonteeltaan suhteellisen staattista ja lainsäädäntöä tyypillisesti muutetaan hitaasti ja vähitellen, nämä sähköiset järjestelmät on otettu käyttöön melko nopeasti. Samaan aikaan sähköiset järjestelmät sopivat hyvin Suomen kiinteistöoikeuteen, jossa jo ennalta on yksityiskohtaisia, hyvin ylläpidettyjä ja luotettavia rekistereitä, ja siten digitalisaatiolle on epäilemättä vielä tilaa tällä alalla.


      HPP seuraa aktiivisesti kiinteistömarkkinoiden muutosta ja näin toimimalla tarjoaa asiakkailleen ajantasaisimpaan tietoon perustuvaa neuvontaa sekä tuo esille tulevaisuuden mukanaan tuomia mahdollisuuksia kiinteistösektorilla toimiville asiakkailleen.


      Tämä artikkeli on toinen osa HPP:n Älykäs kiinteistö -artikkelisarjaa, jossa HPP:n kiinteistötiimin jäsenet jakavat ajatuksiaan kiinteistömarkkinan muutoksesta. Osakas Leif Laitinen, Senior Associate Minna Juhola ja Associate Trainee Johanna Heinonen kertovat artikkelisarjan seuraavassa julkaisussa tarkemmin sähköautojen latauspisteiden sääntelystä.

      Leif Laitinen

      Oskari Kemppinen


      Tuulivoimaloiden rakennusluvat lainsäädännön ja hankekehityksen realiteettien ristipaineessa

      Korkein hallinto-oikeus otti tuoreissa vuosikirjapäätöksissään KHO 2019:125 ja KHO 2019:126 kantaa tuulivoimaloista rakennuslupahakemuksessa vaadittaviin tietoihin ja kaavamääräyksen edellyttämien selvitysten esittämiseen.

      Päätöksen KHO 2019:125 mukaan tuulivoimalan rakennuslupahakemus tuli hylätä, kun taas päätöksessä KHO 2019:126 katsottiin, että rakennuslupa tuli myöntää.

      HPP:n asiantuntijoiden oikeustapauskommentti on julkaistu lyhyesti tuoreessa Tuulivoima-lehdessä sekä kattavampi kirjoitus verkkojulkaisussa.




      HPP:n insolvenssitiimi mukana konkurssilain uudistuksessa

      HPP:n insolvenssitiimin Sami Uoti ja Jasmin Villanen ovat  kirjoittaneet konkurssilain uudistusta koskevan artikkelin juuri julkaistuun Suomen Asianajajaliiton aikakausijulkaisu Defensoriin.

      Konkurssilain (120/2004) tarkastaminen osoittautui tarpeelliseksi sen oltua voimassa noin 14 vuotta. Oikeusministeriö nimitti työryhmän arvioimaan konkurssilain yleisiä muutostarpeita ja ympäristövastuita konkurssissa.

      HPP:n asiantuntijat ovat vahvasti edustettuina insolvenssimenettelyn kehittämishankkeissa Suomessa. Tällä hetkellä muun muassa konkurssiasiain neuvottelukunnan puheenjohtajana ja jäseninä eri kansainvälisissä insolvenssijärjestöissä. HPP on Suo­men joh­ta­via insolvenssioi­keu­del­li­sten palvelujen ­tar­joa­ja.

      Defensor Legis 2019/5, Konkurssilain uudistus 2019


      KHO on antanut lähiaikoina useita selkeyttäviä ja linjaavia ratkaisuja osakkeiden luovutuksen yhteydessä varainsiirtoveron perusteeseen sisällytettävistä eristä

      Varainsiirtoverolain mukaan kauppahinnan lisäksi varainsiirtoveron perusteeseen luetaan myös luovutuksensaajan muulle kuin luovuttajalle tekemä suoritus, joka on luovutussopimuksen ehtona, samoin kuin suoritusvelvoite, josta luovutuksensaaja on luovutussopimuksen ehtojen mukaan ottanut vastattavakseen luovuttajalle tai muulle taholle, jos suoritus tai suoritusvelvoite tulee luovuttajan hyväksi.
      Varainsiirtoverolain mukaan luovutettaessa asunto-osakeyhtiön, keskinäisen kiinteistöosakeyhtiön tai ns. tavallisen kiinteistöosakeyhtiön osakkeita varainsiirtoveron perusteeseen luetaan osakkeisiin luovutushetkellä kohdistuva yhtiölainaosuus, joka osakkaalla on silloin oikeus tai velvollisuus maksaa yhtiölle.


      Kyseisessä tapauksessa kohdeyhtiön perimä yhtiövastike oli jakautunut hoito- ja pääomavastikkeeseen. Kohdeyhtiön yhtiöjärjestyksen mukaan pääomavastikkeella oli katettu kiinteistön hankinnan rahoittamiseksi tarkoitetun lainan lyhennykset, korot ja muut lainasta aiheutuvat menot. Kohdeyhtiön osakkeiden myyjä oli maksanut kohdeyhtiölle pääomavastiketta, jolla oli katettu pankilta olleen lainan korko- ja muita rahoituskuluja. Pankin kohdeyhtiölle antama laina katsottiin olevan varainsiirtoverolaissa tarkoitettua yhtiölainaa.
      KHO:n mukaan se, että kohdeyhtiö oli perinyt ja sen ainoa osakkeenomistaja oli maksanut erillistä pääomavastiketta kyseiseen yhtiölainaan kohdistuvien rahoituskulujen kattamiseksi, riitti siihen, että yhtiölainaosuus voitiin sisällyttää varainsiirtoveron perusteeseen, vaikka nimenomaista päätöstä yhtiölainan kohdistamiseksi osakkeisiin ei oltu tehty.


      KHO katsoi antamassaan ratkaisussa, että puheena olevassa tapauksessa niin kutsutun tavallisen kiinteistöosakeyhtiön yhtiöjärjestys ei sisältänyt määräyksiä, jonka mukaan osakkeenomistajat maksaisivat yhtiön menojen kattamiseksi yhtiövastiketta. Asiassa ei ollut myöskään esitetty mitään osakassopimusta tai muuta sopimusta tai päätöstä, jolla kohdeyhtiön osakkeenomistaja olisi velvoittautunut maksamaan kohdeyhtiölle yhtiövastikkeen kaltaisia eriä pankin myöntämän lainan hoitamiseksi.
      Koska kysymyksessä ei ollut varainsiirtoverolaissa tarkoitettu yhtiölaina, pääomasijoitusta, jonka ostaja oli kaupan yhteydessä tehnyt kohdeyhtiöön lainan maksamiseksi, ei voitu lukea varainsiirtoveron perusteeseen.


      Tapauksessa oli kyse siitä, että ostaja oli kohdeyhtiön osakkeiden oston yhteydessä ostanut osakkeiden myyjiltä myös näiden kohdeyhtiöltä olevat saatavat. KHO katsoi ratkaisussaan, etteivät osakaslainat olleet sellaisia arvopapereita, jotka ovat varainsiirtoveron kohteena. KHO:n mukaan kohdeyhtiö oli jäänyt yksin vastuuseen suoritusvelvoitteiden täyttämisestä ja kysymys oli vain velkojan vaihtumisena. KHO:n mukaan saatavien ostamista ei voitu pitää suoritusvelvoitteen vastattavaksi ottamisena, eikä varainsiirtoveroa tullut suorittaa siltä osin kuin kauppahinta kohdistui osakaslainasaataviin.


      Ratkaisu koski tilannetta, jossa myyjä oli tehnyt kohdeyhtiön kanssa urakkasopimuksen, jossa myyjä oli sitoutunut suorittamaan kohdeyhtiön uudisrakennuksen rakennustyöt. Myyjä oli myös tehnyt pankin kanssa sopimuksen urakkasaamisten rahoittamisesta. KHO:n mukaan ostajan ja kohdeyhtiön sitoutumista vastaamaan omistusoikeuden siirtymisen jälkeisistä urakkamaksuista ei voitu pitää sellaisena velkana, joka olisi tullut sisällyttää varainsiirtoveron perusteeseen, koska urakkahintavelan syntyminen edellytti urakoitsijana toimivan myyjän myöhempää vastasuoritusta.

      Palautushakemusten tekemistä tulee harkita

      KHO:n ratkaisut selkeyttävät ja muuttavat osakkeiden luovutuksen yhteydessä maksettujen erien varainsiirtoverokohtelua. Ratkaisut avaavat uusia mahdollisuuksia tulevien yritysjärjestelyjen suunnittelussa.

      HPP avustaa mielellään myös mahdollisten varainsiirtoveron palautushakemusten edellytysten arvioinnissa jo toteutetuissa järjestelyissä. Vuonna 2014 maksetuista varainsiirtoveroista palautushakemus on tehtävä viimeistään 31.12.2019.


      Marko Koski
      Senior Advisor


      Älykkään kiinteistön juridiikka

      Mistä “älykkään kiinteistön juridiikassa” on kyse?

      Kiinteistömarkkinoita ja niihin liittyvää sääntelykokonaisuutta on perinteisesti pidetty melko vakaana sektorina – taloudellisesti jopa turvasatamana – jonka rakenteellinen muutos on ollut hidasta. Viimeaikaiset megatrendit, kuten arkielämän digitalisaation lisääntyminen ja palvelumarkkinoiden muuttuminen tuovat kuitenkin mukanaan mielenkiintoisia muutoksia myös kiinteistömarkkinoille. Nämä muutokset luovat liiketoimintamahdollisuuksia kaikille sektorin osapuolille, mukaan lukien sijoittajille, urakoitsijoille ja kiinteistökehittäjille.

      Kiinteistöjä, rakentamista ja rakennuksia koskevan sääntelyn keskittyessä perinteisesti vastuukysymyksiin, maankäyttöön, turvallisuuteen, omistajuuteen ja käyttöä koskeviin kysymyksiin, uusi lähestymistapa rakentamisen ja kiinteistönhallinnan sääntelyyn on jo havaittavissa. Älykkään kiinteistön juridiikka voidaan yksinkertaistetusti nähdä nopeasti kehittyvänä sääntelyn kokonaisuutena, jonka tarkoituksena on entistä älykkäämmin edistää nykyistä ja tulevaa rakentamista sekä kiinteistöjen käyttöä, kestävyysnäkökulmaa unohtamatta.

      Digitalisaatio ja sääntely

      Digitalisaatio on jo nyt muuttanut jokapäiväistä elämäämme. Hyvä esimerkki tästä on sähköajoneuvot. Ympäristöministeriö valmistelee parhaillaan sähköajoneuvojen latausvalmiuksia ja latauspisteitä koskevaa lakiehdotusta, jolla saatettaisiin voimaan EU:n energiatehokkuusdirektiivi (2018/844/EU). Asunnonomistajien ostaessa sähköajoneuvoja niitä halutaan ladata myös kotona. Asunto-osakeyhtiöiden täytyy tällöin puolestaan arvioida tarvittavien latauspisteiden määrä, tehokkaimmat ja turvallisimmat tekniset vaihtoehdot sekä vaikutukset kiinteistön energiatehokkuuteen.

      Mielenkiintoinen kysymys on myös kulujen kohdistuminen – kuka on vastuussa teknologian päivittämisen kustannuksista? Tulisiko latauspisteiden hankkimisen olla asuinrakennuksen palveluista vastaavan asunto-osakeyhtiön vai yksittäisen osakkeenomistajan vastuulla? Jos useampi itsenäinen asunto-osakeyhtiön osakkeenomistaja on valmis ostamaan ja kustantamaan tarvittavat latauspisteet, tulisiko heidän saada suostumus myös muilta taloyhtiön osakkailta? Ostaja voi harkita myös avustuksen hakemista, sillä Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus (ARA) on myöntänyt vuodesta 2018 lähtien rahoitustukea asunto-osakeyhtiöille sähköautojen latauspisteiden edellyttämiin kiinteistöjen sähköjärjestelmien muutoksiin. Hallituksen vuoden 2020 budjettiehdotuksessa avustusten määrä kolminkertaistettiin, mikä osoittaa, että älykkäiden kiinteistöjen kehittäminen on saanut tukea korkeimmalta tasolta asti.

      Yksi esimerkki on myös panttikirjojen sähköistäminen. Marraskuusta 2013 alkaen kiinteistökiinnitystä on voinut hakea kirjallisen panttikirjan lisäksi sähköisellä panttikirjalla. Maakaaren (540/1995) sääntelyuudistus mahdollisti paperisten panttikirjojen digitalisoinnin ja vuoden 2017 kesäkuusta lähtien panttikirjat on myönnetty ainoastaan sähköisessä muodossa.

      Vuoden 2019 loppuun mennessä kaikki paperimuodossa olevat panttikirjat tulee muuntaa sähköiseen muotoon, sillä vuoden 2020 alusta tehokas kiinteistöpanttioikeus tulee perustaa sähköistä panttikirjaa käyttämällä. Toisin sanoen, paperisia panttikirjoja voidaan käyttää tehokkaan kiinteistöpanttioikeuden perustamiseen enää vuoden 2019 loppuun asti.

      Osana kehitystä vuoden 2019 alussa voimaantullut laki huoneistotietojärjestelmästä (1328/2018) edellyttää, että uudet asunto-osakeyhtiöt ja asunto-osakeyhtiölain (1599/2009) soveltamisalaan kuuluvat keskinäiset kiinteistöosakeyhtiöt perustetaan sähköisesti Maanmittauslaitoksen ylläpitämään sähköiseen huoneistotietojärjestelmään. Aiemmin perustettujen yhtiöiden on vastaavasti siirrettävä osakeluetteloiden ylläpito Maanmittauslaitokselle 31.12.2022 mennessä.

      Myös maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) kokonaisuudistus on käynnissä. Uusi hallitusohjelma linjasi muutoksen päätavoitteet, joista yksi on rakentamisen ja maankäytön digitalisaation kehittäminen. Valtakunnallinen rakennetun ympäristön digitaalinen rekisteri ja tietoalusta on tähän liittyen jo suunnitteilla.

      Edellä on esitetty vain muutama esimerkki kiinteistösektorin digitalisaation tuomista sääntelymuutoksista. Digitalisaatio on tärkeä tekijä tulevaisuuden kiinteistöalan kehityksessä ja se tuo merkittäviä muutoksia kiinteistöalaan, alalla tehtävään liiketoimintaan ja sen sääntely-ympäristöön.

      Tulevaisuuden tilankäyttö – SpaaS ja LaaS

      Monen tunnetun yrityksen liiketoiminta perustuu erilaisten alustojen hyödyntämiseen. Esimerkiksi Airbnb on onnistuneesti distruptoinut turismi- ja hotellimarkkinoita mahdollistaen kiinteän omaisuuden tehokkaamman hyödyntämisen, mikä on luonut uudenlaiset palvelumarkkinat yksityisasunnoille.

      Toisena esimerkkinä voidaan mainita jaettu tilankäyttö. Tila palveluna (Space-as-a-service, SpaaS) on liiketoimintamalli, jonka myötä liiketiloja voidaan käyttää hyödyksi täysin uudella tavalla ja uudesta näkökulmasta. SpaaS-liiketoiminnan kehitystä ovat vauhdittaneet sekä uudet teknologiat että myös muuttuneet työskentely- ja elämäntavat ja asenteet. Perinteisestä vuokraustoiminnasta poiketen, SpaaS-yhtiöt tarjoavat usein joustavampia ja lyhytaikaisempia tilankäyttövaihtoehtoja. Palvelu mahdollistaa esimerkiksi yksittäisen työpöydän vuokrauksen pariksi kuukaudeksi tai vaikkapa suljetun toimistotilan vuokrauksen viiden hengen tiimille pidemmäksi ajaksi. Tämä on jo nyt muuttanut sijoittajien ja kaupallisen vuokranantajien suhtautumista esimerkiksi vuokraehtoihin, rakennusratkaisuihin ja tilojen monipuolisempaan käyttöön. Kaupallisen vuokraustoiminnan harjoittajien rooli tuleekin monessa tapauksessa muuttumaan pelkästä vuokranperijästä vuokralaiselle lisäarvoa tuottavaksi palveluntarjoajaksi.

      SpaaS:n kaltainen ilmiö on asuminen palveluna (Living-as-a-service, LaaS), jossa asiakkaat maksavat kiinteää kuukausimaksua vuokrasta, perushyödykkeistä sekä mahdollisista palveluista. Erona ja parannuksena perinteiseen asunnonvuokraukseen kuukausimaksu voi kattaa kaikkea kalusteista erilaisiin palveluihin kuten siivouspalvelut, vartiopalvelut ja tietoliikenneyhteydet. Käytännössä LaaS tarkoittaa usein kommuunityyppistä yhteiseloa, jossa useat vuokralaiset jakavat yhdessä talon tai suuren asunnon sekä siihen liittyvät palvelut.

      SpaaS- ja LaaS-sopimuksissa on kolme osapuolta: rakennuksen tai tilojen omistaja, liiketoiminnanharjoittaja ja vuokralainen. Kuten kokemukset Airbnb:stä osoittavat, uudet liiketoimintamallit saattavat olla oikeudellisesta näkökulmasta haastavia. Nykyinen sääntely-ympäristö ei välttämättä ole enää ajantasainen, ja esimerkiksi laki asuinhuoneiston vuokrauksesta (481/1995) ja laki liikehuoneiston vuokrauksesta (482/1995) eivät kaikilta osin kykene vastaamaan uusien liiketoimintamallien asettamia vaatimuksia, mitä tulee vastuunjakoon ja tarkoituksenmukaisimman sopimusmenettelyn valitsemiseen.

      Kohti kestävämpää rakentamista

      EU:ssa noin 40% energiankulutuksesta ja 36% hiilidioksidipäästöistä aiheutuu rakennuksista tehden niistä suurimman energiankuluttajan Euroopassa. Energiatehokkuus ja kestävät rakennusratkaisut ovat siten luonnollisestikin tärkeä osa kiinteistösektorin kehittämistä tulevaisuudessa.

      EU:ssa on säädetty useita energiatehokkuuden parantamiseen tähtääviä direktiivejä. Yksi niiden mukana tulevista uusista vaatimuksista on, että kaikkien uusien rakennusten tulisi olla lähes nollaenergiarakennuksia vuoden 2020 loppuun mennessä. Nollaenergiarakennukset ovat hyvin energiatehokkaita ja niiden tarvitsema vähäinen energiatarve tulisi puolestaan kattaa suurelta osin hyödyntämällä uusiutuvaa energiaa.

      Suomen ympäristöministeriön tavoitteena on sisällyttää rakentamisen hiilijalanjälki osaksi rakentamismääräyksiä vuoteen 2025 mennessä.  Samaan aikaan ja osana valmistautumista tähän muutokseen kestävien ratkaisujen toimeenpano kiinteistösektorilla on lisääntynyt ja tulee merkittävästi lisääntymään myös jatkossa.

      Samaan aikaan energiantuotanto muuttuu ja yksityistaloudet muuttuvat energiantuottajaksi ja aktiivisiksi toimijoiksi osaksi energiajärjestelmän kokonaisuutta. Aurinkoenergia ja energianvarastointijärjestelmät herättävät kasvavassa määrin kiinnostusta, koska ne lisäävät sekä energiaomavaraisuutta että kiinteistöjen arvoa. Tällöin myös useat oikeudelliset seikat liittyen asuinrakennuksiin ja kotitalouksiin kohdistuvaan päätöksentekoon, lupiin, energian myyntiin, palveluiden tarjoamiseen ja sopimusperusteisiin vastuisiin, on otettava huomioon ja niiden yhdenmukaisuus lainsäädännön kanssa varmistettava.


      HPP seuraa aktiivisesti kiinteistömarkkinoiden muutosta ja näin toimimalla tarjoaa asiakkailleen ajantasaisimpaan tietoon perustuvaa neuvontaa sekä tuo esille tulevaisuuden mukanaan tuomia mahdollisuuksia kiinteistösektorilla toimiville asiakkailleen.


      Tämä artikkeli on ensimmäinen osa HPP:n Älykäs kiinteistö -artikkelisarjaa, jossa HPP:n kiinteistötiimin jäsenet jakavat ajatuksiaan kiinteistömarkkinan muutoksesta. Osakas Leif Laitinen ja Associate Oskari Kemppinen kertovat artikkelisarjan seuraavassa julkaisussa tarkemmin sähköisestä huoneistotietojärjestelmästä sekä sähköisistä panttikirjoista.


      Leif Laitinen­

      Minna Juhola
      Senior Associate

      Johanna Heinonen
      Associate Trainee



      ECN+-direktiivi ja sen merkitys yritysten toimintaan toimialajärjestöissä

      Euroopan unionin neuvosto on hyväksynyt joulukuussa 2018 ehdotuksen ECN+-direktiiviksi, joka lisää EU:n jäsenmaiden kilpailuviranomaisten toimivaltaa. Kyseinen direktiivi antaa muun muassa kansallisille kilpailuviranomaisille mahdollisuuden muuttaa toimialajärjestöille kilpailurikkomuksista määrättävien sakkojen laskentatapaa, jonka seurauksena järjestöille ja niiden jäsenyrityksille määrättävät sakot voivat jatkossa olla määrältään aiempaa korkeampia. Direktiivi lisää siten riskiä EU:n jäsenmaissa toimivien toimialajärjestöjen ja niiden jäsenyritysten nykyistä suuremmista kilpailuoikeudellisista sakkoseuraamuksista. Direktiivin täytäntöönpano tulee tehdä jäsenmaissa 4.2.2021 mennessä.

      ECN+-direktiivi lisää toimialajärjestöjen ja niiden jäsenyritysten oikeudellisia vastuita ja koventaa seuraamuksia toimialajärjestön puitteissa tehdyistä kilpailurikkomuksista. Tähän saakka kilpailurikkomuksista määrättävän sakon määrä on laskettu pelkästään toimialajärjestön oman liikevaihdon perusteella, mutta jatkossa myös toimialajärjestön jäsenyritysten liikevaihto voidaan ottaa huomioon sakkoa määrättäessä. Tämän lisäksi ECN+-direktiivi antaa kansallisille kilpailuviranomaisille oikeuden vaatia alun perin toimialajärjestölle määrätyn sakon maksamista miltä tahansa kyseisen järjestön päätöksentekoelimeen kuuluvalta jäsenyritykseltä, jos sakkoa ei saada perittyä täysimääräisesti kyseiseltä toimialajärjestöltä. Näin ollen mahdollinen toimialajärjestöille määrättävien sakkojen määrä sekä toimialajärjestöihin kuuluvien jäsenyrityksien vastuu sakoista kasvaa huomattavasti aikaisemmasta käytännöstä.

      Sakkojen laskentatapaa koskevaa uudistustarvetta on perusteltu sillä, että toimialajärjestöillä ei ole omaa tahtoa, vaan ne ajavat jäsenyritystensä intressejä ja toteuttavat näiden tahtoa. Toimialajärjestöjen jäsenyritysten on myös usein katsottu hyötyneen järjestön puitteissa tapahtuneesta kilpailurikkomuksesta, toisin kuin kyseinen toimialajärjestö. Tässä mielessä pelkän toimialajärjestön oman liikevaihdon perusteella määritettyä sakkotasoa on pidetty järjestön puitteissa tapahtuvasta kilpailurikkomuksesta saavutettuun hyötyyn nähden liian matalana ja sen kilpailurikkomuksia ennaltaehkäisevää vaikutusta vähäisenä. ECN+-direktiivin aiheuttamista muutoksista johtuen EU:ssa yrityskauppojen suunnitteluun liittyvissä selvityksissä on jatkossa syytä kiinnittää entistä tarkemmin huomiota yrityskauppojen kohteena olevien yritysten toimialajärjestötoimintaan liittyviin mahdollisiin kilpailuoikeudellisiin riskeihin.

      ECN+-direktiivin pohjimmainen tarkoitus on varmistaa EU:n kilpailuoikeuden tehokas täytäntöönpano kansallisella tasolla. ECN+-direktiivin aiheuttamien muutosten myötä on kilpailulainsäädännön huomioiminen entistäkin tärkeämpää toimialajärjestöille ja niiden jäsenyrityksille. Kyseisten toimijoiden tulee kilpailuoikeudellisten riskien minimoimiseksi kiinnittää jatkossa tarkempaa huomiota siihen, että niiden toiminta täyttää kilpailulainsäädännön vaatimukset.


      Tatu Kärhä

      Emmi Tunturi
      Associate Trainee


      HPP:n energiatiimi kirjoitti Chambersin uuden energiaoppaan Suomi-osion

      Andrew Cot­ton, Lau­ra Lei­no ja Suvi Kurki-Suonio HPP:n energiatiimistä ovat yh­des­sä kir­joit­ta­neet Suo­mea koskevan osion juu­ri il­mes­ty­nee­seen Cham­bers Al­ter­na­ti­ve Ener­gy & Power Gui­de 2019 -op­paa­seen.

      Opas kat­taa ku­vauk­sen uusim­mas­ta an­ne­tus­ta sään­te­lys­tä eri ener­gia­sek­to­rien nä­kö­kul­mis­ta Suo­mes­sa ja tu­lee ole­maan hyö­dyl­li­nen ener­gia­teol­li­suu­den asian­tun­ti­joil­le, si­joit­ta­jil­le sekä ulkomaisille la­ki­mie­hil­le heidän avustaessa asiakkaitaan Suomen energiamarkkinoille kohdistuvissa projekteissa ja sijoituksissa.

      HPP:n ener­gia­tii­mi on yksi joh­ta­vis­ta ener­gia­tii­meis­tä Suo­men oi­keu­del­lis­ten pal­ve­lu­jen mark­ki­noil­la. Oikeudellisten palvelujen tarjoajia maailmanlaajuisesti luokitteleva Chambers on asettanut HPP:n asiantuntijat Tier 1 -kategoriaan joka vuosi ”Ener­gy & Na­tu­ral Re­sources” -ka­te­go­rias­sa.

      Cham­bers Al­ter­na­ti­ve Ener­gy & Power Gui­de 2019


      Kuntien kuljetuspalveluita voitaisiin edistää uusia digitaalisia toimintamalleja hyödyntäen

      FCG Smart Transportationin toimitusjohtaja Heikki Rajasalo ja HPP:n senior advisor Vesa Silaskivi kirjoittivat Kauppalehden mielipidekirjoituksen älykkään liikenteen ratkaisujen hyödyntämisestä julkisissa kuljetuspalveluissa.

      Kauppalehden artikkeli


      Asianajajat Outi Iso-Markku ja Jesse Viljanen Asianajajaliiton 100 oikeusvaikuttajaa -listalle

      Suomen Asianajajaliitto on nimennyt juhlavuotensa kunniaksi asianajajien joukosta 100 oikeusvaikuttajaa viidessä eri kategoriassa. Outi Iso-Markku ja Jesse Viljanen valittiin oikeusvaikuttajiksi Nuori asianajaja -kategoriassa. Tässä kategoriassa tunnustusta saivat nuoret asianajajat, jotka vievät raikkaasti eteenpäin alan tärkeitä arvoja.

      100 oikeusvaikuttajaa -kampanjalla asianajajaliitto haluaa 100-vuotisjuhlavuonnaan nostaa esiin asianajajien tekemää tärkeää, usein julkisuudelta piiloon jäävää oikeuspoliittista työtä tasa-arvoisemman yhteiskunnan eteen. Asianajajaliitto julkaisi sadan oikeusvaikuttajan nimet perjantaina 23.8.2019.

      100 oikeusvaikuttajaa




      Hankintajuristin määräaikainen sijaisuus 30.11.2020 asti

      HPP Asianajotoimisto Oy on yksi maan johtavista asianajotoimistoista. Palveluksessamme on tällä hetkellä 75 juristia ja koko henkilökuntamme määrä on yli 125. Osaamisemme on luokiteltu korkeimmalle tasolle useissa kansainvälisissä vertailuissa, kuten Chambers & Partners, Legal500 ja Best Lawyers. Vuonna 2018 liikevaihtomme oli yli 19 miljoonaa euroa.

      Haemme kokenutta hankintajuristia määräaikaiseen työsuhteeseen 30.11.2020 asti. Työtehtävät liittyvät muun muassa laajoihin IT-hankintojen kilpailutuksiin ja sopimusoikeudelliseen valmisteluun sekä oikeusprosessien hoitamiseen. Arvostamme laajaa hankintaoikeudellista tietämystä ja käytännön kokemusta sekä EU-oikeuden osaamista.

      Tehtävässä menestyminen edellyttää kykyä ja kiinnostusta itsenäiseen työskentelyyn sekä sujuvaa kirjallista ja suullista ilmaisua suomeksi ja englanniksi. Arvostamme positiivista, ratkaisuhakuista palvelu- ja työskentelyasennetta. Meillä pääset työskentelemään haastavissa ja monipuolisissa projekteissa sekä kehittymään mutkattomassa työyhteisössä, jossa ihmiset jakavat osaamistaan.

      Hae tehtävään viimeistään 1.9.2019 tallentamalla järjestelmäämme hakemuksesi palkkatoiveineen ja CV.

      Tehtävää koskeviin tiedusteluihin vastaa osakas Pekka Raatikainen p. +358 40 751 9457 keskiviikkona 21.8. klo 15-16 ja torstaina 29.8. klo 15-16.

      Lisätietoa teknologiaryhmämme palveluista https://www.hpp.fi/palvelut/teknologia/

      sekä viimeaikaisista toimeksiannoistamme ja avoimista työpaikoista https://www.hpp.fi/ajankohtaista/


      Haemme Associate, Legal ja Junior Trainee -ohjelmiin harjoittelijoita keväälle 2020

      Associate, Legal ja Junior Trainee -ohjelmat

      Associate Trainee

      Etsimme opintojen loppuvaiheessa olevia Associate Trainee -harjoittelijoita tammikuussa ja toukokuussa 2020 alkaville harjoittelujaksoille. Harjoittelujakso kestää neljä kuukautta, jonka aikana työskentely on kokopäiväistä.

      Pääset tekemään laaja-alaisesti avustavan juristin tehtäviä työskennellen kiinnostuksesi mukaan tiiviissä yhteistyössä eri tiimeissämme; M&A, ympäristö, teknologia, kilpailu, insolvenssi tai riidanratkaisu. Tehtäviisi kuuluvat muun muassa oikeudelliset selvitystyöt, tiedonhaut, sekä erilaisten asiakirjojen laatiminen.

      Meillä pääset osaksi dynaamista ja mutkatonta HPP:n porukkaa sekä kehittämään osaamistasi haasteellisten työtehtävien kautta. Tarjoamme mahdollisuutta päästä työskentelemään myös ydintiimisi ulkopuolella ja laajentamaan kokemustasi myös muutamalta muulta liikejuridiikan osa-alueelta.

      Haussa mukana olevat harjoittelujaksot:

      • Tammikuu 2020 (hakuaika päät­ty­y 1.9.2019)
      • Toukokuu 2020 (hakuaika päättyy 31.12.2019)

      Jos kiinnostuit tehtävistä, täytä hakulomake tästä.

      • valitse Associate Trainee -harjoittelun tiimi
      • liitä mukaan englanninkielinen hakemus, CV ja opintosuoritusote yhtenä liitetiedostona

      Legal Trainee

      Olet opin­nois­sa­si yl­tä­nyt jo yli puo­len vä­lin ja pys­tyt avus­ta­maan ju­ris­te­ja eri­lai­sis­sa oi­keus­in­for­ma­tii­kan teh­tä­vis­sä, asia­kir­jo­jen laa­ti­mi­ses­sa ja oi­keu­del­li­sis­sa kään­nök­sis­sä. Osa-ai­kai­sel­la har­joit­te­lu­jak­sol­la työs­ken­te­let noin 2–3 päi­vää vii­kos­sa. Har­joit­te­lu­jak­sot kes­tä­vät kes­ki­mää­rin yh­den vuo­den, mut­ta jak­son pi­tuus vaih­te­lee ja on jous­ta­vas­ti so­vit­ta­vis­sa 4–18 kuu­kau­den pi­tui­sek­si.

      Junior Trainee

      Täs­sä roo­lis­sa toi­mit ju­ris­tien ja mui­den or­ga­ni­saa­tion toi­min­to­jen tär­keä­nä tu­ke­na ja mo­nen työ­kii­reen pe­las­ta­ja­na. Työ­päi­vää­si si­säl­tyy eri­lai­sia teh­tä­viä niin ju­ris­teil­ta kuin muul­ta toi­mis­to­hen­ki­lös­töl­tä: monipuolisia toimistotehtäviä, asia­kir­jo­jen toi­mit­ta­mis­ta vi­ran­omai­sil­le sekä esi­mer­kik­si toi­mis­ton vas­taa­no­tos­sa ja ko­kous­jär­jes­te­lyis­sä avus­ta­mis­ta. Työs­ken­te­ly on lu­ku­vuo­den ai­ka­na osa-ai­kais­ta, noin 2-3 päi­vää vii­kos­sa. Har­joit­te­lu­jak­sot kes­tä­vät kes­ki­mää­rin yh­den vuo­den, mut­ta jak­son pi­tuus vaih­te­lee ja on jous­ta­vas­ti so­vit­ta­vis­sa 4–18 kuu­kau­den pi­tui­sek­si.

      Haussa mukana olevat harjoittelujaksot:

      • Tammikuu 2020 (hakuaika päät­ty­y 1.9.2019)

      Jos kiinnostuit tehtävistä, lähetä hakemuksesi tästä.

      • liitä mukaan englanninkielinen hakemus, CV ja opintosuoritusote yhtenä liitetiedostona

        Käymme hakemuksia läpi koko hakukauden ajan ja valitsemme mahdollisimman tehokkaasti juuri meille sopivat harjoittelijat. Lisätietoja tehtävistä antaa henkilöstökoordinaattori Marjo Laukkanen, e-mail marjo.laukkanen@hpp.fi, p. +358 9 474 2276.

        Lisätietoja harjoitteluohjelmistamme https://www.hpp.fi/ura/harjoittelijaohjelmat/.


        Haemme rahoitusjuristia, vastuuta ja sparrausta sopivassa suhteessa tarjolla

        Etsinnässä on Senior Associate tai sellaiseksi haluava, joka on valmis vastaamaan haasteeseen. Ehdottomana vaatimuksena on halu kehittyä ja kehittää ja sujuva englannin kielen taito. Muut asiat hoidamme sitten yhdessä kuntoon.

        HPP Asianajotoimisto Oy on yksi maan johtavista asianajotoimistoista. Palveluksessamme on tällä hetkellä 75 juristia ja koko henkilökuntamme määrä on 130. Vuonna 2018 liikevaihtomme oli yli 19 miljoonaa euroa.

        HPP:n rahoitustiimin toimenkuvaan kuuluu erityisesti velkarahoitus eri muodoissaan, erityisesti kiinteistö- ja projektirahoitus. Lisäksi hoidamme säännöllisesti kasvuyritysten rahoituskierroksia ja toimeksiantoja liittyen rahoitusalan sääntelyyn. Rahoitustiimimme toimii läheisessä yhteydessä sekä kiinteistö-, insolvenssi- että transaktiot ja investoinnit -ryhmän kanssa. Näin toimeksiannot monesti sisältävät myös yrityskauppoihin, kiinteistöihin, rahastoihin ja maksukyvyttömyysmenettelyihin liittyviä elementtejä.

        Haemme nyt rahoitusjuristia kehittymään alan kärkiosaajaksi ja rakentamaan Suomen parasta rahoitusjuridiikan palvelutiimiä.

        Senior Associate -juristina työskentelet vaativissa kotimaan ja kansainvälisissä rahoitusjärjestelyissä. Työroolisi venyy osaamisen mukaan itsenäisestä asiantuntijatyöstä projektien vetämiseen, asiakasyhteyksien hoitamiseen ja markkinointiin sekä juridisesta neuvonannosta aina strategiseen sparraukseen asti. Tehtäväsi painottuu rahoitukseen, mutta tarvittaessa olet täydellä sydämellä mukana transaktio- ja M&A-toimeksiannoissa. Pystymme rakentamaan omien kiinnostustesi pohjalta roolin, jossa nämä osa-alueet yhdistyvät mielekkäällä tavalla.

        Lähtökohtaisesti haussa on henkilö, jolla on 3−5 vuoden työkokemus rahoitusjuridiikasta, mutta kokeneemmillekin räätälöimme mielellämme mielenkiintoisen roolin. Tärkeintä on, että olet jo valmiiksi sisällä rahoitusjuridiikan peruskysymyksissä ja pystyt itsenäisesti laatimaan korkealaatuisia asiakirjoja ja koordinoimaan projekteja. Lisäksi vaadimme, että tulet ihmisten kanssa toimeen, löydät ratkaisuja ongelmien sijaan ja olet valmis sparraamaan nuorempia juristeja. Olet siis tiimipelaaja.

        Partnerimme Antti Rintakoski keskustelee mielellään kanssasi tehtävästä tarkemmin. Tavoitat Antin parhaiten puh. +358 50 344 5606. Jos et saa kiinni, lähetä soittopyyntö antti.rintakoski@hpp.fi.

        Lähetä hakemuksesi ja CV 9.8.2019 mennessä osoitteeseen rekry@hpp.fi. 

        Käsittelemme rekrytointiin liittyviä henkilötietoja oheisen selosteen mukaisesti:




        Haemme kokouspalveluassistenttia

        HPP Asian­ajo­toi­mis­to Oy on lii­ke­ju­ri­diik­kaan eri­kois­tu­nut asian­ajo­toi­mis­to. Asiakkaitamme ovat alojensa johtavat suomalaiset ja kansainväliset yritykset ja erikoistumisalueisiimme kuuluvat yritys- ja rahoitusjärjestelyt, verot, riidanratkaisu, teknologia ja immateriaalioikeudet, kilpailuoikeus, ympäristö ja kiinteistöt sekä logistiikka. Toimistomme sijaitsee Helsingin ydinkeskustassa ja viihtyisissä tiloissamme työskentelee yli 130 mukavaa työkaveria. Työskentelykulttuurissamme yhdistyy mutkaton ja rento ilmapiiri huippuosaamiseen.

          Etsimme HPP:lle aurinkoista viiden tähden asiakaspalvelun ammattilaista vakituiseen työsuhteeseen.  Tulet toiminaan aula- ja kokouspalvelutiimin apuna monipuolisissa tehtävissä. Toimit kokousemännän apuna huolehtien esimerkiksi kokoustarjoiluiden tilauksista, kokoustilojen valmistelusta, tarjoilujen esille laitosta ja tekniikasta, sekä vieraiden että tilavarausten vastaanotosta ja asiakaspalvelusta. Tehtäväsi on omalta osaltasi varmistaa erilaisten kokoustilaisuuksien ja sisäisten seminaarien palvelutapahtuma sekä asiakastyytyväisyys. Huolehdit tilojen viihtyvyydestä pitämällä paikat aina edustavana! Tehtäviisi sisältyy myös työskentely toimiston vastaanotossa, jossa tehtäviin kuuluu vieraiden vastaanotto, puhelinvaihteen hoito, kokoushuoneiden varaus ja kalentereiden ylläpito, päivittäinen postin käsittely sekä monet muut toimiston yleiset tehtävät.

            Taustallasi on kokemus monipuolisesta asiakaspalvelusta. Olet luonteeltasi tarkka, joustava ja oma-aloitteinen. Suomen sekä englanninkielen suullinen ja kirjallinen ilmaisusi on erittäin selkeää ja ymmärrettävää, tulet toimeen myös ruotsinkielisissä asiakaspalvelutilanteissa. Etsimme työntekijää kokoaikaiseen ja vakituiseen työsuhteeseen. Työaika on arkisin klo 8:00 – 18:00 välillä. Työ alkaa syyskuun alussa. Työsuhde muodostuu suoraan työntekijän ja HPP Asianajotoimiston välille.

            HPP:n tukitiimissä työskentelet osana mukavaa ja mutkatonta hallinnon porukkaamme.

            Edellytämme sinulta

              • Aurinkoista olemusta, viiden tähden asiakaspalveluhenkisyyttä sekä kykyä ymmärtää asiakkaan tarpeet
              • Joustavuutta työtehtävien suhteen
              • Hyvää paineensietokykyä ja kykyä toimia järjestelmällisesti myös kiireessä
            • Tietotekniset perusvalmiudet, Office-paketin käyttötaito ja AV-osaaminen on etuna
            • Sujuvaa suomen ja englanninkielen taitoa, ruotsi asiakaspalvelutilanteissa

            Tarjoamme sinulle

            • Mielenkiintoisen työn mukavassa työyhteisössä
            • Monipuolisia työtehtäviä
            • Ammattitaitoisen tiimin tuen
            • Perehdytyksen työtehtäviin
            • Mahdollisuuden kehittyä työssä ja saada lisää vastuuta

            Hakuohjeet ja lisätiedot

            Mikäli asiakaspalvelu on lähellä sydäntäsi ja monipuoliset työtehtävät kiinnostavat, lähetä hakemuksesi ripeästi osoitteessa www.staffpoint.fi ja liitä mukaan myös CV:si ja palkkatoiveesi. Valitettavasti emme voi vastaanottaa hakemuksia sähköpostitse.

            Ensimmäinen haastattelukierros tehdään videohaastatteluna, joten pidäthän silmällä sähköpostiasi, johon kutsu mahdolliseen haastatteluun saapuu.

            HAE TYÖPAIKKAA

            Lisätietoa yrityksestä löydät osoitteesta www.hpp.fi


            Konkurssilain uudistukset tulevat voimaan 1.7.2019

            Konkurssilain tarkastus on vihdoin vahvistettu eduskunnassa ja uudistukset tulevat voimaan 1.7.2019. HPP:n osakas Sami Uoti toimi työryhmän jäsenenä: ”Olen kiitollinen siitä, että olen päässyt osallistumaan lainmuutoksen valmisteluun työryhmän jäsenenä ja tyytyväinen tekemämme työn lopputulokseen”.

            Edilex säädöskokoelma



            HPP kirjoitti Chambersin vuoden 2019 kaivostoimintaa koskevan oppaan Suomi-osion

            Osakas Tar­ja Pi­ri­nen HPP:n ym­pä­ris­tö­tii­mis­tä kirjoitti Suo­mea kos­ke­van osion Cham­bers Global Practice Guide Mining 2019 -op­paa­seen.

            Opas kat­taa laajan ku­vauk­sen kaivosoikeuden ja kaivosprojekteja koskevan ympäristöoikeuden sään­te­lys­tä Suo­mes­sa. Opas on hyö­dyl­li­nen kaivosalan asian­tun­ti­joil­le sekä ul­ko­mai­sil­le la­ki­mie­hil­le hei­dän avus­taes­sa asiak­kai­taan kaivosprojekteissa Suo­mes­sa.

            HPP on Suo­men joh­ta­via oikeudellisia pal­ve­lun­tar­joa­jia kaivostoiminnan alalla. Ym­pä­ris­tö­oi­keu­den asian­tun­ti­ja­ryh­mäm­me on yksi Suo­men suu­rim­mis­ta ja sil­lä on eri­tyis­asian­tun­te­mus­ta kai­kis­ta ym­pä­ris­tö­alan ky­sy­myk­sis­tä.



            Vaikutuksilla väliä, etäisyyksillä ei

            Tuulivoiman meluvaikutuksista on viime vuosina käyty ajoittain vilkastakin keskustelua. Tässä yhteydessä on välillä päässyt hämärtymään, millä perusteilla tuulivoiman sijoittamista suhteessa loma- ja vakituiseen asutukseen tulisi arvioida. Selvää on, että meluvaikutukset tulee selvittää huolellisesti ja ottaa huomioon maankäytön suunnittelussa. Sen sijaan hämmennystä on aiheuttanut se, tuleeko tuulivoimaloiden ja asutuksen välille jättää tietty vähimmäisetäisyys.

            HPP:n asiantuntijoiden Laura Leinon ja Minna Juholan yhteiskirjoitus on julkaistu Tuulivoimayhdistyksen Tuulivoima-verkkolehdessä.


            Markkinaoikeus määräsi 200.000 euron seuraamusmaksun Paraisten kaupungille laittomasta suorahankinnasta

            EU:n hankintadirektiivit vuodelta 2014 edellyttivät viranomaisen nimittämistä valvomaan hankintalainsäädännön noudattamista. Suomessa tähän tehtävään nimitettiin Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV). KKV on hoitanut valvontatehtäväänsä hyvin aktiivisesti, ja on tähän mennessä ottanut tutkittavakseen 194 julkisia hankintoja koskevaa asiaa.

            KKV keskittyy valvontatoiminnassaan erityisesti (laittomiin) suorahankintoihin. Niiden osalta se voi vaatia markkinaoikeutta mm. julistamaan hankintasopimuksen tehottomaksi sekä laittomaan suorahankintaan syyllistyneen hankintayksikön maksamaan valtiolle seuraamusmaksua (enintään 10 prosenttia hankinnan arvosta).

            KKV on tehnyt tähän saakka markkinaoikeudelle viisi esitystä seuraamusmaksun määräämisestä hankintayksikölle. Vaatimukset ovat vaihdelleet pääosin 15.000–25.000 euron välillä. Alla taulukko KKV:n esityksistä.

            KKV:n seuraamusmaksuesitykset markkinaoikeudelle

            Kuten taulukosta ilmenee, markkinaoikeus on toistaiseksi hyväksynyt kaikki KKV:n esitykset, mukaan lukien KKV:n ehdottaman seuraamusmaksun.

            Markkinaoikeus antoi 29.3.2019 Paraisten kaupunkia koskevan ratkaisun. Tapauksessa Paraisten kaupunki oli luovuttanut ruokapalvelutoimintansa liikkeen luovutuksena kuntien ja kuntayhtymien omistamalle Arkea Oy:lle. Samalla kaupunki osti 1.000 kappaletta Arkea Oy:n osakkeita (0,12 % osakekannasta). Kaupungin ja Arkea Oy:n välillä solmittiin ruokapalvelutoiminnan palvelusopimus seitsemän vuoden ajalle ja kahden vuoden optiokaudelle. KKV katsoi esityksessään kaupungin syyllistyneen laittomaan suorahankintaan

            Markkinaoikeuden mukaan Arkea Oy ei ollut Paraisten kaupungin sidosyksikkö, eikä kaupungilla ollut muitakaan perusteita suorahankinnalle

            Markkinaoikeus määräsi 29.3.2019 KKV:n esityksestä Paraisten kaupungille poikkeuksellisen suuren, 200.000 euron, seuraamusmaksun laittomasta suorahankinnasta. Seuraamusmaksu oli näin suuri erityisesti siksi, että hankinnan kokonaisarvo oli noin 20 miljoonaa euroa. Prosentuaalisesti seuraamusmaksu oli kuitenkin vain noin 1 % hankinnan arvosta. Seuraamusmaksun määrään saattoi vaikuttaa myös se, että markkinaoikeus määräsi lisäksi hankintasopimuksen voimassaoloa lyhennettäväksi.

            Markkinaoikeuden ratkaisun keskiössä oli osapuolten välisen järjestelyn sidosyksikköluonteen arviointi. Hankintalaki ei sovellu hankintayksikön sidosyksiköltään tekemään hankintaan. Sidosyksikköasema edellyttää mm. sitä, että omistavat hankintayksiköt käyttävät yhdessä määräysvaltaa sidosyksikköönsä. Yhteinen määräysvalta edellyttää puolestaan mm. sitä, että sidosyksikön toimielimet koostuvat kaikkien hankintayksikköjen edustajista. Tässä tapauksessa Paraisten kaupungin edustajat eivät osallistuneet Arkea Oy:n hallintoelinten toimintaan tai niiden jäsenten valintaan, minkä vuoksi yhteinen määräysvalta puuttui. Näin ollen Arkea Oy ei ollut kaupungin sidosyksikkö ja hankinnan tekeminen yhtiöltä ilman kilpailutusta ei ollut tällä perusteella Paraisten kaupungille sallittua.

            Toissijaisesti tapauksessa arvioitiin myös sitä, oliko kyseessä Paraisten kaupungin esittämällä tavalla sekamuotoinen sopimus, johon ei sovelleta hankintalain säännöksiä. Kaupunki esitti, että järjestelyn ensisijaisena kohteena olisi ollut ruokapalveluhenkilöstön aseman turvaaminen palveluhankinnan sijaan. Markkinaoikeus katsoi kuitenkin, että sopimuskokonaisuuden pääasiallinen tarkoitus on ollut hankintalain soveltamisalaan kuuluva ruokapalvelujen tuottaminen kaupungille.

            Markkinaoikeus arvioi vielä mahdollisten suorahankintaperusteiden käsillä oloa ja katsoi, ettei kaupungilla ollut lainmukaista perustetta suorahankinnalle.

            Paraisten kaupungille määrättiin 200.000 euron seuraamusmaksu ja sopimuskausi lyhennettiin päättymään 7 kuukauden kuluttua markkinaoikeuden päätöksen lainvoimaiseksi tulosta. Tämä katsottiin riittäväksi ajaksi, jotta Paraisten kaupunki ehtii järjestää ruokapalvelujen kilpailutuksen.

            Jouni Alanen

            Vilma Lumiaho
            Legal Trainee


            Liiketoiminnan suojaaminen työelämässä

            Liiketoiminnan suojaaminen työelämässä -seminaari/webinaari YouTube-videointi 2.4.2019


            Haemme assistenttia

            HPP Asian­ajo­toi­mis­to Oy on lii­ke­ju­ri­diik­kaan eri­kois­tu­nut asian­ajo­toi­mis­to. Asiakkaitamme ovat alojensa johtavat suomalaiset ja kansainväliset yritykset ja erikoistumisalueisiimme kuuluvat yritys- ja rahoitusjärjestelyt, verot, riidanratkaisu, teknologia ja immateriaalioikeudet, kilpailuoikeus, ympäristö ja kiinteistöt sekä logistiikka. Toimistomme sijaitsee Helsingin ydinkeskustassa ja viihtyisissä tiloissamme työskentelee yli 130 mukavaa työkaveria. Työskentelykulttuurissamme yhdistyy mutkaton ja rento ilmapiiri huippuosaamiseen.

            Etsimme HPP:lle tehokasta ja luotettavaa assistenttia toimistomme monipuolisiin assistenttitehtäviin. Tehtävässäsi tuet useampaa juristia heidän toimeksiannoissaan huolehtien muun muassa asiakirjojen viimeistelystä, sujuvista kokousjärjestelyistä, tärkeistä määräpäivistä sekä laskutuksesta. Tehtävä on vakituinen. Jos työskentely liikejuridiikan parissa yhdessä Suomen johtavista asianajotoimistoista kiinnostaa, saatat olla etsimämme henkilö.

            Asianajoassistentille tarjoamme

            • monipuolisia ja haasteellisia toimisto- ja asiakaspalvelutehtäviä nimettyjen juristien assistenttina
            • rennon työilmapiirin ja mukavat työkaverit
            • 12 ammattitaitoisen kollegan tiimin, yhteistyön ja tuen
            • kehittymismahdollisuudet kasvavassa asiantuntijaorganisaatiossa.

            Tehtävässä menestymisen varmistaa

            • tarkkuus ja luotettavuus, ennakoiva ja oma-aloitteinen työskentelytapa
            • joustavuus ja organisointikyky
            • positiivinen asenne erilaisia tehtäviä kohtaan, halua kehittyä ja oppia uutta
            • tehtävään sopiva koulutus (esim. tradenomi, merkonomi tai johdon assistentti)
            • MS Office -ohjelmien hallinta
            • hyvä kielitaito (suomi, englanti).

            Tallenna hakemuksesi järjestelmäämme mahdollisimman pian, viimeistään 7.4.2019

            Liitä mukaan hakukirje palkkatoivomuksineen ja CV. Lisätietoja tehtävästä antaa toimistopäällikkö Reea Härö p. 040 825 3817 torstaina 21.3. klo 10:00 – 11:00, maanantaina 25.3. klo 13:30-14:30 ja tiistaina 2.4. klo 13:30 – 14:30. Huomioithan, että täytämme tehtävän heti sopivan osaajan löydyttyä, joten kannattaa hakea jo tänään!


            Chambers and Partners rankannut HPP:n jälleen johtavien toimistojen joukkoon

            Alansa johtava Chambers and Partners on tutkinut jälleen asianajotoimistoja ja asianajajia eri puolilla maailmaa. Tutkimustulokset perustuvat sekä asianajotoimistojen että niiden asiakkaiden arvioihin eri toimistoista ja asiantuntijoista.

            Chambers and Partners on valinnut 8 keskeistä osaamisaluettamme suositeltavien palvelujen joukkoon. Lisäksi osakkaat Kari Marttinen energia ja luonnonvarat –kategoriassa ja Kari-Matti Lehti teknologia, media ja telecom -kategoriassa on rankattu maan johtaviksi asiantuntijoiksi omilla osaamisalueillaan. Kaikkiaan 13 toimiston juristia on rankattu suositeltavien asiantuntijoiden joukkoon omilla erikoistumisalueillaan.

            Chambers and Partners suosittelee seuraavia HPP:n palveluja:

            Energia ja luonnonvarat
            Kiinteistöt ja rakentaminen
            Konkurssit ja saneeraukset
            Meri ja kuljetus

            Asiakkaiden palaute osaamisesta ja palveluidemme tasosta:

            Energia ja luonnonvarat
            ”one of the best law firms in Finland on the energy and natural resources sector”

            Kiinteistöt ja rakentaminen
            ”extremely reliable and flexible”
            ”effectiveness and ability to focus on the major issues”

            ”comprehensive skills and ability”

            Meri ja kuljetus
            ”one of the go-to firms in shipping”
            ”pays the necessary attention to the matter”

            ”very responsive and co-operative”
            ”ready to go the extra mile”

            Saneeraukset ja konkurssit
            ”They do give value”
            ”They are very strong in insolvency”

            Teknologia ja IP
            ”very efficient work”

            ”high responsiveness”


            Chambers and Partners on valinnut kaiken kaikkiaan 13 toimiston juristia suosittelemiensa johtavien asiantuntijoiden joukkoon omilla erikoistumisalueillaan:

            Nora Gahmberg-Hisinger, meri- ja kuljetusoikeus
            ”she knows the industry well, and has a practical understanding of the business”

            Maarika Joutsimo, kilpailuoikeus
            ”very skillful in the important matters”

            Matti Komonen, meri- ja kuljetusoikeus
            ”a good litigator, and very service-minded”
            ”very proactive”

            Kari-Matti Lehti, teknologia
            ”great technical and commercial knowledge”
            ”demonstrating leadership in difficult negotiations”

            Juho Lenni-Taattola, maksukyvyttömyys
            ”He is very experienced as an insolvency lawyer”

            Kari Marttinen, energia ja luonnonvarat
            ”great knowledge of the waste and recycling industry”

            Björn Nykvist, energia ja luonnonvarat

            Tarja Pirinen, energia ja luonnonvarat

            Pekka Raatikainen, teknologia

            Tuomas Saraste, kilpailuoikeus
            ”very good business acumen”
            ”practical and workable solutions”

            Jari Tuomala, kiinteistöt
            ”quick and effective”
            ”comprehensive understanding of the customer’s needs”

            Sami Uoti, riidanratkaisu, maksukyvyttömyys
            ”besides his own expertise, he is willing to take into account the client’s input”
            ”a well-regarded practitioner”

            Marko Wainio, riidanratkaisu
            ”brilliant legal mind”

            HPP kiittää työntekijöitään, asiakkaitaan ja kilpailijoitaan luottamuksesta ja arvostuksesta.


            HPP vahvistaa kiinteistöryhmäänsä – Leif Laitinen osakkaaksi

            HPP:llä on ilo ilmoittaa, että se on kutsunut yhtiön osakkaaksi Leif Laitisen 18. maaliskuuta 2019 lukien. Leifin osakkuudella HPP edelleen vahvistaa toimiston asiantuntemusta kiinteistöjärjestelyissä, erityisesti kansainvälistä ulottuvuutta omaavissa järjestelyissä.

            Leifillä on merkittävä kokemus kansallisista ja erityisesti monimutkaisista kansainvälisistä kiinteistöjärjestelyistä, sisältäen kiinteistöportfolio- ja rahastoinvestoinnit sekä sale and lease back -järjestelyt. Hänen muut osaamisalueensa sisältävät M&A- ja pääomasijoituksiin liittyvän neuvon annon. Hän neuvoo asiakkaita myös yleisissä yhtiö- ja sopimusoikeudellisissa sekä kiinteistöoikeudellisissa asioissa. Hän edustaa kansainvälisiä, pohjoismaisia sekä suomalaisia kiinteistörahastoja, keskeisiä sijoittajia ja yksityisiä sekä julkisia yhtiöitä. Leifin työkielet ovat ruotsi, suomi ja englanti.

            ”Olemme erittäin iloisia saadessamme Leifin HPP:n tiimiin vahvistamaan HPP:n kasvavaa kiinteistöjärjestelyihin erikoistunutta asiantuntijatiimiä. Leif tuo arvokasta kokemusta, osaamista ja asiantuntemusta, joka tulee hyödyttämään suuresti asiakkaitamme”, HPP:n toimitusjohtaja Markku Mäkinen sanoo.

            Leif on valmistunut Helsingin yliopistosta ja hänellä on myös Master of Laws – tutkinto Georgetownin yliopistosta Washingtonista, Yhdysvalloista. Leif on Suomen Asianajajaliiton jäsen ja hänet on myös hyväksytty New York Bar – asianajajaliiton jäseneksi. Leif siirtyy HPP:lle Aleksandra Asianajotoimistosta, joka on kiinteistöjärjestelyihin erikoistunut vuonna 2016 perustettu asianajotoimisto ja jonka yksi perustajajäsen hän on.


            Itseohjautuvat alukset ja vastuu Suomen näkökulmasta

            Merenkulun automatisoituminen ja älykäs merirahtilogistiikka kohtaavat samat digitalisoinnin haasteet kuin älykäs liikenne matkustajaliikenteessäkin (MaaS).

            Uusin kehitys

            Suomessa investoidaan monin tavoin merenkulun automatisointiin ja fleet intelligence -palveluun. Suomen lainsäädäntöön tehtiin äskettäin muutoksia, jotka mahdollistavat itseohjautuvan meriliikenteen kehittämisen, antamalla laivanvarustajille mahdollisuuden hakea poikkeuslupia vahdinpitoa ja laivojen miehistön vähimmäisvaatimuksia koskeviin määräyksiin. Etäluotsaus, siis aluksen ulkopuolelta tapahtuva luotsaus, on sallittua Suomen vesialueella 1.2.2019 alkaen. Lisäksi Suomi on aktiivisesti mukana IMO:n arviointiprosessissa, jonka tarkoituksena on selvittää, miten IMO:n yleissopimuksia voidaan soveltaa eritasoisesti itseohjautuviin aluksiin.

            Itseohjautuvan meriliikenteen alalla otettiin merkittäviä edistysaskelia joulukuussa 2018: Finferries ja Rolls-Royce esittelivät maailman ensimmäisen itseohjautuvan autolautan, ja Helsingin seudun liikenne (HSL) ja ABB testasivat onnistuneesti lautan etäohjausta. Itseohjautuva meriliikenne vaikuttaa myös koulutuskenttään. Yrkeshögskolan Novia on käynnistänyt englanninkielisen Autonomous Maritime Operations -nimisen maisterikoulutusohjelman. Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä kasvavasta merenkulun automaation alasta Suomessa.


            Alusten automaatio tuo esiin monenlaisia sääntelyyn liittyviä kysymyksiä, joista yksi on vastuiden jako. Merilaki (674/1994, muutoksineen), erityisesti sen osa III, sisältää vastuita koskevat säännökset. Yleinen vastuusäännös on 7 luvun 1 §:ssä, jonka mukaan laivanisäntä on vastuussa vahingosta, jonka aluksen päällikkö, laivaväki tai joku muu aluksen lukuun työskentelevä on tekemällään virheellä tai laiminlyönnillä aiheuttanut.

            Mikä tämän säännöksen perusteella olisi itseohjautuvan aluksen ohjausjärjestelmän ohjelmoijan tai muiden osapuolten vastuu? Voisiko tuotevastuulain (694/1990, muutoksineen) mukainen tuotevastuu koskea myös itseohjautuvien alusten, alusten laitteistojen tai niiden osien tai ohjelmistojen aiheuttamia vahinkoja? Miten erityyppiset vastuut sitten pitäisi sovittaa yhteen? Vastuiden kohdentaminen  laivanisännän, ohjelmoijan, laivanrakentajan, alihankkijan ja merivakuuttajan sekä mahdollisten muiden osapuolten kesken vaatii uudenlaista ajattelutapaa.

            Vastuiden jakautumista tarkasteltaessa on syytä erottaa toisistaan etäohjattavat alukset ja itseohjautuvat eli autonomiset alukset. Käytännössä aluksen itseohjautuvuuden taso voi vaihdella, mikä on omiaan tekemään vastuukehyksestä monimuotoisen. IMO luokittelee autonomisuuden eri tasoja seuraavasti:

            Ensimmäinen taso: Automatisoiduilla prosesseilla ja päätöksenteon tukijärjestelmillä varustetut alukset: Aluksella on miehistö, joka operoi ja valvoo aluksen järjestelmiä ja toimintoja. Jotkin toiminnot voivat olla automatisoituja ja ajoittain valvomattomia, mutta aluksella oleva miehistö on valmiina ottamaan aluksen hallintaansa.

            Toinen taso: Etäohjatut alukset, joissa on miehistö: Alusta valvotaan ja operoidaan jostakin muusta paikasta. Aluksella on miehistö, joka on valmiina ottamaan komennon ja operoimaan aluksen järjestelmiä ja toimintoja.

            Kolmas taso: Etäohjatut alukset, joissa ei ole miehistöä: Alusta valvotaan ja operoidaan jostakin muusta paikasta. Aluksella ei ole miehistöä.

            Neljäs taso: Täysin itseohjautuva alus: Aluksen käytöstä vastaava järjestelmä pystyy tekemään päätöksiä ja päättämään tarvittavista toimenpiteistä itsenäisesti.

            Tavanomaisten alusten varustajia ei pidä myöskään unohtaa, sillä itseohjautuvat ja etäohjattavat alukset seilaavat perinteisten alusten rinnalla. Tästä seuraa ensinnäkin käytännön kysymys siitä, miten alusten välinen kommunikointi järjestetään. Toiseksi vastuiden jako tilanteessa, jossa perinteinen ja etäohjattu tai itseohjautuva alus törmäävät toisiinsa, voi vaatia uudelleenarviointia.


            Kansainvälisiä merenkulun yleissopimuksia ja kansallisia säädöksiä ei ole valmisteltu itseohjautuvaa meriliikennettä ajatellen. Sen vuoksi esimerkiksi vastuusäännöksiä on jatkossa joko tulkittava uudella tavalla tai muutettava. Merenkulkualan sidosryhmien on oltava valmiita ajattelemaan ja tulkitsemaan esiin tulevia vastuukysymyksiä uudella, kenties luovallakin tavalla. On nimittäin selvää, että vastuukysymyksiä vielä herää.

            Koska meri- ja maaliikenne, sekä rahti- että matkustajaliikenne, kohtaavat samanlaisia haasteita ja ovat usein tiiviisti integroituja keskenään, olisi suositeltavaa soveltaa samoja käytäntöjä koko kuljetusketjuun. Tämä voisi tarkoittaa samantyyppisten periaatteiden ja sääntelyllisten lähestymistapojen soveltamista kaikkien liikennemuotojen vastuukysymyksiin.

            Nora Gahmberg-Hisinger

            Alexandra Heikkonen
            Associate Trainee


            Harjoittelijoita syyskuussa 2019 alkavalle harjoittelujaksolle

            HPP:llä työskentelee jatkuvasti yli 30 opintojensa eri vaiheissa olevaa harjoittelijaa juristien apuna heidän päivittäisessä työssään. Liiketoiminnan jatkuvasti kasvaessa haemme nyt joukkoomme harjoittelijoiksi motivoituneita, innostuneita ja lahjakkaita tulevaisuuden juristeja. Arvostamme joustavaa, toimeen tarttuvaa ja vastuullista työskentelyotetta, erinomaista suomen ja englannin kielen taitoa sekä oppimishalua.

            Tarjoamme toimistomme harjoittelijoille mahdollisuuden osallistua arvostetun asianajotoimiston päivittäiseen työskentelyyn haastavien ja monipuolisten työtehtävien parissa. Harjoittelijana pääset tutustumaan useampaan juridiikan eri osa-alueeseen. Tarjoamamme pitkäaikainen harjoittelu antaa sinulle tilaisuuden päästä mukaan osaksi työyhteisöämme ja saat oivan mahdollisuuden kasvattaa omaa juridista käytännön osaamistasi jo opiskeluaikana.


            Associate Trainee

            Etsimme opintojen loppuvaiheessa olevia Associate Trainee – harjoittelijoita syyskuussa 2019 alkaville harjoittelujaksoille. Harjoittelujakso kestää neljä kuukautta, jonka aikana työskentely on kokopäiväistä.

            Pääset tekemään laaja-alaisesti avustavan juristin tehtäviä, työskennellen kiinnostuksesi mukaan tiiviissä yhteistyössä eri tiimeissämme; M&A, kilpailu, ympäristö, teknologia, insolvenssi tai riidanratkaisu. Tehtäviisi kuuluvat muun muassa oikeudelliset selvitystyöt, tiedonhaut, sekä erilaisten asiakirjojen laatiminen.

            Meillä pääset osaksi dynaamista ja mutkatonta HPP:n porukkaa sekä kehittämään osaamistasi haasteellisten työtehtävien kautta. Tarjoamme mahdollisuutta päästä työskentelemään myös ydintiimisi ulkopuolella ja laajentamaan kokemustasi myös muutamalta muulta liikejuridiikan osa-alueelta.

            Haussa mukana olevat harjoittelujaksot:

            • Syyskuu 2019 (hakuaika päät­ty­y 17.3.2019)

            Jos kiinnostuit tehtävistä, täytä hakulomake tästä.

            • valitse Associate Trainee -harjoittelun tiimi
            • liitä mukaan englanninkielinen hakemus, CV ja opintosuoritusote yhtenä liitetiedostona

            Legal Trainee

            Olet opin­nois­sa­si yl­tä­nyt jo yli puo­len vä­lin ja pys­tyt avus­ta­maan ju­ris­te­ja eri­lai­sis­sa oi­keus­in­for­ma­tii­kan teh­tä­vis­sä, asia­kir­jo­jen laa­ti­mi­ses­sa ja oi­keu­del­li­sis­sa kään­nök­sis­sä. Osa-ai­kai­sel­la har­joit­te­lu­jak­sol­la työs­ken­te­let noin 2–3 päi­vää vii­kos­sa. Har­joit­te­lu­jak­sot kes­tä­vät kes­ki­mää­rin yh­den vuo­den, mut­ta jak­son pi­tuus vaih­te­lee ja on jous­ta­vas­ti so­vit­ta­vis­sa 4–18 kuu­kau­den pi­tui­sek­si.

            Junior Trainee

            Täs­sä roo­lis­sa toi­mit ju­ris­tien ja mui­den or­ga­ni­saa­tion toi­min­to­jen tär­keä­nä tu­ke­na ja mo­nen työ­kii­reen pe­las­ta­ja­na. Työ­päi­vää­si si­säl­tyy eri­lai­sia teh­tä­viä niin ju­ris­teil­ta kuin muul­ta toi­mis­to­hen­ki­lös­töl­tä: tu­los­ta­mis­ta, asia­kir­jo­jen toi­mit­ta­mis­ta vi­ran­omai­sil­le sekä esi­mer­kik­si toi­mis­ton vas­taa­no­tos­sa ja ko­kous­jär­jes­te­lyis­sä avus­ta­mis­ta. Työs­ken­te­ly on lu­ku­vuo­den ai­ka­na osa-ai­kais­ta, noin 2-3 päi­vää vii­kos­sa. Har­joit­te­lu­jak­sot kes­tä­vät kes­ki­mää­rin yh­den vuo­den, mut­ta jak­son pi­tuus vaih­te­lee ja on jous­ta­vas­ti so­vit­ta­vis­sa 4–18 kuu­kau­den pi­tui­sek­si.

            Haussa mukana olevat harjoittelujaksot:

            • Syyskuu 2019 (hakuaika päät­ty­y 17.3.2019)

            Jos kiinnostuit tehtävistä, lähetä hakemuksesi tästä.

            • liitä mukaan englanninkielinen hakemus, CV ja opintosuoritusote yhtenä liitetiedostona


            Käymme hakemuksia läpi koko hakukauden ajan ja valitsemme mahdollisimman tehokkaasti juuri meille sopivat harjoittelijat. Lisätietoja tehtävistä antaa HR- ja markkinointiassistentti Anniina Suomi, e-mail anniina.suomi@hpp.fi, p. +358 40 549 6080.

            Lue lisää harjoitteluohjelmistamme


            Antti Rintakoski HPP:n osakkaaksi

            HPP Asianajotoimisto Oy on kutsunut asianajaja Antti Rintakosken osakkaaksi 1.1.2019 lähtien.

            Antti Rintakoskella on laaja kokemus kotimaisista ja rajat ylittävistä oman ja vieraan pääoman ehtoisista rahoitusjärjestelyistä. Hänen erikoisosaamiseensa kuuluvat yritys- ja kiinteistöjärjestelyjen rahoitus, projekti- ja infrastruktuurirahoitus, bondit, factoring ja leasing-järjestelyt sekä vapaaehtoiset uudelleenjärjestelyt.

            Rintakoski tunnetaan osallistumisestaan useisiin Suomen markkinoiden haastavimpiin ja merkittävimpiin toimeksiantoihin. Asianajotyön lisäksi hän on kehittänyt asiantuntemustaan OP Yrityspankissa ja Euroopan investointipankissa. Täten hän tuntee erinomaisesti rahoitusinstituutioiden toiminnan ja vaatimukset.

            ”HPP:n palvelujen ytimessä on asiantuntemus ja ymmärrys asiakkaiden liiketoiminnasta. Antti on osoittanut olevansa huippuluokan rahoitusalan asiantuntija ja kykenevänsä tuottamaan asiakkaillemme aitoa lisäarvoa kokemuksellaan, osaamisellaan ja asiantuntemuksellaan. Antti on elävä esimerkki HPP:n periaatteesta erikoistua olennaiseen”, HPP:n toimitusjohtaja Markku Mäkinen sanoo.

            Antti Rintakoski on valmistunut Helsingin yliopistosta ja ollut HPP:n palveluksessa vuodesta 2018 lähtien.


            Kuka vastaa itseajavan auton etiikasta?

            Autonomisen ajamisen suurin haaste tulee olemaan ihmisen päättelykyvyn korvaaminen koneälyllä. Konetta ei voida nykyisellään opettaa tekemään puhtaasti abstrakteja päätöksiä, vaan kaikki reagointimallit ovat seurausta laitteeseen ennakkoon ohjelmoiduista ratkaisumalleista.

            Ongelmatilanteissa kone ohjelmoidaan luonnollisesti valitsemaan mahdollisista ratkaisuista vähäisimmän haitan vaihtoehdon eli välttämään kolarit tai henkilövahingot, mikä on ns. win-lose-tilanne. Ongelmaksi muodostuvat tilanteet, joissa mikään oletettava vaihtoehto ei tuota positiivista lopputulosta eli ns. lose-lose-tilanteet. Miten kone ohjelmoidaan ratkaisemaan eettinen ongelma ja kuka päättää, miten ongelma tulee ratkaista?

            Kuvitellaan tilanne, jossa auton eteen hyppää yllättäen lapsi, ja ainoa keino olla osumatta lapseen on ajaa auto ojaan, mikä puolestaan johtaa suurella todennäköisyydellä kuljettajan ja muiden matkustajien kuolemaan. Miten auto tulisi ohjelmoida tällaisten tilanteiden varalle: säästää matkustajat surmaamalla lapsi, vai surmata matkustajat ja pelastaa siten lapsi? Kone voi joutua myös tilanteisiin, joissa se joutuu tekemään valinnan muiden näkökohtien perusteella: vanha vai nuori; yksi ihminen vai monta ihmistä?

            Kuva: Ethical cars

            Lähde: MIT Technology Review.

            Eettisten valintojen suhteen nykylainsäädännöstä ei ole juurikaan apua. Perustuslaki turvaa jokaiselle ihmiselle oikeuden elämään ja koskemattomuuteen (PL 7 §) ja sen, ettei ketään tule asettaa huonompaan asemaan syrjivin perustein (PL 6 §). Tämän valossa valintaa ei voida tehdä sen välillä, keneen osutaan tai miten osuttava kohde valikoituu.

            Lukuisissa keskusteluissa eettisimpänä vaihtoehtona pidetään ratkaisumallia, jossa ajoneuvon tulisi jatkaa valitsemallaan kaistalla eli ajaa niiden ihmisten päälle, jotka olisivat tilanteessa suoraan sen edessä. Tässä mallissa ei otettaisi huomioon henkilöiden henkilökohtaisia ominaisuuksia tai lukumäärää. Kannan eettisenä perusteena on ajatusmalli, jonka mukaisesti on parempi tai ainakin vähemmän huonompi vaihtoehto antaa kuoleman tapahtua kuin aktiivisesti valita joku kuolemaan.

            Mihin tahansa ratkaisuihin lopulta päädytäänkin, niiden tulee olla ennakoitavissa ja johdonmukaisesti noudatettavissa. Tällaista päätäntävaltaa ei voida asettaa yksittäisen yrityksen tai koodaajan ratkaistavaksi, vaan eettisen logiikan tulee perustua valtiolliseen päätäntään ja lainsäädäntöön. Oman ongelmansa luovat tilanteet, joissa eri valtiot soveltaisivat erilaisia eettisiä näkökulmia tämän ongelman ratkaisemiseen. Tästä voisi nousta kysymykseksi, tulisiko auton ominaisuuksien muuttua sen mukaan, missä valtiossa sen kanssa kulloinkin liikutaan.

            Törmäystilanteissa kaikista vaihtoehdoista todennäköisin on ratkaisumalli, jossa ajoneuvon matkustajat suojataan muiden kustannuksella. On vaikea nähdä, että itseajavat autot voisivat olla kovinkaan suuria myyntimenestyksiä, jos autot ohjelmoitaisiin hätätilanteessa asettumaan omistajaansa vastaan. Toisaalta ajoneuvoon pystytään ohjelmoimaan asetus, jolla matkustaja hyväksyy tämän ratkaisuvaihtoehdon. Tällainen hyväksyntä tulisi pyytää kaikilta matkustajilta ja jokaiselle matkalle erikseen. Kysymys tässä tilanteessa tietysti on: kuka meistä on valmis antamaan tällaisen hyväksynnän?

            Autojen älyominaisuuksien lisääntyminen asettaa muutospaineita voimassa olevalle lainsäädännölle. Nykyisellään aputoiminnoista huolimatta jokaisessa tilanteessa toimintavastuu on kuljettajalla. Esimerkki tästä on Floridassa tapahtunut Teslan Autopilot-toiminnon aiheuttama tapaturma, joka johti kuljettajan kuolemaan. Yhdysvaltain National Highway Traffic Safety Administration ei katsonut Teslan olevan vastuussa kuolemantapauksesta, joka aiheutui rekan käännyttyä yllättäen vastaantulijoiden kaistalle, koska kuljettaja ei seurannut liikennettä riittävän aktiivisesti Teslan ohjeistuksen mukaisesti, vaan katsoi todistajanlausuntojen mukaan Harry Potter -elokuvaa DVD-soittimelta. Autopilot-toiminnossa kuljettajalla on vastuu vaaratilanteessa ottaa ajoneuvo takaisin hallintaansa. Iso-Britanniassa lainsäädäntö mainitsee erikseen kuljettajan olevan vastuussa auton suorittamista toiminnoista (the Road Traffic Act, 1998).

            Suomessa voimassa oleva lainsäädäntö tarjoaa joitakin vastauksia vastuukysymykseen. Tuotevastuulain mukaan vahingonkorvausta on suoritettava vahingosta, joka on johtunut siitä, että tuote ei ole ollut niin turvallinen kuin on ollut aihetta odottaa. Saman lainkohdan mukaan turvallisuutta arvioitaessa on otettava huomioon ajankohta, jona tuote laskettiin liikkeelle, tuotteen ennakoitavissa oleva käyttö, tuotteen markkinointi ja käyttöohjeet sekä muut seikat. Samaisen lain 2 § tosin poissulkee korvausvelvollisuuden ajoneuvon itselleen aiheuttamasta vahingosta.

            Jos kuljettajan rooli ajoneuvossa lähestyy passiivisen matkustajan roolia, tulisiko kuljettajan vastuun mukautua tähän tilanteeseen? Voidaanko itseajavassa autossa matkustava henkilö rinnastaa taksimatkustajaan? Voisiko matkustajan vastuu aktualisoitua ainoastaan tilanteissa, joissa hän on omilla toimillaan aiheuttanut sellaisen häiriön, jonka voidaan katsoa vaikuttaneen kuljettajan toimiin? Voidaanko tätä analogiaa soveltaa myös muihin auton tekemiin rikkomuksiin? Teslan Autopilot-ohjelma on mahdollista asettaa ajamaan tietoisesti ylinopeutta, mikä on tietyissä olosuhteissa korkeintaan 10 km/t. Tämän katsotaan lisäävän ajoturvallisuutta auton mukautuessa muun liikenteen nopeuteen, kun ihmiset ajavat yleisesti hieman nopeusrajoituksia kovempaa.

            Suurella todennäköisyydellä älyautoihin asennettavaksi tulevat ohjelmistot tuottaa tulevaisuudessa autonvalmistajasta ulkopuolinen toimija. Tuleeko älyautoista tietokoneiden tapaisia alustoja, joihin ohjelmisto ostetaan erikseen? Tai tuleeko markkinoille pari suurta toimijaa, joiden ohjelmistoja kaikki autonvalmistajat käyttävät puhelinmarkkinoiden tapaan (Android, iOS)? Entä voidaanko tällainen ohjelmisto vaihtaa myöhemmin toiseen? Tämä herättää mielenkiintoisen kysymyksen älyautoon liittyvästä vastuusta. Mikä on tällaisen ohjelmistotuottajan sekä toisaalta autonvalmistajan vastuu lopputuotteen toiminnasta?

            Tarpeeksi pitkällä tarkasteluaikavälillä kaikki tekniset komponentit lakkaavat toimimasta, osa nopeammin kuin toiset. Lineaarisen tai asteittaisen hajoamisen sijaan ohjelmistokomponenteille on ominaista binäärimuotoinen toimivuus. Ne joko toimivat täysimääräisesti tai eivät ollenkaan, mikä tekee niiden kuntoisuuden tarkistamisesta varsin vaikeaa. Miten näiden komponenttien hajoamistodennäköisyys voidaan havaita ja miten niiden kuntoa voidaan valvoa? Mikä on yksittäisen komponenttivalmistajan vastuu, jos osan toimimattomuus johtaa suurempaan haittaan? Voidaanko valmistajan vastuuta siirtää kuluttajalle asettamalla tälle vaatimus komponenttien huolenpidosta esimerkiksi vaatimalla huolto-ohjelman mukainen osien tai ohjelmistojen vaihtaminen tietyllä intervallilla?

            On ilmeistä, että tieliikennelakia, liikennevakuutuslakia ja lakeja tuotevastuusta tulee muuttaa, jotta ne ottaisivat paremmin huomioon tulevan muutoksen sekä teknologisessa kehityksessä että toisaalta myös ajokulttuurissa. Nykyisellään lainsäädäntö herättää liikaa kysymyksiä, joihin ei saada suoria vastauksia, vaan ainoastaan huomattavia tulkintaongelmia.

            Tilanne aiheuttaa epävarmuutta vastuun jakautumisesta ongelmatilanteissa sekä ostajien että valmistajien keskuudessa. Liian tiukka tuotevastuu valmistajalle, mikä asettaisi autonvalmistajat automaattiseen vastuuseen kaikista kolarivahingoista ja tapaturmista, todennäköisesti jarruttaisi itseajavien autojen kehitystä. Valtion tulee kantaa vastuu eettisten kysymysten ratkaisuista. Näiden annettujen parametrien sisälle valmistajat voisivat sitten muovata tekniset ratkaisunsa ja ohjelmistonsa.

            Kari-Matti Lehti

            Mikko Leppä

            Mikko Kaunisvaara
            Legal Trainee



            HPP:n insolvenssitiimi kirjoitti Chambersin uuden insolvenssioppaan Suomi-osion

            Osakkaat Sami Uoti ja Juho Lenni-Taattola HPP:n insolvenssitiimistä ovat yhdessä kirjoittaneet Suomea koskevan osion juuri ilmestyneeseen Chambers Insolvency Guide 2019 -oppaaseen.

            Opas kattaa laajan kuvauksen insolvenssioikeuden uusimmasta sääntelystä ja viimeaikaisesta kehityksestä Suomessa. Opas on hyödyllinen kaikille insolvenssioikeuden asiantuntijoille sekä ulkomaisille lakimiehille heidän avustaessa asiakkaitaan maksukyvyttömyyteen liittyvissä projekteissa ja niihin liittyvissä oikeudellisissa seuraamuksissa Suomessa.

            HPP on Suo­men joh­ta­via insolvenssioi­keu­del­li­sten palvelujen ­tar­joa­ja.

            Chambers Insolvency Guide 2019


            HPP hakee insolvenssijuristia

            Oletko erikoistunut olennaiseen? Oletko kiinnostunut insolvenssioikeudesta?
            Haluatko kehittyä edelleen huippuosaajaksi ja edetä urallasi? Haemme palvelukseemme juristia insolvenssiryhmäämme.

            HPP Asianajotoimisto Oy on yksi maan johtavista asianajotoimistoista. Palveluksessamme on tällä hetkellä 75 juristia ja koko henkilökuntamme määrä on 130.  Osaamisemme on luokiteltu korkeimmalle tasolle useissa kansainvälisissä vertailuissa, kuten Chambers & Partners, Legal500 ja Best Lawyers. Vuonna 2017 liikevaihtomme oli yli 19 miljoonaa euroa.

            Insolvenssiryhmämme asiakkaita ovat muun muassa pan­kit, elä­keyh­tiöt ja jul­ki­syh­tei­söt, joita avustamme muun muassa konkursseissa, saneerauksissa ja velkajärjestelyissä. HPP on usean vuo­si­kym­me­nen ajan kuu­lu­nut in­sol­vens­sioi­keu­den joh­ta­vien suo­ma­lais­ten asian­ajo­toi­mis­to­jen jouk­koon ja osal­lis­tu­nut ak­tii­vi­ses­ti myös alaan liit­ty­vän lain­sää­dän­nön ke­hit­tä­mi­seen.

            Asian­tun­ti­jam­me toi­mi­vat jat­ku­vas­ti pe­sän­hoi­ta­ji­na kon­kurs­si­pe­sis­sä ja meil­lä on vah­va ko­ke­mus ­yri­tys­sa­nee­raus­sel­vit­tä­jän ja -val­vo­jan teh­tä­vis­tä. Meil­lä on myös laa­ja ko­ke­mus yri­tys­ten va­paa­eh­tois­ten wor­kout- ja mui­den vel­ka­jär­jes­te­ly­jen hoi­ta­mi­ses­ta ja neu­vot­te­lu­pro­ses­sien joh­ta­mi­ses­ta. Edus­tam­me sään­nöl­li­ses­ti ko­ti­mai­sia ja kan­sain­vä­li­si­sä asiak­kai­tam­me myös eri­lai­sis­sa mak­su­ky­vyt­tö­myys­ti­lan­teis­sa.

            Haemme nyt tiimimme vahvistukseksi insolvenssijuristia.

            Olet olennaiseen keskittyvä luotettava asiantuntija. Odotamme, että sinulla on vastuuntuntoinen ja oma-aloitteinen työskentelytapa. Osaat toimia itsenäisesti ja osana ryhmää. Arvostamme, että sinulla on positiivinen palvelualtis asenne ja halu kehittyä oman alasi huippuasiantuntijaksi. Ilmaiset itseäsi sujuvasti suomeksi ja englanniksi, ruotsin kielitaito on eduksi.

            Meillä pääset työskentelemään mutkattomassa tiimissämme haastavissa ja monipuolisissa projekteissa. Tarjoamme osaavan joukkueemme täyden tuen menestymisellesi.

            Lisätietoja tehtävästä antaa Partner Sami Uoti (0400 409 702).

            Hae tehtävään tallentamalla hakemusasiakirjat (ansioluettelo, hakukirje palkkatoiveineen) järjestelmäämme linkin kautta viimeistään 10.2.2019.


            HPP:n ympäristötiimi kirjoitti Chambersin uuden ympäristöoppaan Suomi-osion

            Kari Mart­ti­nen, Tar­ja Pi­ri­nen, Min­na Ju­ho­la ja Outi Iso-Mark­ku HPP:n ym­pä­ris­tö­tii­mis­tä ovat yh­des­sä kir­joit­ta­neet Suo­mea kos­ke­van osion juu­ri il­mes­ty­nee­seen Cham­bers En­vi­ron­men­tal Law 2019 -op­paa­seen.

            Opas kat­taa ku­vauk­sen uusim­mas­ta an­ne­tus­ta sään­te­lys­tä eri ym­pä­ris­tö­oi­keu­den alo­jen nä­kö­kul­mis­ta Suo­mes­sa ja tu­lee ole­maan hyö­dyl­li­nen ym­pä­ris­tö­alan asian­tun­ti­joil­le sekä ul­ko­mai­sil­le la­ki­mie­hil­le hei­dän avus­taes­sa asiak­kai­taan ym­pä­ris­töä kos­ke­vis­sa pro­jek­teis­sa Suo­mes­sa.

            HPP on Suo­men joh­ta­va oi­keu­del­li­nen pal­ve­lun­tar­joa­ja ym­pä­ris­tö­oi­keu­den alal­la. Ym­pä­ris­tö­oi­keu­den asian­tun­ti­ja­ryh­mäm­me on yksi Suo­men suu­rim­mis­ta ja sil­lä on eri­tys­asian­tun­te­mus­ta kai­kis­ta ym­pä­ris­tö­alan ky­sy­myk­sis­tä. Myös oi­keu­del­lis­ten pal­ve­lu­jen tar­joa­jia maa­il­man­laa­jui­ses­ti luo­kit­te­le­va Cham­bers on aset­ta­nut HPP:n asian­tun­ti­jat Band 1-ka­te­go­ri­aan joka vuo­si ”Ener­gy & Na­tu­ral Re­sources” -ka­te­go­rias­sa.

            Chambers Environmental Law Guide 2019


            Itseajavat autot ovat liikenteen kehityksen seuraava askel

            Itseajavien robottiautojen tulo liikenteeseen on autoilun historian suurin yksittäinen muutos. Uudistus vaatii vielä ponnisteluja teknologian, yhteiskuntasuunnittelun ja lainsäädännön kehittämisen osalta. Nyt käsillä oleva ajoneuvojen älyllistyminen voidaan jakaa kahteen ilmiöön: älyautoihin ja itseajaviin autoihin.

            Älyauto on ajoneuvo, jossa on sisäänrakennettuna ominaisuuksia, jotka avustavat ihmistä tai ohittavat tämän ennalta ohjelmoiduissa tilanteissa. Älyautoksi voidaan luonnehtia myös autoja, joista löytyy itseohjautuvuus-ominaisuus (self-driving). Itseohjaamisella ei tarkoiteta samaa kuin autonomisella ajamisella, jossa auto ajaa etukäteen määrättyyn kohteeseen ilman ihmisen osallistumista tai jopa ilman matkustajaa. Itseohjautuvuus tarkoittaa ominaisuutta, jossa tekoäly voi väliaikaisesti ja lyhytaikaisesti ohjata autoa ilman ihmisen avustusta. Toiminto kytketään erikseen käyttöön ja se on yleensä sidottu lyhyeen aikarajoitukseen.

            Pisimmälle itseohjautuvuutta on vienyt autonvalmistaja Tesla. Teslan mallissa auto ajaa itsenäisesti, kunnes se saavuttaa tilanteen, jossa ihmisen väliintulo on turvallisuuden kannalta välttämätöntä. Itseohjautumista tarjoavien ominaisuuksien tarkoituksena on avustaa aktiivisesti tilanteissa, joissa ajoneuvon kuljettaminen on rutiininomaista, ajoneuvo joutuu yllättävään tilanteeseen, tai kun kuljettajan keskittyminen on tilapäisesti tai pysyvästi herpaantunut.

            Teslan tulevaisuuden tavoitteena on lisätä itseohjautuvuus kaikkien automalliensa vakio-ominaisuudeksi. Myös muut autonvalmistajat ovat tarjonneet autoissaan vastaavanlaisia ominaisuuksia, kuten Mercedes Benz S-sarjassaan (W222). Muita jo markkinoilla olevissa autoissa olevia älyauto-ominaisuuksia ovat esimerkiksi kaistavahti ja Volvon automaattinen hätäjarrutusjärjestelmä.

            Robottiautolla tai itseajavalla autolla tarkoitetaan ajoneuvoa, joka kulkee ensisijaisesti tai ainoastaan itseajamistoiminnolla. Itseajaminen korvaa siis ihmisen aktiivisen ohjauksen joko osittain tai kokonaan tai jopa niin, että ajoneuvoa ei edes voi ajaa perinteisessä mielessä. Tällaisia itseajavia autoja ei vielä ole kuluttajamarkkinoilla, mutta niiden testaaminen henkilöliikenteen joukossa on jo aloitettu.

            Samankaltaista robottiautomatiikkaa on käytetty onnistuneesti jo vuosikymmenen ajan teollisuudessa. Esimerkiksi Rotterdamin satama on lähes kokonaan automatisoitu siten, että tavaroiden kuljetus, lastaus, nosturitoiminnot ja useat muut logistiset toiminnot ovat sekä robottien suorittamia että tekoälyn valvomia. Rahtisataman alueella on niin paljon automaattisesti liikkuvia toimijoita, että alueen valvonnassa huomio on kiinnitetty robottien asemasta ihmisiin ja heidän ohjaamiseen siten, että he haittaavat robottien liikennettä mahdollisimman vähän. Myös täysin automatisoitujen autojen suunnittelussa suurimman haasteen tarjoavat liikenteessä olevat ihmiskuljettajat, eivät niinkään toiset robottiautot.

            Älyliikenteen tulevat uudistukset eivät koske pelkästään autoja, vaan ne vaativat myös infrastruktuurin ja lainsäädännön kehittämistä. Kysymys on tekniikan ja lainsäädännön symbioosista, jossa muutokset on suoritettava päällekkäisesti ja jossa kehitys rakentuu tämän myötä asteittain.

            Itseajavat robottiautot ovat autoilun evoluution luonnollinen ja vääjäämätön seuraava askel. Ihmisen aiemmin suorittaman ajotoiminnon siirtäminen tietokoneen ja tekoälyn hoidettavaksi tarkoittaa ajajan motoristen suoritusten lisäksi ihmisen ajattelun, huomioimiskyvyn, ongelmaratkaisun sekä etiikan liittämistä osaksi tätä prosessia.

            Ihmisen mekaanisten liikkeiden muuttaminen koneen hoidettavaksi on teknisesti helppo toteuttaa. Jo nyt ajoneuvoissa on teknologiaa, joka tietyissä tilanteissa korvaa tai ohittaa ihmisen toimimisen. Todelliset haasteet koetaan siinä, miten koneäly korvaa ihmisen päättelykyvyn.

            Kari-Matti Lehti

            Mikko Leppä

            Mikko Kaunisvaara
            Legal Trainee



            HPP:n osakas Harri Hynninen menehtynyt lento-onnettomuudessa

            HPP:n osakas, asianajaja Harri Hynninen on menehtynyt lento-onnettomuudessa, joka tapahtui perjantaina Zimbabwessa. Hynninen oli Zimbabwessa yksityisellä lomamatkalla.

            ”Harri oli erittäin arvostettu ja pidetty ihminen ja ammattilainen. Esitän toimistomme puolesta syvän osanottoni hänen perheelleen”, HPP:n toimitusjohtaja Markku Mäkinen sanoo.

            Lisätietoja: Osakas Björn Nykvist, +358 40 753 7387


            Associate Trainee transaktioryhmään (M&A) kesä 2019

            Et­sim­me opin­to­jen lop­pu­vai­hees­sa ole­vaa As­socia­te Trai­nee -har­joit­te­li­jaa tou­ko­kuus­sa 2018 al­ka­val­le har­joit­te­lu­jak­sol­le. Har­joit­te­lu­jak­so kes­tää 4-5 kuu­kaut­ta, jon­ka ai­ka­na työs­ken­te­ly on ko­ko­päi­väis­tä. Pää­set te­ke­mään laa­ja-alai­ses­ti nuo­ren avus­ta­van ju­ris­tin teh­tä­viä, työs­ken­nel­len tii­viis­sä yh­teis­työs­sä toi­mis­tom­me tran­sak­tio­ryh­män kans­sa.

            Teh­tä­vii­si kuu­lu­vat avus­ta­vat toi­men­pi­teet yri­tys- ja ra­hoi­tus­jär­jes­te­lyi­den kaik­kiin vai­hei­siin liit­tyen, esi­mer­kik­si oi­keu­del­li­set sel­vi­tys­työt, tie­don­haut, eri­lais­ten ju­ri­dis­ten asia­kir­jo­jen laa­ti­mi­nen, yh­tey­de­no­tot vi­ran­omai­siin ja avus­ta­mi­nen oi­keu­del­lis­ten due di­li­gence-tar­kas­tus­ten te­ke­mi­ses­sä.

            Tran­sak­tio­ryh­män As­socia­te Trai­nee­na me­nes­tyk­sen ta­kaa aito kiin­nos­tus tran­sak­tioi­ta ja yh­tiö­oi­keut­ta koh­taan, so­si­aa­li­nen ja avoin asen­ne, kyky suo­riu­tua vas­tuul­li­sis­ta työ­teh­tä­vis­tä osin it­se­näi­ses­ti sekä halu op­pia ja ke­hit­tyä huip­pu­ju­ris­tiem­me oh­jauk­ses­sa. Työ­teh­tä­vie­si vaa­ti­vuus­ta­so ke­hit­tyy har­joit­te­lu­jak­son ai­ka­na oman am­ma­til­li­sen ke­hit­ty­mi­se­si mu­kaan.

            Meil­lä pää­set osak­si dy­naa­mis­ta ja mut­ka­ton­ta HPP:n po­ruk­kaa sekä ke­hit­tä­mään osaa­mis­ta­si haas­teel­lis­ten työ­teh­tä­vien kaut­ta. So­vit hy­vin jouk­koom­me, jos si­nul­la on mut­ka­ton ja avoin asen­ne, so­pi­vas­ti oma-aloit­tei­suut­ta ja rut­kas­ti sin­nik­kyyt­tä teh­tä­viä suo­rit­taes­sa­si.

            Jos kiin­nos­tuit teh­tä­väs­tä, täy­tä 23.12.2018 men­nes­sä hakulomake ja liitä mukaan englanninkielinen hakemuksesi, CV ja opintosuoritusote yhtenä liitetiedostona.

            Ky­se­lyi­hin har­joit­te­lu­jak­sos­ta vas­taa HR- ja mark­ki­noin­tias­sis­tent­ti An­nii­na Suo­mi +358 9 474 21, anniina.suomi@hpp.fi


            HPP hakee juristia IP- ja teknologiaryhmään

            Oletko erikoistunut olennaiseen? Oletko kiinnostunut IT-juridiikasta? Haluatko kehittyä alan huippuosaajaksi ja edetä urallasi? Haemme palvelukseemme into- ja kunnianhimoista juristia IP- ja teknologiaryhmään.

            HPP Asian­ajo­toi­mis­to Oy on yksi maan joh­ta­vis­ta asian­ajo­toi­mis­tois­ta. Pal­ve­luk­ses­sam­me on täl­lä het­kel­lä 75 ju­ris­tia ja koko hen­ki­lö­kun­tam­me mää­rä on 130. IT-ju­ri­dii­kan osaa­mi­sem­me on luo­ki­tel­tu kor­keim­mal­le ta­sol­le useis­sa kan­sain­vä­li­sis­sä ver­tai­luis­sa, ku­ten Cham­bers & Part­ners, Le­gal500 ja Best Lawyers. Vuon­na 2017 lii­ke­vaih­tom­me oli yli 19 mil­joo­naa eu­roa.

            IP- ja tek­no­lo­gia­ryh­mäm­me asiak­kai­ta ovat yri­tyk­set, jot­ka joko tuot­ta­vat ja myy­vät IP- tai tek­no­lo­gia­lii­tän­näi­siä tuot­tei­ta tai pal­ve­lui­ta, tyy­pil­li­ses­ti oh­jel­mis­to­teol­li­suu­den, tek­no­lo­gia­teol­li­suu­den, te­lea­lan, lo­gis­tiik­ka-alan ja lää­ke­teol­li­suu­den pii­ris­sä, tai sit­ten näi­den tuot­tei­den ja pal­ve­lui­den os­ta­jia.

            Haem­me IT-juridiikasta kiinnostunutta juristia kas­va­maan ja ke­hit­ty­mään IT-ju­ri­dis­ten asioi­den huip­puo­saa­jak­si.

            Olet olen­nai­seen kes­kit­ty­vä ja luo­tet­ta­va osaa­ja. Si­nul­la on jo muu­ta­man vuo­den ko­ke­mus IT-ju­ri­dis­ten teh­tä­vien ja so­pi­mus­ten hoi­ta­mi­ses­ta yh­tiö­ju­ris­ti­na tai asian­ajoa­lal­ta. Odo­tam­me, että si­nul­la on vas­tuun­tun­toi­nen ja oma-aloit­tei­nen työs­ken­te­ly­ta­pa. Osaat toi­mia it­se­näi­ses­ti ja osa­na ryh­mää. Il­mai­set it­seä­si su­ju­vas­ti suo­mek­si ja englan­nik­si. Ar­vos­tam­me po­si­tii­vis­ta pal­ve­lual­tis­ta asen­net­ta ja ha­lua ke­hit­tyä alan huip­pu­asian­tun­ti­jak­si.

            Meil­lä pää­set työs­ken­te­le­mään haas­ta­vis­sa ja mo­ni­puo­li­sis­sa pro­jek­teis­sa sekä ke­hit­ty­mään mut­kat­to­mas­sa työyh­tei­sös­sä, jos­sa ih­mi­set ja­ka­vat osaa­mis­taan. Tar­joam­me osaa­van jouk­ku­eem­me täy­den tuen ke­hit­ty­mi­sel­le­si ja me­nes­ty­mi­sel­le­si.

            Hae teh­tä­vään vii­meis­tään 20.12.2018 täyt­tä­mäl­lä hakulomake. Lii­tä mu­kaan myös va­paa­muo­toi­nen ha­ke­muk­se­si palk­ka­toi­vei­neen ja CV.

            Teh­tä­vää kos­ke­viin tie­dus­te­lui­hin vas­taa osa­kas Ter­ho Ne­va­sa­lo p. +358 40 558 7581.


            HPP:n energiatiimi kirjoitti Suomi-osion teokseen Global Legal Insights: Energy 2019

            HPP:n energiatiimiin kuuluvat Andrew Cotton, Laura Leino ja Ella Rinne ovat yhdessä kirjoittaneet Suomi-osion juuri ilmestyneeseen teokseen Global Legal Insights: Energy 2019. Teos on osa Global Legal Insights -sarjaa, jossa maailman johtavat lakimiehet esittelevät näkemyksiään ajankohtaisista oikeudellisista kysymyksistä.

            Kappaleessa luodaan yleiskatsaus Suomen energiamarkkinoille, esitellään ja tiivistetään viimeaikaisia energiatilanteessa, sääntelyssä ja oikeuskäytännössä tapahtuneita muutoksia, joilla on vaikutusta energiasektoriin. Kirjoitus tulee olemaan hyödyllinen energiateollisuuden asiantuntijoille, sijoittajille sekä ulkomaisille lakimiehille heidän avustaessa asiakkaitaan Suomen energiamarkkinoille kohdistuvissa projekteissa ja sijoituksissa.

            HPP:n energiatiimi on yksi johtavista energiatiimeistä Suomen oikeudellisten palvelujen markkinoilla. Oikeudellisten palvelujen tarjoajia maailmanlaajuisesti luokitteleva Chambers on asettanut HPP:n asiantuntijat Tier 1 -kategoriaan joka vuosi ”Energy & Natural Resources” -kategoriassa. HPP:n energiatiimi työskentelee jatkuvasti merkittävien energiaprojektien ja -transaktioiden parissa ja tiimillä on laaja-alaisesti kokemusta energia-alaan keskittyneiden rahastojen, sijoittajien, taloudellisten toimijoiden sekä projektiyhtiöiden neuvonannosta energiaprojektien rahoittamiseen ja kehittämiseen liittyen.

            Global Legal Insights: Energy 2019



            Uusi hankintalaki käytännössä –seminaari/webinaari

            Uusi hankintalaki käytännössä –seminaarin 7.11.2018 YouTube-videointi:


            Miten älykäs liikenne muuttaa tulevaisuuden kaupunkeja?

            Älykkään liikenteen kehitys jaetaan usein kolmeen innovaatiovaiheeseen: sähköautoiluun, ajoneuvojen itseajamiseen, sekä yhteisautoiluun. Ensimmäinen innovaatiovaihe sähköautoilu on jo käynnistynyt, lähes kaikkien suurten autonvalmistajien tuodessa markkinoille omat sähköautonsa. Sähköautojen hankintahinnan laskiessa lähemmäs keskivertokuluttajan maksukykyä ja auton ominaisuuksien, kuten toimintasäteen kasvaessa ja latausaikojen lyhentyessä tulee näiden autojen määrä liikenteessä kasvamaan huomattavasti. Sähköautot tulevat tulevaisuudessa syrjäyttämään perinteiset, polttomoottoriset ajoneuvot, vain tämän muutoksen aikataulu on epäselvää.

            Autolla liikkumisen tarve ei tule millään mittarilla vähenemään lähitulevaisuudessa. Helsingin seudun liikenteen (HSL) ennusteiden mukaan Helsingin autotiheys tulee kasvamaan kolmanneksella vuoteen 2035 mennessä. Kaupunkikaavoituksessa vaadittavien pysäköintipaikkojen määrä suhteutetaan liikenteessä oleviin autoihin siten, että paikkoja tulee olla kaksinkertainen määrä kysyntään nähden. Helsingin keskustasta löytyy tällä hetkellä noin 13 000 autopaikkaa (tienvarsipaikat, tonttipaikat sekä pysäköintilaitokset), ja Helsingin koko autokanta tarvitsee yli 5,5 km² pysäköintitilaa. Maailmalla kehitys on edennyt jo hieman pidemmälle.

            Vaikka autojen määrä pysyisi nykyisenä, ihmisten matkustamistarve lisääntyy. Yksi ratkaisu tähän ongelmaan on nykyisten autojen käyttöasteen nostaminen. Nykyisellään arvioidaan, että yksityisomisteiset autot seisovat yli 95 % ajasta täysin käyttämättöminä. Jos auton käyttöaste on vain 5 prosentin luokkaa, voisi tätä autoa käyttää teoreettisesti jopa 20 ihmistä ilman, että se vähentäisi omistajan mahdollisuutta ajoneuvon käyttöön. Tämä on totta kai vain teoreettinen arvio, sillä ihmisten matkustustarpeet eivät jakaudu tasaisesti, mutta pienikin käyttöasteen nostaminen vaikuttaisi huomattavasti liikenteen kokonaismäärään.

            Kehityksessä on kyse muustakin kuin käytännöllisyydestä ja joukkoliikenteen muutoksesta. Pelkkään käyttöasteeseen perustuva tarvearviointi ei anna uskottavaa kuvaa asian tarpeesta tai omistusvaikutuksista. Vaikka auto mielletään osaksi varallisuusimagoa, on se muuttumassa yhä enemmän käyttöhyödykkeeksi.  Sitä käytetään jonkin tarpeen tyydyttämiseen – työmatkan, kaupassakäynnin, harrastuksiin tai kesämökille menemiseen. Mitä pienemmäksi auton käyttöaste asettuu ja mitä enemmän sitä käytetään satunnaisesti, sitä kauempana kodista autoa voidaan säilyttää.

            Yksi tulevaisuuden ratkaisumalli on autojen yksityisomistamisesta luopuminen ja autojen siirtäminen enemmän osaksi yleisiä liikennepalveluja. Pitkällä aikavälillä liikenteeseen kaavaillaan muutosta, jonka myötä liikenne muuttuu kokonaisvaltaiseksi palveluksi (Mobility as a Service). Itseajava auto voisi hakea sinut oveltasi ja viedä määränpäähän taksin tavoin, mutta huomattavasti halvemmalla. Itseajavien autojen käyttöturvallisuuden ja varmuuden kasvaessa näiden autojen tarjoamat kuljetuspalvelut tulevat lisääntymään. Liikenteestä on tarkoitus tehdä viestinnän kaltainen palvelukokonaisuus. Autot voidaan myös suunnitella siten, että niiden valmistus maksaa vähemmän (esim. kaksipaikkaiset autot), kun kuljettajatoiminnot voidaan poistaa. Tämä teknologia ei kuitenkaan ole vielä käytännöllisellä tai käyttöturvallisella tasolla.

            Itseajavien autojen sijaan seuraava kehitysaskel tulee olemaan autojen yhteiskäyttö ja vuokraaminen. Nämä ”kimppakyytipalvelut” ovat kuitenkin osittain haasteellisia. Esimerkiksi suomalaisten omistamat kesämökit nauttivat vielä autojakin heikompaa käyttöastetta ja ovat monesti erittäinkin kalliita ylläpitää, mutta silti vain harva vuokraa omaa kesäasuntoansa ulkopuolisille, miksi siis autoa. Toisaalta omaisuuden yhteiskäyttöilmiö on nähtävissä Airbnb-toiminnassa, jossa ihmiset vuokraavat omaa asuntoansa lyhytaikaisina majoituspalveluina. Yhdysvalloissa yksityiskäyttäjien autovuokraus on jo edennyt ja yleistynyt nopeasti Turon ja muiden palveluntarjoajien kautta.[1] Massachusetts Institute of Technology arvioi (2017), että pelkästään Los Angelesissa 2 miljoonaa ihmistä tulee luopumaan omistusautosta seuraavaien15 vuoden aikana. Kyse on siis teknologisen kehityksen lisäksi kuluttajatottumusten muuttumisesta.

            Uusien teknologisten kehitysaskelten kohdalla on hyvä muistaa, että suurin yksittäinen teknologian menestystä edistävä tekijä on raha ja vasta sitten käytännöllisyys. Jos voit kulkea itseajavalla autolla, miksi menisit junalla, ja kuinka paljon enemmän autovaihtoehdon tulisi maksaa, jotta valitsisit epäkäytännöllisemmän vaihtoehdon? Myös alati kasvava huoli ilmaston lämpenemisestä edesauttaa valtiollisten toimien eteenpäin viemistä kohti vähäpäästöisempiä kulkemismuotoja. Hallitustenvälisen ilmastopaneeli IPCC:n tuore ilmastoraportti[2] kannustaa valtioita ottamaan aktiivisempia askelia CO2-päästöjen vähentämisessä, tässä uudet, älykkäät liikenneratkaisut ovat avainroolissa.

            Älykkään liikenteen muutos näkyisi myös kaupunkien taloudessa, sillä yleiset parkkipaikat ovat huomattava tulonlähde. Helsingissä parkkimaksut tuovat kaupungille noin 11 miljoonaa euroa vuodessa, eli noin 3143 euroa per paikka. Asukas- ja yrityspysäköinnit mukaan luettuna tulot ylittävät jo 15 miljoonaa euroa vuodessa. Myös yksittäiset taloyhtiöt voivat saada huomattaviakin tuloja parkkipaikkojensa vuokraamisesta, varsinkin keskusta-alueella.

            Älykkään liikenteen seurauksena autopaikkojen määrä tulee vähenemään, mikä tulee tarkoittamaan muutoksia sekä kaupunkisuunnitteluun että myös yksittäiseen, rakennuskohtaiseen suunnitteluun. Kaupunkisuunnittelussa autopaikat voidaan korvata viheristutuksilla tai leveämmillä kevyenliikenteenväylillä, mutta asuinrakennuksissa sijaitsevien pysäköintihallien uusiokäyttö voi muodostua ongelmalliseksi.

            [1] https://turo.com/

            [2] IPCC: Global Warming of 1.5 °C (2018). http://www.ipcc.ch/report/sr15/

            Jari Tuomala

            Mikko Kaunisvaara
            Associate Trainee


            HPP:n yhteistyökumppani Ari Huusela starttaa maailman suurimpiin purjehduskisoihin lukeutuvaan kilpailuun

            Yk­sin­pur­jeh­ti­ja ja len­to­kap­tee­ni Ari Huuse­la start­taa sun­nun­tai­na 4.11. yh­teen maa­il­man suu­rim­mis­ta, kuu­lui­sim­mis­ta ja seu­ra­tuim­mis­ta pur­jeh­dus­kil­pai­luis­ta. Huuse­la on le­gen­daa­ri­sen Rou­te du Rhum At­lan­tin yli yk­sin­pur­jeh­dus­kil­pai­lun ai­noa suo­ma­lai­nen IMOCA-luo­kas­sa. Ku­kaan poh­jois­maa­lai­nen ei ai­em­min ole yl­tä­nyt tä­hän luok­kaan.

            Rou­te du Rhum pur­jeh­di­taan yk­sin, py­säh­ty­mät­tä At­lan­tin yli Rans­kan Saint-Ma­los­ta Gua­de­lou­pel­le, Ka­ri­bial­le. Rei­tin pi­tuus on noin 6.000 km. Joka nel­jäs vuo­si pur­jeh­dit­ta­vaan kil­pai­luun start­taa nyt en­nä­tys­mää­rä osal­lis­tu­jia, 123 kip­pa­ria, kuu­des­sa eri luo­kas­sa.



            Liikennepalvelulain tulee edistää uusien palvelujen syntymistä

            Kuluttajille markkinoidaan nykyisin matkapuhelinsovelluksia, joiden kautta voi maksua vastaan hankkia erilaisia liikenne- ja liikkumispalveluja. Sovelluksen kautta tarjottavaan liikkumisen yhdistelmäpalveluun voi sisältyä esimerkiksi oikeus käyttää julkista liikennettä, takseja, yhteiskäyttöautoja, auton vuokrausta ja kaupunkipyöriä. Tällainen palvelupaketti on esimerkiksi MaaS Global Oy:n matkapuhelimen kautta kuluttajille tarjoama Whim-palvelusovellus.

            Liikkumisen yhdistelmäpalveluja tarjoaville yrityksille on tärkeää päästä kohtuullisin ehdoin sopimukseen eri liikennepalvelujen tarjoajien kanssa. Keskeisen osan palvelusta muodostavat julkisen liikenteen matkaliput. Yhdistelmäpalvelun tarjoajan on siten käytännössä välttämätöntä päästä sopimukseen matkalippujen välittämisestä kuluttajille sovelluksensa kautta. Teknisesti tämä toteutuu siten, että julkisen liikenteen matkalippujen tarjoaja antaa lippu- ja maksujärjestelmäänsä rakennetun avoimen myyntirajapinnan kautta yhdistelmäpalvelun tarjoajalle pääsyn järjestelmäänsä, ja myy matkalippuja välitettäväksi sovelluksen kautta kuluttajille.

            Kilpailuoikeudellinen ongelma syntyy tilanteessa, jossa julkisen liikenteen matkalippujärjestelmän ylläpitäjä ja lippujen myyjä on monopoliasemassa toimialueellaan. Yhdistelmäpalvelun tarjoaja on tällöin riippuvainen monopoliyrityksen myymistä matkalipuista, eikä sillä ole vaihtoehtoisia lipputuotteita eikä niiden toimittajaa. Monopoliyritys voi ilman kilpailun painetta valita lippujensa jälleenmyyjät ja myyntitavan sekä määrittää jälleenmyytävien lippujen hinnat ja toimitusehdot.

            Suomessa vuoden 2018 alussa voimaan tulleen liikennepalvelulain tavoitteena on mahdollistaa liikkumisen yhdistelmäpalvelujen tarjoaminen kuluttajille. Laki velvoittaa julkisen liikenteen matkalippujärjestelmän ylläpitäjän tarjoamaan matkalippujaan yhdistelmäpalvelujen tarjoajille järjestelmänsä avoimen myyntirajapinnan kautta. Rajapinta on oltava teknologisesti yleiskäyttöinen ja matkalippuja on myytävä rajapinnan käyttäjille oikeudenmukaisin, kohtuullisin ja syrjimättömin ehdoin. Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi valvoo liikennepalvelulain noudattamista.

            Trafi antoi syyskuussa 2018 päätöksen, jossa se linjasi avoimen rajapinnan velvoitteen täyttymisen edellytyksiä ja omaa toimivaltaansa.[1] Päätöksessä painotetaan toimivan yhteistyön tärkeyttä sekä sitä, että rajapintojen avaamisratkaisujen tulee olla teknisesti riippumattomia, jotta rajapintoja pystyy hyödyntämään mahdollisimman monipuolisesti. Päätöksessä oli kyse Helsingin seudun liikenne – kuntayhtymän (HSL) julkisen liikenteen matkalippujen myyntirajapinnasta.

            Arviossaan Trafi totesi, ettei HSL:n avaama rajapinta ollut teknologialtaan yleiskäyttöistä eikä täyttänyt liikennepalvelulain vaatimuksia. Trafi velvoitti HSL:n kehittämään rajapintaratkaisuaan sellaiseksi, ettei se aseta tarpeettomia rajoitteita liikenteen yhdistelmäpalvelujen tarjonnalle. Trafi katsoi, että HSL:n tulee ratkaisuaan kehittäessään ottaa huomioon myös rajapinnan käyttäjien, kuten HSL:n kanssa jo yhteistyötä harjoittavan MaaS Globalin, näkemykset.

            Trafi linjasi myös omaa toimivaltaansa rajapinnan käyttöehtojen arvioinnissa. MaaS Global oli sille sovelletun hinnoittelun osalta esittänyt, että HSL:n käytäntö olla maksamatta myyntikomissiota rajapinnan kautta jälleenmyydyille matkalipuille on kohtuutonta ja syrjivää, koska HSL maksoi myyntikomissiota fyysisistä myyntipisteistä jälleenmyydyille matkalipuille.

            Trafi ei tutkinut syrjintäväitettä, koska katsoi toimivaltaansa sisältyvän vain sen arvioimisen, ovatko avoimen rajapinnan eri käyttäjiin sovellettavat ehdot toisiinsa nähden kohtuullisia ja syrjimättömiä. Trafin toimivaltaan ei siis kuulunut arvioida, ovatko nämä käyttöehdot kohtuullisia ja syrjimättömiä suhteessa sellaisiin muihin jälleenmyyjiin, jotka eivät tarjoa lippuja rajapinnan kautta. Trafi totesi myös, että sen toimivaltaan ei kuulu arvioida sopimusjärjestelyä, jossa HSL tarjosi matkalippuja muun rajapinnan kuin avoimen rajapintansa kautta MaaS Globalille.

            Trafin päätös osoittaa, että liikennepalvelulain nojalla voidaan ratkaista tietyntyyppiset liikkumisen yhdistelmäpalvelujen tarjontaan liittyvät kysymykset, kuten matkalippujärjestelmän avoimen rajapinnan teknologiset edellytykset ja avoimen rajapinnan käyttäjien välinen syrjimättömyys. Rajapintojen avaaminen voidaan siten ratkaista lain tarkoittamalla tavalla.

            Jäljelle jää kuitenkin juridisia ongelmakohtia, joiden ratkaisemiseen liikennepalvelulaki ei Trafin tulkinnan mukaan näyttäisi soveltuvan. Esimerkiksi tilanteisiin, joissa julkisen liikenteen monopoli tarjoaisi matkalippujaan muun kuin avoimen myyntirajapintansa kautta kohtuuttomin ehdoin tai jossa se kohtelisi rajapinnan kautta lippuja jälleenmyyviä eri tavoin kuin muulla tavalla toimivia jälleenmyyjiään, ei liikennepalvelulaki näyttäisi antavan ratkaisua. Näihin kysymyksiin soveltuisi sen sijaan yleinen kilpailulainsäädäntö ja toimivaltainen viranomainen Suomessa olisi Kilpailu- ja kuluttajavirasto.

            Julkisen liikenteen matkalippujen myyntirajapinnan käytön syrjivää tai kohtuutonta hinnoittelua ja käyttöehtoja voitaisiin tutkia kilpailulainsäädännön nojalla epäiltynä määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä tai kilpailuneutraliteettisäännösten vastaisena menettelynä. Liikkumisen yhdistelmäpalvelun tarjoaja joutuisi siten viemään matkalippujen myynnissä kokemansa kohtuuttoman ja syrjivän menettelyn tutkittavaksi kahdessa eri viranomaisprosessissa. Tämä pitkittäisi ja hankaloittaisi uusien liikkumisen yhdistelmäpalvelujen markkinoiden muodostumista ja avautumista kilpailulle ja olisi kieltämättä liikennepalvelulain yleistavoitteiden vastaista.

            Suositeltavaa olisi, että liikennepalvelulain käytännön soveltamisessa käytettäisiin hyödyksi kaikki ne mahdollisuudet, joita viranomaisilla on rajapintojen avaamiseksi ja käyttöehtojen määrittelemiseksi kohtuullisiksi. Näin sen vuoksi, että liikennepalvelulain muuttaminen ja kilpailuoikeudelliset prosessit ovat hidas tie toteuttaa rajapintojen aito avaaminen nopeasti muuttuvilla markkinoilla. Mikäli lain tavoite avata rajapintoja ja edistää uusia palveluja ei käytännössä toteudu, Suomi menettää mahdollisuuden olla älykkään liikenteen palvelujen edelläkävijä.

            [1] https://www.trafi.fi/trafi/ajankohtaista/6469/liikennedatan_rajapintojen_avaamisessa_yhteistyo_avainasemassa



            Finanssivalvonnan tulkinta koskien hallinnollisten sekä rikosoikeudellisten sakkojen ja seuraamusmaksujen vakuuttamista

            Finanssivalvonta on viime viikolla julkaissut tulkinnan koskien rikosoikeudellisten sekä hallinnollisten sakkojen ja seuraamusmaksujen vakuuttamista. Finanssivalvonnan esittämän tulkinnan mukaan sanktioluontoisiksi maksuiksi katsottavien sakkojen ja hallinnollisten seuraamusmaksujen varalta vakuuttaminen ei ole hyvän vakuutustavan mukaista eikä siten sallittua Suomessa.

            Finanssivalvonnan tulkinta koskee kaikkia sanktioluontoisia maksuja riippumatta niiden määräämiseen johtaneesta syystä tai siitä, ovatko ne maksuunpantu tahallisen teon, laiminlyönnin vai huolimattomuuden seurauksena.

            Finanssivalvonta on perustellut tulkintaansa sillä, että sanktioluontoisiin maksuihin liittyvän riskin vakuuttaminen voisi johtaa toimijoiden piittaamattomuuteen pakollisen sääntelyn noudattamisessa sekä heikentää yhteisöjen velvoitteita noudattaa soveltuvaa lakia ja sääntelyä. Tämän vuoksi Finanssivalvonta myös uskoo, että tällaisen riskin vakuuttaminen olisi ristiriidassa yhteiskunnassa yleisesti hyväksyttävien arvojen kanssa.

            Julkaistu Finanssivalvonnan lausunto vahvistaa tulkinnan siitä, että suomalaisissa yrityskaupoissa sovellettavien yrityskauppavakuutusten (Warranty & Indemnity -vakuutusten) vakuutusehtojen ei tulisi kattaa yhteisön saamia sakkoja tai muita sanktioluontoisia maksuja. Kysymys sakkojen vakuuttamisen mahdollisuudesta on viime aikoina noussut erityisesti esille EU:n tietosuoja-asetukseen (GDPR) liittyen. Yrityskauppavakuutuksia tarjoavien vakuutusyhtiöiden tulisi huomioida Finanssivalvonnan tulkinta ja keskustella sen vaikutuksista yhdessä vakuutusvälittäjien kanssa niiden järjestäessä vakuutuksia suomalaisille kohdeyhtiöille. Verohallinnon määräämien seuraamusten, kuten myöhästymismaksun, veronkorotuksen sekä viivästyskoron, osalta odotetaan vielä tarkennusta Finanssivalvonnan julkaiseman tulkinnan soveltamisen laajuudesta.

            Lisätiedot ja asiaan liittyvät päivitykset: HPP tiedottaa asiakkaitaan mahdollisista päivityksistä ja lisätiedoista koskien sanktioluontoisten maksujen vakuuttamista.

            HPP on markkinoiden johtava yrityskauppavakuutuksia ja veroriskien vakuuttamista tarjoavien vakuutusyhtiöiden neuvonantaja. HPP:n asiantuntijat avustavat mielellään kaikissa vakuutuksiin liittyvissä juridisissa kysymyksissä, erityisesti yrityskauppavakuutuksiin liittyen.


            Andrew Cotton
            +358 45 657 5758

            Anna Lehtomaa
            Associate / Verotus
            +358 50 567 5979


            MaaS tulee ottaa huomioon liikenteen verotuksessa

            Liikenteen digitalisaation myötä ajoneuvojen omistamisen merkitys vähenee ja ajoneuvojen laajamittainen sähköistyminen sekä itseohjautuvuus muuttaa nykyisiä liiketoimintamalleja siten, että fyysisestä tavarasta, eli autosta tulee osa digitaalista palvelua. Tämän kehityksen myötä myös liikenteen verotusta joudutaan arvioimaan olennaisesti uudelta pohjalta.

            Arvioinnissa tulee ratkaistavaksi se, miten liikenteen verorasitus jakautuu operaattorin ja palvelun käyttäjän kesken ja kuka toimii jatkossa verovelvollisena. Digitalisaation tuottaessa tarkempaa dataa palvelujen tarjoajista ja käyttäjistä sekä käytetyistä palveluista, voidaan näin kertynyttä tietoa haluttaessa käyttää verotuksen perusteena. Verotuksella voi fiskaalisten tavoitteiden lisäksi olla myös yhä enemmän ja kohdennetummin erilaisia ympäristö-, infrastruktuuri- ja teknologiapoliittisia tavoitteita. Verotuksen hallinnolliset kustannukset eivät saisi erilaisten kohdennettujen veroratkaisujen seurauksena kuitenkaan kasvaa vaan päinvastoin järjestelmää tulisi samanaikaisesti sujuvoittaa.

            Suomen nykyinen verolainsäädäntö tukee työmatkailua useilla verohelpotuksilla. Verolainsäädännön, verottajan ohjeistusten ja kannanottojen tuleekin pysyä vastaamaan uusiin digitaalisten liiketoimintamallien tarpeisiin jo nyt.  Vuoden 2019 alusta tarkoituksena on muuttaa sähköautojen työpaikoilla lataamisen verokohtelua siten, että verottaja määrittää latausedulle kaavamaisen verotusarvon, joka vastaa laskennallista keskimääräistä lataamisen arvoa. Näin vältytään tilanteilta, joissa työnantaja haluaisi tarjota latausmahdollisuuden työpaikalla, mutta joutuu rajoittamaan lataamisen käyttöä vain niille, joilla on vapaa autoetu työnantajan puolelta.

            Verottajan nykyiset linjaukset eivät kaikilta osin erityisesti kannusta uusien liikkumispalvelujen laajamittaiseen käyttöön työmatkaliikenteessä. Työnantajan antaman joukkoliikenteen työmatkalipun verottomuutta koskevat tuloverolain säännökset tulisi muuttaa kattamaan työmatkaa koskevat liikkumispalvelut kokonaisuudessaan riippumatta käytetystä kulkuvälineestä. Edellä kerrotulla tavoin MaaS-palvelujen tuottamaa dataa voidaan halutessa hyödyntää siten, että verotuki kohdentuu lainsäätäjän tarkoituksen mukaisesti työmatkaliikenteeseen.

            Työnantajan työntekijälle tarjoamasta yhteiskäyttöautosta ei myöskään synny Verohallinnon luontoisetupäätöksessä tarkoitettua autoetua, vaan ns. muu luontoisetu, joka arvostetaan aina käypään arvoon. Tältäkään osin MaaS-palvelun käyttäjä ei ole tällä hetkellä verotuksellisesti samassa asemassa kuin perinteisen työsuhdeautoedun käyttäjä.

            Suomi voi nousta digitaalisen liikenteen johtavaksi maaksi. Samalla kun saamme toimivamman ja ympäristöystävällisemmän liikennejärjestelmän, digitaalinen liikenne voi luoda Suomeen tuhansia uusia työpaikkoja. MaaS ja uudet digitaaliset liiketoimintamallit haastavat kuitenkin samanaikaisesti verotusjärjestelmän. Osa haasteista tulee ratkaistavaksi pidemmän kehityksen seurauksena, mutta osaan törmätään jo nyt. Erityisen tärkeää on, että verokysymykset tunnistetaan ja niihin löydetään ratkaisut yhdessä eri toimijoiden kanssa.

            Osa verojärjestelmän kehittämisestä vaatii muutoksia lainsäädäntöön, mutta osa on ratkaistavissa hallinnollisin päätöksin ja ajantasaisin ohjeistuksin verottajan toimesta jo nykylainsäädännön puitteissa. Nopeimmat muutokset verojärjestelmään on syytä tehdä MaaS-palvelujen verotusarvojen määrittelyllä. Suositeltava tapa määritellä verotusarvo MaaS-palvelulle olisi – samoin kuin telepalvelujen osalta – kiinteä ja kohtuullisen alhainen verotusarvo, joka on yksinkertainen ja selkeä käyttäjille, ja tukee osaltaan alan kehitystä.


            Liikennepalvelulailla edistetään älykästä liikkumista

            Laki liikenteen palveluista (liikennepalvelulaki) on yksi hallituksen kärkihankkeista. Kunnianhimoisen, ennakkoluulottoman ja tulevaisuuteen suuntautuvan hankkeen päätarkoituksena on rakentaa digitaalisen liiketoiminnan kasvuympäristöä ja edistää liikennemarkkinoiden toimintaa normeja purkamalla. Lakiin kootaan eri liikennepalveluiden lainsäädäntöä, ja sillä uudistetaan kaikkien liikennemuotojen tiukkaa sääntelyä. Tavoitteena on, ettei ainakaan sääntely ole esteenä digitalisaatiolle, automaatiolle tai uusille innovaatioille ja liiketoimintamalleille.

            Liikennepalvelulain ytimessä ovat asiakaslähtöiset, digitalisoidut liikenteen palvelut. Lain taustalla oleva ajattelu perustuu liikenne palveluna -käsitteeseen (Mobility as a Service, MaaS), joka liikenne- ja viestintäministeriön mukaan tarkoittaa sitä, että ”liikenteestä tehdään teknologian, tiedon sekä innovaatioiden avulla asiakaslähtöinen palvelu, jossa liikennemuotojen väliset rajat häipyvät ja matkaketjut tulevat sujuviksi”.

            Liikennepalvelulailla pyritään edistämään saumattomia, multimodaalisia matkaketjuja ja muita yhdistettyjä, lisäarvoa tarjoavia liikkumispalveluita avaamalla liikennejärjestelmää koskevat tiedot asiakkaiden, palveluntarjoajien ja viranomaisten käyttöön. Tietosuoja-asiat ja yleinen tietosuoja-asetus (GDPR) ovat luonnollisesti tärkeä osa lainsäädäntöprosessia.

            Liikennepalvelulaki kattaa kaikki liikennemuodot, joten hankkeen valmistelu on sisällön laaja-alaisuuden vuoksi jaettu kolmeen vaiheeseen.

            Ensimmäinen vaihe

            Ensimmäisessä vaiheessa on keskitytty tieliikenteeseen sekä joukkoliikennelain, taksiliikennelain ja kaupallisia tavarakuljetuksia koskevan lain säädösten yhdistämiseen. Muista liikennemuodoista poiketen maanteitse tapahtuvia henkilö- ja tavarakuljetuksia on säädelty tarkasti kansallisella lainsäädännöllä, ja yksi liikennepalvelulain tavoitteista onkin yksinkertaistaa liikennelupajärjestelmää ja tuoda näin lainsäädäntö lähemmäs muiden liikennemuotojen lainsäädäntöä. Liikennelupien myöntäminen keskitetään Liikenteen turvallisuusvirasto Trafiin, joka toimii myös valvontaviranomaisena.

            Suurimmat muutokset koskevat jäykkää ja vanhanaikaista taksijärjestelmää. Uusi lainsäädäntö helpottaa taksialalle tuloa poistamalla taksilupien määrää koskevat rajoitukset, mikä mahdollistaa uudet liiketoimintamallit ja lisää kilpailua. Hinnoittelusta tulee joustavampaa, mutta Trafi voi myös puuttua tilanteeseen ja määrittää enimmäishinnan, jos hinnat nousevat kohtuuttomasti.

            Liikennepalvelulailla kevennetään merkittävästi henkilöliikenteen ja tavarakuljetusten sääntelyä. Kansallista sääntelyä on purettu myös panemalla täytäntöön EU-lainsäädäntöä, ja lisäksi pakollinen liikenneyrittäjäkoulutus poistuu. Liikennelupaa edellyttävän tavarakuljetuksen alaraja nousee 2 000 kilosta 3 500 kiloon. Palveluntarjoajien, jotka kuljettavat yli 2 000 kiloa mutta alle 3 500 kiloa painavia tavaroita (yleensä pakettiautolla), on tehtävä ilmoitus Trafiin. Kuorma- ja linja-autonkuljettajien ammattipätevyyttä koskevia vaatimuksia kevennetään ja selkiytetään. Henkilö- ja tavarakuljetukset voidaan yhdistää.

            Liikennepalvelulain tavoitteiden toteuttaminen edellyttää, että tiedot ovat yhteensopivia kaikkien palveluntarjoajien kanssa. Siksi laissa velvoitetaan kaikki liikennepalveluiden tarjoajat ja viranomaiset jakamaan 1.1.2018 alkaen olennaisia tietoja palveluistaan avoimen rajapinnan kautta valtioneuvoston asetuksen 643/2017 mukaisesti. Liikennemuodosta riippuen olennaisia tietoja voivat olla esimerkiksi reitti-, pysäkki-, aikataulu-, hinta-, saatavuus- ja esteettömyystiedot.

            Velvoite koskee kaikkia liikennepalveluiden tarjoajia, joihin Trafin mukaan kuuluvat henkilöiden kuljetuspalvelut (muun muassa linja-auto- ja taksiyritykset sekä laiva- ja lentoliikenteen henkilökuljetukset), asemat, satamat ja muut terminaalit, liikennevälineiden vuokrauspalvelut ja kaupalliset yhteiskäyttöpalvelut, yleiset kaupalliset pysäköintipalvelut sekä välityspalvelut.

            Liikennepalvelulain ensimmäinen vaihe tuli voimaan 1.7.2018. Direktiiviin 2010/40/EU perustuvat älykkäitä liikennejärjestelmiä koskevat säädökset tulivat kuitenkin voimaan jo 1.10.2017 ja edellä mainitut olennaisten tietojen avaamista koskevat säädökset 1.1.2018.

            Toinen vaihe

            Toisessa vaiheessa yhtenäistetään ja kevennetään muita liikennemuotoja (lento-, meri- ja raideliikennettä) koskevaa kansallista lainsäädäntöä ja liitetään se liikennepalvelulakiin. Näin varmistetaan yhdenmukaisuus tieliikennettä koskevien säädösten kanssa. Erilaisista liikennemuotokohtaisista rekistereistä muodostetaan yksi yhtenäinen rekisteri, joka sisältäisi tietoa toiminnanharjoittajaluvista, liikennevälineistä ja henkilöluvista, kuten ammattipätevyyksistä. Liikennepalvelulain toisessa vaiheessa vahvistetaan Trafin roolia liikenteen lupa- ja valvontaviranomaisena sekä parannetaan rekisteröityjen mahdollisuuksia käyttää omia tietojaan liikkumispalveluiden hankkimiseen.

            Toisessa vaiheessa kehitetään edelleen digitalisaatiota sekä liikkumispalveluita koskevien tietojen saatavuutta.  Tavoitteena on lisätä liikkumispalveluihin liittyvää innovointia sekä kehittää Trafin viranomais- ja palvelutoimintaa. Trafi velvoitettaisiin avaamaan keräämänsä tiedot avoimen rajapinnan kautta anonyymissä muodossa ja tietosuojan vaatimukset huomioiden.

            Asiakaslähtöisiä yksilöllisiä matkaketjuja ja yhdistettyjä palveluita edistettäisiin niin sanotun puolesta-asioinnin avulla. Tällöin kaikki palveluntarjoajat (eivät vain ne, joiden hallussa tiedot ovat), voisivat asiakkaan puolesta liittää yhdistettyyn liikkumispalveluun lippuja kaikkiin liikkumismuotoihin.

            Toista vaihetta koskeva hallituksen esitys (jossa on peräti 878 sivua) annettiin eduskunnan hyväksyttäväksi 19.10.2017 ja hyväksyttiin muutamin muutoksin 21.3.2018. Lain toinen vaihe tuli voimaan 1.7.2018 lukuun ottamatta puolesta-asiointia koskevia säädöksiä, jotka tulevat voimaan 1.1.2019.

            Kolmas vaihe

            Kolmannen vaiheen lainsäädäntöä valmistellaan parhaillaan, ja lausuntokierroksen jälkeen se viedään eduskunnan käsittelyyn joulukuussa 2018. Kolmas vaihe kattaisi jäljellä olevat säädökset, joilla varmistetaan, että liikennepalvelulaki täyttää kaikki liikennejärjestelmää ja digitaalisia palveluita koskevat tavoitteet.



            Digitalisaatio haastaa verotuksen

            Liikenteen digitalisoituminen muuttaa nykyisiä rakenteita ja sitä miten me liikumme. Liikkumisesta tulee yhä enemmän palvelukokonaisuus (Mobility As A Service / MaaS), jossa ostamme tarpeittemme mukaisia liikkumispalveluja. MaaS-kokonaisuuteen voi kuulua esimerkiksi joukkoliikenne-, autoilu-, pyöräily- ja kuljetuspalveluja. Jatkossa voimme ostaa kuukausittaisen liikkumispaketin vastaavasti kuin ostamme tele-operaattorilta puhelin- tai tietoliikennepalveluja.

            Liikenteen digitalisaatio tulee vaikuttamaan ajoneuvokannan rakenteeseen ja sen tehokkaaseen käyttöön. Auton omistamisen merkitys vähenee ja liikkumisesta tulee sujuvampaa, turvallisempaa sekä ympäristöystävällisempää. Samalla uudet liiketoimintamallit synnyttävät uusia yrityksiä ja haastavat vakiintuneita toimijoita. Liikenteen digitaalisten palvelujen markkina on arvioitu maailmanlaajuisesti yli 10 000 miljardin euron arvoiseksi. Suomella on kaikki edellytykset olla tämän kehityksen kärjessä johtuen toimivasta infrastruktuurista ja korkeasta koulutustasostamme.

            Digitalisaatio,  alustatalous ja jakamistalous haastavat myös verottajan. Osa haasteista on puhtaasti  kansallisia, mutta digitaalisella liiketoiminnalla ja sen  osapuolilla on usein liittymiä useisiin valtioihin.   Myös MaaS palveluja voidaan tarjota ilman, että yritys fyysisesti sijaitsee maassa, jossa palveluja kulutetaan. Verotuksessa on kuitenkin ratkaistava, missä maassa toimintaa verotetaan, onko toiminta veronalaista, kuka on toiminnasta verovelvollinen ja verotetaanko tuloa vai kulutusta.

            Digitalisaatio on nousemassa verotusta koskevassa keskustelussa ykkösaiheeksi kaikkialla maailmassa. Digitalisaatio on nähty valtioiden veropohjaa rapauttavana uhkana ja veroriitoja voimakkaasti lisäävänä kehityksenä. On esitetty, että digitalisaatio on kaikkialla ja nykyinen viime vuosisadan alussa kehitetty kansainvälinen verojärjestelmä on vanhentunut ja vaati siksi merkittävän  remontin.

            Verolainsäädäntöä koskevat isot linjaukset tehdään kansainvälisellä tasolla ja kansallisen verolainsäädännön ja lainsäätäjän rooli jää yhä enemmän toimeenpanevaksi. Digitalisaatiota koskevat verotuksen keskeiset pelisäännöt tulee sopia mahdollisimman globaalilla tasolla OECD:ssä. Kansallisia, alueellisia tai väliaikaisia ratkaisuja tulee välttää.  EU:n komission ehdotus väliaikaiseksi  digiveroksi onkin  kohdannut oikeutettua kritiikkiä ja ehdotuksen läpimeno sellaisenaan on epävarmaa.

            Yli 110 OECD:n jäsenvaltiota on sitoutunut tavoittelemaan yhteisiä verotuksen sääntöjä digitaalisaation haasteisiin vuoteen 2020 mennessä. Yksinkertaistaen kysymys on siitä, miten verotulot jakautuvat valtioiden välillä. Ohjautuvatko yhteisöverot palvelujen käyttäjävaltioon vai siihen valtioon missä palvelujen tuotekehitys tapahtuu ja arvo luodaan?  Mikäli globaalia konsensusta yhteisistä säännöistä ei saavuteta, yritykset ovat vaarassa joutua kahdenkertaisen verotuksen kohteeksi. Pelissä on siis paljon.

            Verojärjestelmää kehitettäessä on hyvä tunnustaa, että digitaalisen liiketoiminnan erottaminen muusta liiketoiminnasta on ongelmallista, joten digitalisaatiota koskevien verotuksellisten periaatteiden tulee olla mahdollisimman yhteneväiset perinteisessä liiketoiminnassa käytettyjen verotuksen periaatteiden kanssa. Digitalisaation johdosta tehtävät välttämättömät veroratkaisut tulevat vastaavasti vaikuttamaan myös perinteisen liiketoiminnan verotuksen nykyisiin pelisääntöihin.

            Määränpäämaa- tai kulutusmaa-periaate soveltuu välillisiin veroihin kuten arvonlisäveroihin, liikenteestä kannettaviin veroihin ja valmisteveroihin, koska näiden kulutusverojen nimenomaisena tarkoituksena on verottaa tavaroiden ja palvelujen käyttöä. Digitalisaatio, tekoäly ja automatisoitu liikenne muuttavat kuitenkin tavarasta tai palveluista suoritettavia korvauksia.  Toimiiko esimerkiksi alustan ylläpitäjä hyödykkeen myyjänä vai ainoastaan välittäjänä. Digitalisaatio hämärtää palvelun ja tavaran käsitettä, jolloin myös välillisisiä veroja koskevan lainsäädännön soveltaminen on haastavaa ja ratkaisut voivat poiketa toisistaan.

            Verottaja on hyvin kiinnostunut saamaan verotuksen toimittamista varten digitaalisiin alustoihin kertyvän tiedon käyttöönsä. Vähemmälle huomiolle on  sen sijaan jäänyt tarve yksinkertaistaa verotusta siten, että kaikilla toimijoilla on mahdollisuus tulla verotetuksi oikein ja mahdollisimman pienillä hallinnollisilla kustannuksilla.

            Verojärjestelmän tulee mukautua nopeaan muutokseen siten, että verotus ei toimi kehityksen jarruna vaan, että se mahdollistaa uusien liiketoimintamallien joustavan ja nopean käyttöönoton. Tämä edellyttää muutoksia lainsäädäntöön, mutta osa kysmyksistä on ratkaistavissa verottajan ohjeistuksia ja kannanottoja päivittämällä.

            EU on laajentamassa sähköisten palvelujen erityisjärjestelmäänsä ja yksinkertaistamassa verkkokaupan arvonlisäverotusta. Muutoksilla pyritään yksinkertaistamaan arvonlisäveron ilmoittamista ja maksamista silloin, kun kuluttaja ostaa tavaroita ja palveluita verkossa. Tätä kehitystä voidaan pitää myönteisenä ja uusien sääntöjen on tarkoitus tulla voimaan vaiheittain jo vuodesta 2019 alkaen.

            Pitkään on esitetty, että valtiot kilpailevat yhteisöveronsa vähitelleen nollaan. Digitalisaatio haastaa yhteisöveron uudella tavalla. Verotusta koskevan lainsäädäntötyön painopiste tulevina vuosina tulee olemaan yhteisöveroissa. Samalla kuitenkin kulutusverojen merkitys valtioiden verokertymälle kasvaa. Digitalisaatio haastaa siten enemmän yhteisöverotusta kuin välillistä verotusta.





            Tiedon hallinta on älykkään liikenteen kohtalonkysymys

            Olemme älykkään liikkumisen vallankumouksen kynnyksellä. Esimerkiksi itseohjautuvien kulkuvälineiden, sähköautojen ja digitaalisten liikennepalvelujen kehitys mullistaa sitä, miten ihmiset ja tavarat liikkuvat. Muutoksella tulee olemaan myös kauaskantoisia taloudellisia, yhteiskunnallisia ja juridisia vaikutuksia, joihin liittyy monia vielä ratkaisemattomia kysymyksiä.

            Yksi älykkään liikenteen keskeisistä mahdollistajista on esimerkiksi paikkatietojen ja liikennekäyttäytymiseen liittyvän tiedon tehokas digitaalinen kerääminen ja jakaminen. Näin älykkääseen liikenteeseen liittyy myös kysymys siitä, miten liikkumiseen liittyvää henkilötietoa käsitellään ja hyödynnetään.

            Yksilönsuojan kannalta henkilöiden liikkumiseen liittyvä tieto on arkaluonteista. Tuskin kukaan haluaa esimerkiksi, että omaan liikkumiseen liittyviä tietoja voitaisiin käyttää ilman nimenomaista lupaa, asianmukaista syytä ja valvontaa.

            Kaikkea liikenteessä kerättyä tietoa hallinnoidaan jatkossa jotenkin. Tiedonhallinta voi olla keskitettyä, hajautettua tai jotakin siltä väliltä.

            Keskitetty tiedonhallinta voisi tarkoittaa sitä, että Suomeen luotaisiin viranomaisvetoinen, keskitetty järjestelmä, johon liikkumiseen liittyvää henkilötietoa kerättäisiin. Tämä lähestymistapa on käytössä esimerkiksi terveystietojen osalta Kanta.fi-palvelussa. Keskitetyllä järjestelmällä voisi olla joitakin hyötyjä esimerkiksi tietojen suojaamisessa, mutta muuten se soveltuu huonosti ekosysteemipohjaiseen, nopeasti kehittyvään liiketoimintaan.

            Vastakkainen ääripää perustuisi deregulaatioon, eli annetaan markkinoiden hoitaa tiedon käsittely ja hyödyntäminen. Näyttää kuitenkin siltä, että tiedon hallintaa on vaikeaa jättää täysin viranomaisohjauksen ulkopuolelle, kuten nähtiin mm. Yhdysvaltain kongressin kuullessa Facebookin Mark Zuckerbergia.

            Suomessa on valittu tiedonjakamiseen ja avoimiin rajapintoihin perustuva, säännelty tiedonjakomalli. Älykkään liikenteen ekosysteemin toimijoiden on avattava omat tietonsa muiden käyttöön niin, että tiedot ovat saatavissa konekielisinä ja yleisesti käytössä oleviin teknologioihin perustuvina.

            Vaikka tämä tiedonjakamiseen perustuva lähestymistapa onkin perusteltu, myös siihen liittyy ongelmia, jotka tulee ratkaista lähitulevaisuudessa.

            Yksi keskeinen kiistakysymys liittyy tiedon omistamiseen. Onko liikkumiseen liittyvä tieto jonkin toimijan yksinomaista omaisuutta vai kaventaako tietojen yhteiskäyttövelvoite merkittävästi sitä perinteistä omistusoikeuden käsitettä, jossa omistaja on itse saanut käyttää omaisuuttaan haluamallaan tavalla?

            On esitetty, että yhteiskäytössä olevaa tietoa ei omistaisi kukaan. Ainakaan yritykset, jotka käyttävät resursseja tietojen keräämiseen ja hyödyntämiseen, eivät ole innostuneita mallista, jolla yhteiskäytössä olevat tiedot sosialisoidaan.

            Tiedon omistaminen liittyy sen hinnoitteluun. Mikäli markkinoiden annetaan ohjata tiedonvaihtoa, yritysten yhteistyölle muodostuu tietty hinta. Tällöin vaarana on, että markkinoilla vahvassa asemassa olevat toimijat, ja erityisesti monopolit, ylihinnoittelevat yhteistyönsä ja vaikeuttavat tietoisesti uusien yhtiöiden tuloa markkinoille. Näin on tapahtunut myös muilla sektoreilla.

            Muilla toimialoilla onkin havaittu, että vahvassa markkina-asemassa olevan yhtiön hinnoitteluun on ollut perusteltua puuttua. Näin on tehty esimerkiksi telemarkkinoiden kansainvälisessä roaming-hinnoittelussa.

            Koska älykkään liikenteen ekosysteemissä on jatkossa erittäin suuri määrä toimijoita ja sopimussuhteita, sopimuksiin liittyvät käytänteet tulisi uudistaa. Ei ole tehokasta luoda älykkääseen liikenteeseen modernia ekosysteemiä perinteisiin, dokumentti- tai metasanapohjaisiin sopimushallintajärjestelmiin nojautuen. Suositeltavampaa olisi käyttää jatkossa datapohjaisia – mahdollisesti jopa vakiopohjaisia – sopimuksia, joilla voidaan automatisoida tiedonhallintaan ja maksamiseen liittyviä prosesseja.

            Älykäs liikenne on Suomelle suuri mahdollisuus. Sen hyödyntäminen käytännössä vaatii kuitenkin monien siihen liittyvien asioiden uudelleen miettimistä ja ratkaisemista, usein uudella, innovatiivisella tavalla.


            Artikkeli on julkaistu Kauppalehdessä 10.9.2018


            Pekka Raatikainen
            040 751 9457

            Vesa Silaskivi
            Executive Advisor
            050 329 9900



            HPP alppilajien maajoukkueiden kumppaniksi

            HPP ja Ski Sport Fin­land ovat sol­mi­neet mark­ki­noin­ti- ja pal­ve­lu­yh­teis­työ­so­pi­muk­sen. Kak­si­vuo­ti­nen yh­teis­työ­so­pi­mus kat­taa kat­to­jär­jes­tön mo­lem­pien la­ji­ryh­mien alp­pi- ja frees­ty­le­hiih­don maa­jouk­ku­eet. HPP nä­kyy myös alp­pi­la­jien kan­sal­li­sis­sa kil­pa- ja nuo­ri­so­ta­pah­tu­mis­sa.

            Ski Sport Fin­land on vuon­na 2008 pe­rus­tet­tu it­se­näi­nen la­jiyh­dis­tys, joka jä­sen­seu­ro­jen­sa kans­sa vas­taa Suo­mes­sa alp­pi- ja frees­ty­le­hiih­don la­jien ke­hit­tä­mi­ses­tä ja me­nes­tyk­ses­tä. Alp­pi­la­jien maa­jouk­kueis­sa toi­mii 20 val­men­nuk­sen ja huol­lon asian­tun­ti­jaa, jot­ka vas­taa­vat 50 ur­hei­li­jan val­men­tau­tu­mi­ses­ta.

            Linkki tiedotteeseen


            Liikesalaisuuslaki terävöittää innovaatioiden suojaa

            Liikesalaisuuslaki on tullut voimaan 15.8.2018. Uudella lailla pannaan kansallisesti täytäntöön EU:n liikesalaisuusdirektiivin mukainen sääntely. Yrityssalaisuusrikoksia koskevat rikoslain rangaistussäännökset jäävät pääosin sellaisinaan voimaan.

            Liikesalaisuuslaissa säädetään liikesalaisuuden määritelmästä sekä siitä, millaiset teot ovat liikesalaisuuden oikeudetonta hankkimista, ilmaisemista tai käyttämistä. Laissa myös säädetään liikesalaisuuden haltijan kannalta erittäin tehokkaista yksityisoikeudellisista oikeussuojakeinoista.

            Merkittävin uutuus on immateriaalioikeudesta tuttu ”saastunutta tuotetta” koskeva sääntely. Jos tuote suunnitellaan tai valmistetaan toiselle kuuluvaa liikesalaisuutta luvattomasti käyttäen, tuomioistuin voi määrätä tuotteen vedettäväksi pois markkinoilta tai tuhottavaksi tai muutettavaksi. Sama seuraus voi koitua siitä, jos sinänsä laillista tuotetta markkinoidaan käyttäen luvatta asiakasrekisteriä, joka on toiselle kuuluva liikesalaisuus.

            Myös lakisääteiset salassapitovelvollisuudet laajenevat kattamaan kaikki käytännössä merkitykselliset sidosryhmät. Tämä ei kuitenkaan poista tarvetta tehdä liikesalaisuuksia suojaavia salassapitosopimuksia. Myös sopimusperusteisen salassapitovelvoitteen rikkominen johtaa siihen, että liikesalaisuuslain mukaiset oikeussuojakeinot ovat käytettävissä.

            HPP:n osakkaan Klaus Nyblinin perusteellinen teos Liikesalaisuuksien suoja ilmestyy loppuvuonna 2018.


            HPP:n energiatiimi kirjoitti Chambersin uuden energiaoppaan Suomi-osion

            Andrew Cot­ton, Lau­ra Lei­no ja Ella Rin­ne HPP:n energiatiimistä ovat yh­des­sä kir­joit­ta­neet Suo­mea koskevan osion juu­ri il­mes­ty­nee­seen Cham­bers Al­ter­na­ti­ve Ener­gy & Power Gui­de 2018-op­paa­seen.

            Opas kat­taa ku­vauk­sen uusim­mas­ta an­ne­tus­ta sään­te­lys­tä eri ener­gia­sek­to­rien nä­kö­kul­mis­ta Suo­mes­sa ja tu­lee ole­maan hyö­dyl­li­nen ener­gia­teol­li­suu­den asian­tun­ti­joil­le, si­joit­ta­jil­le sekä ulkomaisille la­ki­mie­hil­le heidän avustaessa asiakkaitaan Suomen energiamarkkinoille kohdistuvissa projekteissa ja sijoituksissa.

            HPP:n ener­gia­tii­mi on yksi joh­ta­vis­ta ener­gia­tii­meis­tä Suo­men oi­keu­del­lis­ten pal­ve­lu­jen mark­ki­noil­la. Oikeudellisten palvelujen tarjoajia maailmanlaajuisesti luokitteleva Chambers on asettanut HPP:n asiantuntijat Tier 1 -kategoriaan joka vuosi ”Ener­gy & Na­tu­ral Re­sources” -ka­te­go­rias­sa.

            Chambers Alternative Energy & Power Guide 2019



            HPP:n tukema tennislupaus Wimbledonin mestariksi

            HPP:n tukema nuori tennislupaus Otto Virtanen on voittanut poikien nelinpelin mestaruuden Wimbledonissa. Otto kuvassa vasemmalla.

            HPP onnittelee.


            kuva Anthony Upton


            Konkurssilainsäädännön tarkistushanke ja ympäristövastuut


            Kon­kurs­si­lain­sää­dän­töä ol­laan tar­kis­ta­mas­sa. Kon­kurs­si­työ­ryh­män mie­tin­nössä eh­do­te­taan kon­kurs­si­me­net­te­lyn yk­sin­ker­tais­ta­mis­ta ja no­peut­ta­mis­ta. Li­säk­si sii­nä ote­taan en­sim­mäi­sen ker­ran huo­mioon myös kon­kurs­siin liit­ty­vät jul­ki­soi­keu­del­li­set ym­pä­ris­tö­vas­tuut.

            Eh­do­te­tuis­ta muu­tok­sis­ta käy ilmi, mil­tä osin ym­pä­ris­tö­vas­tuut oli­si­vat val­vot­ta­via kon­kurs­si­saa­ta­via/​​​​​mas­sa­vel­kai­sia sekä mil­loin kon­kurs­si­pe­säl­le voi­tai­siin aset­taa ym­pä­ris­tö­vas­tui­siin pe­rus­tu­va toi­min­ta- ja kor­vaus­vel­vol­li­suus.

            HPP Asianajotomisto Oy:n osakas Sami Uotin ja associate Jasmin Villasen aihetta koskeva kirjoitus ”New report on bankruptcy proceedings and environmental liabilities” on julkaistu International Law Officen uutiskirjeessä.


            HPP hakee hankinta- ja sopimusjuristia

            HPP Asianajotoimisto Oy on yksi maan johtavista asianajotoimistoista. Palveluksessamme on tällä hetkellä 75 juristia ja koko henkilökuntamme määrä on yli 125. Osaamisemme on luokiteltu korkeimmalle tasolle useissa kansainvälisissä vertailuissa, kuten Chambers & Partners, Legal500 ja Best Lawyers. Vuonna 2017 liikevaihtomme oli yli 19 miljoonaa euroa.

            Haemme nuorempaa hankinta- ja sopimusjuristia, jonka työtehtävät liittyvät muun muassa laajoihin IT-hankintojen kilpailutuksiin ja sopimusoikeudelliseen valmisteluun sekä markkinaoikeusprosessien hoitamisessa avustamiseen. Arvostamme erityisesti hankintaoikeudellista tietämystä ja käytännön kokemusta sekä EU-oikeuden osaamista. Menestyminen tehtävässä edellyttää kiinnostusta hankinta- ja EU-oikeudellisten selvitysten itsenäiseen laadintaan sekä tiedonhakuun.

            Olet olennaiseen keskittyvä ja luotettava osaaja. Ilmaiset itseäsi sujuvasti suomeksi ja englanniksi. Arvostamme lisäksi positiivista palvelualtista asennetta ja halua kehittyä alan huippuasiantuntijaksi.

            Meillä pääset työskentelemään haastavissa ja monipuolisissa projekteissa sekä kehittymään mutkattomassa työyhteisössä, jossa ihmiset jakavat osaamistaan. Tarjoamme osaavan joukkueemme täyden tuen menestymisellesi.

            Hae tehtävään viimeistään 15.8.2018 täyttämällä hakulomake. Liitä mukaan myös vapaamuotoinen hakemuksesi palkkatoiveineen ja CV.

            Tehtävää koskeviin tiedusteluihin vastaa osakas Pekka Raatikainen 6.8.2018 alkaen p. +358 40 751 9457.

            Lisätietoa viimeaikaisista toimeksiannoistamme https://www.hpp.fi/uutiset/


            HPP hakee juristeja IP- ja teknologiaryhmään

            HPP Asianajotoimisto Oy on yksi maan johtavista asianajotoimistoista. Palveluksessamme on tällä hetkellä 75 juristia ja koko henkilökuntamme määrä on yli 125. Osaamisemme on luokiteltu korkeimmalle tasolle useissa kansainvälisissä vertailuissa, kuten Chambers & Partners, Legal500 ja Best Lawyers. Vuonna 2017 liikevaihtomme oli yli 19 miljoonaa euroa.

            IP- ja tek­no­lo­gia­ryh­mäm­me asiak­kai­ta ovat yri­tyk­set, jot­ka joko tuot­ta­vat ja myy­vät IP- tai tek­no­lo­gia­lii­tän­näi­siä tuot­tei­ta tai pal­ve­lui­ta, tyy­pil­li­ses­ti oh­jel­mis­to­teol­li­suu­den, tek­no­lo­gia­teol­li­suu­den, te­lea­lan, lo­gis­tiik­ka-alan ja lää­ke­teol­li­suu­den pii­ris­sä, tai sit­ten näi­den tuot­tei­den ja pal­ve­lui­den os­ta­jia.

            Haemme kahta IT-juridiikasta kiinnostunutta juristia kasvamaan ja kehittymään IT-juridisten asioiden huippuosaajaksi.

            Olet olennaiseen keskittyvä ja luotettava osaaja. Sinulla on jo muutaman vuoden kokemus IT-juridisten tehtävien hoitamisesta yhtiöjuristina tai asianajoalalta. Odotamme, että sinulla on vastuuntuntoinen ja oma-aloitteinen työskentelytapa. Osaat toimia itsenäisesti ja osana ryhmää. Ilmaiset itseäsi sujuvasti suomeksi ja englanniksi. Arvostamme positiivista palvelualtista asennetta ja halua kehittyä alan huippuasiantuntijaksi.

            Meillä pääset työskentelemään haastavissa ja monipuolisissa projekteissa sekä kehittymään mutkattomassa työyhteisössä, jossa ihmiset jakavat osaamistaan. Tarjoamme osaavan joukkueemme täyden tuen menestymisellesi.

            Hae tehtävään viimeistään 6.8.2018 täyttämällä hakulomake.

            Liitä mukaan myös vapaamuotoinen hakemuksesi palkkatoiveineen ja CV.


            Tehtävää koskeviin tiedusteluihin vastaa osakas Pekka Raatikainen p. +358 40 751 9457

            Lisätietoa teknologiaryhmämme palveluista https://www.hpp.fi/palvelut/teknologia/

            sekä viimeaikaisista toimeksiannoistamme https://www.hpp.fi/uutiset/