MaaS tulee ottaa huomioon liikenteen verotuksessa

Liikenteen digitalisaation myötä ajoneuvojen omistamisen merkitys vähenee ja ajoneuvojen laajamittainen sähköistyminen sekä itseohjautuvuus muuttaa nykyisiä liiketoimintamalleja siten, että fyysisestä tavarasta, eli autosta tulee osa digitaalista palvelua. Tämän kehityksen myötä myös liikenteen verotusta joudutaan arvioimaan olennaisesti uudelta pohjalta.

Arvioinnissa tulee ratkaistavaksi se, miten liikenteen verorasitus jakautuu operaattorin ja palvelun käyttäjän kesken ja kuka toimii jatkossa verovelvollisena. Digitalisaation tuottaessa tarkempaa dataa palvelujen tarjoajista ja käyttäjistä sekä käytetyistä palveluista, voidaan näin kertynyttä tietoa haluttaessa käyttää verotuksen perusteena. Verotuksella voi fiskaalisten tavoitteiden lisäksi olla myös yhä enemmän ja kohdennetummin erilaisia ympäristö-, infrastruktuuri- ja teknologiapoliittisia tavoitteita. Verotuksen hallinnolliset kustannukset eivät saisi erilaisten kohdennettujen veroratkaisujen seurauksena kuitenkaan kasvaa vaan päinvastoin järjestelmää tulisi samanaikaisesti sujuvoittaa.

Suomen nykyinen verolainsäädäntö tukee työmatkailua useilla verohelpotuksilla. Verolainsäädännön, verottajan ohjeistusten ja kannanottojen tuleekin pysyä vastaamaan uusiin digitaalisten liiketoimintamallien tarpeisiin jo nyt.  Vuoden 2019 alusta tarkoituksena on muuttaa sähköautojen työpaikoilla lataamisen verokohtelua siten, että verottaja määrittää latausedulle kaavamaisen verotusarvon, joka vastaa laskennallista keskimääräistä lataamisen arvoa. Näin vältytään tilanteilta, joissa työnantaja haluaisi tarjota latausmahdollisuuden työpaikalla, mutta joutuu rajoittamaan lataamisen käyttöä vain niille, joilla on vapaa autoetu työnantajan puolelta.

Verottajan nykyiset linjaukset eivät kaikilta osin erityisesti kannusta uusien liikkumispalvelujen laajamittaiseen käyttöön työmatkaliikenteessä. Työnantajan antaman joukkoliikenteen työmatkalipun verottomuutta koskevat tuloverolain säännökset tulisi muuttaa kattamaan työmatkaa koskevat liikkumispalvelut kokonaisuudessaan riippumatta käytetystä kulkuvälineestä. Edellä kerrotulla tavoin MaaS-palvelujen tuottamaa dataa voidaan halutessa hyödyntää siten, että verotuki kohdentuu lainsäätäjän tarkoituksen mukaisesti työmatkaliikenteeseen.

Työnantajan työntekijälle tarjoamasta yhteiskäyttöautosta ei myöskään synny Verohallinnon luontoisetupäätöksessä tarkoitettua autoetua, vaan ns. muu luontoisetu, joka arvostetaan aina käypään arvoon. Tältäkään osin MaaS-palvelun käyttäjä ei ole tällä hetkellä verotuksellisesti samassa asemassa kuin perinteisen työsuhdeautoedun käyttäjä.

Suomi voi nousta digitaalisen liikenteen johtavaksi maaksi. Samalla kun saamme toimivamman ja ympäristöystävällisemmän liikennejärjestelmän, digitaalinen liikenne voi luoda Suomeen tuhansia uusia työpaikkoja. MaaS ja uudet digitaaliset liiketoimintamallit haastavat kuitenkin samanaikaisesti verotusjärjestelmän. Osa haasteista tulee ratkaistavaksi pidemmän kehityksen seurauksena, mutta osaan törmätään jo nyt. Erityisen tärkeää on, että verokysymykset tunnistetaan ja niihin löydetään ratkaisut yhdessä eri toimijoiden kanssa.

Osa verojärjestelmän kehittämisestä vaatii muutoksia lainsäädäntöön, mutta osa on ratkaistavissa hallinnollisin päätöksin ja ajantasaisin ohjeistuksin verottajan toimesta jo nykylainsäädännön puitteissa. Nopeimmat muutokset verojärjestelmään on syytä tehdä MaaS-palvelujen verotusarvojen määrittelyllä. Suositeltava tapa määritellä verotusarvo MaaS-palvelulle olisi – samoin kuin telepalvelujen osalta – kiinteä ja kohtuullisen alhainen verotusarvo, joka on yksinkertainen ja selkeä käyttäjille, ja tukee osaltaan alan kehitystä.

Kirjoittaja
Marko Koski
Senior Advisor
HPP Asianajotoimisto Oy

Mar­ko Kos­ki vas­taa toi­mis­ton vero-oi­keus­ryh­mäs­tä.

Hän on toi­mi­nut ai­em­min Kon­ser­ni­ve­ro­kes­kuk­sen ve­ro­joh­ta­ja­na, jol­loin hän vas­ta­si kan­sain­vä­lis­tä toi­min­taa har­joit­ta­vien kon­ser­nien sekä Suo­men suu­rim­pien yri­tys­ten tulo- ja ar­von­li­sä­ve­ro­tuk­ses­ta, työ­nan­ta­ja- ja mui­den suo­ri­tus­ten ve­ro­tuk­ses­ta sekä ve­ro­tar­kas­tuk­sis­ta. En­nen Kon­ser­ni­ve­ro­kes­kuk­ses­sa työs­ken­te­lyä Mar­ko toi­mi Tul­li­hal­li­tuk­ses­sa tuon­ti- ja au­to­ve­ro­tusyk­si­kön pääl­lik­kö­nä.

Mar­ko on osal­lis­tu­nut myös vero- ja tul­li­lain­sää­dän­nön val­mis­te­luun ja toi­mi­nut Suo­men edus­ta­ja­na mm. OECD:n Lar­ge Busi­ness Networ­kis­sa ja EU:n ko­mis­sion useis­sa eri työ­ryh­mis­sä sekä vii­mek­si val­tio­va­rain­mi­nis­te­riön VETO-hank­kees­sa, jon­ka tar­koi­tuk­se­na on siir­tää kaik­ki ve­ro­tus­toi­min­not Tul­lis­ta Ve­ro­hal­lin­toon.

Jaa artikkeli