Digitalisaatio haastaa verotuksen

Liikenteen digitalisoituminen muuttaa nykyisiä rakenteita ja sitä miten me liikumme. Liikkumisesta tulee yhä enemmän palvelukokonaisuus (Mobility As A Service / MaaS), jossa ostamme tarpeittemme mukaisia liikkumispalveluja. MaaS-kokonaisuuteen voi kuulua esimerkiksi joukkoliikenne-, autoilu-, pyöräily- ja kuljetuspalveluja. Jatkossa voimme ostaa kuukausittaisen liikkumispaketin vastaavasti kuin ostamme tele-operaattorilta puhelin- tai tietoliikennepalveluja.

Liikenteen digitalisaatio tulee vaikuttamaan ajoneuvokannan rakenteeseen ja sen tehokkaaseen käyttöön. Auton omistamisen merkitys vähenee ja liikkumisesta tulee sujuvampaa, turvallisempaa sekä ympäristöystävällisempää. Samalla uudet liiketoimintamallit synnyttävät uusia yrityksiä ja haastavat vakiintuneita toimijoita. Liikenteen digitaalisten palvelujen markkina on arvioitu maailmanlaajuisesti yli 10 000 miljardin euron arvoiseksi. Suomella on kaikki edellytykset olla tämän kehityksen kärjessä johtuen toimivasta infrastruktuurista ja korkeasta koulutustasostamme.

Digitalisaatio,  alustatalous ja jakamistalous haastavat myös verottajan. Osa haasteista on puhtaasti  kansallisia, mutta digitaalisella liiketoiminnalla ja sen  osapuolilla on usein liittymiä useisiin valtioihin.   Myös MaaS palveluja voidaan tarjota ilman, että yritys fyysisesti sijaitsee maassa, jossa palveluja kulutetaan. Verotuksessa on kuitenkin ratkaistava, missä maassa toimintaa verotetaan, onko toiminta veronalaista, kuka on toiminnasta verovelvollinen ja verotetaanko tuloa vai kulutusta.

Digitalisaatio on nousemassa verotusta koskevassa keskustelussa ykkösaiheeksi kaikkialla maailmassa. Digitalisaatio on nähty valtioiden veropohjaa rapauttavana uhkana ja veroriitoja voimakkaasti lisäävänä kehityksenä. On esitetty, että digitalisaatio on kaikkialla ja nykyinen viime vuosisadan alussa kehitetty kansainvälinen verojärjestelmä on vanhentunut ja vaati siksi merkittävän  remontin.

Verolainsäädäntöä koskevat isot linjaukset tehdään kansainvälisellä tasolla ja kansallisen verolainsäädännön ja lainsäätäjän rooli jää yhä enemmän toimeenpanevaksi. Digitalisaatiota koskevat verotuksen keskeiset pelisäännöt tulee sopia mahdollisimman globaalilla tasolla OECD:ssä. Kansallisia, alueellisia tai väliaikaisia ratkaisuja tulee välttää.  EU:n komission ehdotus väliaikaiseksi  digiveroksi onkin  kohdannut oikeutettua kritiikkiä ja ehdotuksen läpimeno sellaisenaan on epävarmaa.

Yli 110 OECD:n jäsenvaltiota on sitoutunut tavoittelemaan yhteisiä verotuksen sääntöjä digitaalisaation haasteisiin vuoteen 2020 mennessä. Yksinkertaistaen kysymys on siitä, miten verotulot jakautuvat valtioiden välillä. Ohjautuvatko yhteisöverot palvelujen käyttäjävaltioon vai siihen valtioon missä palvelujen tuotekehitys tapahtuu ja arvo luodaan?  Mikäli globaalia konsensusta yhteisistä säännöistä ei saavuteta, yritykset ovat vaarassa joutua kahdenkertaisen verotuksen kohteeksi. Pelissä on siis paljon.

Verojärjestelmää kehitettäessä on hyvä tunnustaa, että digitaalisen liiketoiminnan erottaminen muusta liiketoiminnasta on ongelmallista, joten digitalisaatiota koskevien verotuksellisten periaatteiden tulee olla mahdollisimman yhteneväiset perinteisessä liiketoiminnassa käytettyjen verotuksen periaatteiden kanssa. Digitalisaation johdosta tehtävät välttämättömät veroratkaisut tulevat vastaavasti vaikuttamaan myös perinteisen liiketoiminnan verotuksen nykyisiin pelisääntöihin.

Määränpäämaa- tai kulutusmaa-periaate soveltuu välillisiin veroihin kuten arvonlisäveroihin, liikenteestä kannettaviin veroihin ja valmisteveroihin, koska näiden kulutusverojen nimenomaisena tarkoituksena on verottaa tavaroiden ja palvelujen käyttöä. Digitalisaatio, tekoäly ja automatisoitu liikenne muuttavat kuitenkin tavarasta tai palveluista suoritettavia korvauksia.  Toimiiko esimerkiksi alustan ylläpitäjä hyödykkeen myyjänä vai ainoastaan välittäjänä. Digitalisaatio hämärtää palvelun ja tavaran käsitettä, jolloin myös välillisisiä veroja koskevan lainsäädännön soveltaminen on haastavaa ja ratkaisut voivat poiketa toisistaan.

Verottaja on hyvin kiinnostunut saamaan verotuksen toimittamista varten digitaalisiin alustoihin kertyvän tiedon käyttöönsä. Vähemmälle huomiolle on  sen sijaan jäänyt tarve yksinkertaistaa verotusta siten, että kaikilla toimijoilla on mahdollisuus tulla verotetuksi oikein ja mahdollisimman pienillä hallinnollisilla kustannuksilla.

Verojärjestelmän tulee mukautua nopeaan muutokseen siten, että verotus ei toimi kehityksen jarruna vaan, että se mahdollistaa uusien liiketoimintamallien joustavan ja nopean käyttöönoton. Tämä edellyttää muutoksia lainsäädäntöön, mutta osa kysmyksistä on ratkaistavissa verottajan ohjeistuksia ja kannanottoja päivittämällä.

EU on laajentamassa sähköisten palvelujen erityisjärjestelmäänsä ja yksinkertaistamassa verkkokaupan arvonlisäverotusta. Muutoksilla pyritään yksinkertaistamaan arvonlisäveron ilmoittamista ja maksamista silloin, kun kuluttaja ostaa tavaroita ja palveluita verkossa. Tätä kehitystä voidaan pitää myönteisenä ja uusien sääntöjen on tarkoitus tulla voimaan vaiheittain jo vuodesta 2019 alkaen.

Pitkään on esitetty, että valtiot kilpailevat yhteisöveronsa vähitelleen nollaan. Digitalisaatio haastaa yhteisöveron uudella tavalla. Verotusta koskevan lainsäädäntötyön painopiste tulevina vuosina tulee olemaan yhteisöveroissa. Samalla kuitenkin kulutusverojen merkitys valtioiden verokertymälle kasvaa. Digitalisaatio haastaa siten enemmän yhteisöverotusta kuin välillistä verotusta.

 

 

 

Kirjoittaja
Marko Koski
Senior Advisor
HPP Asianajotoimisto Oy

Mar­ko Kos­ki vas­taa toi­mis­ton vero-oi­keus­ryh­mäs­tä.

Hän on toi­mi­nut ai­em­min Kon­ser­ni­ve­ro­kes­kuk­sen ve­ro­joh­ta­ja­na, jol­loin hän vas­ta­si kan­sain­vä­lis­tä toi­min­taa har­joit­ta­vien kon­ser­nien sekä Suo­men suu­rim­pien yri­tys­ten tulo- ja ar­von­li­sä­ve­ro­tuk­ses­ta, työ­nan­ta­ja- ja mui­den suo­ri­tus­ten ve­ro­tuk­ses­ta sekä ve­ro­tar­kas­tuk­sis­ta. En­nen Kon­ser­ni­ve­ro­kes­kuk­ses­sa työs­ken­te­lyä Mar­ko toi­mi Tul­li­hal­li­tuk­ses­sa tuon­ti- ja au­to­ve­ro­tusyk­si­kön pääl­lik­kö­nä.

Mar­ko on osal­lis­tu­nut myös vero- ja tul­li­lain­sää­dän­nön val­mis­te­luun ja toi­mi­nut Suo­men edus­ta­ja­na mm. OECD:n Lar­ge Busi­ness Networ­kis­sa ja EU:n ko­mis­sion useis­sa eri työ­ryh­mis­sä sekä vii­mek­si val­tio­va­rain­mi­nis­te­riön VETO-hank­kees­sa, jon­ka tar­koi­tuk­se­na on siir­tää kaik­ki ve­ro­tus­toi­min­not Tul­lis­ta Ve­ro­hal­lin­toon.

Jaa artikkeli