Markkinaoikeus antoi 14.12.2017 päätöksen tiettyjen linja-autoyhtiöiden, Matkahuollon ja Linja-autoliiton väitetyistä kilpailunrajoituksista. Kilpailu- ja kuluttajaviraston (KKV) mukaan osapuolilla oli ollut kokonaissuunnitelma, johon sisältyi kilpailijoiden välistä kiellettyä kilpailunrajoittamista linja-autoliikenteen markkinoilla. Tämä tapahtui juuri, kun markkinat olivat avautumassa kilpailulle uuden joukkoliikennelain tultua voimaan. Markkinaoikeus hyväksyi vain osan KKV:n väitteistä ja alensi merkittävästi osapuolille esitettyjä seuraamusmaksuja.
Yhtenä asiakokonaisuutena markkinaoikeus arvioi sitä, miltä osin kilpailevien yritysten yhteinen edunvalvonta oli ollut sallittua. KKV oli katsonut, että muun muassa Matkahuollossa ja Linja-autoliitossa käydyt keskustelut, joissa käsiteltiin markkinoiden kilpailulle avaamiseen liittyviä ongelmia, olivat sisältäneet kiellettyä kilpailun rajoittamista. Markkinaoikeus katsoi toisin: kyse oli sallitusta edunvalvonnasta.
Markkinaoikeus määritteli, että välillinen vaikuttaminen toimialan kilpailuolosuhteisiin, esimerkiksi olemalla yhteydessä viranomaisiin ja lainsäätäjään, on sallittua edunvalvontaa. Tällaisesta ei kuitenkaan ole kyse, jos osapuolet edunvalvonnaksi väittämiensä toimien avulla tosiasiallisesti sopivat tai tekevät päätöksiä kilpailun rajoittamisesta. Markkinaoikeus katsoi, että sellaiset Matkahuollossa ja Linja-autoliitossa pidetyt kokoukset, seminaarit ja keskustelut, joissa on pohdittu viranomaisiin vaikuttamista tulevan lainsäädännön osalta sekä yhteydenotot eri viranomaisiin, olivat edunvalvontaa. Kyse oli edunvalvonnasta, vaikka keskusteluissa oli käytetty kilpailun rajoittamiseen viittaavia termejä, kuten ”kermankuorinta” ja puhuttu markkinahäiriön mahdollisuudesta. Markkinaoikeus totesi näytön puuttuvan siitä, että linja-autoyhtiöt olisivat termejä käyttämällä saavuttaneet jonkin kilpailua rajoittavan yhteisymmärryksen.
Matkahuollon järjestämän strategiaseminaarin yhteydessä oli esitetty sopimusten uusiminen ja palvelupalkkiouudistus mahdollisena uusien alalle tulijoiden kontrollikeinona. Linja-autoliiton hallituksen kokouksessa taas oli esitetty ehdotus, että reittiliikennelupia ryhdytään hakemaan vasta siirtymäajan sopimusten päätyttyä. KKV:sta poiketen markkinaoikeus katsoi, etteivät nämä menettelyt rajoittaneet kilpailua. Vaikka uusilta tulijoilta suojautumisen tarve saattoi viitata pyrkimykseen rajoittaa kilpailua, kilpailijoiden ei osoitettu ryhtyneen toimiin tai saavuttaneen yhteisymmärrystä kilpailun rajoittamisesta. Yksittäisten linja-autoyrittäjien seminaarissa ilmaisemia mielipiteitä ei voitu pitää kiellettynä kilpailun rajoittamisena. Linja-autoliiton mahdolliseen kilpailua rajoittavaan toimintaan viittaavan ehdotuksen pohjalta ei laadittu liiton päätöstä tai suositusta, eikä muutoin osoitettu, että liitto ja linja-autoyhtiöt olisivat tältä osin saavuttaneet yhteisymmärrystä kilpailun rajoittamisesta.
Markkinaoikeus asetti siis päätöksellään tiukemmat kriteerit sille, milloin yhteiseen edunvalvontaan liittyvät kilpailijoiden keskustelut täyttävät kilpailunrajoituksen tunnusmerkistön. Menettely on kiellettyä vain, jos kilpailijat ovat keskinäisissä keskusteluissa selkeästi saavuttaneet kilpailua rajoittavan yhteisymmärryksen. Pelkästään se, että kilpailijoiden välisissä edunvalvontakeskusteluissa on esitetty mielipiteitä tai ehdotuksia, joilla voi olla kilpailua rajoittava tavoite, ei yksin tee menettelystä kiellettyä, jos mihinkään yhteisiin toimiin ei ole ryhdytty eikä ehdotuksen pohjalta ole tehty yhteistä päätöstä tai toimenpidesuositusta.
Markkinaoikeuden linjaus helpottanee yritysten yhteistä edunvalvontaa koko toimialalle keskeisissä kysymyksissä. Koska kilpailijoiden yhteistyön sallittavuus kuitenkin arvioidaan aina tapauskohtaisesti eikä rajanveto kielletyn ja sallitun menettelyn välillä ole aina selkeää, kilpailijoiden välisissä keskusteluissa on suositeltavaa ottaa huomioon kilpailusäännöt ja välttää sanamuotoja ja termejä, joiden voidaan tulkita viittaavan pyrkimyksiin rajoittaa kilpailua.
